Minä, valioaliupseeri, päätin tänään pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomasin postia eteisen pöydällä. Päätin selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa, josko siellä olisi kutsu alivalioupseerien muistelmakirjailijakerhon, jonka ainoa jäsen olen, syysjuhliin. Tarkistin myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät valion pitkäpiimäisten eläkeläisten syysretken kutsukortit. Laitoin autonavaimet pöydälle ja rypistin roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomasin roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätin laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit, ja viedä ne samalla laatikkoon. Otin postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi merkki.
Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan ginilasin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi giniä pitkin pöytää, siirrän lasia hieman syrjään. Huomasin, että gini on alkanut hieman lämmetä ja päätin viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkapille huomasin ikkunalla kukan, joka kaipasi pikaista kastelua. Laskin ginilasin ikkunalaudalle ja huomasin siinä viressä myöslukulasini, joita olin etsinyt koko aamun.
Ajattelin, että on varminta viedä silmälasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Laskin lasit takaisin ikkunalaudalle ja menin täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomasin TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Ihme juttu vaikka asun yksin. Mötkökin lähti. Tajusin, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsisin kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muistaisi, että se on keittiön pöydällä, joten päätin viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle, joten laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritin muistaa mitä olin tekemässä....
Päivän lopuksi ihmettelenkin tässä miksi autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin gini on ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet. Tämmöistä se on tälläisen viriilin eläkeläisen kiireinen elämä. On se hyvä etten ole sellainen seniili lyhyt paksu höppänä joka kirjoittelee ylipitkiä tarinoita itsestään näille palstoille.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit, ja viedä ne samalla laatikkoon. Otin postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi merkki.
Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan ginilasin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi giniä pitkin pöytää, siirrän lasia hieman syrjään. Huomasin, että gini on alkanut hieman lämmetä ja päätin viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkapille huomasin ikkunalla kukan, joka kaipasi pikaista kastelua. Laskin ginilasin ikkunalaudalle ja huomasin siinä viressä myöslukulasini, joita olin etsinyt koko aamun.
Ajattelin, että on varminta viedä silmälasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Laskin lasit takaisin ikkunalaudalle ja menin täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomasin TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Ihme juttu vaikka asun yksin. Mötkökin lähti. Tajusin, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsisin kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muistaisi, että se on keittiön pöydällä, joten päätin viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle, joten laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritin muistaa mitä olin tekemässä....
Päivän lopuksi ihmettelenkin tässä miksi autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin gini on ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet. Tämmöistä se on tälläisen viriilin eläkeläisen kiireinen elämä. On se hyvä etten ole sellainen seniili lyhyt paksu höppänä joka kirjoittelee ylipitkiä tarinoita itsestään näille palstoille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
käyny vähhiin. Liekköhän muistaa senkö aukas takkinsa vetoketjun ja otti ravatisthaan kiini ja kusi houssuun.
Yhen kerranhan se meni pankista nosthammaan virsikirijalla rahhaa.
Sittehän se kerran oli hakenu kulthamöhkälethään 9,15kilometrin päästä kotuaan, kun sillä tuli mielheen että nyt häätyyki auto tankata ettei unohu ja jätä johonki korpheen, kun ne oli lähösä kahenviikon päästä käymään nuuskimakairasa.
No sehän tankkas autosa pissapojan säiliön, ja trkisti akusta olöjyt, ja otti semmosesta telineestä paperin, minkä pani taskuunsa ja pyyhki kätensä kaulaliinaan, sekä heitti sen roskhiin.
Sitten kun se oli sielä jothain jääny varkhäämään, niin kyltamohkälettä alako kusettaan, ja se päätti kipasta vessasa pikasesti.
kuinka ollakkaan niin, että tämä sffööri tuliki oitis ja lähti ajelheen usseemman ikkunalasin huoneistolleen, emmie muista palajoko niitä ruutuja oli mutta palajon omasta mielesthään, ettei kelhään kuitenkaan ole niin palajon.
No se meni sinne ja pani tietokonheen auki ja sitte istu kattoon telekkaria. Sitten se kuuli puhelimen äänen, ja löysi puhelimen yöpöyvän laatikosta ja vastasi. Kultamöhkälehän sieltä soitteli ja sano: Hyvempi näin on mejän erota, niin ei ole turhia selittelyjä eikä silimiin tuijotteluja, että kiitosta vaan, minäpä kävelen takasi kotia.
Sitten se vasta äkkäs ai niin minähän kävin sinut äskön hakemassa, misä sie nyt olet, vessaassako, ja meni yöpöytänsä laatikole, mihin laitto puhelimen pitoolinsa viereen, ja meni kattomman vaatehuoneesta josko se kultamökäle olisi sielä kusela.
Ko sei ollu sielä, niin se meni takasi yöpytänsä laatikole aikomuksehaan kysyä että moneltako hänet piti hakea, ja ottiki vahingossa pistoolin ja pani sen korvalheen ja paino liipasimesta. että sellanen vahinko.
no eihän siinä kuinkhaan käyny ko tuli vaan korvanlehtheen reikä, ja särky kiinasta tuoto riisipaperilamppu, semmonen pöreä.
Sitten se hoksa että kuuluu jothain ääntä yöpöyvän laatikosta ja pani pstoolin sinne, ja meni aukaseen uluko-oven, missä oli pari valako takkista miestä ja poliisi, jotka veivät sen jonnekki hoithoon.