Keskustan kannattajien puolelta aina silloin tällöin viriää ajatuksia porvarillisten voimien yhdistämisestä ja porvarillisesta hallituksesta. Tässä haikailussa ei paljon kysytä, mikä sen porvarillisuuden sisältö oikein on, joka yhdistää. Väittäisin, ettei sellaista yhteistä nimittäjää olekaan. Nykyajan porvarillisuus pelkistyy hyvin pitkälle taloudellisen näkökulman korostamiseen. Porvarillisuus on silloin pitkälti taloudellisen vapauden korostamista. Tällainen porvarillisuus on meilläkin paljolti Kokoomuspuolueen ideologisena lähtökohtana. Keskustassa porvarillisuus ymmärretään aivan toisin. Keskustalaiset mieltävät porvarillisuuden lähinnä samaksi kuin konservatiivisuus. Tärkeää on perinteiden jatkaminen ja niiden kunnioittaminen. Keskustan prvarillisuus on lähinnä arvokonservatismia, kun se Kokoomuksella tarkoittaa sekä talous- että arvoliberalismia. Otetaan tämä länsimaissa nykyisin vallitseva näkemys oikeistolaisesta ajattelusta pohjaksi ja katsotaan, miten kolme suurinta puoluettamme suhteessa tämän ideologian arvopilareihin suhtautuu.
1)Yritteliäisyyden tukeminen. Tässä Kok. kanta on selvästi puoltava, SDP:n enemmän kielteinen ja KEK:n ainakin juhlapuheissa puoltava, mutta käytännössä enemmän neutraali. Tämän asiakohdan osalta voitaneen kuitenkin sanoa, että KOK ja KEK ovat suhteellisen lähellä toisiaan.
2)Tuloerojen kasvu. KOK puoltaa ja SDP ja KEK suhtautuvat kielteisesti.
3)Verotuksen alentaminen. Sama kuin ed. 2-kohdassa.
4)Julkisten palvelujen tuottaminen. KOK yksityistäisi enemmän. SDP ja KEK nykylinjalla.
5)Tulonsiirrot. KOK vastustaa. SDP ja KEK kannattavat.
6)vapaa markkinatalous. KOK kannattaa. SDP muuttunut neutraaliksi. KEK vastustaa (mm. maataloustuet, aluetuet, moraalirajoitukset).
7)suhtautuminen EU:hun. KOK ja SDP myönteisiä. KEK peruskielteinen.
8)Julkisen vallan määrä. KOK vähentäisi. SDP ja KEK nykylinjoilla.
Tässä 8 kohdan listassa Kokkomus erottuu selvästi oikeistolaiseksi tai porvarilliseksi (mikä on epämääräisyytensä vuoksi huono nimitys) puolueeksi. SDP:llä ja Keskustalla ei ole paljon eroja näissä suhteissa. SDP näyttää vapaata markkinataloutta puoltaessaan ja EU-myönteisyydessään jopa hieman oikeistolaisemmalta puolueelta kuin Keskusta.
Keskustalainen harha porvarillisuudesta tuli hyvin esille viime presidentivaaleissa. Keskustan ehdokas Esko Aho tarjosi porvarillisuuden mittariksi konservatiivista arvopohjaa, johon Kokoomuksesta mieltyi lähinnä vain Raimo Ilaskivi ja maakuntien kokoomuslaiset. Muu Kokoomus eirtyisesti Kirsi Pihan ja muiden naisten sekä nuorten osalta teki selvän pesäeron keskustalaiseen "porvarillisuuteen". He nimittivät sitä arvokonservatismiksi, josta Kokoomus nimenomaan sanoutuu irti.
Pääpuolueillamme on selkeät ideologiset eroavaisuudet. Monessa suhteessa SDP ja Keskusta ovat hyvinvointiyhteiskunta-ajattelullaan ajaneet samankaltaista politiikkaa. Arvokonservatismissaan Keskusta on sen sijaan jäänyt yksin (kristillisten kanssa). Demarit ja Kokoomus löysivät taas toisensa, kun länsimyönteisyys valtasi alaa. Muistammehan, että tämä kaksikko oli pitkään pannassa vastustaessaan kommunismia. Meillä on virheellisesti esitetty, että vain Kokoomusta koskivat yleiset syyt. Kyllä ne koskivat myös demareita ja alussa vielä enemmän kuin Kokoomusta. Jossain määrin voidaan sanoa siis myös, että SDP ja Kokoomus tuntevat historiallista kohtalonyhteyttä. Nämä kaksi puoluetta ovat myös hyvin kaupunkisuuntautuneita, mitä taas Keskusta ei ole.
