haluaisin kertoa tarinani...synnyin lievästi vammaisena,jonka vuoksi minua on leikattu monta kertaa,myöhemmin tuli vielä eräs reumasairaus ja olen ollut allerginen pienen ikäni kaikelle mahdolliselle,siskoni sairastanut koko ikänsä pahaa ihottumaa,äitini kuoli 58v parantumattomaan harvinaiseen sairauteen ja isältäni on leikattu aivoista kasvain,jonka johdosta hänelläkin on erinäisiä sairauksia, ja hännänhuippuna sain torstaina kuulla,että eräästä poistetusta patista(itseltäni)oli löydetty syöpä,luultavasti hyvänlaatuinen...toivottavasti....tuli vaan mieleen,että jos yläkerrassa on joku,niin kuinka on mahdollista,että yhteen perheeseen sattuu näin paljon surua ja sairautta.mitä olemme tehneet väärin???ja arvostelijoille tiedoksi,tämä tarina on totista totta,mutta en ole mikään katkera tirisijä,kunhan ihmettelen!!
onko siellä taivaassa ketään
ei jaksa uskoa
4190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei voi olla, koska ei ole olemassa oikeita kristittyjäkään. Kysy keneltä tahansa krisseliltä, niin se löytää heti enemmän nimikristittyjä, kuin aitoja. Ja ne löytämänsä nimikristityt taas pitävät häntä nimikristittynä. Jne.
Mietin lähimpiä sukulaisiani, kun luin kirjoitustasi.
Lähes kaikilla heillä on ollut yksi tai useampi vakava sairaus. Yksi kärsi pitkään iskiaksesta, joka sitten leikattiin, toisella on vakava mielenterveysongelma ja keuhkoahtaumatauti (joka johtaa hitaasti kuolemaan). Kolmas kuoli syöpään 60-vuotiaana. Neljännellä on kova migreeni ja sellaiset niskavaivat, että joutuu aina nukkumaan puoliksi istualtaan. Viidennellä mylläsi joku virus aivoissa, joka vei muistia paljon ja muutenkin asioiden tajuamiskykyä. Kuudennella on selkäsairaus, joka uhkaa viedä työkyvyn, seitsemännellä anoreksia. Itsellä on nyt vuoden verran ollut jalkasairaus, joka rajoittaa aika paljon. Pystyn olemaan seisaallaan joskus 10, joskus 20 min riippuen sairauden vaiheesta. Olen muita kuuntelemalla ymmärtänyt, että minun lähisukuni on aika "normaali" sairauksien määrässä. Tämä maailma on, kuten Raamattu sanoo: "kuoleman varjon maa". Me vaan elämme maailmassa, johon kuuluu syntiinlankeemuksen seurauksena ero välittömästä yhteydestä Jumalaan, kuolema, sairaudet, kipu, pahuus ja kärsimys. Mutta ei sillä tavalla, että jonkun ihmisen syntiä seuraisi suoraan joku sairaus, vaan sillä tavalla, että ennen kuin ihminen lähti kapinaan Luojaansa vastaan, maailma oli hyvä ja ilman kuolemaa ja sairauksia. Ihminen eli välittömässä yhteydessä Jumalaan, eli silloin ei tarvinnut tuskailla onko siellä Taivaassa ketään. Mutta tapahtui jotakin ratkaisevasti pahaa, jonka seurauksena kuvaan astui mukaan kuolema, pahuus, kärsimys ja sairaudet. Teidän perheenne ei ole tehnyt sen kummemmin väärin kuin muutkaan. Tätä asiaa kysyttiin nimittäin myös Jeesukselta, että kun joku oli syntynyt sokeana, oliko se suora seuraus jostain synnistä.
"Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Opettaja, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki."
Samoin kun tapahtui joku rikos tai tapaturma, häneltä kysyttiin, oliko rikoksen tai tapaturman uhrit enemmän syntisiä kuin muut ihmiset.
"Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan -- samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan -- yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."
Näin uskon, että samalla viivalla ollaan Jumalan edessä kaikki. Samalla tavalla olemme eläneet kyselemättä sitä, miten Jumala tahtoisi meidän elävän. Kaikilla on siksi - ei vain fyysinen kuolema - vaan myös lopullinen ero Jumalasta edessään, ellemme löydä yhteyttä Jumalaan tämän elämän aikana. Se yhteys on kyllä tarjolla ilman mitään ehtoja. Sama Jeesus, joka opetti synnin ja onnettomuuksien suhteesta, teki mahdolliseksi yhteyden palautumisen Jumalaan. Hän otti meidän jumalattoman elämämme teot, sanat ja ajatukset ikään kuin omaksi syykseen, ja vastaanotti niistä Jumalan oikeudenmukaisen rangaistuksen ristillä. Nyt Jumala on luvannut, että kuka ikinä uskoo ja turvautuu Jeesukseen, saa olla vapaa syntiensä rangaistuksesta, ja saa tulla fyysisen kuolemansa jälkeen Jumalan yhteyteen, Hänen Kotiinsa. Siellä ei ole sairauksia, ei kipua, ei kuolemaa. Tarkemmin siitä: http://www.latva-rasku.fi/hakemisto/index.html (klikkaa vasemmasta reunasta "taivaasta").
Mutta sairauksien kanssa eläminen täällä ei ole mitään kevyttä...voi viedä voimat aika tasan tarkkaan. Pyydän "sieltä yläkerrasta" sinulle jaksamista vakavien sairauksien keskellä. Toivon, että se löydös, mikä nyt on, olisi hyvänlaatuinen. Ja että löytäisit yhteyden "yläkertaan" ja sitä kautta tarkoituksen elämälle, jossa on niin paljon kestämistä. Hyvää syksyä, rohkeutta ja voimia!
Raamatussa Psalmissa 73 sen kirjoittaja alkaa miettimään samoja asioita kuin sinä. Siinä kirjoittaja vielä ihmettelee sitäkin, miksi näyttää siltä, että juuri Jumalaan uskoville käy huonosti ja jumalattomat sen kun porskuttavat elämässä ilman vaivoja. Mutta hän ymmärtää sitten joitain asioita, ja tajuaa, että sittenkin hänellä on loppujen lopuksi parempi osa kuin jumalattomilla, jotka menestyvät täällä:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ps. 73:1&rnd=1221982553227
esi-isiemme pahoista teoista ja niillehän me emme mitään enää mahda?