MINUN SANOMANI!
Henkisesti kasvua olen tehnyt elämäni, mutta noin 15 vuotta se on ollut aktiivista löytämistä, taistelua, murhetta, kärsimystä, oivalluksia, onnellisuutta, iloa, itkua ja kaikkea mahdollista mitä ihmiseen ja elämään ikinä kuuluukin. Puhun tekstissäni usein vanhojen sanomien kuvauksilla, koska nautin entisaikojen filosofisista ajatuksista.
Olen löytänyt itsestäni tunteen joka viittaa ihmisen olevan "JUMALA" itse, siis ISÄN kaltainen yksilö, ei siis ulkopuolinen henkilö vaan ihminen itse. Kuitenkin tämmöisen oikean tunteen kautta voin todeta, että mikään ei ole pysyvää, koska henkinen kasvu lisääntyy entistä isompiin mittoihin, mitä lähemmäksi pääsemme itseämme. Sehän on kuitenkin ainoastaan hyvä asia, sillä pysähtyneen elämän tuoma tuska tekee meistä henkisesti köyhiä.
Meillä on kaikilla hieno muisto JEESUKSESTA, joka aikoinaan näytti ihmisen JUMALUUDEN toimivuutta sen parhaimmassa muodossa. Hänellä oli ainutlaatuinen rakkaus sisällään, jota jakoi ihmisille joka hetki ja silti säilyttäen oman itsenäisyytensä. Hän oli mielestäni niin kehittynyt omassa ajassaan, että hänet oli helppo tappaa vääräuskoisena, mutta koskaan ei kuitenkaan ymmärretty hänen todellista arvoaan.
Meille jäi "RAAMATUN" muodossa kaikki hienot muistot hänestä ja hänen viisaista opetuksistaan, vaikka itse en ole kirjaan syvällisemmin perehtynytkään. Hän oli ensimmäinen filosofinen ( ESIMERKKI IHMINEN ) maailmassa, joten pidän mahdollisena, että jokaisesta meistä voi tulla hänen ymmärryksensä kaltainen, siis tajunnallisesti JEESUKSEN tien seuraaja. Kysymyshän on vain rakkauden löytämisestä, mutta kuitenkin olemalla ihmisenä erilainen kuin hän, sillä tunne sydämen rakkaudesta on ainoa samankaltaisuus ja yhdistävä tekijä häneen.
Ainoa muutosta jarruttava asia on tietenkin se, että hyvin moni ihminen pelkää oikeaa uskoa itsessään, joka erottaa hyvän ja pahan, mutta ennen kaikkea niiden oikeanlainen hallinta omassa itsessään pelottaa. JEESUKSEN kirja RAAMATTU on täynnä maailman parhaimman FILOSOFIN elämän totuuksia ja sekin on monelle pelkojen suuri alullepanija. Kirja on kuitenkin muuttunut matkalla paljon ja sen oikeat sanomat on haluttu ymmärtää valtaa käyttävinä välineinä, koska kristinuskokin käyttää totuuden sanomaa väärällä tavalla.
Sodat syntyvät juuri vääristä JUMALA käsitteistä, koska ihmisen pelko korkeimpaan, (siis todelliseen ITSEENSÄ) on valtava, koska kielteisen minän luoma jännite aiheuttaa epävarmuutta ja heittää meidät pelon voimistuessa joka kerta niskalenkillä maahan. Tämmöisien pelkojen vallitessa meidän on oltava entistä rohkeampia ja kohdattava se mikä saa aikaan nämä tilanteet, koska väärä valta toimii sisällämme samalla tavalla kuin diktaattorin ovela mieli.
Ajatellaan JUMALAN tuskaa siitä ( eli oman TAJUNNAN ), kun vääristymät rassaavat meitä päivästä toiseen ja kuitenkin rukoilemme anteeksiantoa joltakin ulkopuoliselta voimalta ja jätämme sisäisen voimamme totaalisesti taustalle. Ainoa meitä suurempi voima on MAAILMANKAIKKEUS ja sitäkin olemme jo muuttaneet liikaa, kun luonto rupeaa näyttämään voimiaan ihmiskunnan vain hakiessa vaikeita tieteellisiä selityksiä. Milloin silmät aukeavat kuuluu kysymykseni, ehkä sitten kun totaalinen tuho on väistämätön!!
