Kolmikymppinen mies sairasti kuolemaan johtavaa syöpää. Uskovat kävivät luonnollisesti häntä katsomassa, hyvinkin usein.
Erään kerran vanhemmistoveli kysyi syöpäsairaalta:
Onko Herra hyvä? Ei ole potilas vastasi.
Koko asia herätti minussa ristiriitaisia tuntoja.
Olisinkin kiitollinen palstan uskoville,
puhuiko vanhemmistoveli Jumalan vai saatanan suulla?
Erään kerran vanhemmistoveli kysyi syöpäsairaalta:
Onko Herra hyvä? Ei ole potilas vastasi.
Koko asia herätti minussa ristiriitaisia tuntoja.
Olisinkin kiitollinen palstan uskoville,
puhuiko vanhemmistoveli Jumalan vai saatanan suulla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
aivan niin kuin minäkin nyt puhun omalla suullani. ei minun kautta puhu mikään jumala eikä saatana. vaan minä ihan itse. puhutko sinä nyt jumala vaiko saatanan vaiko omalla suullasi?
Nyt olemma asiasta samaa mieltä.
Tarkoitin kyllä;
oliko miehen omasta suusta sanottu kysymys jumalallinen vai saatanallinen?
Seurakuntaopillinen, ei Jumalan, sen enempää, kuin saatanankaan.
Ei Herra ole aina meille uskovillekaan niin hyvä, että naaman pitää olla jatkuvasti niin leveässä virneessä, kuin Hangon keksimainoksessa.
Taisi puhua Eroen tai Mohikaanin suulla: tehän olette molemmaat niitä saatanan haltuun toivottelijoita eli saatanapalvojia. Nassen Hell und Die on kuvaava nimi teille ja seurakunnallenne.
kuolivuoteella käydä kuolevaa pilkkaamassa.
Eihän tuo vielä mitään.
Lestadiolainen saarnamies, joka oli hieman sukuakin, käytiin seurakunnan johdon toimesta kiroamassa kuolinvuoteelleen.
Kaikkia sitä saa tietääkkin!
* Oliko Jumalasta, tai saatnasta, eipä tainnut olla kummastakaan, olsi voinut sairaalta miheltä kysyä asiallisemmin, eikä asettaa seinää vasten, kun on tuskissaan, ja ehkä odottaa kuolemaa, eikä rukouksiin ole saanut vastausta, että olisi parantunut. Niin siinä on kova paikka tunnustaa, vaikka haluaisikin, onko/on Herra hyvä?
Jopa Umppari on asiasta tässä meidän kanssa samaa mieltä, =)