JP: Ei ole olemassa mitään sellaista, joka yhdistäisi suuria puolueitamme niin paljon, että ne voisivat ideologisesti liittoutua. On paljon enemmän erottavia kuin yhdistäviä tekijöitä. Keskustalainen politiikka on sotien jälkeen saanut eniten ymmärrystä kommunisteilta ja muilta äärivasemman kulkijoilta. Kekkosella on tähän suuri vaikutus.
1)Yritteliäisyyden tukeminen. Tässä Kok. kanta on selvästi puoltava, SDP:n enemmän kielteinen ja KEK:n ainakin juhlapuheissa puoltava, mutta käytännössä enemmän neutraali. Tämän asiakohdan osalta voitaneen kuitenkin sanoa, että KOK ja KEK ovat suhteellisen lähellä toisiaan.
2)Tuloerojen kasvu. KOK puoltaa ja SDP ja KEK suhtautuvat kielteisesti.
3)Verotuksen alentaminen. Sama kuin ed. 2-kohdassa.
4)Julkisten palvelujen tuottaminen. KOK yksityistäisi enemmän. SDP ja KEK nykylinjalla.
5)Tulonsiirrot. KOK vastustaa. SDP ja KEK kannattavat.
6)vapaa markkinatalous. KOK kannattaa. SDP muuttunut neutraaliksi. KEK vastustaa (mm. maataloustuet, aluetuet, moraalirajoitukset).
7)suhtautuminen EU:hun. KOK ja SDP myönteisiä. KEK peruskielteinen.
8)Julkisen vallan määrä. KOK vähentäisi. SDP ja KEK nykylinjoilla.
Tässä 8 kohdan listassa Kokkomus erottuu selvästi oikeistolaiseksi tai porvarilliseksi (mikä on epämääräisyytensä vuoksi huono nimitys) puolueeksi. SDP:llä ja Keskustalla ei ole paljon eroja näissä suhteissa. SDP näyttää vapaata markkinataloutta puoltaessaan ja EU-myönteisyydessään jopa hieman oikeistolaisemmalta puolueelta kuin Keskusta.
Keskustalainen harha porvarillisuudesta tuli hyvin esille viime presidentivaaleissa. Keskustan ehdokas Esko Aho tarjosi porvarillisuuden mittariksi konservatiivista arvopohjaa, johon Kokoomuksesta mieltyi lähinnä vain Raimo Ilaskivi ja maakuntien kokoomuslaiset. Muu Kokoomus eirtyisesti Kirsi Pihan ja muiden naisten sekä nuorten osalta teki selvän pesäeron keskustalaiseen "porvarillisuuteen". He nimittivät sitä arvokonservatismiksi, josta Kokoomus nimenomaan sanoutuu irti.
Pääpuolueillamme on selkeät ideologiset eroavaisuudet. Monessa suhteessa SDP ja Keskusta ovat hyvinvointiyhteiskunta-ajattelullaan ajaneet samankaltaista politiikkaa. Arvokonservatismissaan Keskusta on sen sijaan jäänyt yksin (kristillisten kanssa). Demarit ja Kokoomus löysivät taas toisensa, kun länsimyönteisyys valtasi alaa. Muistammehan, että tämä kaksikko oli pitkään pannassa vastustaessaan kommunismia. Meillä on virheellisesti esitetty, että vain Kokoomusta koskivat yleiset syyt. Kyllä ne koskivat myös demareita ja alussa vielä enemmän kuin Kokoomusta. Jossain määrin voidaan sanoa siis myös, että SDP ja Kokoomus tuntevat historiallista kohtalonyhteyttä. Nämä kaksi puoluetta ovat myös hyvin kaupunkisuuntautuneita, mitä taas Keskusta ei ole.
