Rakastaako oikea uskovainen Jumalaa ja Jeesusta yhtä paljon? Rukoileeko ja kiittääkö tosi uskovainen molempia? Onko vain yhtä oikeaa tapaa uskoa? Mikä on Pyhä Henki? Kuuluko heidän kaikkia kiittää kaikesta mikä on hyvin..? En tunne Raamattua juuri ollenkaan, meillä ei kotona sellaista ei ole eikä minulla ole varaa ostaakkaan. Lukisiko oikea uskovainen päivittäin Raamattua tai onko minulla edes "oikeutta" uskoa jos en tunne Raamattua? Enkä kuulu kirkkoon?
Ja toivoisin, ettei kukaan vaivaudu kirjoittamaan minulle saarnameiningillä tai "pakottamalla". Kysyn uteliaisuudesta, en saadakseni hirveää paatosta, jonka sisällöstä en ymmärrä puoliakaan niskaani.
Ja toivoisin, ettei kukaan vaivaudu kirjoittamaan minulle saarnameiningillä tai "pakottamalla". Kysyn uteliaisuudesta, en saadakseni hirveää paatosta, jonka sisällöstä en ymmärrä puoliakaan niskaani.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Sanaan uskovainen sisältyy paljon pelkoja, odtuksia ja myyttejä.
Usko ei ole suoritus. Se on yksinkertaisestyi sitä että uskoo että Jeesus on sovittanut ihmisen synnit. usko on luottamista siihen. Kuulostaa joskus liian helpolta.
Ihmisen ei tarvitse Jumalaa hyvitellä eikä tarvi lahjoa. "Uskovainen" ei ole mikään parempi ihminen. Samat hyvät ja huonot puolet säilyy ihmisessä vaikka uskoo. Idea ei ole siinä ketä uskovainen rakastaa vaan siinä että Jumala rakastaa uskovaista ja ennen kaikkea kaikki ihmisiä. Se on kristinuskon aarre
Jumalan kolminaisuus on vaikea juttu, siihen liittyy Pyhä-Henki. Pyhä Hengen tehtävä on johdattaa ihminen Jeesuksen luo. Eli tehdä "itsensä tarpeettomaksi". Ei kannata pysähtyä vaikeiden asioiden ääreen. Näitä voi pohtia ja kysellä. Siihen on ihmisellä aikaa sitten kun on halua siihen että Jumala saa kulkea ja johdattaa sinua ja minua.
Jos haluat Raamatun niin voin sen sinulle toimittaa. Laitapa vastaus tähän ja voin antaa sulle sitten vaikka meiliosoitteeni. Jatka aitoa kyselyä. Jeesus on siitä hyvä jätkä että häntä saa kyseinalaistaa. Hänelle saa olla vihainen, aito ihminen.
Kiitos ei-saarna vastauksesta... Kysymyksiä riittäisi paljon, aivan liian paljon, jotta ehtisin etsiä niihin vastaukset... Enkä viitsisi olla täällä ruikuttamassa joka päivä omaa tiedottomuuttani. Enkä uskossa niin heikkona aina jaksa pyytää rukoilemalla voimaa ja rohkeutta uskoa. Keneltä voisin kysyä (koko sukuni ja oikeastaan ystäväpiirini on enemmän tai vähemmän ateisteja)? Onko Helsingissä minkäänlaista tyyliin nuorten tapaamisia? En edelleenkään tahdo vanhan papin kanssa kasvotusten joka sanoo minun joutuvan helvettiin jos en usko ja viittaa jokaisessa lausessaan Raamattuun ja koko pointti menisi minulta reippaasti ohi...
Heips.
En oo ite helsinkiläinen, joten en tiiä mitä kaikkea sieltä löytyy, mutta käyppä nyt alkuun vilkaseen tämmöstä osotetta: http://www.usko.net/opiskelijat/
siis mikäli kiinnostaa.
Siunausta sinulle etsintääsi.
Kun ihminen kyselee mitä on Usko, kuka on Jumala ja miten se Jeesus tähän kuuluu, niin turhan moni uskova vastailee turhan railakkaasti, siitä syystä vastauksesi oli poikkeuksellisen hyvä.
Itsellesi lienee selvää että vaikka uskoon kuuluu usko siihen että Jeesus on sovittanut synnit, niin siihen kuuluu myös että on osallinen tuosta sovituksesta. Uskonhan minäkin omenaan ja että tuo omena on minulle hyväksi jos syön sen, mutta vain kun syön, ei se omena muutoin minua auta.
