MINUN SANOMANI!
Henkisesti kasvua olen tehnyt elämäni, mutta noin 15 vuotta se on ollut aktiivista löytämistä, taistelua, murhetta, kärsimystä, oivalluksia, onnellisuutta, iloa, itkua ja kaikkea mahdollista mitä ihmiseen ja elämään ikinä kuuluukin. Puhun tekstissäni usein vanhojen sanomien kuvauksilla, koska nautin entisaikojen filosofisista ajatuksista.
Olen löytänyt itsestäni tunteen joka viittaa ihmisen olevan "JUMALA" itse, siis ISÄN kaltainen yksilö, ei siis ulkopuolinen henkilö vaan ihminen itse. Kuitenkin tämmöisen oikean tunteen kautta voin todeta, että mikään ei ole pysyvää, koska henkinen kasvu lisääntyy entistä isompiin mittoihin, mitä lähemmäksi pääsemme itseämme. Sehän on kuitenkin ainoastaan hyvä asia, sillä pysähtyneen elämän tuoma tuska tekee meistä henkisesti köyhiä.
Meillä on kaikilla hieno muisto JEESUKSESTA, joka aikoinaan näytti ihmisen JUMALUUDEN toimivuutta sen parhaimmassa muodossa. Hänellä oli ainutlaatuinen rakkaus sisällään, jota jakoi ihmisille joka hetki ja silti säilyttäen oman itsenäisyytensä. Hän oli mielestäni niin kehittynyt omassa ajassaan, että hänet oli helppo tappaa vääräuskoisena, mutta koskaan ei kuitenkaan ymmärretty hänen todellista arvoaan.
Meille jäi "RAAMATUN" muodossa kaikki hienot muistot hänestä ja hänen viisaista opetuksistaan, vaikka itse en ole kirjaan syvällisemmin perehtynytkään. Hän oli ensimmäinen filosofinen ( ESIMERKKI IHMINEN ) maailmassa, joten pidän mahdollisena, että jokaisesta meistä voi tulla hänen ymmärryksensä kaltainen, siis tajunnallisesti JEESUKSEN tien seuraaja. Kysymyshän on vain rakkauden löytämisestä, mutta kuitenkin olemalla ihmisenä erilainen kuin hän, sillä tunne sydämen rakkaudesta on ainoa samankaltaisuus ja yhdistävä tekijä häneen.
Ainoa muutosta jarruttava asia on tietenkin se, että hyvin moni ihminen pelkää oikeaa uskoa itsessään, joka erottaa hyvän ja pahan, mutta ennen kaikkea niiden oikeanlainen hallinta omassa itsessään pelottaa. JEESUKSEN kirja RAAMATTU on täynnä maailman parhaimman FILOSOFIN elämän totuuksia ja sekin on monelle pelkojen suuri alullepanija. Kirja on kuitenkin muuttunut matkalla paljon ja sen oikeat sanomat on haluttu ymmärtää valtaa käyttävinä välineinä, koska kristinuskokin käyttää totuuden sanomaa väärällä tavalla.
Sodat syntyvät juuri vääristä JUMALA käsitteistä, koska ihmisen pelko korkeimpaan, (siis todelliseen ITSEENSÄ) on valtava, koska kielteisen minän luoma jännite aiheuttaa epävarmuutta ja heittää meidät pelon voimistuessa joka kerta niskalenkillä maahan. Tämmöisien pelkojen vallitessa meidän on oltava entistä rohkeampia ja kohdattava se mikä saa aikaan nämä tilanteet, koska väärä valta toimii sisällämme samalla tavalla kuin diktaattorin ovela mieli.