JP: Ei ole olemassa mitään sellaista, joka yhdistäisi suuria puolueitamme niin paljon, että ne voisivat ideologisesti liittoutua. On paljon enemmän erottavia kuin yhdistäviä tekijöitä. Keskustalainen politiikka on sotien jälkeen saanut eniten ymmärrystä kommunisteilta ja muilta äärivasemman kulkijoilta. Kekkosella on tähän suuri vaikutus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielipidepankilla on ollut hyviä, ja perusteltuja kirjoituksia näillä palstoilla. Niin oli tämäkin, tosin puolustusliittoajattelua ei käsitelty.
Minusta suomalaisten pitäisi muuttaa ajatusmailmaansa eu:hun liittymisen jälkeen avarammaksi. Ollaan liian nurkkakuntaisia, ja suvaitsemattomia. Moni asia on muuttunut mailmassa, myös Suomessa. Puolustusliittoasiassa tulisi meidän ajatella, että emme ole enää pieni ja syrjäinen Suomi. Olemme nyt suurvalta, niin kuin USA, Venäjä ym. Meidän tulisi sen takia olla mukana eu:n puolustusytimessä, neuvottelemassa sen kehittämisessä. Kyllä eu:lle on saatava sellainen yhteinen puolustus, jolla on mahdollisuus myös tarvittaessa toimia. Tämä asia myös erottaa ns. porvareita. Kokoomus ilmeisesti kannattaa ytimeen menoa, kun taas kepu ei. Demareissa on varmaan molempia mielipiteitä kannattavia. Itse kuulun kannattajiin, edellä kerrotuista syistä. Lippostakin pidän sen takia erittäin realistisena poliitikkona, koska hän yrittää saada suomalaiset ymmärtämään uuden viiteryhmämme. Tosin aika vaikeaa se on, jukuripäisiä talonpoikia/tyttöjä vielä riittää.
Suhtautuminen EU:n puolustusasiaan on vielä aika paljon selkiintymätön, koska asia on uusi. Suuri osa suomalaisista elää vielä vanhassa ajassa, jolloin pyrittiin puolueettoma pysyttelemään suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Nyt ollaan tosiaan mukana löyhässä suurvallassa. Uskoisin, että eri puolueiden kanta voi vähän muuttua, kunhan asiasta päästään enemmän keskustelemaan.
Itse ajattelisin niin, että EU:n puolustuksen nostaminen esille asiana tarkoittaa liitttovaltiokehityksen voimistumista. EU:lla ei ole vain yhteisiä arvoja puolustettavana, vaan hyökkäys yhteen jäsenvaltioon voidaan tulkita hyökkäykseksi koko EU:ta vastaan kuten NATOssa määrätyllä tavalla ajatellaan. Näin esim. EU:n ulkopuolella olevan Turkin mahdollinen konflikti Kreikkaa vastaan voidaan tulkita eri tilanteissa eri tavoin, jolloin seuraukset myös poikkeavat tosistaan. Tätä esimerkkiä tietysti sotkee vielä se, että molemmat ovat NATOn jäseniä.
Jollain lailla ja jollain tasolla EU:n puolustus tullaan varmasti järjestämään, mutta luulen, että epäselvyys tuosta tavasta hämärtää vielä kovasti mieliä ja siksikin suhtautuminen voi olla puolustusvastaista. Uskon myös, että suuri osa suomalaista ajattelee asiaa itsekkäästi vain Suomen kannalta. Tällä hetkellä ei nähdä, että Suomea uhkaisi mikään toinen valtio tai liittouma. Eurooppaa koskeva konfliktialue sijaitsee Lähi-idässä eli aika kaukana meistä. Venäjääkään emme koe oikein suureksi uhaksi, kun se näyttää mukautuvan USAn kantoihin kovin joustavasti.
Minusta puolustuskysymys on aidosti vaikea ja uskon, että tullan esittämään hyvin perusteltuja näkemyksiä sekä sen puolesta, että Suomen tulisi ajaa aktiivisesti asiaa ja siinä osallisena että vastakkaista eli jonkinlaista puolueettomuspolitiikan jatketta. Eiköhän Ruotsi ja Suomi kulje tässä asiassa lopulta yhtäjalkaa, oli tulos mikä tahansa.