Toivottavasti nämä linkit auttaa.
http://www.karas-sana.fi/nuoret/
http://www.karas-sana.fi/opiskelijat/ (tässä linkissä on alfa-kurssista, suosittelen)
http://www.sekl.fi/tiimi/
http://www.opko.fi/
http://www.sley.fi/na/
http://www.sley.fi/nuoriso/vsivu.php
http://www.sley.fi/nuotta/
http://www.sro.fi/nuoret/
Mikä on oikea uskovainen?
Jokainen joka uskoo johonkin on uskovainen.
Jos haluat uskoa Jumalaan ja Jeesukseen silloin kannattaisi lukea raamattua ja rukoilla.
Ilman raamatun tuntemusta et ehkä näet tiedä mikä on oikein ja mikä väärin tai sitten sinun sisääsi rakennettu omatunto kertoo sen mikä on oikein ja mikä väärin. Jeesus on sanonut ,"Rakasta Herraa sinun Jumallasi kaikesta mielestäsi ja kaikesta sydämestäsi ja lähimmäistä niinkuin itseäsi".
Jos mennään taa hirveän pitkälle ajatuksissa niin sana Jumala tarkoittaa"Minä olen". Eli Jeesuksen käsky kuuluu, että rakasta itseäsi kaikesta sydämestäsi ja rakasta lähimmäistä kuten itseäsi.
Sinulla on oikeus uskoa Jumalaan vaikka et lukisi raamattua. Rukoilla voit myös suoraan Jumalaa.
Mutta mikäli nämä asiat kiinnostavat sinua kehottaisin hankkimaan raamatun ja lukemaan sieltä uutta testamentti ja lähinnä Jeesuksen opetuksia. Voit rukoilla myös, että Pyhä Henki tulisi avuksi ja avaisi sinulle raamatun sanoman.
Mutta ehkä paras neuvo noin alkuaskeleella olisi ottaa yhteyttä johonkin "uskovaiseen" eikä sen tarvitse olla pappi. Se voi olla "tavallinen ihminen".
Nämä asiat selvästi kiinnostavat sinua.
Onnea tiellesi. Kun aika on kypsä ja olet valmis vastaanottamaan sanaa sen kyllä Jumala sinulle näyttää.
Ole aivan levollisella mielin , sillä sinä olet jo Jumalan lapsi.
Oikeestaan voisit lukea seuraavan tekstin ja katsoa sitten siinä mainitun elokuvan:
http://www.helsinki.fi/teol/hyel/gnosti/Gnostilaiset_evankeliumit.pdf
Raamatun sivuja löytyy paljon verkostakin, jos sitä tosiaan jaksaa lukea. Mutta siinä ON vain ne tekstit, jotka joku ihminen sinne on valkannut.
Noita tekstejä olisi toki monia muitakin, mutta osa niistä on löytynyt jopa autiomaan hiekasta n. 50 vuotta sitten. Aika harva niistä mitään puhuu, vaikka ovat virallisen yliopistoissa tehtyjen tutkimusten tuloksia. Ikävää, ettei niistä paljoa edes tiedoteta.
On tiedotettu, mutta miksi ei kiinnosta ketään?
http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/hei99/raisanen.htm
Jos on muitakin tiedotuksia, kerrotko, mistä ne löytää?
Jos ihminen tietää asioista tarpeeksi, ei pysty pelkäämään. Kenen intresseissä on pitää yllä tietämättömyyttä?
Ainakin elokuvateollisuuden:-)
Jos joku muukin taho löytyy, on aika karmeeta, todella.
Kertoisitko asiasta tarkemmin?
Tässä toinen linkki, jossa kerrotaan niistä teksteistä, joita on yliopistoissa tutkittu.
http://www.helsinki.fi/teol/hyel/gnosti/textisivu.html#NagHammadi.html
Tuomaan evankeliumia ei ole Raamatussa eikä kai voikaan olla, jos tekstit on kauan sitten piilotettu autiomaahan.
Hesarissa on ollut artikkeli, jonka lopussa lukee:
"Useimmat lähteet edustavat "voittajien" näkökantoja. Tutkijan on kuitenkin asetuttava myös tappiolle jääneiden asemaan, luettava Uutta testamenttia myös ei-kristittyjen juutalaisten näkökulmasta.