Ajatellaan JUMALAN tuskaa siitä ( eli oman TAJUNNAN ), kun vääristymät rassaavat meitä päivästä toiseen ja kuitenkin rukoilemme anteeksiantoa joltakin ulkopuoliselta voimalta ja jätämme sisäisen voimamme totaalisesti taustalle. Ainoa meitä suurempi voima on MAAILMANKAIKKEUS ja sitäkin olemme jo muuttaneet liikaa, kun luonto rupeaa näyttämään voimiaan ihmiskunnan vain hakiessa vaikeita tieteellisiä selityksiä. Milloin silmät aukeavat kuuluu kysymykseni, ehkä sitten kun totaalinen tuho on väistämätön!!
Vielä haluan puhua ihmisen tajunnasta, jonka liitän JUMALAAN, siis ihmisen omaan YKSILÖÖN. Sillehän me rukoilemme syntimme ja annamme anteeksi väärät tekomme. En tarkoita, että rukoilu olisi ainoa keino päästä eteenpäin, mutta se on useasti auttanut minua ja riittäähän sekin, että puhumme itsellemme asioiden oikeilla nimillä ja seuraamme sisäisiä viestejämme totuutta seuraten.
Joudumme kokemaan omassa ruumissamme tuskaa, niin kauan kunnes olemme valmiita muuttamaan käsitteitämme itseämme kohtaan. Usein haemme toisista syntipukkeja, koska ihmiskunta ja ihmiset ovat kasvaneet liian kauas elämän yksinkertaisista asioista. Peili on usein apuväline muuhunkin kuin tyylin tai muuhun seurantaan, siitä näkee myös todellisen aiheuttajan peilikuvan.
Kaiken pahan saa aikaan mieli, jonka levottomuus minulla on käsitteenä LEVOTON APINA, sillä se pomppii aivojemme sisällä edestakaisin ja aiheuttaa osumillaan jopa ikuisia haavoja. Tässä se ihmisen vahvuus sitten punnitaan, miten hän pystyy kesyttämään tämän erittäin vikkelän ja ovelan olennon, jonka olemme itse luoneet omaa tyytymättömyyttämme tai saaneet kokea jotakin pahoja asioita, että sisäinen tasapaino on mennyttä ehkä jopa ikuisesti.
Ehkä olemme tehneet entisissäkin elämissämme jotakin väärää, sillä itse uskon hengen olevan täysin erillinen käsite, sillä ihmisen kuollessa vain ruumis jää haudan pohjalle mätänemään. Todellinen ihminen on jo siirtynyt seuraavaan elämän ihmeeseen, siis ihmiseen ja me vielä suremme läheisen menetystä, näin minä uskon. Näenkin kuoleman kauniina asiana, mutta en tietenkään niin, että kuoleman kohdatessa tanssimme ilosta vaan ymmärtäisimme elämän olevan jatkuvuutta sisältävä arvokas tapahtuma.
Kaiken negatiivisen ja pahan tunteethan vain lisääntyvät jos annamme niiden hallita, koska ihmiskunnan ottaessa aina vain vähemmän vastuuta esim. lapsistaan, heistä useat jäävät vaille sellaisia tunteita jotka ovat tärkeitä elämän tunnemaailmaa rakennettaessa. Siis lyhyesti sanottuna LAPSET ovat ne, joiden kautta voimme muuttaa oppimme ja tunteemme, koska tätä kautta kehitys väärään suuntaan pysähtyy. Tietenkin ensin on itse oltava valmis vastuulliseen elämään ja ymmärrettävä se totuus, että vanhempiemme kasvatustavat voivat olla liian syyllistäviä, tunteettomia, väkivaltaisia ja ainoa puute on useinkin todellinen välittäminen aidolla sydämellä.
