Pataljoonankomentajista kysymys:
Oliko kuinka tavallista että viime sotien aikana pataljoonankomentajana olikin reservin upseeri?
Oliko kuinka tavallista että viime sotien aikana pataljoonankomentajana olikin reservin upseeri?
Pataljoonankomentajista kysymys
res. upseeri
51337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Sodassa Päiviö Hetemäki osallistui kesän 1944 torjuntataisteluihin Tali-Ihantalassa pataljoonan komentajana"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Päiviö_Hetemäki
Jotenkin on sellainen käsitys, että jos pataljoonan komentaja haavoittui, siirrettiin tilalle kantaupseeri jostain esikunnasta. Tai komppanian päällikkönä toiminut kadettiupseeri nostettiin komentajaksi. Rykmenttien komentajien kaatuminen tai haavoittuminen oli harvinaista, eli tilalle ei tarvinnut nostaa pataljoonan komentajaa. Pataljoonan komentajien "luontainen" eli taistelusta johtuva vaihtuvuus oli jo selkeästi pienempää kuin komppanianpäälliköitten.
Pataljoonan komentajia ei oikeastaan ollut Suomen armeijassa kovin paljoa, alle 200 kappaletta kerrallaan (Jatkosodassa 16 div prikaatit suuri määrä erillisiä pataljoonia). Tämä joukko löytyi kadettiupseereista.
Reserviupseereilla oli eräänlainen "lasikatto" urallaan. Moni Talvisodan reservin komppanianpäälllikkö oli vielä Jatkosodan lopussakin komppanianpäällikkönä. Kantaupseereista löytyi Jatkosodan lopussa 26-28 -vuotiaita pataljoonan komentajia. Kadettikouluun v. -38, jopa v. -39 menneitä saattoi nousta pataljoonan komentajiksi.
Tähän on poimittu joitakin tietoja Pekka Ripatin artikkelista Jatkosodan pikku jättiläisessa alkaen s 745.
Jalkaväen pataljoonankomentajia oli 1941-45 kaikkiaan noin 700 eri vaiheissa. Lisäksi tulevat muiden aselajien pataljoonan/patteriston komentajat, kotijoukot jne.
Ikärakenne vaihteli 23-53. Keski-ikä oli -41 noin 40 ja Lapissa - 44 noin 35. Suomenkielisiä oli 88 %.
Komentajista oli jääkäreitä 13-5 % (1.luku sodan alku, 2. sodan loppu),kadettiupseereita 62-83, ja muita siis loput. He olivat yleensä suojeluskuntien kouluttamaa kantahenkilöstöä.Puhtaita reserviupseereja komentajissa oli vähän, hekin useimmin lyhytaikaisia sijaisia tai sitten kurssitettuja sodan aikana. Korkeimmalle yleni reserviupseereista Matti Aho, josta tuli eversti ja Mannerheim ristin ritari.
Muodollisen pätevyyden voidaan katsoa tulleen Taistelukoulun kapteeni- ja majurikursseilla, Päällystökoulun komentajakursseilla sekä Sotakorkeakoulussa. Sodan alussa tämä oli vain noin 60 %:lla, mikä johti suureen vaihtuvuuteen jo ennen taistelujen alkua.Komentajakursseja järjestettiin sodan aikana.
Komentajan kaatuessa tai haavoittuessa välitön seuraaja oli yleensä vanhin yksikön päällikkö, joka usein oli jopa nimetty valmiiksi. Pysyvä komentaja pyrittiin hakemaan ainakin samasta rykmentistä.
Pääosa komentajista oli kapteeneita ja majureita. Kysehän oli useimmin majurin vakanssista. Komentaja toimi virassaan keskimäärin noin vuoden. Kiivaissa taisteluissa vaihtuvuus oli suurta.Noin 20 % kaatui tai haavoittui.
Ruotsinkielisiä oli noin 12 %, mutta heidän osuutensa hyvin menestyneistä oli 22 %. He olivat siis keskimäärin suomenkielisiä pätevämpiä.
Puhtaiden resrviupseerien määrä komentajina ei ainakaan pikakatsauksessa selvinnyt. Kyse ei ollut heidän kyvyistään, vaan koulutuspohjan puutteista. Päteväkään komppanianpäällikkö ei välttämättä ilman jatkokoulusta selviydy pataljoonan komentajan tehtävistä.Lisäksi yleensä oli tarjolla päteviä ammattiupseereja.Heillä oli tietysti kyse etenemisestä elämänuralla.
Mannerheim ristin sai 18 pataljoonankomentajaa.
Päiviö Hetemäki haavoittui Lapin sodassa ja pataljoonankomentajana häntä seurasi myöskin reservin upseeri, joka haavoittui hänkin hetimiten. Taisipa vielä kuolla vammoihinsa myöhemmin.
Erittäin hyvä kuvaus Talin ja Ihantalan taisteluista ja mm. kapteeni Hetemäestä on Joppe Karhusen kirjassa Kärkimiehet, Otava, 1970.
Tuossa kirjassa on silloisen JP3:n komentajan majuri Hynnisen haastattelu ja hänen kirjoittama omakohtainen taistelukertomus (muistaakseni vuodelta 1946) Talin ja Ihantalan taisteluista.
Hän kertoo kuinka kapteeni Hetemäki pelasti hänen henkensä ampuen pistoolillaan venäläissotilaan kun Hynnisen aseesta oli panokset loppuneet ja vihollinen oli yllättäin suoraan hänen edessään.
Tämä kertomus tai tapahtuma on yllättäin jätetty pois Jukka Koiviston kirjoittamasta Päiviö Hetemäen elämänkerrasta, "Päiviö hetemäki. Sovinnontekijä." ,vuodelta 2006.
Kirjassa kerrotaan muuten melko tarkkaan hänen vaiheensa sodassa ja 1944 taisteluista Kannaksella.
Myös myöhempi keskustan kansanedustaja (1966-72, 1975-79) Veikko Hanhirova (1915 - 2004)toimi jatkosodassa pataljoonankomentajana reservinupseerina kapteenin arvoisena saaden VR 4 tlk ja VR 3:n.