Joissakin tapauksissa uudet löydöt ovat antaneet hävinneille äänen. Kun niin sanottu gnostilainen kristinuskon tulkinta tunnettiin ennen vain kirkkoisien polemiikista, Egyptistä löytyneet koptinkieliset tekstit antavat nyt siitä ensikäden tietoa. Nämä tekstit, joihin yksi alaprojekti keskittyy, panevat joskus miettimään, olisiko historiamme muodostunut toisenlaiseksi, jos kristinusko olisi niiden tapaan ymmärretty enemmän sisäisen valaistumisen asiaksi kuin historiassa toteutuvaksi hyvän ja pahan kamppailuksi.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegatiikan professori Heikki Räisänen"
Koko artikkeli löytyy Hesarista 18.7.1999
Tuosta "sisäisestä valaistumisesta" voi olla montakin mieltä, mitä tarkoittaa, mutta toinen ilmaus aiemman linkin takana olevassa Kirkon tiedotuskeskuksen tekstissä, "...että asioita on aina tulkittu uusissa tilanteissa uusin tavoin ja voi siksi suositella nykytulkitsijallekin rohkeaa o m a s t a ` t i l a n t e e s t a liikkeelle lähtemistä. Tämä merkitsee esim. avoimempaa suhtautumista vieraisiin uskontoihin kuin mitä useimmat Raamatun kirjoittajat edustavat.
Eräässä toisessa artikkelissa, jonka on kirjoittanut (jossain verkossa) Leena Vähäkylä, Räisänen sanoo Paavalin edustaneen "vain yhtä varhaiskristillisyyden äärilaitaa, joka sitten aikanaan nousi keskeiseen asemaan kristillisen kaanonin muotoutuessa."
Harmittaa, ettei noista asioista tiedoteta enempää. Minusta pelkkä ajatuskin siitä, että Tuomaan evankeliumissa olevat tekstit saattaisivat olla suoraan Jeesuksen sanoja, ihastuttaa. Hänhän tosin sanoi, että "Jolla on korvat, kuulkoot". Ehkä Hän ei tosiaan halunnut koskaan asioita kirjoitettavan niitä sellaiseen muotoon, jota voitaisiin kaupitella?
...tuo gnostilaisuus
Juurihan on tieteellisissä tutkimuksissa todettu ihan muuta. Perinteet vaan ovat NIIN sitkaassa, ettei niille mikään mahda, vaikka mikä olisi.
Katso vaan elokuva STIGMATA. Ihmettele sitten, miksi ihmisiä pelotellaan asioilla, jotka ovat aivan luonnollisia. Rahat pois "kansalta, joka pimeydessä vaeltaa", toteutuu vielä tänäänkin, mutta vähän eri muodossa kuin vuosisatoja sitten. Siinä kuvataan - vähän liian runsaiden tehosteiden avulla kylläkin - ihmisen tuskatiloja, tai harhatiloja, kuka tietää? Sekin siis on vertauskuva. Ei sillä ole mitään tekemistä itse gnostilaisuuden kanssa. Se, että pääosaa näyttelee nuori nainen, kuvaa mun mielestä naisen roolia historiassa. Elokuva on tehty kauhuelokuvaksi, mutta eipä pelota yhtään, kun ensin tietää vähän historiasta, noitavainoista ym asioista. Samaa voi ehkä sanoa elokuvasta Manaaja, jota tosin ei huvittaisi toistamiseen katsoa. Kuvaako se katolisen kirkon suhtautumista elämään ja taas kerran naiseen?
En muuten liity enää edes gnostilaisiin, jos sellaisen ryhmän joku perustaisi tai sellainen olisikin olemassa:-)
Gnostilaisten malli ei sopinut ajanlaskun alun valtaapitäville ja haluttiin siksi hävittää. Varmaankin siinä onnistuttiin hyvin:-(
...silti harhaa.
Itse olen ajatellut asioita omalla tavallani. Tässä niitä muutamia, oli oikeutta tai ei:
Kauan aikaa sitten ihmiset eivät osanneet lukea eikä laskea. Siksi on täytynyt esittää asioita vertauskuvin. Aikaisemmin vertauskuvia esitettiin kirjaimilla tai taiteella, nykyään monilla elokuvilla. Mutta tässä niitä arkisempia ajatuksia, joita ei tarvitse "uskoa". Ajatella toki saa jokainen miten tahtoo, eikö?
