Kasvukeskukset ja Helsinki hyvänä esimerkkinä, on suomen kehitykselle elinehto. Ilman kasvukeskuksiin kohdistuvaa muuttoliikettä, ei suomen taloudella ole tulevaisuutta, sillä sinne on mentävä missä on kasvua ja toiminnan mahdollisuus. Tuo vaatimus koskee niin yksityisiä henkilöitä, kuin yrityksiäkin. Suomessa on viime vuodet keskusteltu aluepoliitikasta sanoin joilla halutaan pitää joitakin ns. pakollisia elementtejä pystyssä. Nuo elementit, kuten koko maa asuttuna,väen pitäminen maaseudulla etc. on tarpeettomia, sillä muuttoliikettä ei kannata edes taloudellisessa mielessä pysäyttää.
Suomessa on totuttu pitämään muuttoliikettä ongelmana,ja varsinkin muuttotappiokunnat ovat olleet äänessä toistuvasti. Mutta useinmiten on kuitenkin niin että muuttotappiokunnissa suurempi ongelma kuin muutto, on miten saada ihmiset jäämään. Se taas vaatii kunnilta selkeää innovatiivisuutta,visioita sekä selkeää infrasstruktuuri panostusta tulevaisuuteen.
Itä- ja Pohjois-suomen maakunnista on suurin pako tapahtunut ja suuntautunut tuonne Lounais-suomen ja etelärannikon suuntaan. Uudenmaan ja Itä-uudenmaan muuttovoitto on 100 vuodessa ollut reilusti lähes 0,7 miljoonaa henkilöä. Miksi sitten suotta taistella muuttoliikettä vastaan, kun se joka tapauksessa on väistämätön tapahtuma? Väistämätön se on siksi että kunnat jotka eivät löydä keinoja luoda sellaista infrastruktuuria, joka tuon tapahtuman pysäyttäisi, eivät voi tulla toimeen omineen. Aluepolitiikalla voidaan toki yrittää hidastaa muutosta, mutta ei pysäyttää sitä.
Muuttoliike on aina seurannut yhteiskunnan kehitystä ja elinkeinorakenteen muutoksia. Länsimaissa tuota muuttoliikettä on pidetty aina luonnollisena ilmiönä, ja Suomi lienee niitä harvoja maita joka kokee sen ongelmaksi. Jos muuttoliikettä ei ole, niin siitä kärsii koko maa, sillä kasvu on otettava sieltä missä sitä on saatavilla. Jos näin ei toimita, niin kasvukeskukset eivät saa työvoimaa, ja taantuvat. Se taas vaikuttaa koko kansantalouteen, ja kaikkien hyvinvointiin.
Välillä poliittista keskustelua käydään siten, että työ olisi vietävä ihmisten luo, mutta se ei vain toimi noin yksinkertaisesti. On mieletöntä kuvitella mm. aluepolitiikkaan vedoten, että esim. telakka vietäisiin Kiteelle, jossa metallimies Hakkarainen asuu. Tosielämässä se ei vaan toimi, vaan kyllä Hakkaraisen pitää muuttaa Turkuun, Helsinkiin, tai Raumalle laivoja tekemään. Kuten on huomattu niin työ liikkuu, jos ihmiset ei tahdo liikkua. Silloin tuo työ liikkuu sinne missä sille luodaan toteutumisen mahdollisuudet, jopa kiinaan saakka.
Koska Helsinki on maan johtava kasvukeskus, on sen toteutettava sellaisia nopeitakin ratkaisuja, joilla saadaan tuo työvoima sijoitettua sitä mukaan, kun sitä saapuu. Helsingin on ehdottomasti ensisijaisesti kiinnitettävä huomiota asuntotutannon lisäämiseen ja nimenomaan sellaisen asuntotuotannon, joka ei ole vain kultarannikko tasoa. Helsingin on panostettava edulliseen asuntotuotantoon jolla taataan asuntojen tarjonta, joka vastaa kysyntää. Kaikkien asuntojen ei tarvitse olla huippuvarusteltuja, eikä kalleilla materiaaleilla rakennettuja. Lisätty rakentaminen aiheuttaa myös asumiskustannusten laskua, ja järkiperäistää asuntomarkkinoita.
Kaavoitus on avainasemassa kun kehitetään sitä alustaa jolla saadaan tarpeellinen asuntopolitiikka sellaisen kuntoon, että se täyttää alueelliset vaatimukset. Ei niinkään pelkästään imago pohjalta, vaan tarpeet täyttävän määrän osalta. Asunnot pitää myöskin osoittaa ensisijaisesti sellaisille henkilöille jotka itse maksavat vuokransa, eli työssä käyville henkilöille. Näin toimien asuntojonoja vähennettäisiin, oikeudenmukaistettaisiin ja säästetään samalla noita tarpeettomia kustannuksia. Sosiaalisin perustein jaettavat asunnot vaikka niitäkin tarvitaan, pitää olla kuitenkin toissijainen määritelmä, asukkaita valitessa. Muuttoliike on kasvukunnille positiivinen pakkoliike, joka on hallittavissa.
Suomessa on totuttu pitämään muuttoliikettä ongelmana,ja varsinkin muuttotappiokunnat ovat olleet äänessä toistuvasti. Mutta useinmiten on kuitenkin niin että muuttotappiokunnissa suurempi ongelma kuin muutto, on miten saada ihmiset jäämään. Se taas vaatii kunnilta selkeää innovatiivisuutta,visioita sekä selkeää infrasstruktuuri panostusta tulevaisuuteen.
