Ensiksi halauan sanoa, että se on täysin joikaisen oma asia haluaako mennä siviilipalvelukseen tai armeijaan.
Itse olen käynyt molempia. Menin aikoinaan armeijaan josta minut sitten kotiutettiin parin kuukauden palveluksen jälkeen E-luokassa kotirintamalle. Olin ollut joskus teini-iän alkutaipaleella pahassa liikenneonnettomuudessa ja puolustusvoimain tohtorit katsoivat, että olen valtiolle liian kallis mies jos minulle sattuisi jotain. Olin mennessäni jo B2-mies. Olin pienen ikäni harrastanut niin yksilö kuin joukkuelajeja jälkimmäisestä erästä liki nuorisomaajoukkuetasolla. Olin myös ammuskellut jonkin verran, joten olin kantapeikkojen mielestä ns. tosi hyvää ainesta. Mutta ei tämä kehumalla parane...Kuitenkin sitten täytettyäni 25-vuotta ja mennessäni ns. lopulliseen syyniin en saanutkaan enää ns. valkoisia papereita vaan edessä olisi ollut astuminen jälleen kerran suomen raskaaseen. Mietittyäni sotilaspoliittista tilannettani vähän aikaa päätin hakeutua siviilipalvelukseen mainittakoon välikommervenkkinä, että sen kesto oli silloin 16 kk eli 480 aamua, josta sitten vähennettiin ne kunnioitettavat alussa mainitsemani viitisenkymmentä.
Silloin aikoinaan piti myös käydä ns. kuulustelussa, en muista enää mikä sen tapaamisen oikea nimi oli. Tapaamisessa oli silloin pappi, psykologi ja puolustusvoimain edustaja, joka taisi olla jonkin sortin esikunta majuri. Tapaamisen alussa jo ilmoitin etten kuulu kirkkoon ja nupissani ei tiettävästi ole todettu mitään psyykkistä vikaa joten pappi ja psykologi joutavat minun mielestäni pois. Kuitenkin tämä Majuri kyseli sitten minulta sellaisia asioita kuten esim. leikinkö lapsena sotaleikkejä jne. Tästä n. pari kuukautta tuli sitten sotilaspiirin esikunnasta paperit, että tervemenoa sivariin...
Se miksi aloitan tämän keskustelun liittyy sitten havantoihini sivarissa. Huomasin, että sivarissa oli ainakin minun aikana neljä selvästi toisistaan erottuvaa ryhmää...
1) Olivat ne joita oli jo kiusattu koulussa ja ne pelkäsivät sitten, että kiusaaminen jatkuu myös armeijassa. Nämä oliva yleensä sellaista rauhallisempaa ja ujompaa ainesta, joista voisi kuvitella vanhemmiten tulevan tyypillisiä virastorottia jos näin voi ilmaista eli yhteiskunnan kansalaisia joiden vuoksi esim. poliisin ja oikeuslaitoksen voisi suomesta lakkauttaa samana päivänä.
2) Sitten olivat tietysti nämä uskonsa vuoksi kieltäytyneet, joita en lähde heidän valitsemansa mailmankatsomuksen vuoksi arvostelemaan. He ovat valinneet Jeesuksensa ja hyvä niin.
3) Hipit, hämyt, pitkätukat jne. Tämä oli ryhmä joka muodosti ehkä sen näkyvimmän osan joka olisi ilman muuta poikkeuslailla pitänyt laittaa parturin kautta armeijaan. Tämän ryhmän edustajat olivat muutenkin kaikessa yhteiskuntaa vastaan. Heille pääasia oli, että olutta riitti ja hevi soi.
