Monilla ihmisillä on varmaan sellainen käsitys,että tämä paikka,missä me nyt elämme on HELVETTI.
Se saattaakin pitää paikkansa,sillä kaikilla ihmisillä ei todellakaan mene hyvin.
On sotia,sairauksia,itsemurhia,huumeitaym.
Itse olen henkilökohtaisesti käynyt läpi helvetin moneen otteeseen,noin 15vuotta elin,enkä kuitenkaan
elänyt.Keskityin vain rumiin yksityiskohtiin,enkä avannut silmiäni kokonaisuuden kauneudelle,että voi maailmassa olla jotain hyvääkin.
Olen monesti miettinyt,että minun on PAKKO päästä taivaaseen kun kuolen,koskapa olen täällä maapallolla joutunut kärsimään niin paljon...olisi
reilua etä pääsisin parempaan paikkaan.
No,kolme kertaa ainakin olen "käynyt"tuonpuoleisessa ja voin sanoa,että siellä
on kaunista ja ihanaa ja kaikki paha ja suru on poissa.
Ainoastaan minua askarruttaa se,miksi minut sieltä takaisin laitettiin tänne maanpäälle!?
Onko minulla täällä vielä jokin merkitys tai tehtävä?
Varmasti muillakin on samantyyppisiä kokemuksia,lukisin niitä mielelläni....
Se saattaakin pitää paikkansa,sillä kaikilla ihmisillä ei todellakaan mene hyvin.
On sotia,sairauksia,itsemurhia,huumeitaym.
Itse olen henkilökohtaisesti käynyt läpi helvetin moneen otteeseen,noin 15vuotta elin,enkä kuitenkaan
elänyt.Keskityin vain rumiin yksityiskohtiin,enkä avannut silmiäni kokonaisuuden kauneudelle,että voi maailmassa olla jotain hyvääkin.
Olen monesti miettinyt,että minun on PAKKO päästä taivaaseen kun kuolen,koskapa olen täällä maapallolla joutunut kärsimään niin paljon...olisi
reilua etä pääsisin parempaan paikkaan.
No,kolme kertaa ainakin olen "käynyt"tuonpuoleisessa ja voin sanoa,että siellä
on kaunista ja ihanaa ja kaikki paha ja suru on poissa.
Ainoastaan minua askarruttaa se,miksi minut sieltä takaisin laitettiin tänne maanpäälle!?
Onko minulla täällä vielä jokin merkitys tai tehtävä?
Varmasti muillakin on samantyyppisiä kokemuksia,lukisin niitä mielelläni....
Vastaukset 7
Vanhimmat
kullakin, tosin minä en tätä elämistäkään ole ihan helvetiksi mieltänyt, vaikka mielessäni tämän sanan joskus, joskus lausunkin.
Itse kuvaisin mennyttä eläämäni, jos sitä näin tarkemmin olen pohtinut, että se eläminen on ollut silkkaa elämistä. Huolimatta siitä, että tiettyjä suuntia on tullut silloin aikanaan luotuakin. Mutta kyllä tässä viime aikoina vaan on vahvasti aina, tai ei siis aina vaan joskus, tuolla takaraivossa leijunut aatos tästä elämisen perimmäisestä tarkoituksesta.
Ja pikkasen kummastelen, että tässä tarkastelussa minun oma minuuteni on niin sanotusti suurennuslasin alla. Ja toisaalta olen pikkasen hämmentynyt siitäkin, että osa siis osa minulle aiemmin tärkeistä jutuista on saanut tavallaan väistyä, toki suosiolla.
Minulla tämä muutos on syventänyt henkisyyttäni (tosin ei sitä ulkopuolinen aina huomaa) siten, että henkisyys yhdistettynä tähän oivallukseeni jumaluudesta on antanut minulle sisäistä rauhallisuuden tunnetta. Ja en tiiä, saisiko näin lausua, mutta oikeesti minä annan elämisen vain soljua, ihan ittekseen eteenpäin, minä siinä mukana. Ja tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö elämälläni olisi kuitenkin joku tarkoitus. Ymmärrätkö? Hyvä niin, tai näin.
