Raamatun mukaan kaikkitietävä ja kaikkivoipa "Jumala" loi universumin ja kaiken sen sisällön.
Kuitenkin "Jumala" loi maailmaan myös kaiken pahan vaikka oli kaikkitietävä ja -voipa. Ja kaikkitietävänä hänen TÄYTYI tietää mitä hän teki.
Kaikkivoipana jumalanahan hän olisi voinut luoda pahuudettoman maailman ilman tuskia, vihaa ja kaikenmaailman pahuutta, mutta kuinkas sitten kävikään? Miksi "Jumala" teki näin?
Kaksi vaihtoehtoa:
1.) Jumala on vitunmoinen kusipää
2.) Jumala on mielikuvituksen tuotetta
Kumman vaihtoehdon puoleen sinä kallistut?
Kuitenkin "Jumala" loi maailmaan myös kaiken pahan vaikka oli kaikkitietävä ja -voipa. Ja kaikkitietävänä hänen TÄYTYI tietää mitä hän teki.
Kaikkivoipana jumalanahan hän olisi voinut luoda pahuudettoman maailman ilman tuskia, vihaa ja kaikenmaailman pahuutta, mutta kuinkas sitten kävikään? Miksi "Jumala" teki näin?
Kaksi vaihtoehtoa:
1.) Jumala on vitunmoinen kusipää
2.) Jumala on mielikuvituksen tuotetta
Kumman vaihtoehdon puoleen sinä kallistut?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se on Hänen olemuksensa. Ei mikään muu voima saa aikaan elämää, ei tätä silmin nähtävää eikä etenkään näkymätöntä, hengellistä elämää, joka päälle päin näkyy rakkautena.
Olettamuksesi ovat este Jumalan tuntemiselle. Silloin sinulla ei ole myöskään voimaa muuttaa pahaa ympärillämme.
Väität että kysymykseni ovat esteitä? Ajattele jos mitään ei kyseenalaistettaisi ja kaikki tieto hyväksyttäisi sellaisenaan!
Saatanankin Jumala loi vaikka tiesi sen oikean luonnon...
Sinulla on alusta alkaen se asenne, että Jumala on paha - käytännössä: Jumala on Saatana. Asia ei todellakaan ole niin, mutta miten minä pystyn sen sinulle perustelemaan? Et ole halukas muuttamaan asennettasi, ts. hyväksymään muita vaihtoehtoja. Kysymyksen asettelusi paljastaa sen.
Olisihan se mukavaa, kun olisimme robotteja, vailla omaa tahtoa, vai mitä? Mutta luoko rakastava Jumala robotteja? Pakottaako rakkaus rakastamaan? Eikö todellinen rakkaus ole sitä, että rakastaa vapaasta tahdostaan?
"Olisihan se mukavaa, kun olisimme robotteja, vailla omaa tahtoa, vai mitä?"
Jos valitsisimme aina valintatilanteissa hyviä asioita, ei se tekisi meistä robotteja. Vai väitätkö, että hyviä valittavia asioita on tasan yksi?
Jumala olisi aivan hyvin voinut luoda vapaan tahdon, joka valitsee vain hyvien valintojen joukosta. Jostakin syystä hän kuitenkin piti parempana, että vapaa tahto valitsee enimmäkseen huonoja vaihtoehtoja.
Oli miten oli, tahtomme ei suinkaan ole vapaa. Tahdomme suunnilleen samanlaisia asioita ja vältämme kovasti toisia. Eihän se ole vapaata valintaa, meissä on sisään rakennettu ominaisuus, joka ohjaa valintojamme.
Mistä tuo ominisuus sitten on peräisin? Ilmeisesti Jumalalta, mistäpä muualta kun alussa ei ollut kuin Jumala ja hänen päätöksestään kaikki alkoi. Mikä lieneekään Jumalan suunnitelmana, sitä emme osaa arvata. Mutta joka tapauksessa suunnitelma edellytti sitä että ihmisille asetetaan vapaa tahto, joka useimmiten valitsee väärin. Ja sellaisen Jumala meille tekikin.