Palatakseni vielä JEESUKSEN taustoihin hänkin oli tavallinen ihminen mielestäni, koska oli kuuluisa naistenmiehenä ja teki myöskin erehdyksiä omalla tavallaan, sillä oli "JUMALA" eli ihminen, siis yhtä erehtyväinen kuin kuka tahansa meistä. Olen kuullut tämän käsitteen myös monen kaltaiseni ihmisen suusta, minkä olen itse ymmärtänyt hänen totuuksistaan ja sitä kautta on selvinnyt paljon asioita omasta kokonaisuudestani. JUMALA on mielestäni sana jota pitäisi arvostaa itsessämme, eikä niin että uskomme sen olevan meistä irtonainen käsite. Riippuvuus toisiin ihmisiin aiheuttaa elämästä HELVETIN ja siksi HELVETTI on vaikea hyväksyä.
JEESUSHAN lähti näkemykseni mukaan vaikeasta elämäntilanteesta kasvamaan ihmisenä ja sanoi tulevansa takaisin ystävilleen, kun oli löytänyt itsestään jotakin sellaista, mistä voisi olla onnellinen. Siis oman JUMALANSA ja nykykielellä oman itsensä kokonaisuuden ja YKSILÖN. Hänkin ajoi rahanlainaajat pois temppelistä, koska tiesi rahan jo silloin aiheuttavan surua ja murhetta.
Olen keskustellut jopa professoritasoisten ihmisten kanssa näistä käsitteistä, vaikka minulla ei ole minkäänlaista koulupohjaa totuuden ja filosofian asioihin, joten voin jälleen sanoa, että omakohtainen kasvaminen on kaiken salaisuus ja vastaus. Pyrin tulemaan onnelliseksi joka päivä vain enemmän ja löytämään yhteiskunnasta semmoisen aseman, että voin ylpeänä kantaa näitä oppejani hautaan asti. Jälleen yksinkertainen huomautus, kaikki asuu meissä itsessämme, ei ulkopuolisissa tekijöissä.
Uskallan sanoa sen myös omasta sydämestäni, että me ihmiset olemme kaikki JUMALIA, mutta jotta sellaiseksi voi kasvaa täytyy olla täysin rehellinen itselleen ja muille. Tällä tavalla meistä tulee rakastavia persoonia sekä monella tavalla elämän myönteisiä ihmisiä. Minun nälkäni kasvaa elämää kohtaan, koska tunteiden sanoma voimistuu päivä päivältä. Miksi siis pelkäisimme itseämme, sillä jokaisella meillä on sisällämme sellaista voimaa, jonka avulla voimme kääntää elämämme onnelliseksi voittokuluksi!!
T: JARMO
Henkisesti kasvua olen tehnyt elämäni, mutta noin 15 vuotta se on ollut aktiivista löytämistä, taistelua, murhetta, kärsimystä, oivalluksia, onnellisuutta, iloa, itkua ja kaikkea mahdollista mitä ihmiseen ja elämään ikinä kuuluukin. Puhun tekstissäni usein vanhojen sanomien kuvauksilla, koska nautin entisaikojen filosofisista ajatuksista.
Olen löytänyt itsestäni tunteen joka viittaa ihmisen olevan "JUMALA" itse, siis ISÄN kaltainen yksilö, ei siis ulkopuolinen henkilö vaan ihminen itse. Kuitenkin tämmöisen oikean tunteen kautta voin todeta, että mikään ei ole pysyvää, koska henkinen kasvu lisääntyy entistä isompiin mittoihin, mitä lähemmäksi pääsemme itseämme. Sehän on kuitenkin ainoastaan hyvä asia, sillä pysähtyneen elämän tuoma tuska tekee meistä henkisesti köyhiä.
Meillä on kaikilla hieno muisto JEESUKSESTA, joka aikoinaan näytti ihmisen JUMALUUDEN toimivuutta sen parhaimmassa muodossa. Hänellä oli ainutlaatuinen rakkaus sisällään, jota jakoi ihmisille joka hetki ja silti säilyttäen oman itsenäisyytensä. Hän oli mielestäni niin kehittynyt omassa ajassaan, että hänet oli helppo tappaa vääräuskoisena, mutta koskaan ei kuitenkaan ymmärretty hänen todellista arvoaan.