No, nämä lausumani kait juontuvat/syntyivät tuossa, kun pakkailin tavaroitani tulevaa työmatkaani varten. Ja mietiskelin, että mitähän järkeä tässäkin on. Toki ja tosin se järki sitten näyttäytyy, kunhan reissu on taas tehty.
No, minä en ole koskaan kokenut 'tuonpuoleisia' juttuja, joten en osaa otta kantaa tähän näkökulmaasi. Mutta se on varmaa, ettei mikään tässä elämisessä ole pakkoa (niin hassulta kuin tämä kuulostaakin). Puhuisin mieluummin velvollisuuden tunnosta. Että tällaista tässä näin pikaseen ajattelin.
kun laitoit "lainausmerkit" käynyt-sanaan.
Sinähän täytät tehtävääsi koko ajan, kun kerrot, että Taivas on olemassa.
Itse kävin rajan takana kerran, enkä ainakaan itse ole mitään muuta isompaa syytä takaisin
paluulle löytänyt kuin rukoilla, kasvattaa lapseni isoksi
ja kertoa toisille ihmisille, että se, mitä
Raamatussa sanotaan, on täysin totta.
Kerro lisää, miten kävit tuolla puolen ja mitä koit?
Siitä on jo aikaa. Odotin toista lastamme.
Oli kesä, aamuvarhainen. Mieheni heräsi siihen, että en hengittänyt eikä sydämeni lyönyt.
Itse en siis tiennyt tästä kaikesta mitään.
Menin vain tumman tunnelin läpi ja sen toisessa
päässä näin valoa. Kun menin lähemmäs, tajusin
että edessäni seisoi Jeesus. Hänen vaatteensa olivat sellaista keltaiselle ja valkoiselle hohtavaa
kaunista valoa, vähän sametin tapaista, mutta aineetonta. Hänestä säteili niin paljon rakkautta,
että uppouduin tuohon rakkauteen. Sain olla siinä hetken, sitten minun piti palata takaisin
maan päälle. Mutta se rakkaus oli jotakin niin
suunnattoman paljon enemmän kuin tämän maailman
suurimmatkaan tunteet, että tajuamme tosiaan
vain murto-osan siitä, mitä on Jumalan ja
Jeesuksen rakkaus.
Sitten heräsin siihen, että mieheni ravisteli minua olkapäästä ja sydämeni löi, mutta tahti oli ihan sekaisin. Vähitellen olotilani palasi normaaliksi, mutta olin miehelleni kolme -neljä päivää vihainen siitä, että hän
herätti minut! Olisin niin halunnut olla
siinä rakkauden ilmapiirissä.
No, hiljalleen totuin taas tähän tavalliseen
maalliseen elämään. Kaiken kuolemanpelon tuo kuitenkin vei.
Eli jos ihminen elää Jumalan yhteydessä, on saanut syntinsä anteeksi ja kuolee uskossa
Vapahtajaansa, niin kuolema on riemullinen
vapautus tästä vajavaisuuden maasta!
Ei totisesti yhtään pelättävä!
lisää, mitä koit tuolla puolen? Kiitos.
Kaunistahan siellä oli.puhdasta kanssa.
Värit olivat voimakkaampia ja kauniimpia.
Joka puolella huokui onnellisuus ja terveys,huolettomuus.mutta koin taivaan varsinaisesti sillä,millainen olotila minulla siellä oli:vapaa,huoleton.onnellinen.
Tunsin rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan,eikä
mitään pahaa ollut missään.Ihmiset hymyilivät ja ilma oli puhdasta hengittää...minusta tuntui,että olin päässyt "menneisyyden taakasta" eroon ja että voisin aloittaa KAIKEN alusta!Olin niin onnellinen siellä...mutta sitten tulin takaisin jossain vaiheessa.En suinkaan tunne siitä minkäänlaista katkeruutta,koska uskon pääseväni taivaaseen vielä joskus ihan pysyvästi ja aijon ottaa täällä iloisin mielin vastaan sen tehtävän,mikä minulla täällä vielä on!