Vielä haluan puhua ihmisen tajunnasta, jonka liitän JUMALAAN, siis ihmisen omaan YKSILÖÖN. Sillehän me rukoilemme syntimme ja annamme anteeksi väärät tekomme. En tarkoita, että rukoilu olisi ainoa keino päästä eteenpäin, mutta se on useasti auttanut minua ja riittäähän sekin, että puhumme itsellemme asioiden oikeilla nimillä ja seuraamme sisäisiä viestejämme totuutta seuraten.
Joudumme kokemaan omassa ruumissamme tuskaa, niin kauan kunnes olemme valmiita muuttamaan käsitteitämme itseämme kohtaan. Usein haemme toisista syntipukkeja, koska ihmiskunta ja ihmiset ovat kasvaneet liian kauas elämän yksinkertaisista asioista. Peili on usein apuväline muuhunkin kuin tyylin tai muuhun seurantaan, siitä näkee myös todellisen aiheuttajan peilikuvan.
Kaiken pahan saa aikaan mieli, jonka levottomuus minulla on käsitteenä LEVOTON APINA, sillä se pomppii aivojemme sisällä edestakaisin ja aiheuttaa osumillaan jopa ikuisia haavoja. Tässä se ihmisen vahvuus sitten punnitaan, miten hän pystyy kesyttämään tämän erittäin vikkelän ja ovelan olennon, jonka olemme itse luoneet omaa tyytymättömyyttämme tai saaneet kokea jotakin pahoja asioita, että sisäinen tasapaino on mennyttä ehkä jopa ikuisesti.
Ehkä olemme tehneet entisissäkin elämissämme jotakin väärää, sillä itse uskon hengen olevan täysin erillinen käsite, sillä ihmisen kuollessa vain ruumis jää haudan pohjalle mätänemään. Todellinen ihminen on jo siirtynyt seuraavaan elämän ihmeeseen, siis ihmiseen ja me vielä suremme läheisen menetystä, näin minä uskon. Näenkin kuoleman kauniina asiana, mutta en tietenkään niin, että kuoleman kohdatessa tanssimme ilosta vaan ymmärtäisimme elämän olevan jatkuvuutta sisältävä arvokas tapahtuma.
Kaiken negatiivisen ja pahan tunteethan vain lisääntyvät jos annamme niiden hallita, koska ihmiskunnan ottaessa aina vain vähemmän vastuuta esim. lapsistaan, heistä useat jäävät vaille sellaisia tunteita jotka ovat tärkeitä elämän tunnemaailmaa rakennettaessa. Siis lyhyesti sanottuna LAPSET ovat ne, joiden kautta voimme muuttaa oppimme ja tunteemme, koska tätä kautta kehitys väärään suuntaan pysähtyy. Tietenkin ensin on itse oltava valmis vastuulliseen elämään ja ymmärrettävä se totuus, että vanhempiemme kasvatustavat voivat olla liian syyllistäviä, tunteettomia, väkivaltaisia ja ainoa puute on useinkin todellinen välittäminen aidolla sydämellä.
Palatakseni vielä JEESUKSEN taustoihin hänkin oli tavallinen ihminen mielestäni, koska oli kuuluisa naistenmiehenä ja teki myöskin erehdyksiä omalla tavallaan, sillä oli "JUMALA" eli ihminen, siis yhtä erehtyväinen kuin kuka tahansa meistä. Olen kuullut tämän käsitteen myös monen kaltaiseni ihmisen suusta, minkä olen itse ymmärtänyt hänen totuuksistaan ja sitä kautta on selvinnyt paljon asioita omasta kokonaisuudestani. JUMALA on mielestäni sana jota pitäisi arvostaa itsessämme, eikä niin että uskomme sen olevan meistä irtonainen käsite. Riippuvuus toisiin ihmisiin aiheuttaa elämästä HELVETIN ja siksi HELVETTI on vaikea hyväksyä.