Meille jäi "RAAMATUN" muodossa kaikki hienot muistot hänestä ja hänen viisaista opetuksistaan, vaikka itse en ole kirjaan syvällisemmin perehtynytkään. Hän oli ensimmäinen filosofinen ( ESIMERKKI IHMINEN ) maailmassa, joten pidän mahdollisena, että jokaisesta meistä voi tulla hänen ymmärryksensä kaltainen, siis tajunnallisesti JEESUKSEN tien seuraaja. Kysymyshän on vain rakkauden löytämisestä, mutta kuitenkin olemalla ihmisenä erilainen kuin hän, sillä tunne sydämen rakkaudesta on ainoa samankaltaisuus ja yhdistävä tekijä häneen.
Ainoa muutosta jarruttava asia on tietenkin se, että hyvin moni ihminen pelkää oikeaa uskoa itsessään, joka erottaa hyvän ja pahan, mutta ennen kaikkea niiden oikeanlainen hallinta omassa itsessään pelottaa. JEESUKSEN kirja RAAMATTU on täynnä maailman parhaimman FILOSOFIN elämän totuuksia ja sekin on monelle pelkojen suuri alullepanija. Kirja on kuitenkin muuttunut matkalla paljon ja sen oikeat sanomat on haluttu ymmärtää valtaa käyttävinä välineinä, koska kristinuskokin käyttää totuuden sanomaa väärällä tavalla.
Sodat syntyvät juuri vääristä JUMALA käsitteistä, koska ihmisen pelko korkeimpaan, (siis todelliseen ITSEENSÄ) on valtava, koska kielteisen minän luoma jännite aiheuttaa epävarmuutta ja heittää meidät pelon voimistuessa joka kerta niskalenkillä maahan. Tämmöisien pelkojen vallitessa meidän on oltava entistä rohkeampia ja kohdattava se mikä saa aikaan nämä tilanteet, koska väärä valta toimii sisällämme samalla tavalla kuin diktaattorin ovela mieli.
Ajatellaan JUMALAN tuskaa siitä ( eli oman TAJUNNAN ), kun vääristymät rassaavat meitä päivästä toiseen ja kuitenkin rukoilemme anteeksiantoa joltakin ulkopuoliselta voimalta ja jätämme sisäisen voimamme totaalisesti taustalle. Ainoa meitä suurempi voima on MAAILMANKAIKKEUS ja sitäkin olemme jo muuttaneet liikaa, kun luonto rupeaa näyttämään voimiaan ihmiskunnan vain hakiessa vaikeita tieteellisiä selityksiä. Milloin silmät aukeavat kuuluu kysymykseni, ehkä sitten kun totaalinen tuho on väistämätön!!
Vielä haluan puhua ihmisen tajunnasta, jonka liitän JUMALAAN, siis ihmisen omaan YKSILÖÖN. Sillehän me rukoilemme syntimme ja annamme anteeksi väärät tekomme. En tarkoita, että rukoilu olisi ainoa keino päästä eteenpäin, mutta se on useasti auttanut minua ja riittäähän sekin, että puhumme itsellemme asioiden oikeilla nimillä ja seuraamme sisäisiä viestejämme totuutta seuraten.
Joudumme kokemaan omassa ruumissamme tuskaa, niin kauan kunnes olemme valmiita muuttamaan käsitteitämme itseämme kohtaan. Usein haemme toisista syntipukkeja, koska ihmiskunta ja ihmiset ovat kasvaneet liian kauas elämän yksinkertaisista asioista. Peili on usein apuväline muuhunkin kuin tyylin tai muuhun seurantaan, siitä näkee myös todellisen aiheuttajan peilikuvan.
