Koska oli viimeksi? Paikkoja ja vuosilukuja tiedossa?
Nälkäkuolemia Suomessa
- K -
141658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
..puolivälissä.
Kuitenkin 1940-luvulla on ollut, mutta miten laajasti- sitä nyt kysyn.
tai aliravitsemuksen seurauksiin, kuten sitä on ollut tapana nimittää. Nälkää nähtiin etenkin kaupungeissa, mutta myös maalla oli väliinputoajia, sillä elintarvikkeiden yms. luovutusvero on oli hyvin ankara ja jätti rehellisen luovuttajan lähes ilman omia varantoja.
Nimittäin dokumentoidut tilastot kuolleisuudesta sota-aikana eivät anna mitään viitettä siitä, että siviilikuolleisuus olisi jotenkin lisääntynyt edes niinä pahimpina pulavuosina. Suomen kuolleisuusluvut olivat paria poikkeusta lukuunottamatta varsin samanlaisia ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen (n. 46000/vuosi).
Tästä on käyty keskustelua aikaisemmin tällä palstalla threadissa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000036514337
Sota-ajan kuolleisuustilaston kärjessä oli Kellokosken ja Nikkilän ohella juuri Törnävä. Tämä on pitänyt sitkeästi hengissä huhua, että Törnävällä natsihenkiset lääkärit olisivat edesauttaneet potilaskuolemia. Ilkka Taipale ei tähän usko.
- Perussyyt, miksi kuoltiin, olivat nälkä ja nälkätaudit. Jotkut lääkärit ovat Niuvanniemessä jopa merkinneet kuolinsyyksi nälän. Nikkilässä ylikuolleisuus oli vuonna 1942 200 potilasta ja Kellokoskellakin toistasataa.
- Olen sanonut, että silloin oli vaarallisempaa olla mielisairaalapotilas kuin rintamasotilas. Rintamalla kuoli kaikkina vuosina noin 16 prosenttia sotilaista, mutta mielisairaaloissa potilaista kuoli 20 prosenttia.
http://www.ilkka.fi/teemat/teematarticle.jsp?article=334829
Laitoksissa elettiin pysyvästi korttiannosten varassa. Jossakin määrin annoksia määriteltiin työn raskauden mukaan. Mielisairaaloissa annokset olivat minimikokoa.
Korttiannosten lisäksi kansalaiset saattoivat jossakin määrin omatoimisesti hankkia lisäravintoa. Viljeltiin palstoja, kalastettiin, marjastettiin ja sienestettiin, saatettiin pitää kaupunkioloissakin sikaa tai lammasta, oli sukulaisia maalla ja kieltämättä vaihdantatalous toimi sekä tietysti jossakin määrin mustapörssi.
Laitosasukkaat jäivät useasti paitsi näitä mahdollisuuksia. Aika-ajoin elintarviketilanne oli Suomessa aika huono. Rintamaa pyrittiin kaikin keinoin huoltamaan, sillä taistelumoraalin kannalta nälän torjunta oli elintärkeää.
Nälkäkuolemia oli monenlaisia. Pitkään jatkunut aliravitsemustila johti vastustuskyvyn romahtamiseen. Lopulta tauti tuli ja tappoi. Mikä nyt sitten merkittiinkään kuolinsyyksi.
suhtautuivat mielisairaalassa asuvaan, onko tietoa?
Suomessa ajan tavan mukaan lisäksi esim. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa eli ei ollut saksalaisten keksimä juttu - aatteen juuret löytyvät rapakon takaa Yhdysvalloista.
Muistan itsekin lukeneeni, että mielisairaaloiden potilaita kuoli suhteettomasti muuhun väestöön nähden - harkittua politiikkaako?
Siihen aikaan varmasti sukulaiset häpesivät ja välttivät tuntemasta miielisairaalaan joutuneita sukulaisiaan!
Tavallisten kehitysvammaisten ja rauhallisten mielisairaiden normaali hoitopaikka oli kunnalliskoti. Varsinaisiin mielisairaaloihin sijoitettiin pääasiassa "suljettua sijoitushoitoa" vaativat mielisairaat ja tietysti myös erikoislääkäritasoista akuuttihoitoa saavia potilaita. Jos omaisten yhteydet kunnalliskotiin olivat jotenkin toimivat, varsinaisiin mieleisairaaloihin "suljettuun hoitoon" sijoitettaviin yhteydet olivat useinmiten kovin vähäiset jo matkojen etäisyyden sekä kulkuyhteyksien vähäisyyden vuoksi. Oman lukunsa muodostivat ne potilaat, jotka evakoitiin turvaan sotatoimiuhan alaisilta alueilta outoihin ja uusiin paikkoihin. Heidän yhteytensä saattoivat tyystin katketa. Sota-aikana miehet olivat rintamalla ja puolisoilla valtavasti töitä eikä matkustaminenkaan sota-aikana ollut kovin helppoa. Evästä ruokapaketteihin ei juurikaan ollut eikä sen perillemenoonkaan ollut juuri takuuta.
