Mihin kaikkeen ateisti suostuu taistellessaan sen puolesta ettei usko Jumalaan?
Suostuuko ateisti ristille naulittavaksi tai giljotiiniin tai kivitettäväksi epäuskonsa tähden taistellessaan?
Miten tärkeää epäusko ateistille on?
Kiitos omakohtaisista pohdiskelevista vastauksista, asiallisesti tietenkin. :)
Suostuuko ateisti ristille naulittavaksi tai giljotiiniin tai kivitettäväksi epäuskonsa tähden taistellessaan?
Miten tärkeää epäusko ateistille on?
Kiitos omakohtaisista pohdiskelevista vastauksista, asiallisesti tietenkin. :)
Vastaukset 32
Vanhimmat
epätoivon edestä kukaan on valmis juuri mihinkään.
mihin olet valmis oman epäuskosi suhteen Zeukseen ja Allahiin?
kuin näytellä uskovaista. Tämän palstan provoilla saatava hyöty jo riittää.
SIis tilanteessa jossa uhattaisiin kidutuksella jos et sano uskovasi jumalaan?
Jos/kun en usko, mitä menetettävää minulla olisi vaikak ottaisin ja sanoisin että "no uskon" jotta välttyisin kidutukselta? EN usko yhtä'än sen enempää vaikka niin sanoisinkin.
EN oikein ymmärrä pointtiasi sikäli. Ehkä tarkennat?
***
Halusin vain tietää miten tärkeää ateistille se oma epäusko on, että voiko sitä verrata uskovaisen uskoon noin niinkun uhrauksien kannalta mutta näyttää vähän siltä että ateisti herkästi peruu epäuskonsa kun pää on pölkyllä. Tiedä sitten miten se tosipaikan tullen olisi oman uskon laita, että uskaltaisiko laskea pään pölkylle? Toivottavasti sellainen aika ei koita.
Nassen kysymykseen, äläkä solkkaa omasta jumalastasi.
Paljonko olet valmis uhraamaan epäuskollesi Zeukseen tai Allahiin?
En ole valmis uhraamaan yhtään mitään epäuskolleni Zeukseen tai Allahiin.
Minulle esimerkiksi se fakta että en usko jumalien olemassaoloon on vain fakta muiden joukossa, kuten vaikkapa se että uskon auringon nousevan huomennakin ja ilmastonmuutoksen olevan todellinen uhka. Mikään näistä asioista ei ole minulle yhtään enempää kuin asia muiden joukossa, enkä oel valmis uhraamaan juuri mitään niiden puolustamiseksi, muuta kuin aikaani ja puhettani. Sen mitä kulloinkin liikenee.
Toisaalta minulle on hyvin tärkeää se että ihmisellä on vapaus elää uskonnottomana, noin periaatteesta, kuten myös se että nainen on yhtäläisin oikeuksin varustettui kun mieheen verrataan, ja ihonvärikysymykset samaan syssyyn. Vapaus elää valitsemallaan tavalla on tärkeää, jopa uhrauksiin saakka. Siihenm tietysti voidaan myös lukea, yhdeltä kannalta, tuo ateistisuus. Henkilökohtaisesti en menetä mitään vaikka joutuisinkin valehtelemaan uskostani tai uskomattomuudestani, mutta periaatteen tasolla. OIKEUTENA, se on jo tärkeä.
***
miten ateisti ei olisi valmis uhraamaan mitään epäuskolleen esimerkiksi Jahveen. Eikö?
***
On se ollut semmoinenkin aika historiassa että uskikset ovat ihan oikeasti laittaneet ateistien päitä pölkylle. Eikä ole armonhuutoja ja kääntymisiä uskottu.
Ja uutinen sinulle: tällaisia paikkoja on maailmassa vieläkin. Uskikset haluavat tappaa uskonsa nimissä. Jumala siunaa aina heidän aseensa.
"Suostuuko ateisti ristille naulittavaksi tai giljotiiniin tai kivitettäväksi epäuskonsa tähden taistellessaan?"
En suostuisi. Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi suostua. Olisiko siitä sitten jotain hyötyä?
punnitaan, sen puolesta ei kannata uhrata mitään kun ei itsekään ole varma vaikka ylpeydessään väittäisikin muuta.
Kristityt on varmalla pohjalla he vai ylistivät ja kiittivät Jumalaa jopa vankeudessakin olosuhteet kun ei hallinneet heitä jotka sanoivat; minä tunnen Hänet johon minä uskon.
tulikin mainittua:)
Että sää jaksat trollata tolla tyhmyydelläs.
Ateismissa ei olekaan syytä käyttäytyä idioottimaisesti. Uhrautuminen turhan takia vasta typerää onkin.
Sen varmuuden pohjalla onkin ristiretkeläisten miekka jaksanut paljon heilua.
Kahvin keittoon. Saako olla? Kiitos.
Kyllä nyt saunakahveet maistuu. Ja saako myös rusinapullaa?
Tänään on ollut ihan hemmetin typeriä juttuja taas tällä palstalla, ja toisaalta hienoja kirjoituksia valveutuneilta järjen edustajilta. Kiitos kaikille.
Kävin avomieheni kanssa kosken rannassa iltakävelyllä ja laitoimme tacoja. Nam. Nyt on sauna lämpenemässä ja seuraavaksi tulee mieleen... hmmm...
