Minusta ollaa ihan väärillä jäljillä yleensäkin, kun keskustellaan jonku uskonnon, tai lahkon uskomuksista. Pitäisi paremminkin keskustella , mitkä syyt saa ihmiset yleensäkin liittymään , jopa kovinkin ankaria uskomuksia sisältäviin lahkoihin. Väitän, että syyt on vain sosiaalisia, elikä joku lahko antaa jäsenelle erityisaseman maailman muitten ihmisten joukosta ja varsinkin epäonnistuneiksi itsensä tuntevat ihmiset on helppoa saalista lahkoille. Mitä on sen hienompaa, kun kuulua niiten harvojen pelastuneiden joukkoon ja on jopa viikottain ja useamminkin kokoontumisia, joka jo antaa voimakasta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Jos valtakirkkokin ottaisi kauniisti lusikan käteen ja julkisesti myöntäisi raamatun harhaopit ja keskittyisi enemmän luomaan pieniä sosiaalisesti hyvin toimivia kokoontumisia ja ihmillisyys laajennettaisiin koskemaan kaikkia ihmisiä asettamatta ketään ihmistä eriarvoiseen asemaan seksuaalisuuden tai polittisuuden takia.
Pohdintaa
muikkumies
1324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mietin tässä, että oma seurakuntaratkaisuni kyllä
perustuu ihan siihen, että tulin tuntemaan
Jumalan rakkauden näissä ns. karismaattisissa
seurakunnissa. Eli ensisijaisesti on kysymys rakkaussuhteesta.
Ja toisekseen olemme monta kertaa olleet
perheenä siinä tilanteessa, että omat voimat
ovat olleet lopussa. Silloin seurakunnan esirukous
on auttanut eteenpäin. Ei se aina karismaatikoilta ole tullut, joskus olemme käyneet esim.
vanhoillislestadiolaisten kokouksissa ja saaneet
sieltä avun murkkuikäistemme kanssa jaksamiseen
ja heidän ohjaamiseensa.
Mutta se on tosiaan iso plussa, että yhteisö on
sen kokoinen, että suurin piirtein tuntee ihmiset
ja on käynyt suurimman osan luona iltaa
istumassa. Siis henkilökohtaiset kontaktit
rukoussolut ovat iso plussa.
Haittoja ovat sitten varsinkin vanhassa helluntaissa maaseudulla ne syvät raiteet, mitä pitkin kärrit ovat kulkeneet puolen vuosisataa.
Siis vahva tapakontrollikerros, jota en ole
koskaan sisäistänyt. Joskus ahistaa...
Toisaalta uudemmissa karismaattisissa seurakunnissa ei näitä haittoja niin ole.
Näitä ja samoin uudistuneita helluntaiseurakuntia vain on enimmäkseen suurissa
kaupungeissa.
Mutta summa summarum:
Tärkeintä on kuitenkin Jumalan rakkaus,
yhteys Jumalaan säilyy parhaiten toisten uskovien yhteydessä. Yksinäinen puu ei pala, kituu ja savuaa korkeintaan.
Eli tarvitsen uskovien yhteyttä,
niin vajavainen kuin itse olenkin
ja niin vajavaisia kuin muutkin ovat!
Riittää, että Jeesus on täydellinen.