tyhmänrohkeimmat tekosi

itsekkin muistan kun faijan rellu 5 TS oli -79 oli kova peli. Olin saanut kortin -80. Yöllä oli tullut n. 20 cm lunta ja silloin uudella kulloontiellä oli tyhjä suora edessä, eip juurikaan ollut aurattu ja sitten jonkun rekan tms. spooreista 360 astetta, onnex ei tullu kukaan vastaan !!

Oli pakko kokeilla mitä vanha romu kulkee, motarilla sateella melko huonoilla renkailla 210 km/h. No, se tuli silloin testattua, nyt ei enää tarvitse. Kyllä hiukan pelotti, ja näin jälkeenpäin ajateltuna oli aika typerää, mutta tulipahan kerran kokeiltua.

siitä hajos kaikki mitä hajota voi.

Eipä sitä aina etukäteen ajattele asioita loppun asti. Autossani oli todella vähän bensaa ja silti lähdin rekkaa ohittamaan, pikkuisen alkoi mietityttämään siin rekan rinnalla, kun auto alkoi nykimään. Onneksi päästiin kuitenkin ohi ja ajoinkin vielä viisi kilsaa, ennen kuin oli pakko pysähtyä laittaan muutama litra bensaa, takakontissa pidän sitä aina.

Kävelin tänään sunnuntaiaamuna punaisia päin, kun mistään suunnasta ei tullut autoja. Vieläkin vavisuttaa ajatus siitä, että entä jos sittenkin sieltä 200 metrin päästä olisi tullut ältsin lujaa kaahari tai jokin pienkone olisi erehtynyt luulemaan suojatien viivoja lentokentäksi.

Kerran ohitin rekan satasen alueella ja sitten kohta jouduin hidastaan kahdeksaan kynppiin kun tuli se saatanan talvinopeusmerkki vastaan. Se rekka meinasi ajaa suoraan perseeseen ja roikkui kiinni puskurissa vaikka ajoin vähän ylinopeutta. Se ei kuitenkaan ollut sen rekka kuskin vika vaan niiden helvetin pyrokraattien jotka noi talvinopeudet on meille kyykytettäville laittaneet.

Ajoin kilpaa volvon kanssa 80 km/h:n alueella n. 210 km/h vastaantulevien kaistalla.

joka tuli kolmion takaa,
heitti perhana pumpulla takalasiin.

josta jotakin on jäänyt mieleen.
Kävin Joensuussa keikalla, olin aamuviideltä lähtenyt ja kun illalla n. klo 22 sain homman valmiiksi, laitoin lelut laatikkoon ja lähdin ajamaan kotiinpäin. Oli syksyinen yö ja vettä satoi kaatamalla. Ajattelin, että jos joku tässä sateessa viitsii yöllä seisoa tutkan kanssa, niin minä maksan. Mikkelin jälkeen 80-100 aluella taisi nopeuteni olla reilut 150. Ensimmäisen Mäntyharjun ja Hirvensalmen risteyksen kohdalla heilutettiin punaista valoa. Sataset vilisivät silmissäni, ennen kuin pysähdyin. Helpotus oli melkoinen, kun pysäyttäjä ei ollutkaan poliisi, vaan palomies joka käski ajamaan Mäntyharjun kautta, kun Vihantasalmen silta oli liikenneonnettomuuden vuoksi tukossa.

Viimeisen ylinopeussakon sain Venäjällä joskus yli 10 vuotta sitten. Olin työkeikalta tulossa Pietarista kohti Vaalimaata. Tie Pietarista Viipuriin on suora ja leveä, mutta hyvin epätasainen, olin sen tien kulkenut useita kertoja. Autona minulla oli tehokas, mutta melko jäykkä masturi, joka 70-80 km/h vauhdissa haki jokaisen kuopan. Yli 150 km/h vauhdissa se kulki tasaisemmin, ikään kuin kuoppien yli.
Parikymmentä kilomeriä ennen Viipuria miliisi pysäytti. Erittäin kohtelias ja sympaattinen kaveri. Näytti minulle uutta pistolitutkansa, josta hän selvästi oli ylpeä. Kertoi, että se oli näyttänyt 150, kun nopeusrajoitus on 70. Juttelimme hetken aikaa (sekaista suomea-venäjää-englantia), poltimme tupakat ja sitten hän alkoi laske sakon määrää. Kysyi, että tutka- ja mittarivirheet huomioiden, hyväksyisinkö 30 km/h ylinopeuden. Vastasin myöntävästi, hän kirjoitti sakon, maksoin ja sain vielä kuitinkin. Viipurin Nesteellä kävin pullakahvilla melko tasan samalla hinnalla.
Aina eivät ne Pietarin keikat olleet yhtä mutkattomia, mutta se on eri tarina.