Mikä?
Kahvi!
Tuskin riviuskovainenkaan nyt vain uskonsa tähden kuolemaan suostuu, kyllä usko joustaa kuolemanpelon edessä. Sillä usko on kuolemanpelon suurin lievittäjä, eikä siihen johtava tekijä. Harvassa ovat marttyyrit.
Se että en usko ei ole tärkeä, minua henkilönä kuvaava ja identifioiva asia. En ajattele itseäni ateistina, en vain usko. Ei minulla ole tarvetta olla koko ajan huutelemassa että Jeesus on bullshittiä. Lähinnä naurattaa vain nämä joidenkin uskovaisten käsitykset että jos ei ole heidän puolellaan ja samaa mieltä, on heitä ja jumalaa vastaan ja vähintäänkin saatananpalvoja.
Miksi minun tarvitsisi taistella sen puolesta, että en usko jumalaan? Ihan hyvin se onnistuu taisteluttakin.
Lähinnä tarkoitin että jos tulisi sellainen tilanne. En tietty tarkoittanut että kirjoitat kissankokoisin kirjaimin collegepaitasi etumukseen ja selkämykseen jotain siihen suuntaan että KUOLEN MARTTYYRINA ENNEMMIN KUIN SUOSTUN USKOMAAN JUMALAAN. Mutta varmaan joku tämmöinenkin hihu-ateisti löytyy.
On maita, joissa kyseinen tilanne ei ole teoriaa.
Lainaus: "Mihin kaikkeen ateisti suostuu taistellessaan sen puolesta ettei usko Jumalaan?"
En taistele sen puolesta etten usko jumalaan. Miksi vitussa pitäisi taistella jostain mihin ei usko? Eikös tuo ole viikon tyhmin kysymys? Miksi vitussa mun pitäis naulata itteni puuhun koska en usko johonkin noita-ukkoon?
Lainaus: "Miten tärkeää epäusko ateistille on?"
Mikä helvetin epäusko? Se etten usko noita-akkoihin tai kummituksiin tekee minusta epäuskovan?
Voit kyllä puolustaa jotain johon uskot, mutta miten helvetissä voi puolustaa jotain johon ei usko? En minä usko joulupukkiinkaan, pitäisikö minun sen takia mennä puuhun naulattavaksi?
Johtopäätös; Tyhmän-absurdinen kysymys, jonka esittäjällä ei taida kaikki olla kunnossa.
Jos kysymys oli mielestäsi tyhmä niin minkähän vuoksi niin kovin monet mielellään vastaavat? :P
Todennäköisesti he ovat samaa mieltä kanssani itse kysymyksestä, mutta jaksavat kuitenkin jankata. Voivat toki olla eri mieltäkin, mutta mitä sitten?
Kysymyksesi oli tyhmä, koska rinnastat ateismin uskontoon. Jos taasen sinua vaivaa että pidän kysymystäsi typeränä, se on sitten sun ongelmas.
Kysymyksen älyttömyys ei tule vähäisemmäksi vaikka siihen vastataankin. Huomaat varmaan, että yksinkertaisella logiikalla on vastaus pääteltävissä.
että kun paliinista tulee maailman herra(rouva) niin asia on ateisteille ajankohtainen?
... sen puolesta etten usko jumaliin. En vain usko.
Minulla on vain tämä elämä. Jos minulle tultaisiin sanomaan, että nyt irrotamme sinulta pään, jos et lausu apostolista uskontunnustusta, niin sellainen tilannehan kertoisi tuosta uskonnosta paljon enemmän kuin minusta konsanaan.
Voi olla että lausuisin tunnustuksen, ihan vain jotta saisin elää. En minä katsos varsinaisesti pettäisi ketään sillä. Minähän voisin sopia itseni kanssa, että lakkaan taas "uskomasta" heti kun tilanne helpottaa. Ja ajattelisin mielessäni: vitun pöljät.
Pitäisi olla vertailukohta. Sitä vaan meinaan että jos otetaan vertailukohdaksi kristillisen mytologinen satuhahmo jeesus, tarina on sepitetty JÄLKIKÄTEEN tapahtuman (jota ei välttämättä ole edes tapahtunut).
Onko se siis "uhrautumista" että joku tulee, vangitsee ja teloittaa...ja jälkikäteen hihhulilauma kertoilee satuja "uhrautumisesta"? Jos on tuolla kriteerillä "uhrautumista" niin eihän silloin "uhrautujalta" kysytä uhrautuvuutta...voin siis "uhrautua", jopa siitä itse tietämättä...ja se mille "uhraudun, ei ole minun päätettävissä oleva asia!
Niin että voisitko kertoa esimerkin "uhrautumisesta"?
Kun toiseen vaakakuppiin laittaa ihmiselämän, ei mielestäni toiseen voi laittaa mitään sitä painavampaa. Giljotiinissa saattaisin kiljua armoa ja vakuuttaa olevani tästedes ihan oikea uskis.
Uskishan ei ajattele näin. Onhan sanottu: "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, mutta Jumalaa YLI KAIKEN". Siksi uskonmarttyyrit ja kunniamurhat.
Uskis ainakin on valmis sekä kuolemaan että tappamaan.
Siinä uskontojen hyöty vallankäyttäjille noin tiivistettynä.