Jumala EI ole rakkaus,vaan jotakin perustavampaa ja alkuvoimaisempaa.
Jumalan markkinoiminen rakkaudeksi on myöhempää lisää Jumalan todelliseen olemukseen.
Jumala on kuin tulivuori,joka on jatkuvasti vaarassa purkautua - tuhoavasti!
Rakkaus on Raamatun (=VT) mukaan vain vähäinen osa Jumalan atribuuteista.
UT:n kirjoittivat ne,jotka eivät Jumalaa aidosti tunteneet.Ja jos tunsivat,niin tarkoitushakuisesti vääristivät Jumalan todellisen luonteen,joka ei aivan ole niin rakastettava/rakastava,kuin UT:n hengenheimolaiset antavat ymmärtää.
Mutta lue Raamattua (erityisesti Viittä Mooseksen kirjaa),niin kaikki selviää.
En anna periksi. Sinä et ensinnäkään tunnusta Jeesus-uskoa, joten jo se erottaa meidät ja käsityksemme Jumalasta. Toisekseen: Jumalan rakkaus käy yli meidän ymmärryksemme. Se on mustasukkainen ja kiivas, se ei hyväksy tahraa eikä vilppiä, se ei anna muille kunniaa, sillä vain se itse on täydellinen. Se on äärettömän omistushaluinen.
--------------
Jos haluaa oppia tuntemaan Jumalan luonteen kannattaa silloin ottaa vanha testamentti oppikirjaksi. Siinä kerrotaan aikakin seikkaperäisesti Jumalan ja ihmisen suhteesta. Kyseessä on pitkälti israelilaiset ihmiset, mutta Jumalan luonnettahan tässä etsittiinkin se tulee kyllä hyvin esille.
Ihan alustava virhe tekstissäsi Jumala ei aktiivisesti luonutkaan pahaa vaan se oli kerubin oma valinta.
Ihmiset itse tekevät täällä hirveyksiä.
Meillä on voima tehdä hyvää.
Uskon että Jumala kyllä on hyvä.
Jeesus on osoitus Hänen rakkaudestaan.
Tässä yhtenä iltana kaverin kanssa oluella mietimme ohimennen kristinuskoa ja sen loogisuutta. Kysymys kuului: miten syntiinlankeemus on mahdollinen, jos Jumala on 1) kaikkivoipa, 2) kaikkihyvä ja 3) kaikkitietävä? Kyseessähän on eräs muoto ns. teodikean ongelmasta.
Omasta mielestäni kristinoppi on varsin koherentti kokonaisuus, kunhan vain hyväksytään tietyt todistusten ulkopuolella olevat asiat aksioomina (esim. Jumalan ja perisynnin olemassaolo, Raamatun autoritaarinen asema etc.). Silti jää vielä avoimia ongelmia, jotka täytyy vain hyväksyä, jos tahtoo olla kristitty.
Syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa pahuutta voidaan selittää syntiinlankeemuksen avulla, mutta kuinka syntiinlankeemus oli mahdollinen? Täydellinen Jumala loi ihmisen, joka lankesi syntiin. Kuinka se on mahdollista? Genesiksessä kerrotaan, että Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja näki, että se oli sangen hyvää. Se ei siis ollut täydellistä, sillä vain Jumala on täydellinen, mutta sangen hyvää se oli. Koska Jumala on hyvä, Hän ei luonut pahaa. Mutta hyvässä luomakunnassa oli silti olemassa syntiinlankeemuksen mahdollisuus, sillä ihmisellä oli vapaa tahto, ja vapaus on hyvä asia. Vapaa ihminen sitten lankesi syntiin, minkä seurauksenä vapaa tahto turmeltui ja ihminen joutui synnin orjaksi. Jeesus on sitten vastaus tähän ongelmaan.
