Salaiset aseveljet käsittelee Suomen ja kansallissosialistisen Saksan turvallisuuspoliisiviranomaisten välisiä suhteita ja yhteistyötä vuodesta 1933 vuoteen 1944. Suomalaisena osapuolena yhteistyössä olivat etsivä keskuspoliisi ja sen seuraaja valtiollinen poliisi, saksalaisena taas Saksan turvallisuuspoliisi, joka vuodesta 1939 lähtien oli sijoitettuna valtakunnan turvallisuuden pääviraston (Reichssicherheitshauptamt, RSHA) alaisuuteen.
Etsivä keskuspoliisi perustettiin vuonna 1919 turvaamaan Suomen tasavaltaa ensisijaisesti kommunistien kumoukselliselta toiminnalta. Ammatilliset suhteet Saksan tasavallan turvallisuusviranomaisiin rakennettiin jo 1920-luvulla, ja kansallissosialistien valtaannousun jälkeen ne kyettiin luomaan nopeasti uudelleen. Kommunismin vastustaminen osoittautui pian luontevaksi yhteiseksi arvopohjaksi, johon nojaten yhteistyösuhteita saatettiin kehittää. Tyypillisimmillään yhteistyö oli 1930-luvun loppua kohti säännölliseksi kehittynyttä viranomaisten välistä tietojen vaihtoa. Samalla etsivän keskuspoliisin ja sen vuonna 1938 toimintansa aloittaneen seuraajan, valtiollisen poliisin, johto loi henkilökohtaiseen tuttavuuteen perustuvat suhteet SS:n ja Saksan turvallisuuspoliisin johtaviin henkilöihin.
Yhteistyön kriittisin vaihe alkoi Suomen liityttyä Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan vuonna 1941. RSHA asetti Pohjois-Norjan ja –Suomen alueelle aiemmin tuntemattoman turvallisuuspoliisin erikoisyksikön, Einsatzkommando Finnlandin, jonka oli määrä muualla Saksan itärintamalla toimivien samanlaisten komennuskuntien lailla suorittaa ideologisiksi ja rodullisiksi vihollisiksi katsottujen henkilöiden tuhoaminen. Valtiollinen poliisi osallistui Pohjois-Suomessa saksalaisten virkaveljiensä rinnalla aktiivisiksi kommunisteiksi tai juutalaisiksi määriteltyjen henkilöiden surmaamiseen. Sodan jälkeiset yritykset tapahtumien selvittämiseksi eivät johtaneet koskaan tuloksiin.
Tutkimus perustuu etsivän keskuspoliisin ja valtiollisen poliisin arkiston analyysille. Näin koottua todistusaineistoa on verrattu useista ulkomaisista kokoelmista löytyvään aineistoon. Tutkimuksessa on käytetty Suomen historian tutkimuksessa aiemmin hyödyntämätöntä aineistoa Saksan, Viron, Latvian, Ruotsin ja Yhdysvaltojen arkistoista. Näin on ollut mahdollista rakentaa kokonaiskuva valtiollisen poliisin kohtalokkaaksi muodostuneesta suhteesta mahtavaan aseveljeen.
Etsivä keskuspoliisi perustettiin vuonna 1919 turvaamaan Suomen tasavaltaa ensisijaisesti kommunistien kumoukselliselta toiminnalta. Ammatilliset suhteet Saksan tasavallan turvallisuusviranomaisiin rakennettiin jo 1920-luvulla, ja kansallissosialistien valtaannousun jälkeen ne kyettiin luomaan nopeasti uudelleen. Kommunismin vastustaminen osoittautui pian luontevaksi yhteiseksi arvopohjaksi, johon nojaten yhteistyösuhteita saatettiin kehittää. Tyypillisimmillään yhteistyö oli 1930-luvun loppua kohti säännölliseksi kehittynyttä viranomaisten välistä tietojen vaihtoa. Samalla etsivän keskuspoliisin ja sen vuonna 1938 toimintansa aloittaneen seuraajan, valtiollisen poliisin, johto loi henkilökohtaiseen tuttavuuteen perustuvat suhteet SS:n ja Saksan turvallisuuspoliisin johtaviin henkilöihin.
Yhteistyön kriittisin vaihe alkoi Suomen liityttyä Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan vuonna 1941. RSHA asetti Pohjois-Norjan ja –Suomen alueelle aiemmin tuntemattoman turvallisuuspoliisin erikoisyksikön, Einsatzkommando Finnlandin, jonka oli määrä muualla Saksan itärintamalla toimivien samanlaisten komennuskuntien lailla suorittaa ideologisiksi ja rodullisiksi vihollisiksi katsottujen henkilöiden tuhoaminen. Valtiollinen poliisi osallistui Pohjois-Suomessa saksalaisten virkaveljiensä rinnalla aktiivisiksi kommunisteiksi tai juutalaisiksi määriteltyjen henkilöiden surmaamiseen. Sodan jälkeiset yritykset tapahtumien selvittämiseksi eivät johtaneet koskaan tuloksiin.
Tutkimus perustuu etsivän keskuspoliisin ja valtiollisen poliisin arkiston analyysille. Näin koottua todistusaineistoa on verrattu useista ulkomaisista kokoelmista löytyvään aineistoon. Tutkimuksessa on käytetty Suomen historian tutkimuksessa aiemmin hyödyntämätöntä aineistoa Saksan, Viron, Latvian, Ruotsin ja Yhdysvaltojen arkistoista. Näin on ollut mahdollista rakentaa kokonaiskuva valtiollisen poliisin kohtalokkaaksi muodostuneesta suhteesta mahtavaan aseveljeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
muutkin jopa osa kommunistesta
varmaankin.
..., että juuri keskustalaiset toimivat natsien kumppanina?
Tosiasiassa Vapausodan jälkeen Saksa oli jonkinlainen liittolainen koko valkoiselle Suomelle. Mutta se liittolainen petti meidät -38 tekemällä Molotov-Ribbentrop-sopimuksella, jossa se luovutti Suomen N-liitolle siinä jaossa, jonka Saksa ja N-liitto tekivät Euroopan jakamiseksi etupiireihinsä. Tästä seurasi talvisota, jossa N-liitto yritti panna toimeen tuon sopimuksen Suomen osalta. Suomi oli ainoa maa, joka pani todella hanttiin ja säilyttikin tosin menetyksin itsenäisyytensä.
Sitten sopimuskumppaneista Saksa hyökkäsikin Toisen kumppanin kimppuun -41 ja sai silloisen Suomen herrat, Ryti ja Tanner, mukaan tuohon hyökkäykseen. Kansakin oli helppo saada hankkeeseen ottamaan takaisin talvisodassa menetykset. Tuosta monta vuotta kestäneestä sodasta seurasi, että jouduimme talvisotaa tukalampaan tilanteeseen.
Tuon kaiken olennaisen avauksen tekijä sivuuttaa.