JEESUSHAN lähti näkemykseni mukaan vaikeasta elämäntilanteesta kasvamaan ihmisenä ja sanoi tulevansa takaisin ystävilleen, kun oli löytänyt itsestään jotakin sellaista, mistä voisi olla onnellinen. Siis oman JUMALANSA ja nykykielellä oman itsensä kokonaisuuden ja YKSILÖN. Hänkin ajoi rahanlainaajat pois temppelistä, koska tiesi rahan jo silloin aiheuttavan surua ja murhetta.
Olen keskustellut jopa professoritasoisten ihmisten kanssa näistä käsitteistä, vaikka minulla ei ole minkäänlaista koulupohjaa totuuden ja filosofian asioihin, joten voin jälleen sanoa, että omakohtainen kasvaminen on kaiken salaisuus ja vastaus. Pyrin tulemaan onnelliseksi joka päivä vain enemmän ja löytämään yhteiskunnasta semmoisen aseman, että voin ylpeänä kantaa näitä oppejani hautaan asti. Jälleen yksinkertainen huomautus, kaikki asuu meissä itsessämme, ei ulkopuolisissa tekijöissä.
Uskallan sanoa sen myös omasta sydämestäni, että me ihmiset olemme kaikki JUMALIA, mutta jotta sellaiseksi voi kasvaa täytyy olla täysin rehellinen itselleen ja muille. Tällä tavalla meistä tulee rakastavia persoonia sekä monella tavalla elämän myönteisiä ihmisiä. Minun nälkäni kasvaa elämää kohtaan, koska tunteiden sanoma voimistuu päivä päivältä. Miksi siis pelkäisimme itseämme, sillä jokaisella meillä on sisällämme sellaista voimaa, jonka avulla voimme kääntää elämämme onnelliseksi voittokuluksi!!
T: JARMO
Henkisesti kasvua olen tehnyt elämäni, mutta noin 15 vuotta se on ollut aktiivista löytämistä, taistelua, murhetta, kärsimystä, oivalluksia, onnellisuutta, iloa, itkua ja kaikkea mahdollista mitä ihmiseen ja elämään ikinä kuuluukin. Puhun tekstissäni usein vanhojen sanomien kuvauksilla, koska nautin entisaikojen filosofisista ajatuksista.
Olen löytänyt itsestäni tunteen joka viittaa ihmisen olevan "JUMALA" itse, siis ISÄN kaltainen yksilö, ei siis ulkopuolinen henkilö vaan ihminen itse. Kuitenkin tämmöisen oikean tunteen kautta voin todeta, että mikään ei ole pysyvää, koska henkinen kasvu lisääntyy entistä isompiin mittoihin, mitä lähemmäksi pääsemme itseämme. Sehän on kuitenkin ainoastaan hyvä asia, sillä pysähtyneen elämän tuoma tuska tekee meistä henkisesti köyhiä.
Meillä on kaikilla hieno muisto JEESUKSESTA, joka aikoinaan näytti ihmisen JUMALUUDEN toimivuutta sen parhaimmassa muodossa. Hänellä oli ainutlaatuinen rakkaus sisällään, jota jakoi ihmisille joka hetki ja silti säilyttäen oman itsenäisyytensä. Hän oli mielestäni niin kehittynyt omassa ajassaan, että hänet oli helppo tappaa vääräuskoisena, mutta koskaan ei kuitenkaan ymmärretty hänen todellista arvoaan.
Meille jäi "RAAMATUN" muodossa kaikki hienot muistot hänestä ja hänen viisaista opetuksistaan, vaikka itse en ole kirjaan syvällisemmin perehtynytkään. Hän oli ensimmäinen filosofinen ( ESIMERKKI IHMINEN ) maailmassa, joten pidän mahdollisena, että jokaisesta meistä voi tulla hänen ymmärryksensä kaltainen, siis tajunnallisesti JEESUKSEN tien seuraaja. Kysymyshän on vain rakkauden löytämisestä, mutta kuitenkin olemalla ihmisenä erilainen kuin hän, sillä tunne sydämen rakkaudesta on ainoa samankaltaisuus ja yhdistävä tekijä häneen.