Itä- ja Pohjois-suomen maakunnista on suurin pako tapahtunut ja suuntautunut tuonne Lounais-suomen ja etelärannikon suuntaan. Uudenmaan ja Itä-uudenmaan muuttovoitto on 100 vuodessa ollut reilusti lähes 0,7 miljoonaa henkilöä. Miksi sitten suotta taistella muuttoliikettä vastaan, kun se joka tapauksessa on väistämätön tapahtuma? Väistämätön se on siksi että kunnat jotka eivät löydä keinoja luoda sellaista infrastruktuuria, joka tuon tapahtuman pysäyttäisi, eivät voi tulla toimeen omineen. Aluepolitiikalla voidaan toki yrittää hidastaa muutosta, mutta ei pysäyttää sitä.
Muuttoliike on aina seurannut yhteiskunnan kehitystä ja elinkeinorakenteen muutoksia. Länsimaissa tuota muuttoliikettä on pidetty aina luonnollisena ilmiönä, ja Suomi lienee niitä harvoja maita joka kokee sen ongelmaksi. Jos muuttoliikettä ei ole, niin siitä kärsii koko maa, sillä kasvu on otettava sieltä missä sitä on saatavilla. Jos näin ei toimita, niin kasvukeskukset eivät saa työvoimaa, ja taantuvat. Se taas vaikuttaa koko kansantalouteen, ja kaikkien hyvinvointiin.
Välillä poliittista keskustelua käydään siten, että työ olisi vietävä ihmisten luo, mutta se ei vain toimi noin yksinkertaisesti. On mieletöntä kuvitella mm. aluepolitiikkaan vedoten, että esim. telakka vietäisiin Kiteelle, jossa metallimies Hakkarainen asuu. Tosielämässä se ei vaan toimi, vaan kyllä Hakkaraisen pitää muuttaa Turkuun, Helsinkiin, tai Raumalle laivoja tekemään. Kuten on huomattu niin työ liikkuu, jos ihmiset ei tahdo liikkua. Silloin tuo työ liikkuu sinne missä sille luodaan toteutumisen mahdollisuudet, jopa kiinaan saakka.
Koska Helsinki on maan johtava kasvukeskus, on sen toteutettava sellaisia nopeitakin ratkaisuja, joilla saadaan tuo työvoima sijoitettua sitä mukaan, kun sitä saapuu. Helsingin on ehdottomasti ensisijaisesti kiinnitettävä huomiota asuntotutannon lisäämiseen ja nimenomaan sellaisen asuntotuotannon, joka ei ole vain kultarannikko tasoa. Helsingin on panostettava edulliseen asuntotuotantoon jolla taataan asuntojen tarjonta, joka vastaa kysyntää. Kaikkien asuntojen ei tarvitse olla huippuvarusteltuja, eikä kalleilla materiaaleilla rakennettuja. Lisätty rakentaminen aiheuttaa myös asumiskustannusten laskua, ja järkiperäistää asuntomarkkinoita.
Kaavoitus on avainasemassa kun kehitetään sitä alustaa jolla saadaan tarpeellinen asuntopolitiikka sellaisen kuntoon, että se täyttää alueelliset vaatimukset. Ei niinkään pelkästään imago pohjalta, vaan tarpeet täyttävän määrän osalta. Asunnot pitää myöskin osoittaa ensisijaisesti sellaisille henkilöille jotka itse maksavat vuokransa, eli työssä käyville henkilöille. Näin toimien asuntojonoja vähennettäisiin, oikeudenmukaistettaisiin ja säästetään samalla noita tarpeettomia kustannuksia. Sosiaalisin perustein jaettavat asunnot vaikka niitäkin tarvitaan, pitää olla kuitenkin toissijainen määritelmä, asukkaita valitessa. Muuttoliike on kasvukunnille positiivinen pakkoliike, joka on hallittavissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...koskaan halunnut asukkaikseen pienipalkkaisia duunareita vaan he ovat saaneet hakea asuntonsa Vantaalta ja vieläkin kauempaa. Kaavoituksella ja hyväveli-järjestelmällä on pidetty huoli että vain hyväosaiset ovat saaneet asuntoja ja sama linja jatkuu myös tulevaisuudessa, koska niin suuria poliittisia muutoksia ei ole odotettavissa että tämä asia muuttuisi. Köyhä saa kiekua vaikka kuinka kovaa mutta kultahammasrannikon kokoomuskorva ei kuule.
Työperäistä maahanmuuttoa tulisi lisätä, jotta matalan osaamisen aloille saataisiin oikeansuuntaista palkkakilpailua, eli ei aina ylöspäin. Vastaava veto olisi aluepolitiikan kehittäminen siten, että maakunnista lempeästi "pakotetaan" työvoimaa siirtymään kasvukeskuksiin esim. kunnallisveroa kiristämällä, palveluja karsimalla jne. Ilmastonmuutosta voisi tässä kohtaa käyttää perusteena.
Ari Kähärän mielipiteet ovat useimmiten hyvin punnittuja, niin yllä olevakin.
Hieman ihmetyttää,ettei hän kelvannut kuntavaaliehdokkaaksi Kokoomukselle Helsinkiin.
Niinpä.
Olisi Kokoomuksella ollut tilaisuus työväenpuolueena ottaa ehdokkaaksi Ari, joka on todellinen rasvanahkainen työmies, joka ei ole syntynyt hopealusikka suussa vaan bunkkaa edelleen kaupungin kämpässä Kontulassa.
Kokoomuksen työmies taitaa olla liimattu kuva vanhan kypäräpäisen papin päälle.
Aristoteles, jostain kumman syystä.
Moniloikkari joka kääntää päätään aina tuulen mukaan.
Sääli,kun se on ollut niin innokas.Taisi kokoomuksen pojat vähän höynäyttää Aria.