Meillä poika täyttää pian 4 vuotta ja on jonossa toimintaterapiaan. Syynä tähän levottomuus eikä tottele/ymmärrä sääntöjä. Varsinkin levottomuutta ollut havaittavissa ihan vauvasta lähtien. Keinot tällähetkellä vähissä niin kotona kuin päiväkodissa.
En osaa odottaa mitään diagnoosia, mutta huolettaa jo tässä vaiheessa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuinka sujuu murrosikä ja kuinka saa lapsesta kasvatettua "normaalin" aikuisen?
Kertokaa kokemuksia kuinka selvisitte kasvatuksesta haastavan lapsen kanssa? Onko lapsenne nyt "normaali" aikuinen ja selviytyykö elämässään tänä päivänä?
Lisäksi kysyisin, että onko muita nuoria äitejä, joilla erityislapsi? Olemme molemmet miehen kanssa 23v.
En osaa odottaa mitään diagnoosia, mutta huolettaa jo tässä vaiheessa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuinka sujuu murrosikä ja kuinka saa lapsesta kasvatettua "normaalin" aikuisen?
Kertokaa kokemuksia kuinka selvisitte kasvatuksesta haastavan lapsen kanssa? Onko lapsenne nyt "normaali" aikuinen ja selviytyykö elämässään tänä päivänä?
Lisäksi kysyisin, että onko muita nuoria äitejä, joilla erityislapsi? Olemme molemmet miehen kanssa 23v.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tässä vaiheessa lapsen tulevaisuudesta. Mulla on kaksi erityislasta ja meillä on todella ollut rankkaa. Olen ollut lasten yksinhuoltajana jo 10 vuotta. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Vanhemman lapsen kanssa taistelin noin 9 vuotta. Tänä päivänä tämä nuori on tosi fiksu, opiskeluissa pärjäävä, tunnollinen ja luotettava kaveri. Ei varmaan kukaan olisi uskonut, minkälainen nuori aikuinen hänestä tulee kasvamaan.
No toinen lapseni sitten: järkyttävää taistelua vajaa 10 vuotta. Väliin mahtuu mm. huostaanotto ja psykiatrinen sairaala. Mutta tänä päivänä tämäkin nuori on tosi fiksun oloinen, elämää suunnitteleva aikuisuuden kynnyksellä oleva. Ja tämänkin nuoren on moni tuominnut aikoinaan suoraan täysin epäonnistuneeksi yksilöksi. Mutta äiti on vaan jollakin tasolla jaksanut uskoa heihin.
Iän lisääntyminen tuo toisaalta omat vaikeudet erityislapsien elämään, mutta kyllä ne ikävuodet kehittävät tosi paljon.
muutaman vuoden teitä vanhempi jo olen, esikoinen 7v. Meillä terapiat juuri vasta alkaneet, monen vuoden pyyntöjen jälkeen ja rankkaa on kyllä. Niin terapiassa käyminen, kuin arki.
Olis kiva vaihtaa ajatuksia jos tahdotte? =)
Laita sähköpostiosoitteesi niin kirjuutellaan... :)