Ainoa muutosta jarruttava asia on tietenkin se, että hyvin moni ihminen pelkää oikeaa uskoa itsessään, joka erottaa hyvän ja pahan, mutta ennen kaikkea niiden oikeanlainen hallinta omassa itsessään pelottaa. JEESUKSEN kirja RAAMATTU on täynnä maailman parhaimman FILOSOFIN elämän totuuksia ja sekin on monelle pelkojen suuri alullepanija. Kirja on kuitenkin muuttunut matkalla paljon ja sen oikeat sanomat on haluttu ymmärtää valtaa käyttävinä välineinä, koska kristinuskokin käyttää totuuden sanomaa väärällä tavalla.
Sodat syntyvät juuri vääristä JUMALA käsitteistä, koska ihmisen pelko korkeimpaan, (siis todelliseen ITSEENSÄ) on valtava, koska kielteisen minän luoma jännite aiheuttaa epävarmuutta ja heittää meidät pelon voimistuessa joka kerta niskalenkillä maahan. Tämmöisien pelkojen vallitessa meidän on oltava entistä rohkeampia ja kohdattava se mikä saa aikaan nämä tilanteet, koska väärä valta toimii sisällämme samalla tavalla kuin diktaattorin ovela mieli.
Ajatellaan JUMALAN tuskaa siitä ( eli oman TAJUNNAN ), kun vääristymät rassaavat meitä päivästä toiseen ja kuitenkin rukoilemme anteeksiantoa joltakin ulkopuoliselta voimalta ja jätämme sisäisen voimamme totaalisesti taustalle. Ainoa meitä suurempi voima on MAAILMANKAIKKEUS ja sitäkin olemme jo muuttaneet liikaa, kun luonto rupeaa näyttämään voimiaan ihmiskunnan vain hakiessa vaikeita tieteellisiä selityksiä. Milloin silmät aukeavat kuuluu kysymykseni, ehkä sitten kun totaalinen tuho on väistämätön!!
Vielä haluan puhua ihmisen tajunnasta, jonka liitän JUMALAAN, siis ihmisen omaan YKSILÖÖN. Sillehän me rukoilemme syntimme ja annamme anteeksi väärät tekomme. En tarkoita, että rukoilu olisi ainoa keino päästä eteenpäin, mutta se on useasti auttanut minua ja riittäähän sekin, että puhumme itsellemme asioiden oikeilla nimillä ja seuraamme sisäisiä viestejämme totuutta seuraten.
Joudumme kokemaan omassa ruumissamme tuskaa, niin kauan kunnes olemme valmiita muuttamaan käsitteitämme itseämme kohtaan. Usein haemme toisista syntipukkeja, koska ihmiskunta ja ihmiset ovat kasvaneet liian kauas elämän yksinkertaisista asioista. Peili on usein apuväline muuhunkin kuin tyylin tai muuhun seurantaan, siitä näkee myös todellisen aiheuttajan peilikuvan.
Kaiken pahan saa aikaan mieli, jonka levottomuus minulla on käsitteenä LEVOTON APINA, sillä se pomppii aivojemme sisällä edestakaisin ja aiheuttaa osumillaan jopa ikuisia haavoja. Tässä se ihmisen vahvuus sitten punnitaan, miten hän pystyy kesyttämään tämän erittäin vikkelän ja ovelan olennon, jonka olemme itse luoneet omaa tyytymättömyyttämme tai saaneet kokea jotakin pahoja asioita, että sisäinen tasapaino on mennyttä ehkä jopa ikuisesti.
Ehkä olemme tehneet entisissäkin elämissämme jotakin väärää, sillä itse uskon hengen olevan täysin erillinen käsite, sillä ihmisen kuollessa vain ruumis jää haudan pohjalle mätänemään. Todellinen ihminen on jo siirtynyt seuraavaan elämän ihmeeseen, siis ihmiseen ja me vielä suremme läheisen menetystä, näin minä uskon. Näenkin kuoleman kauniina asiana, mutta en tietenkään niin, että kuoleman kohdatessa tanssimme ilosta vaan ymmärtäisimme elämän olevan jatkuvuutta sisältävä arvokas tapahtuma.