Kaiken pahan saa aikaan mieli, jonka levottomuus minulla on käsitteenä LEVOTON APINA, sillä se pomppii aivojemme sisällä edestakaisin ja aiheuttaa osumillaan jopa ikuisia haavoja. Tässä se ihmisen vahvuus sitten punnitaan, miten hän pystyy kesyttämään tämän erittäin vikkelän ja ovelan olennon, jonka olemme itse luoneet omaa tyytymättömyyttämme tai saaneet kokea jotakin pahoja asioita, että sisäinen tasapaino on mennyttä ehkä jopa ikuisesti.
Ehkä olemme tehneet entisissäkin elämissämme jotakin väärää, sillä itse uskon hengen olevan täysin erillinen käsite, sillä ihmisen kuollessa vain ruumis jää haudan pohjalle mätänemään. Todellinen ihminen on jo siirtynyt seuraavaan elämän ihmeeseen, siis ihmiseen ja me vielä suremme läheisen menetystä, näin minä uskon. Näenkin kuoleman kauniina asiana, mutta en tietenkään niin, että kuoleman kohdatessa tanssimme ilosta vaan ymmärtäisimme elämän olevan jatkuvuutta sisältävä arvokas tapahtuma.
Kaiken negatiivisen ja pahan tunteethan vain lisääntyvät jos annamme niiden hallita, koska ihmiskunnan ottaessa aina vain vähemmän vastuuta esim. lapsistaan, heistä useat jäävät vaille sellaisia tunteita jotka ovat tärkeitä elämän tunnemaailmaa rakennettaessa. Siis lyhyesti sanottuna LAPSET ovat ne, joiden kautta voimme muuttaa oppimme ja tunteemme, koska tätä kautta kehitys väärään suuntaan pysähtyy. Tietenkin ensin on itse oltava valmis vastuulliseen elämään ja ymmärrettävä se totuus, että vanhempiemme kasvatustavat voivat olla liian syyllistäviä, tunteettomia, väkivaltaisia ja ainoa puute on useinkin todellinen välittäminen aidolla sydämellä.
Palatakseni vielä JEESUKSEN taustoihin hänkin oli tavallinen ihminen mielestäni, koska oli kuuluisa naistenmiehenä ja teki myöskin erehdyksiä omalla tavallaan, sillä oli "JUMALA" eli ihminen, siis yhtä erehtyväinen kuin kuka tahansa meistä. Olen kuullut tämän käsitteen myös monen kaltaiseni ihmisen suusta, minkä olen itse ymmärtänyt hänen totuuksistaan ja sitä kautta on selvinnyt paljon asioita omasta kokonaisuudestani. JUMALA on mielestäni sana jota pitäisi arvostaa itsessämme, eikä niin että uskomme sen olevan meistä irtonainen käsite. Riippuvuus toisiin ihmisiin aiheuttaa elämästä HELVETIN ja siksi HELVETTI on vaikea hyväksyä.
JEESUSHAN lähti näkemykseni mukaan vaikeasta elämäntilanteesta kasvamaan ihmisenä ja sanoi tulevansa takaisin ystävilleen, kun oli löytänyt itsestään jotakin sellaista, mistä voisi olla onnellinen. Siis oman JUMALANSA ja nykykielellä oman itsensä kokonaisuuden ja YKSILÖN. Hänkin ajoi rahanlainaajat pois temppelistä, koska tiesi rahan jo silloin aiheuttavan surua ja murhetta.
Olen keskustellut jopa professoritasoisten ihmisten kanssa näistä käsitteistä, vaikka minulla ei ole minkäänlaista koulupohjaa totuuden ja filosofian asioihin, joten voin jälleen sanoa, että omakohtainen kasvaminen on kaiken salaisuus ja vastaus. Pyrin tulemaan onnelliseksi joka päivä vain enemmän ja löytämään yhteiskunnasta semmoisen aseman, että voin ylpeänä kantaa näitä oppejani hautaan asti. Jälleen yksinkertainen huomautus, kaikki asuu meissä itsessämme, ei ulkopuolisissa tekijöissä.