Näin siis hyvä, vaan ei täydellinen, luomakunta lankesi. Tietysti kaikkitietävä Jumala näki tämän kaiken ennalta. Miksi Hän siis edes loi mitään? Jos Hän ei olisi luonut mitään, Hän itse olisi ollut kaikki, ja koska Hän on täydellinen, kaikki olisi ollut täydellistä. Luomisen seurauksena tuli jotain epätäydellistä, vaikkakin hyvää. Tätä asiaa voidaa valottaa tarkastelemalla Jumalan olemusta. Jumala ei ole hyvä, vaan hyvyys; Jumala ei ole rakastava, vaan rakkaus; Jumala ei ole oikeudenmukainen, vaan oikeudenmukaisuus; Jumala ei ole looginen, vaan loogisuus jne. Siis hyvyys, rakastavaisuus, oikeudenmukaisuus, loogisuus jne. eivät ole Jumalan ominaisuuksia, vaan ne ovat Jumalassa olemuksellisia. Rakkaus on antamista, hyvän jakamista. Siis Jumalan olemus on antaa, jakaa omaa hyväänsä. Niinpä Jumalan oli "pakko" luoda ihminen, jolle antaa hyvyyksiänsä, koska antaminen on Hänessä olemuksellista. Olla Jumala on yhtä kuin jakaa hyvää. Siksi Jumala loi ihmisen.
Vielä voidaan tietysti kysyä, miksi Jumala, nähdessään ennalta syntiinlankeemuksen, ei luonut ihmistä suoraan autuuteen. Näin Jumala ei tehnyt. Sen sijaan hän antoi itsensä Jeesuksessa korjatakseen syntiinlankeemuksessa tapahtuneen vahingon.
Syntiinlankeemuksen palkkana on kuolema ja helvetti, ja nekin ovat syntiinlankeemuksen seurauksia (Jumala ei luonut niitä, mutta niiden täytyy kyllä olla välillisesti Jumalasta, koska kaikki on Jumalasta).
Jos nyt syntiinlankeemuksen takia valtava määrä ihmisiä joutuu helvettiin, niin eikö olisi ollut "jumalallisempaa" luoda ihmiset suoraan autuuteen kuin pelastaa heistä osa Jeesuksen avulla? Tässä on ristiriita, johon en osaa sanoa mitään. Olemme edelleen teodikean ongelmassa. Vaikka maailman pahuutta voisikin selittää syntiinlankeemuksen avulla (joka sekin on varmasti puutteellista), jää silti joukko ongelmia? Miksi Jumala ei luonut ihmistä autuaaksi tahdottomaksi nauttijaksi? Tai jos ihmisen vapaus halutaan säilyttää, niin miksi Jumala loi hyvän ja pahan tiedon puun? Miksi Hän loi käärmeen? Ja niin edelleen.
Tässä kohdassa on minusta vain luotettava Jumalan hyvyyteen. Hän katsoi parhaaksi toimia niin kuin toimi. Me emme sitä ehkä ymmärrä, mutta voimme kyllä luottaa Häneen. Eräs kristinopin keskeisimpiä uskontotuuksia on usko pelastushistoriaan. Kaikki on Jumalan suunnitelmaa ja lopulta kaikki kuitenkin päättyy hyvin. Kristityn tulee vain luottaa Jumalaan ja antaa elämänsä Jeesukselle.
Ajatus, että Jumalaa ei voi olla, koska maailman on sellainen kuin on, on minusta väärä. Voimme spekuloida loputtomasti Jumalan hyvyydestä ja nähdä suurta pahuutta siinä, että Jumala sallii tällaisen olemassaolon ja että hän salli syntiinlankeemuksen. Ehkä kaikella on tarkoitus, jota me emme tässä elämässä voi tulla tietämään. Kristinusko on kuitenkin voimakkaasti "tuonpuoleisuususkonto".
Vapaa tahto.
Ehkä Jumala näki/ tiesi asioita ennen niiden tapahtumista, mutta se ei kyllä tue ihmisjärjellä ajateltua kokonaisuutta.
