Kertokaapa mulle?

ja!

Hyvä kysymys - ja vanha. Vanhasta testamentista löytyy ajatus, että hurskas menestyy ja jumalaton kärsii, että vaikka välillä jumalaton näyttäisi menestyvän ja hurskas kärsivän, Jumala kuitenkin ennen pitkää antaa oikeudenmukaisuutensa toteutua.

Tämän takia, kun juutalaiset vietiin Babylonian pakkosiirtolaisuuteen, se tulkittiin rangaistukseksi synneistä: kansa oli rikkonut Jumalaa vastaan, ts. elänyt jumalattomasti ja tehnyt syntiä, ja pakkosiirtolaisuus oli Jumalan oikeudenmukainen rangaistus. Kuitenkin VT:stä löytyy myös ajatus, että hurskas kärsii ja jumalaton menestyy eikä Jumalan oikeudenmukaisuus näytä toteutuvan. Kenties tämän seurauksena kehittyi ylösnousemususko ja usko tuonpuoleisuuteen: vaikka tässä maailmanajassa hurskas kärsii ja jumalaton menestyy, osat vaihtuvat tuonpuoleisessa.

Kristinusko on leimallisesti tuonpuoleisuususkonto. Jos oikeudenmukaisuus ei toteudu tässä ajassa, se toteutuu tuonpuoleisessa. Epäuskoiset ja vittumaiset henkilöt voivat menestyä ja elää hyvää elämää, mutta elämä päättyy joskus. Kuitenkin heidän maallinen elämänsä voi olla aidosti hyvää, vaikka se syntistä olisikin. Ehkä joku näkee siinäkin merkin Jumalan armosta. On muistettava, että Jumalan armo on jotain, mikä on kaikelle inhimilliselle ajattelulle vierasta. Meidän on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että hirveimmätkin julmuudet annetaan anteeksi ja että pahimmatkin synnintekijät kuuluvat armon piiriin. Me emme ehkä pysty antamaan anteeksi murhaajalle ja armahtamaan häntä, mutta Jumala pystyy, ja sitä Hän odottaa meiltäkin, vaikka tietää ettemme koskaan siihen pysty. Se on ihanne, joka kertoo siitä, millainen Jumala on, ja meidän on tultava Jumalan kaltaiseksi. Jeesus ja Jeesuksen armo alkaa palauttaa turmeltunutta jumalankuvaisuuttamme. ("Olkaa täydellisiä, kuten teidän Isänne on täydellinen.")