Kaiken negatiivisen ja pahan tunteethan vain lisääntyvät jos annamme niiden hallita, koska ihmiskunnan ottaessa aina vain vähemmän vastuuta esim. lapsistaan, heistä useat jäävät vaille sellaisia tunteita jotka ovat tärkeitä elämän tunnemaailmaa rakennettaessa. Siis lyhyesti sanottuna LAPSET ovat ne, joiden kautta voimme muuttaa oppimme ja tunteemme, koska tätä kautta kehitys väärään suuntaan pysähtyy. Tietenkin ensin on itse oltava valmis vastuulliseen elämään ja ymmärrettävä se totuus, että vanhempiemme kasvatustavat voivat olla liian syyllistäviä, tunteettomia, väkivaltaisia ja ainoa puute on useinkin todellinen välittäminen aidolla sydämellä.
Palatakseni vielä JEESUKSEN taustoihin hänkin oli tavallinen ihminen mielestäni, koska oli kuuluisa naistenmiehenä ja teki myöskin erehdyksiä omalla tavallaan, sillä oli "JUMALA" eli ihminen, siis yhtä erehtyväinen kuin kuka tahansa meistä. Olen kuullut tämän käsitteen myös monen kaltaiseni ihmisen suusta, minkä olen itse ymmärtänyt hänen totuuksistaan ja sitä kautta on selvinnyt paljon asioita omasta kokonaisuudestani. JUMALA on mielestäni sana jota pitäisi arvostaa itsessämme, eikä niin että uskomme sen olevan meistä irtonainen käsite. Riippuvuus toisiin ihmisiin aiheuttaa elämästä HELVETIN ja siksi HELVETTI on vaikea hyväksyä.
JEESUSHAN lähti näkemykseni mukaan vaikeasta elämäntilanteesta kasvamaan ihmisenä ja sanoi tulevansa takaisin ystävilleen, kun oli löytänyt itsestään jotakin sellaista, mistä voisi olla onnellinen. Siis oman JUMALANSA ja nykykielellä oman itsensä kokonaisuuden ja YKSILÖN. Hänkin ajoi rahanlainaajat pois temppelistä, koska tiesi rahan jo silloin aiheuttavan surua ja murhetta.
Olen keskustellut jopa professoritasoisten ihmisten kanssa näistä käsitteistä, vaikka minulla ei ole minkäänlaista koulupohjaa totuuden ja filosofian asioihin, joten voin jälleen sanoa, että omakohtainen kasvaminen on kaiken salaisuus ja vastaus. Pyrin tulemaan onnelliseksi joka päivä vain enemmän ja löytämään yhteiskunnasta semmoisen aseman, että voin ylpeänä kantaa näitä oppejani hautaan asti. Jälleen yksinkertainen huomautus, kaikki asuu meissä itsessämme, ei ulkopuolisissa tekijöissä.
Uskallan sanoa sen myös omasta sydämestäni, että me ihmiset olemme kaikki JUMALIA, mutta jotta sellaiseksi voi kasvaa täytyy olla täysin rehellinen itselleen ja muille. Tällä tavalla meistä tulee rakastavia persoonia sekä monella tavalla elämän myönteisiä ihmisiä. Minun nälkäni kasvaa elämää kohtaan, koska tunteiden sanoma voimistuu päivä päivältä. Miksi siis pelkäisimme itseämme, sillä jokaisella meillä on sisällämme sellaista voimaa, jonka avulla voimme kääntää elämämme onnelliseksi voittokuluksi!!
T: JARMO
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Olipa kiva lukea kertomustasi, joka vaikutti hyvin tervejärkiseltä. Olen kanssasi samaa mieltä,
olemme kaikki Jumalia, koska olemme jokainen osia
suuremmasta kokonaisuudesta joka on Jumala. Välillä olemme fyysisessä muodossa ja välillä ei-fyysisessä.