Minä nimittäin ajattelen, että Jumala ei tiennyt kaikkea vaan Raamatun mukaankin Hän oli ihmeissään, kun huuteli ihmistä paratiisissa ja ihminen piilotteli itseään , otettuaan hyvän- ja pahantiedon puusta.
Myös Jumala ei ollut ilmeisesti arvannut lusiferin toimintaa , kun hänet taivaasta heivasi lopulta maanpäälle.
Jotkin asiat eivät siis täsmää, jos ajattelemme, että Jumala etukäteen tiesi kaiken.
Ehkä se juuri on tämä vapaa tahtomme.
Vapaa tahto oli myös lusiferillä , mutta myös ihmisellä.
"käärme" houkutteli paratiisissa ja ihminen alistui.
Miehen kautta se ei ehkä olisi tapahtunut, mutta naisen kautta se tapahtui.
Jotenkin tapahtumat olivat mahdollisia vaan siten kun ne ovat menneet.
Luulen että näistä syistä myös Jumalansanassa määritellään papiksi mies, sillä pahuus pääsee naisen kautta helpommin.
Eroavaisuuksia kun meissä on , miehissä ja naisissa. Sen ovat huomanneet kaikki.
Kumpikin on tärkeä omassa ominaisuudessaan, sillä Jumala on niin luonut.
Unohdin kokonaan vastata kysymykseesi. Jos vaihtoehdot ovat 1) Jumala on vitunmoinen kusipää ja 2) Jumala on mielikuvituksen tuotetta, valitsen vaihtoehdon nro. 1 ja tulkitsen, että "vitunmoinen kusipää" tarkoittaa itse asiassa rakkautta ja hyvyyttä.
kuin ääretön jumaluus, jonka me kaikki yhdessä muodostamme ja jota osa olemme.
Jumala (kaikkeus) on täydellistä, joten se sisältää myös pahuuden. Pahan mahdollisuus on aina olemassa, mutta me voimme valita kuljemmeko sitä. Jokainen paha sana tai ajatus lisää pahaa ja se tulee lopulta itseämme vastaan. Näin myös hyvän kanssa.
On edelleenkin todella hupaisaa etä ihmiset suu vaahdossa selittää ja väittää vastaan asiassa mistä ei ole mitään näyttöä, todellista tietoa tai mitään muutakaan olemassa.
Kaikki perustuu vain tuohon sokeaan uskoon.
Sitä vaaditaan sinulta jotta voit olla uskovainen ja epäilijöitä siitä soimataan.
Kaikkein todellisin ja luotettavin selitys johon olen asiassa törmännyt, on se että kaikilla sivisaatioilla on ollut tarve selittää olemassaolon syytä.
Menneinä aikoina jolloin tieto ei vielä riittänyt piti asioihin rakentaa "hengellinen" selitys.
Tilanne on jopa tänä päivänä sama, mitä pienempi tietämyksen taso, sitä suurempi "hengellisyyden" taso. Ovat tavallaan kuin vastakohdat.
Mielestäni outoa on se että Suomen kaltasessa koulutetussa maassa edelleen on "hengen" johdattelemia ja valaisemia ihmisiä näin sankoin joukoin. Tosin, tuo em. jako tuntuu tännekkin pääosin toimivan, ehkä se on selitys.
Vastaukseni on vaihtoehto 2. Sen oikeellisuudesta ei ole epäselvää ja siihen ei tarvita mitään sokeaa uskoa.
asiasta. Hyvin perusteltukin.
Minä näen itse kuitenkin, että tieto ei ole uskon este tai toisinkaan päin.
Ehkä se on lyhyt oppimäärä , eli ei niin loppuun ajateltu asia sinulla, mutta se on sallittua.
Ei ole mitään tietoa siitä, että nuo tekijät taistelisivat toisiaan vastaan ja omassa elämässäni olen huomannut, että nuo tukevat toisiaan.