Kiitokset mielenkiintoisesta kirjoituksestasi! Minusta se sisälsi ihan oikeita ja hyviä pointteja, mutta pikkukommentti lienee sallittua. Eli näin arvoliberaalin näkökulmasta katsoen ei kokoomus puolueena näyttäydy vain puhtaan arvoliberaalismin edustajana.
Olet oikeassa. Kirjoitukseni oli melko ylimalkainen ja pyrki ilmaisemaan pääajatussuunnan. Jos tarkastellaan vaikka tätä arvoliberalismia ottamatta nyt kantaa siihen, mistä se kaiken kaikkiaan muodostuu, niin jollain asteikolla 1-5, Kokoomus ehkä sijoittuu 4 kohdalle (jokseenkin sillä linjalla), kun taas demarit ehkä saavat 3 (neutraali) ja Keskusta 1 (jokseenkin eri kannalla). Kokoomuksessa on sekä hyvinkin konservatiivisia näkemyksiä, mutta koko ajan näyttää siltä, että liberaalimmat näkökannat voittavat alaa. Tämä johtuu siitä, että taloutta on koko ajan alettu korostaa ylimpänä arvona, josta muut arvot ovat joko johdettavissa tai ne eivät saa toimia esteinä. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa vaikkapa kanta kauppojen sunnuntaiaukioloaikoihin. Kokoomuksessa sunnuntaikauppamyönteisyys oli jokseenkin täydellistä, demareissa asia hyväksyttiin sillä ehdolla, ettei se aiheuta työntekijöiden oikeuksiin tai asemaan kohtuuttomia muutoksia. Keskusta lähti asiaan osin arvokonservatistiselta pöydältä eli katsottiin uskonnollisin perustein sunnuntai lepo- eikä työpäiväksi.
Myös suhtautumisessa alkoholikysymykseen sama asia näkyy hyvin. Esim. Kimmo Sasi näkee puuttumisen kaupankäyntiin tältä osin konservatiivisena holhoamisena, kun taas SDP korostaa terveys- ja muiden haittojen minimointia. Sitä korostaa myös Keskusta, mutta näkee ehkä alkoholin perheiden koossapysymista vaikeuttavan haitan tärkeämpänä ongelmana kuin muut haitat. Keskustassa perhekeskeinen ajattelu on perinteisesti vahvaa. Tältä osin en tahdo sanoa, että tällainen konservatismi olisi jotenkin huonompaa kuin Sasin hyvin liberalistinen näkemys. Joissain asioissa olemme melko konservatiiveja ja toisissa emme. Vaikka itse esim. hyväksyn sunnuntaiaukioloajat, en pidä liberaalia alkoholipolitiikkaa järkevänä, koska se aiheuttaa huomattavia yhteiskunnallisia ja yksilötason kärsimyksiä.
On se kauheata, kun jotkut uskaltavatkin kritisoida tätä ah niin ihanaa eurostoliittoa.
Puolueettomuus ja itsenäisyys olisi parasta mitä Suomelle voisi ajatella.
Homma näyttää toimivan ainakin Sveitsissä ihan mukavasti, niin miksi ei myös meillä?
No, Sveitsissä onkin kansalla ja päättäjillä nämä itsetuntoasiat kunnossa, toisin kuin meillä.
Ideologiat puolueiden sisällä!
Luettuani nämä mielipiteet tuli tuntuma, että siinä on liikaa tyypitetty ihmisiä erilaisiin kategorioihin. Mielestäni nykyaikana puolueet ovat melko lähellä toisiaan ja ideologiset erot ovat aika paljon saman puolueen sisällä. Niinpä esim. kokoomuksessa Itälä ja Sasi edustavat hyvin erilaisia näkemyksiä. Samoin todennäköisesti Kalliomäki ja Lipponen SDP:ssä tai Vanhanen ja Väyrynen keskustassa. Tuntuu siltä, että Lipponen ja Sasi ovat nykyään lähellä toisiaan poliittisesti, kun taas Itälä sopisi hyvin toimimaan yhteen Vanhasen tai Kalliomäen kanssa. Tällaisia kerettiläisiä ajatuksia tuli mieleen.