Uskallan sanoa sen myös omasta sydämestäni, että me ihmiset olemme kaikki JUMALIA, mutta jotta sellaiseksi voi kasvaa täytyy olla täysin rehellinen itselleen ja muille. Tällä tavalla meistä tulee rakastavia persoonia sekä monella tavalla elämän myönteisiä ihmisiä. Minun nälkäni kasvaa elämää kohtaan, koska tunteiden sanoma voimistuu päivä päivältä. Miksi siis pelkäisimme itseämme, sillä jokaisella meillä on sisällämme sellaista voimaa, jonka avulla voimme kääntää elämämme onnelliseksi voittokuluksi!!
T: JARMO
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tähän väitteeseen ihminen on Jumala törmää toisinaan... väite on sinällään minulle järjetön perustelenpa miksi.
Kun ihminen rakentaa talon tuo talo on ihmisen rakentama, mutta se ei ole fyysisesti osa ihmistä, korkeintaan tunnetasolla.
Samalla tavalla ei ihminen ole Jumala tai edes osa Jumalaa. Me olemme rakennusmateriaalin tuotosta, materiaalin, jotta tämän päivän fysiikka kutsuu energiaksi.
Jumala ei ole energiaa vaan jotakin joka on luonut energian, kenties muovannut sen jostain muusta, aivan kuten me muovaamme tiilen ja laastin... tiedä häntä.
Kuitenkin uskon ja tiedän, että jollakin tasolla olemme varmasti tärkeitä Jumalalle. Rakentaja on kiintynyt taloonsa ja Jumala ihmiseen.
Hieno teoria ENIGMA ja juuri tällaisia erilaisia näkemyksiä otan mielelläni vastaan. Kiva nähdä kuinka ihmiset suhtautuvat kirjoitukseeni, sillä on niin monia erilaisia näkökulmia jees.:). Ei muuta kuin rohkeasti vaihtamaan mielipeiteitä.:)!!
hyvä kun et suuttunut :)
Olen kuitenkin paljossa samaa mieltä kanssasi. Tuolla eräällä toisella palstalla esiteltiin ajatus siitä että ihmisen aivot ovat plastisia (tai sinne päin). Tämä tarkoittaa sitä että ne muuttuvat pidemällä aikavälillä fyysis/kemiallisesti riippuen siitä mitä ihminen ajattelee ja on.
Eli ihminen on kirjaimellisesti sitä mitä hän ajattelee. Siksi rakkaus on niin tärkeä.
Jumala on ihmisen luonut, joten ihminen ei voi olla Jumala. Hän voi korkeintaan heijastaa jotain Jumalasta, esim. rakkautta. (Vrt enigman vertaus.)
Tämä Luoja on myös antanut ohjeita ja neuvoja, miten ihmisen tulisi toimia ja elää. Raamattu ilmoittaa meille tästä.
Koska ihminen on alusta lähtien kapinoinut Jumalaa vastaan (tehnyt syntiä) Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen sovittamaan syntimme. Tästä kertoo evankeliumi.
Vaikka Jeesus oli ihmismuodossa ja eli ihmisenä, hän ei ollut ihminen kuten sinä ja minä. Hän oli sekä Jumala että ihminen. Lue lisää tästä vaikeasta kysymyksestä :
http://www.nic.fi/~jlindell/kesk2001.htm#2
Ihminen menetti yhteyden Jumalaan synnin takia.
Uskomalla Jeesukseen eli hyväksymällä Jumalan pelastustarjouksen Jeesuksen sovitustyön kautta, pääsemme uudelleen Jumalan yhteyteen. Enemmän tästä :
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm
Voisin paljon muutakin kirjoittaa, mutta viittaan tässä linkkiin :
http://www.nic.fi/~jlindell
jossa on paljon kirjoituksia näistä aiheista.
Jos haluat keskustella lisää, voit ottaa sähköpostitse yhteyden (osoite sivullani)