Tutkimus tivaa usein uskonnollisia perusteita tutkimukselleen, mutta uskonto ei tee sitä.
Uskonnossa ( Jumalansana) ilmenee kaikki se tieto mitä ihminen tarvitsee onnistuneeseen elämään.
Olemassa olon syy on yksi tekijä monien tekijöidne joukossa, että ihminen miettii asioita.
Se on siis tavallaan syöte siihen, että on jotakin muutakin.
Yksi mietityttävä asia on se, että ihminen kehittyy lapsesta aikuisuuteen.
Tänä aikana ihminen myös "viisastuu" ja elämän kokemus karttuu.
Sitten vihdoin kun ihminen olisi parhaimmillaan , niin hän kuolee ja menee pois.
Aivan järjetön yhdistelmä ihmisen itsenäiseen ajatukseen.
Mitään asiaa ei kehitetä siksi, että se lakkaisi olemasta.
Näin kuitenkin tapahtuu.
Myös nyt kun "tiedetään" asioita, niin otetaanpa vaikka ydinvoima.
Ydinpolttoaine sauvoja käytetään n. 5 vuotta ( suunnilleen ( muistaakseni) jonka jälkeen niitä joudutaan jäähdyttämään n.30 vuotta.
Tämän jälkeen ne lasketaan maan sisään IKUISIKSI AJOIKSI.
Aika hölmöä toimintaa minusta,"tietävältä" ihmiseltä.
Näin kuitenkin toimitaan hyvin monissa maissa.
Meillä suomessakin jossa on mainitsemasi koulutettu kansa.
Minä usein pelkään ihmisen tietotaitoa ihmisen hölmöyden takia.
Nykyihminen e i o s a a a j a t e l l a tulevia ihmisiä, jälkeläisiämme ja heidän jälkeläisiään.
Ei voi olla kovin viisaasta ihmisestä kyse.
Jos olet tosissasi ja haluat todella saada tietää, niin lueppa kirja nimeltä keskusteluja jumalan kanssa. Kirjóittaja: Neale Donald Walsch sielä huomaat, että kyse ei ole pahasta maailmasta vaan sinun tavasta katsoa ja ehkä luoda maailmaa. Olet jo luonut itsellesi, että joko jumala on kusipää tai mielikuvituksen tuotetta. Tuohonko rajoittuu sinun avarakatseisuuutesi?
Kyse on siitä, että maailmaan palaa järjestys ja rauha.
Kaikki ihmiset tästä johtuen sijoitetaan valitsemansa herran ryhmään.
Valintoja on 2 :
1. Jumala
2. perkele
Mistä kaikki alkoi, on syy ihmettelyysi.
Kaikki alkoi siitä, että eräs korkea-arvoinen enkeli luuli olevansa parempi kun Jumala ja se viskattiin pois taivaasta maanpäälle.
Sitä olen miettinyt, että tapahtuiko se silloin, kun paratiisissa oli Adam ja Eva, sillä siellä se perkele ensikerran alkoi Jumalan luotuja huijaamaan.
Vaikka ihminen tiesi, että siitä puusta ei hedelmää saa ottaa, niin silti perkele sai naisen kautta miehenkin sekasin asiassa ja niin söivät kiellettyä hedelmää.
Pahuus siis on jokin ulottuvuus joka on tullut Jumalalle yllätyksenä ja sen setviminen on nyt kyseessä myös meissä ihmisissä ja meidän sieluissamme.
Jumala on kuitenkin ilmoittanut tahtonsa , ilmaissut rakkautensa ja antanut ihmisille mahdollisuuden.
Ihminen siis itse saa valita.
Vihaa ja pahuutta edustaa perkele.
Tuskaa, surua ja iloakin ihminen myös tuntee ja ne ovat usein hyvän tai pahan tulosta.
Se tunto, on meidän sielujemme juuressa, hengessä ja sydämessä.
Sieltä me iloitsemme , olemme surullisia tai tuskaisia.