Olen yhä pahoillani... Tai oikeastaan en muuten kuin suruissani ihmisten puolesta, ketkä palvoo enemmän R(P)ahaa kuin mikä tässä elämässä olisi tärkeämpää... Hetken hekuma ja tyytyväisyys voi ja on monesti se seuraava morkkis, kunnes taas hetken tyytyväisyydessä tehdään samoin, kuten se hetkellinen hyvänolon tunne joka antoi jotain...
katoaa murheeseen ja tyhjyyden oloon...
Ihminen on vain sellainen että täyttää tyhjyyttä kaikella mikä hetkeksikin antaa jotain täydennystä muttei lopullista ratkaisua..
Sitä etsii sitä tyhjänolon täydentäjää televisiosta, radiosta, ruuasta, päihteistä, satunnaisista ihmissuhteista ja kaikesta mikä hetekellisesti täyttää tyhjyyden aiheuttamaa kaipuuta syvällä sisimmässä..
Nyt ja huomenna, jos tätä tyhjyyttä ei voikaan täyttää palkitsemalla itsensä ostamalla niin suurimman osan maailma kaatuu..
Olen pahoillani ja suruissani eikä enkelten itku suuresta luopumuksesta näy ihmisten kasvoilla, tunteissa eikä ajatuksissa, sillä maailma nykyisellään on kaatunut eikä paluuta ole sillä tyhjyyden tulee täyttämään ihan uudet arvot ja paluu lähemmäksi luontoa. Moni on toivonut sydämmessään tätä muutosta suorituspaineissaan että maailma loppuis, tulisi joku kuka pelastaisi kaikelta turhuudelta ja ahdistukselta.
Toivon ja uskon syvästi että ihmiset ymmärtävät että se maailmanloppu on turhuudenmarkkinoiden lopettaminen, se pelastaja on syvällä jokaisessa kuka haluaa uskaltaa riistää orjuutuksen kahleet ja hypätä iloisesti vapauteen kaikista nykyisistä suoritteistaan ja kvarttaaleistaan...
Ihmiset huomaavat lastensa kaipaavan että ollaan vaan, ei tarvitse suoriutua tiskeistä, läksyistä, harrastuksista vaan heille ja vanhemmille annetaan mahdollisuus että riittää kun on. Ei tarvitse olla enempää kuin mitä on, riittää että tekee parhaansa ja että on läsnä!
Se kuka arvostelee tai kumoaa vapauteen pyrkimistä on pelokas ja luulee menettävänsä jotain? Kuka tytär tai poika ei ole kaivannut että äiti tai isä olisi mielummin sohvalla katsomassa vaikka salkkareita kuin että istuisi johtoryhmän kokouksessa iltamyöhään tullen kotiin kun lapset jo nukkuvat ja aamulla on jo poissa tai syventynyt kauppalehteen kun voisi rennosti jutella tulevasta päivästä ilman hitonkaan kiirettä...
ei siis ole ihme että odotetaan pelastajaa, maailmanloppua tai mitä tahansa kun päällä on jatkuva ahdistus ja paine, orjuus...
Kysyt Jumalalta ja rukoilet että tapahtuisi muutos kaikkeen, sitten ihmettelet kun mitään ei tapahdu... Jos makaat vuoteella viikon etkä liikahda niin ainakaan et jää auton alle, ehkä saat makuuhaavoja ja lihakset ja jäsenet jäykistyy mutta mitään muuta ei tapahdu... Anteeksi että arvostelen, kuitenkin ihmiset ne asiat tekee mahdollisiksi ja kun joku tekee yhtä ja toinen toista Luoja voi ohjailla ne parhainpäin ja katsoa ettet tukehdu tyynyyn kun makaat sen viikon..:)
katoaa murheeseen ja tyhjyyden oloon...
Ihminen on vain sellainen että täyttää tyhjyyttä kaikella mikä hetkeksikin antaa jotain täydennystä muttei lopullista ratkaisua..
Sitä etsii sitä tyhjänolon täydentäjää televisiosta, radiosta, ruuasta, päihteistä, satunnaisista ihmissuhteista ja kaikesta mikä hetekellisesti täyttää tyhjyyden aiheuttamaa kaipuuta syvällä sisimmässä..
Nyt ja huomenna, jos tätä tyhjyyttä ei voikaan täyttää palkitsemalla itsensä ostamalla niin suurimman osan maailma kaatuu..
Olen pahoillani ja suruissani eikä enkelten itku suuresta luopumuksesta näy ihmisten kasvoilla, tunteissa eikä ajatuksissa, sillä maailma nykyisellään on kaatunut eikä paluuta ole sillä tyhjyyden tulee täyttämään ihan uudet arvot ja paluu lähemmäksi luontoa. Moni on toivonut sydämmessään tätä muutosta suorituspaineissaan että maailma loppuis, tulisi joku kuka pelastaisi kaikelta turhuudelta ja ahdistukselta.
Toivon ja uskon syvästi että ihmiset ymmärtävät että se maailmanloppu on turhuudenmarkkinoiden lopettaminen, se pelastaja on syvällä jokaisessa kuka haluaa uskaltaa riistää orjuutuksen kahleet ja hypätä iloisesti vapauteen kaikista nykyisistä suoritteistaan ja kvarttaaleistaan...
Ihmiset huomaavat lastensa kaipaavan että ollaan vaan, ei tarvitse suoriutua tiskeistä, läksyistä, harrastuksista vaan heille ja vanhemmille annetaan mahdollisuus että riittää kun on. Ei tarvitse olla enempää kuin mitä on, riittää että tekee parhaansa ja että on läsnä!
Se kuka arvostelee tai kumoaa vapauteen pyrkimistä on pelokas ja luulee menettävänsä jotain? Kuka tytär tai poika ei ole kaivannut että äiti tai isä olisi mielummin sohvalla katsomassa vaikka salkkareita kuin että istuisi johtoryhmän kokouksessa iltamyöhään tullen kotiin kun lapset jo nukkuvat ja aamulla on jo poissa tai syventynyt kauppalehteen kun voisi rennosti jutella tulevasta päivästä ilman hitonkaan kiirettä...
ei siis ole ihme että odotetaan pelastajaa, maailmanloppua tai mitä tahansa kun päällä on jatkuva ahdistus ja paine, orjuus...
Kysyt Jumalalta ja rukoilet että tapahtuisi muutos kaikkeen, sitten ihmettelet kun mitään ei tapahdu... Jos makaat vuoteella viikon etkä liikahda niin ainakaan et jää auton alle, ehkä saat makuuhaavoja ja lihakset ja jäsenet jäykistyy mutta mitään muuta ei tapahdu... Anteeksi että arvostelen, kuitenkin ihmiset ne asiat tekee mahdollisiksi ja kun joku tekee yhtä ja toinen toista Luoja voi ohjailla ne parhainpäin ja katsoa ettet tukehdu tyynyyn kun makaat sen viikon..:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.