ohimennen teosta, joka kertoi itärintaman tapahtumat päiväpäivältä 2MS:ssa. Loppu huipentui tietenkin Berliinin valtaukseen, joka vähän pistikin silmääni parista kohtaa.
Ensiksikin puna-armeijan sanottiin menettäneen reilusti yli 2000 panssarivaunua vielä noinkin myöhään sodan lopulla. Tämä onkin uskottavaa, koska taistelu saksalaisten puolelta oli urheaa ja peräänantamatonta.
Uhreiksi mainittiin saksalaisten menettäneen puolimiljoonaa henkilöä ja venäläisten puolestaan suurin piirtein 30 000 kaatunutta ja reilut 200 000 haavoittuneena. Minusta tämä on vähän epäuskottava luku. Kirjassa ei kylläkään puhuttu sotilaista tai sotaväestä juuri tässä tapauksessa, joten se jää tietenkin arvailujen varaan, että mitähän porukkaa nuo kaatuneet ovat sitten olleet.
Kirja otti myös mainitsi myös puna-armeijan toimista miehitetyillä alueilla (varsinkin Berliinissä). Kirjassa sanottiin, että puna-armeijalaiset olisivat raiskanneet n. 100 000 saksalaisnaista. Myös tämä on minusta epäuskottava luku, koska taisihan Berliini olla kuitenkin miljoonakaupunki vielä tuolloinkin!? Raiskaamista ja ryöväämistähän tapahtui vielä pitkään sodan päätyttyäkin, joten kovin on luku arvioitu pieneksi.
Epäilystä tietystä puolueellisuudesta ei tietenkään vähennä se, että kirjassa oli myös näkökulma tapahtumille, jossa lukijaa vakuuteltiin punaiseen propagandatyyliin puna-armeijalaisten syyttömyydesta kaikkiin tapahtumiin saksalaisten ollessa siis syyllisiä noihinkin asioihin. Puna-armeijalaisethan vain kostivat niitä vääryyksiä, joita saksalaiset olivat tehneet NL:n alueella. Outoa sinänsä, että näistä saksalaisten hirmutöistä ei mainittu sanaakaan (ainakaan niissä kohdissa, joita minä luin), aikaisemmin ja eipä niistä olla pahemmin mainittu muissakaan yhteyksissä. Toki teoksen uskottavuus olisi voinut kärsiäkin, jos olisivat noille hirmutöilleen löytäneet vain yhden lähteen ja sekin luultavasti olisi ollut Hitlerin Mein Kampf. Kirjassa ei myöskään mainittu sanallakaan, että puna-armeijalaisten joukossa oli politbyroon väkeä, jotka suorastaan lietsoivat puna-armeijalaisia raiskauksiin ja ryöstöihin. Kirjassa ei myöskään mainittu sanallakaan siitä, että joukossa oli myös väkeä, jotka yrittivät hillitä brutaaliksi raiskaamiseksi kehittynyttä tilannetta, mutta saivatkin itse menolipun Siperiaan.
Miten on, pitävätkö kirjan väitteet siis paikkansa, vai onko Suomen punainen kynä taas käynyt merkkailemassa omiaan?
Ensiksikin puna-armeijan sanottiin menettäneen reilusti yli 2000 panssarivaunua vielä noinkin myöhään sodan lopulla. Tämä onkin uskottavaa, koska taistelu saksalaisten puolelta oli urheaa ja peräänantamatonta.
Uhreiksi mainittiin saksalaisten menettäneen puolimiljoonaa henkilöä ja venäläisten puolestaan suurin piirtein 30 000 kaatunutta ja reilut 200 000 haavoittuneena. Minusta tämä on vähän epäuskottava luku. Kirjassa ei kylläkään puhuttu sotilaista tai sotaväestä juuri tässä tapauksessa, joten se jää tietenkin arvailujen varaan, että mitähän porukkaa nuo kaatuneet ovat sitten olleet.
Kirja otti myös mainitsi myös puna-armeijan toimista miehitetyillä alueilla (varsinkin Berliinissä). Kirjassa sanottiin, että puna-armeijalaiset olisivat raiskanneet n. 100 000 saksalaisnaista. Myös tämä on minusta epäuskottava luku, koska taisihan Berliini olla kuitenkin miljoonakaupunki vielä tuolloinkin!? Raiskaamista ja ryöväämistähän tapahtui vielä pitkään sodan päätyttyäkin, joten kovin on luku arvioitu pieneksi.
Epäilystä tietystä puolueellisuudesta ei tietenkään vähennä se, että kirjassa oli myös näkökulma tapahtumille, jossa lukijaa vakuuteltiin punaiseen propagandatyyliin puna-armeijalaisten syyttömyydesta kaikkiin tapahtumiin saksalaisten ollessa siis syyllisiä noihinkin asioihin. Puna-armeijalaisethan vain kostivat niitä vääryyksiä, joita saksalaiset olivat tehneet NL:n alueella. Outoa sinänsä, että näistä saksalaisten hirmutöistä ei mainittu sanaakaan (ainakaan niissä kohdissa, joita minä luin), aikaisemmin ja eipä niistä olla pahemmin mainittu muissakaan yhteyksissä. Toki teoksen uskottavuus olisi voinut kärsiäkin, jos olisivat noille hirmutöilleen löytäneet vain yhden lähteen ja sekin luultavasti olisi ollut Hitlerin Mein Kampf. Kirjassa ei myöskään mainittu sanallakaan, että puna-armeijalaisten joukossa oli politbyroon väkeä, jotka suorastaan lietsoivat puna-armeijalaisia raiskauksiin ja ryöstöihin. Kirjassa ei myöskään mainittu sanallakaan siitä, että joukossa oli myös väkeä, jotka yrittivät hillitä brutaaliksi raiskaamiseksi kehittynyttä tilannetta, mutta saivatkin itse menolipun Siperiaan.
Miten on, pitävätkö kirjan väitteet siis paikkansa, vai onko Suomen punainen kynä taas käynyt merkkailemassa omiaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Beisetzung des Deutschen Kaisers in Doorn, NL, 1941.
http://www.youtube.com/watch?v=pPAqfhIz93Q
Kuka kuvassa 2:24
Anton Ludwig August von Mackensen (December 6, 1849 – November 8, 1945), born August Mackensen, was a German soldier and field marshal.[1] He commanded with success during the First World War and became one of the German Empire's most prominent military leaders.
http://en.wikipedia.org/wiki/August_von_Mackensen
suurin virhe oli laskea punakone Eurooppaan.
" Kirjassa ei kylläkään puhuttu sotilaista tai sotaväestä juuri tässä tapauksessa, joten se jää tietenkin arvailujen varaan, että mitähän porukkaa nuo kaatuneet ovat sitten olleet. "
Tällaista sakkia siellä oli vastassa. Vanhat akat olivat kauhun kanssa vastassa IS tankkeja.
http://www.youtube.com/watch?v=IEU5xVxz94o
http://www.youtube.com/watch?v=meZX8fsGn5Q
etkä muutamaa sivua ohimennen kirjakaupassa.
Oliko kirjalla oikein nimikin, vai sävellätkö omasta päästäsi lastuja...