4) Oli ryhmä johon mielestäni itsekkin kuuluin eli kaverit jotka olivat selvää upseeriainesta, mutta syyt olla menemättä armeijaan olivat maalaisjärjellä perusteltuja. Esim. huonekaverini koulutuksessa oli lääkäri joka oli perustellut kieltätymistään palveluksesta sillä, että se soti hänen vannomaansa lääkärinvalaa vastaan tai eräs diplomi-insinööri, jolla oli vaimo ulkomailta ja hän halusi tehdä jotain tutkimukseen perustuvaa lopputyötään rauhassa ja valmistuttuaan olivat muuttamassa vaimon kotimaahan josta ei kuulema ollut enää paluuta suomeen. Kaveri oli muistaakseni jonkin sortin orpo tai vastaavaa.
Eli tässä jotain ajatuksia mietittäväksi...
P.S. Naiset tekevät lapsia 9 kk, miten on mahdollista, että puolustusvoimissa voitas tehdä miehiä 6 kk:ssa
Itse olen käynyt molempia. Menin aikoinaan armeijaan josta minut sitten kotiutettiin parin kuukauden palveluksen jälkeen E-luokassa kotirintamalle. Olin ollut joskus teini-iän alkutaipaleella pahassa liikenneonnettomuudessa ja puolustusvoimain tohtorit katsoivat, että olen valtiolle liian kallis mies jos minulle sattuisi jotain. Olin mennessäni jo B2-mies. Olin pienen ikäni harrastanut niin yksilö kuin joukkuelajeja jälkimmäisestä erästä liki nuorisomaajoukkuetasolla. Olin myös ammuskellut jonkin verran, joten olin kantapeikkojen mielestä ns. tosi hyvää ainesta. Mutta ei tämä kehumalla parane...Kuitenkin sitten täytettyäni 25-vuotta ja mennessäni ns. lopulliseen syyniin en saanutkaan enää ns. valkoisia papereita vaan edessä olisi ollut astuminen jälleen kerran suomen raskaaseen. Mietittyäni sotilaspoliittista tilannettani vähän aikaa päätin hakeutua siviilipalvelukseen mainittakoon välikommervenkkinä, että sen kesto oli silloin 16 kk eli 480 aamua, josta sitten vähennettiin ne kunnioitettavat alussa mainitsemani viitisenkymmentä.
Silloin aikoinaan piti myös käydä ns. kuulustelussa, en muista enää mikä sen tapaamisen oikea nimi oli. Tapaamisessa oli silloin pappi, psykologi ja puolustusvoimain edustaja, joka taisi olla jonkin sortin esikunta majuri. Tapaamisen alussa jo ilmoitin etten kuulu kirkkoon ja nupissani ei tiettävästi ole todettu mitään psyykkistä vikaa joten pappi ja psykologi joutavat minun mielestäni pois. Kuitenkin tämä Majuri kyseli sitten minulta sellaisia asioita kuten esim. leikinkö lapsena sotaleikkejä jne. Tästä n. pari kuukautta tuli sitten sotilaspiirin esikunnasta paperit, että tervemenoa sivariin...
Se miksi aloitan tämän keskustelun liittyy sitten havantoihini sivarissa. Huomasin, että sivarissa oli ainakin minun aikana neljä selvästi toisistaan erottuvaa ryhmää...
1) Olivat ne joita oli jo kiusattu koulussa ja ne pelkäsivät sitten, että kiusaaminen jatkuu myös armeijassa. Nämä oliva yleensä sellaista rauhallisempaa ja ujompaa ainesta, joista voisi kuvitella vanhemmiten tulevan tyypillisiä virastorottia jos näin voi ilmaista eli yhteiskunnan kansalaisia joiden vuoksi esim. poliisin ja oikeuslaitoksen voisi suomesta lakkauttaa samana päivänä.
2) Sitten olivat tietysti nämä uskonsa vuoksi kieltäytyneet, joita en lähde heidän valitsemansa mailmankatsomuksen vuoksi arvostelemaan. He ovat valinneet Jeesuksensa ja hyvä niin.
3) Hipit, hämyt, pitkätukat jne. Tämä oli ryhmä joka muodosti ehkä sen näkyvimmän osan joka olisi ilman muuta poikkeuslailla pitänyt laittaa parturin kautta armeijaan. Tämän ryhmän edustajat olivat muutenkin kaikessa yhteiskuntaa vastaan. Heille pääasia oli, että olutta riitti ja hevi soi.