Olet varmaan polkusi varrella ehtinyt tutustua moniin alaa koskeviin teoksiin. Ellet vielä ole lukenut, suosittelen lämpimästi sinua lukemaan Neale Donald Walschin kirjoittamat teokset Keskusteluja Jumalan kanssa.
- yhteensä 3 osaa.
Nämä kirjat tekivät minuun ainutlaatuisen vaikutuksen ja vakuuttivat minut lopullisesti uskontojen tarpeettomuudesta, sillä niitä käytetään ainoastaan vallan, alistamisen ja pelottelun välineinä. Todellinen usko ei ole uskontoa, vaan tietoa omasta itsestä ja alkuperästämme, joka on RAKKAUS, ei lopultakaan mitään muuta. Kaikki alkaa ja loppuu samaan.
Suuri toiveeni olisi, että mahdollisimman moni tämän lukijoista tutustuisi teoksiin, ne ovat lainattavissa kirjastoissa.
Valoisaa syksyä Jarmolle ja muille, ei uskota kaikkea mitä meille opetetaan, etsivä löytää...
Minusta on hienoa, että ihminen jaksaa olla omaa mieltään asioista eikä vain tarraa kiinni "valmiiseen pöytään" kuten Teresa muut. Kaikesta naurettavinta on 60-80v jehova-mummut joiden älykkyys on rusinan tasoa, mutta silti jaksetaan rellestää.
No niin, sai taas mielen kevennetyksi.
Itse olen mielestäni aika lähellä tuota Jarmon ajatusmaailmaa. Aivan samaa mieltä en kaikesta taida olla, mitä tuosta tekstistä nyt ymmärsi.
Jeesuksen olemassalottomuus kiinnostaa vieläkin...
Mitähän nimimerkkiä tarkoitat? Näillä palstoilla seikkailee myös Teresa. Minä olen Teresia. Jos tarkoitat "valmiilla pöydällä" sitä, että ihminen on ollut uskossa lapsesta saakka, niin mitä pahaa siinä on? Hyppääpäs itse tuohon "valmiiseen pöytään", kun se sinusta näyttää niin helpolta. Veikkaan, että et pysty siihen sen enempää kuin muutkaan. Se mikä muiden mielestä näyttää niin "valmiilta", on tosiasiassa elinikäisen opiskelun tulosta. Jokaisen on itse hankittava tietonsa ja kokemuksesnsa, ei niitä voi valmiina kenellekään tarjoilla.
Älä yritä väittää että jokainen uskovainen hankkii itse objektiivisesti tietonsa tämän elämän salaisuuksista ja lopulta silti kaikki päätyvät samoihin kinkereihin? Luulenpa että se on se pelottelu helvetistä ja yhteiskunnan painostus enemmänkin syy joka ajaa teidät sinne seurakunnan kutomapiireihin.
Ja tottakai se on helppoa.
Jos uskovaiselta kysyy kysymyksen uskostaan, ei siihen monikaan pysty suoraan vastaamaan. Vaan heti kaivetaan raamattu käteen ja äkkiä sieltä sitten löytyykin vastaus. Tämä tarkoittaa sitä että suurin osa uskovaisista ei TODELLAKAAN ole käyttänyt vaivaa tiedon opiskelemiseen. Vaan kuten sanoin, on hypätty valmiiseen (ja helppoon) pöytään. Tästä on PALJON muitakin todisteita, esim. se että osa raamatun historiallisista tapahtumista on jo pystytty tieteellisesti todistamaan valheellisiksi. Ne nykyaikaiset ihmiset, jotka todella ovat nähneet vaivaa tiedon hankkimiseen ja vielä ovat uskossa, kuitenkin pystyvät myöntämään ettei raamattu ole mikään absoluuttinen totuus. Kuitenkin moni uskovainen vieläkin jaksaa niin väittää, vaikka tuo väite on sataprosenttisesti väärä. Tiedon puutetta se on.