Kyllä mielisairautta hävettiin. Mielisairaan suvussa ja perheessä katsottiin yleisesti olevan mielisairaudelle altistava taipumus, eräänlainen sukurasitus. Varhaisempi uskomus siitä, että mielisairaus oli tai saattoi olla Jumalan rangaistus, lisäsi monasti omaisten häpeän tunnetta. Helposti krooninen potilas mielisairaalaan unohdettiin.
T4-organisaatioon kuului viranomaisten ja peitefirmojen verkosto, joka organisoi 70.000 mielisairaan tappamisen 1940-41, 5000-10.000 vammaisen lapsen tappamisen vuoteen 1945 asti, useamman kymmenen tuhannen vangin tappamisen erityistoimissa keskitysleireissä, 200.000-300.000 psykiatrisen potilaan tappamisen vuodesta 1942 Saksassa ja vallatuissa maissa, lopulta myös idästä tuotettujen pakkotyöläisten tuhoamisen, jotka olivat sairastuneet. Se loppujen lopuksi sisältää myös osallistumisen Holocaustiin.)
Speak: Itävaltalainen tohtori Hubenstorff johtaa Torontossa lääketieteen historian laitosta - hän on perehtynyt natsitohtoreihin
http://yle.fi/mot/070998/kasis.htm
V. 1918 punaisten vankileireillä kuoli runsaasti ihmisiä nälkään ja nälän aiheuttamiin sairauksiin.
Vielä leirien tyhjentämisen jälkeen ihmisiä kuoli nälkään.
Narc:ista voi saada tietoja kuolinsyistä.
olivat 1600 -luvun lopulla, joide aikana professori Jutikkalan mukaan menetimme suhteessa väestömäärään eniten nälkään kuolleita koko maailmanhistoriassa - aikalaiskuvaukset ovat raadollisia aina ihmissyöntiin asti!
Viimeiset nälkävuodet 1866 - 67 vaativat myös paljon kuolleita ja vasta silloin aloitettiin maataloutta tehostaa jne.
Sen jälkeenkin olimme maatalousmaa ja osin nykyisillä kriteereillä kehitysmaa. Aliravitsemus oli yleistä ja elinikä nykyiseen nähden alhainen.
Vasta palattuamme rauhantilaan jatkosodan jälkeen alkoi maamme teollistuminen ja vaurastuminen, joka 1960 -luvulla vasta alkoi näkyä tasa-arvoistumisena eri yhteiskuntaluokkien välillä.
On totta, että vuoden 1918 sisällissodan vankileirit vaativat suunnattomat uhrinsa ja samoin oli asia jatkosodankin aikaisilla vankileireillä. Lisäksi on varsin todennäköistä, että esim. mielisairaaloissa eikä ns. vaivaiskodeissa (hienommin kunnalliskodeissa) juuri välitetty asukkien hengestä, mutta mitä kertoo hyvinvointi Suomesta nykyinen laitosvanhusten aliravitsemustila, josta juuri on julkaistu viimeiset tutkimukset.
Mihin se ihmisarvo katoaakaan aikojen saatossa - voimiesi päivinä, et näe heikkoutesi päiviä ja lopun mahdollista kurjuutta, silloin se on jo liian myöhäistä - olet puolustuskyvytön, mahdollisti dementoinut, sänkyyn "sidottu" vanhus - missäpä on silloin ihmisarvosi?
Sillon 41-42 ny ainakin, mistä oli joskus puhetta. Vankileireillä nääs.
Vuosittain Suomessa kuolee noin 2 ihmistä nälkään vielä nykyäänkin.
Suomen nälkävuosina kusettiin kansaa oikein urakalla.
"viljaa kaikesta huolimatta vietiin suuret määrät, kymmenin tuhansin tynnyrein, maasta pois, vuonna 1867 vieläpä tavallista suuremmissa määrissä".
http://www.varastoduunarit.com/forum/index.php/topic,547.0.html