4) Oli ryhmä johon mielestäni itsekkin kuuluin eli kaverit jotka olivat selvää upseeriainesta, mutta syyt olla menemättä armeijaan olivat maalaisjärjellä perusteltuja. Esim. huonekaverini koulutuksessa oli lääkäri joka oli perustellut kieltätymistään palveluksesta sillä, että se soti hänen vannomaansa lääkärinvalaa vastaan tai eräs diplomi-insinööri, jolla oli vaimo ulkomailta ja hän halusi tehdä jotain tutkimukseen perustuvaa lopputyötään rauhassa ja valmistuttuaan olivat muuttamassa vaimon kotimaahan josta ei kuulema ollut enää paluuta suomeen. Kaveri oli muistaakseni jonkin sortin orpo tai vastaavaa.
Eli tässä jotain ajatuksia mietittäväksi...
P.S. Naiset tekevät lapsia 9 kk, miten on mahdollista, että puolustusvoimissa voitas tehdä miehiä 6 kk:ssa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen sivari, aamuja edessä vielä pyöreä 90 muistaakseni. Itse kuulun siihen sakkiin joka kieltäytyy eettisistä syistä noin etupäässä, minä pidän aselvelvollisuutta absurdina asiana. Kenelläkään ei ole velvollisuutta oikeasti kuolla poliittisen järjestelmän (valtio) puolesta, mutta toki arvostan puolustusvoimia instituutiona ja hyväksyn sen, että joku mies menee armeijaan. Ihmettelen miksi sivareita sorretaan, mekin valitsemme etiikkamme mukaan noin etupäässä eikö?
Armeijan asiat voitaisiin järjestää hyvässä järjestyksessä niin, että kenelläkään ei olisi velvollisuutta sinne mennä, EU-suomi tulisi vallan hyvin toimeen palkka-armeijallakin, etenkin kun meillä on joka tapauksessa olemassa lännen tuki. Venäjäkään ei enää ole mijään mörkö, Putin on johtamassa maatansa kohti hidasta demokratisoitumista ja länsimaistumista. Eräiden vaan on pakko muistella mitä Stalin-setä teki. Silti Venäjän olemassaolo ei ole peruste asevelvollisuudelle, tämän jokainen ymmärtää itsekin.
Minä olen pettynyt Suomen ihmisoikeustilanteeseen. Siviilipalvelus on laissa meille kieltäytyjille suotu, mutta sitten yhteiskunta ei hyväksy sivaria. Töihin pääseminen on keskimääräisesti vaikeampaa kuin intin käyneillä, lisäksi halveksunta jatkuu vielä palveluksen päätyttyäkin. Itse meinaan sivarin ja opiskelujen jälkeen jättää Suomen tomut taakseni ja muuttaa maahan jossa ei ole voimassa asevelvollisuus. Minä en pakota suomalaisia hyväksymään itseäni, jos sivaria ei haluta hyväksyä, niin sivari voi viedä ammattitaitonsa muualle, samalla Suomi menettää yhden veronmaksajan.
Huomatkaa muuten, että kaikki Tasavallan Presidentille kirjoitetut vetoomukset sivarien aseman parantamisesta ovat saaneet torjunnan. Siviilipalvelusjärjestelmässä on vakavia aukkoja ja lakia rikotaan paljon (mm. asuntoasiassa). 13kk palvelusaikakin on rangaistuksenomainen, kohtuullinen siviilipalvelusaika on max. 8kk. Toivon, että seuraava sukupolvi sivareita palvelee paremmissa oloissa kuin nykyinen polvi.
Omassa laitoksessani asiat ovat hyvin, asunto tarjotaan, päivärahat maksetaan ajallaan, turhaa kurinpitoa ei ole ja sivarit ovat osa suurta työpoppoota, työntekijöitä muiden joukossa. Valitetavasti kaikissa palveluspaikoissa asiat eivät ole yhtä hyvin, silti joka sivarilla on oikeus asuntoon ja inhimillisiin työolosuhteisiin.