Väittäisin, että suurin osa meistä ihmisistä jotka hakevat sitä tietoa, päätyvät johonkin muuhun ratkaisuun kuin kristinuskoon. On paljon vanhempia ihmisiä jotka ovat elämänsä olleet kristittyjä, mutta vasta myöhemmin alkaneet etsimään tietoa ja hiljalleen kääntyneet esim. ateisteiksi. Toki kääntymistä tapahtuu toisinkin päin, siihen on turha nyt mennä. Jokainen valmis uskonto on valmis ruokapöytä joillekin.
Nuo sinun patenttivastauksesi "helpoista ratkaisuista" ja "valmiista pöydistä" perustuvat omiin ennakkoluuloihisi, joita tarjoilet muille kuin luita koirille.
Miten voit esimerkiksi tietää, miten minä ja moni muu on pysynyt uskossa? Se on varmaan jotain helppoa ja itsestään selvää? Nykymaailmassa, jossa varsinkin yliopistomaailmassa vallitsevat "uskonnot" edustavat kaikkea muuta kuin iankaikkista evankeliumia. Minä jos kuka olen joutunut todella kamppailemaan uskoni puolesta. Sinulle minä edustan jonkinlaista "pintaa", kun et voi nähdä syvemmälle.
Isäni joutui myös kamppailemaan. Kateellinen naapuri melkein tappoi hänet, kun ei voinut sietää hänen menestystään. Perheeni ei ollut rikas, vaan säästäväinen. Juuri siksi meillä oli kohtuullinen toimeentulo. Syy kateuteen oli se, ettei isä koskaan valittanut mistään, vaan oli aina tyytyväinen. Vanhempieni avioliitto oli onnellinen, vaikka kumpikin teki raskasta maataloustyötä vuodet ympäriinsä. He eivät koskaan sairastelleet. Sen lisäksi he järjestivät kylässämme evankeliumijuhlia. Jotkut haukkuivat isääni "piispaksi", mutta isä vain nauroi.
En tässä nyt viitsi enempää kertoa, mutta jokapäiväisessä elämässä kyllä punnitaan uskon kestävyyttä. Sellainen ihminen pääsee helpommalla, jonka ei tarvitse mitään puolustaa. Mutta kukas sellaisen kimppuun hyökkäisikään?
On se jännää kuinka ihmisen puolustusreaktiot heräävät, vaikka emme edes tiedä arvosteleeko meitä kukaan oikeasti, ehkä vain päättelemme niin. Se usein heijastaa HORJUVAA uskoa, mutta mitäs sitä jauhamaan kyllä siitä melkoisen sopan saa aikaiseksi. Mielestäni kaikki ovat hyvin ilmaisseet tunteitaan, mutta moitteisiin ja syytöksiin ei ole kenelläkään mielestäni varaa, mutta rakentaviin mielipiteisiin KYLLÄ.:). Tässä näemme, että jokainen uskoo JOHONKIN ja sitä ei toinen ihminen voi muuttaa vaan HYVÄKSYÄ.:). Olette saaneet minulle ajatuksia lisää, siis KIITOS siitä!!
Hupsista meni nimimerkit väärinpäin, tätä tarvitsee myös uskossa harjoittaa, että EHDOLLISTUMAT tekevät ihmisestä ANTEEKSI antamattomia itselleen. Siis NAURETAAN yhdessä, tätä kääntymisestä johtuvaa virhettä, sillä elämähän on LEIKKIÄ.:). Kuljetaan jokainen KÄSI kädessä JOOKOS..*HYMY*..:)
Tekstisi oli upeaa luettavaa, ihan liikutuin. Taidon olla yliherkälläpäällä, mutta tuo oli oikeasti hieno. Piti ihan taltioida ja pitää kertoa poikaystävällenikin. Hän on nimittäin puhunut vähän tuohon tyyliin.
Tuosta kuolemanjälkeisestä en varmaan ole samaa mieltä, jos oikein sinun kantasi tulkitsin, mutta muuten tuntui täsmäävän minun näkemykseeni. Jeesuksesta en ole muodostanut vielä käsitystäni, mutta kertomasi vaihtoehto kuulostaa ihan varteenotettavalta.