Olen vastaajan kanssa samaa mieltä, että siviilipalvelus ei saisi kestää pitempään kuin keskimääräinen palvelusaika armeijassa eli olisiko se nykyiset palvelusajat huomioiden se 8 kk:ta.
Jos haluaa päästä helpommalla niin ainahan voi valita ns. aseettoman palveluksen eli ollaan armeijassa muttei kanneta asetta. Minun aikanani tämä mahdollisuus toi automaattisesti yp:tä sen 90 pv:ää eli palvelusaika oli 11 kk:ta. Muistaakseni yksi kaveri suoritti tämäntyyppistä palvelua ja taisi toimia varuskunnan hammaslääkärin apulaisena. En tosin tutustunut hänen motiiveihinsa tai koko kaveriin.
Olen "vastaajan" kanssa eri mieltä ja ihmettelen miksi sivari kannattaisi ns. palkkaarmeijaa. Mielestäni tämän hetken resurssit, jotka käytetään puolustusvoimien huom! ei hyökkäysvoimien ylläpitämiseen voitaisiin ohjata poliisivoimien valmiustason lisäämiseen sekä vahvistaa tulli- ja rajavartiolaitosta. Varsinainen yleinen asevelvollisuus on mielestäni aikansa elänyt ja en itse näe siinä muuta syytä kuin yleisen yhteiskuntarauhan ylläpitämisen tarpeellisuuden. Jokainen ikäluokka koulutetaan (aivopestään) ja vannotetaan isänmaan puolesta. Itse kannattaisin parannettua versiota suojeluskuntameiningistä. Joku esim. maanpuolustuskurssin käynyt vetäisi alueellisia esim. kaupunginosittain harjoituksia johon kaikki halukkaat voisivat kokoontua. Se lisäisi varmasti ns. alueellista puolustustahtoa eikä aiheuttaisi armeijan kaltaista yleistä vitutusta. Yhdessä olo olisi kivaa ja jokainen oppisi varmasti ne tarvittavat perusasiat kuten esim. aseen käsittelyn ja lähitaistelun. Kaupungin osien välisissä "sotaharjoituksissa" olisi varmasti Suomi-Ruotsi maaottelujen henkeä ja jälkipelejä ja taktiikoita hiottaisiin lähiöpubeissa varmaankin mielellään.
Puolustusvoimain ja valtion ylimmän johdon olisi jo aika tajuta, että aika on muuttunut ja nykyisin ei laajat maa-alueet ole valtiollista itsetuntoa kohottava status vaan olemme markkinataluoden laajenemisen vuoksi siirtyneet taloudelliseen valtaan ja sen tavoitteluun. Eihän esim. yhdysvallat käy sotaa irakin kanssa sen vuoksi, että se haluaisi irakin maat vaan että sen talous lepää pitkälle lähi-idän öljyyn.
Valitettavasti Suomen puolustusvoimat ja valtiollinen johto elää ajatusmaailmassaan vielä ensimmäisen maailmansodan aikaista elämää. Ehkä toinen maailmansota oli viimeinen sota jossa tavoiteltiin laajoja maa-alueita ja sitä kautta maan kansalaisille parempaa elämää mutta silloin elettiinkin vielä monissa johtavissa länsimaissa maatalousvaltaista aikaa. Neuvostoliitto oli sodan voittajvaltioista viimeinen joka tavoitteli lisäalueita. Yhdysvallat atlannin takaisesta sijainnistaan johtuen ja Iso-Britania ja Ranska tulivat sodan aikana jo järkiinsä ja tajusivat etteivät tarvitse läänityksiä Saksalta...mutta tämä on jo toinen aihe ja asia...
runkku, että varusmiehet ovat viikolla 24/7 kiinni hälytysvalmiudessa!