Lauseella "Tämä on minun vereni", eli vertauskuvana ehtoollisviini, tarkoittaa veden kiertokulkua luonnossa - "Tämä on minun ruumiini", ehtoollisleipä, kuvaa hiilen kiertokulkua luonnossa.
Jos lauseella "Hän mursi sen" tarkoitetaan murtolukua, siis suhdelukua 5:2, löytyisi ihmeteollekin selitys... Siis riittäiskö ruoka maailmassa paremmin kaikille, jos ihmiset söisivät siinä suhteessa: 5 osaa hiilihydraattia ja 2 osaa proteiinia?
Taivaallisella Isällä Jeesus siis tarkoitti mun mielestä "näkymättömiä voimia", fysiikan ja luonnon lakeja, joita ei silloin ole tunnettu, mutta jotka vaikuttavat ikuisesti ja joka puolella. Tässä kokonaisuudessa mikään ei siis häviä, sillä kaikki kiertää luonnossa tavalla tai toisella. Joka yrittää noita lakeja vastaan taistella... heikosti käy:-)
Miten muuten niitä fysiikan lakeja olisi voitu selittää - nehän kuitenkin ilmenivät silloinkin joka asiassa: vuorovedet, aavikoituminen yms...
Jouluakin Hän varmaan tarkoitti vietettävän joka päivä ja kauhistuisi, jos näkisi, mitä ihminen tekee Hänen syntymäpäivänsä kunniaksi:-)
Mahtaako vertaus 7 hyvää vuotta ja 7 huonoa vuotta tarkoittaa El Ninoa: jos joka seitsemäs vuosi on katovuosi, menee luonnolla seuraavat 7 vuotta, ennen kuin se palautuu ennalleen ja tuottaa taas normaalin sadon?
Olen lukenut Marianne Fredrikssonin kirjan Marian evankeliumi, jossa kerrottiin romaanin muodossa sen aikaisista tapahtumista. Mariahan oli Jeesuksen rakastaja, saneli tekstit Paavalille, mutta niitä ei ole laitettu Raamattuun. Miksi? Siinä on muutamia lauseita, jotka viittaavat siihen, että gnostilaisuus olisi ollut se alkuperäinen piiri, jossa Jeesuksen sanomisia kerrottiin vähän samaan tapaan, kuin jossakin kerhossa - jokainen sai puhua siellä, mitään johtajaa ei ollut.
Luonnolla on siis omat konstit pitää yllä tasapainoa ja sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Jos ihminen ei tajua omaa osaa siinä, se kostautuu populaatiossa ajan kuluessa "neljänteen sukupolveen". Voisi päätellä myös, että keskinkertaisuus olisi tuossa kokonaisuudessa hyve. Oliko muuten kultaisesta keskitiestäkin olemassa jokin vertauskuva?
Jeesus sanoi myös: "Valtakunta on teidän sisällänne ja teidän ulkopuolellanne" siis ihminen on osa tuota suurempaa kokonaisuutta ja se on jo täällä maan päällä - siksi sen TULEMISTA ei voi nähdä! Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja muuttuu koko ajan. "Niin taivaassa kuin maan päällä", eikö?
"Kohota kivi, ja löydät minut sieltä. Halkaise halko, ja minä olen siellä" - sanat löytyy Risto Uron esitelmän tekstistä Tieteen päiviltä 10.1.2001, löytyy verkostakin ja kirjasta Nag Hammadin kätketty viisaus.
Vastaavanlaisia vertauksia riittää. Esimerkiksi enkelivertaukset voisi olla niitä kirjoittamattomia ajatuksia, ideoita ja "näkyjä", joita meidän jokaisen päähän pälkähtää. Ne, mitkä osoittautuvat yhden elämän aikana hyviksi eli hedelmällisiksi, saattaavat vielä seuraavatkin sukupolvet muistaa, mutta luonnon ilmiöiden NÄKEMISEEN tarvitaan joskus useita sukupolvia, siis useita kuolemia: aavikoituminen on kai niihin aikoihin ollut alueella nähtävissä jo silloin? Sellaiset asiat eivät näy edes sadan vuoden aikana, mutta johtuvat jostakin yksittäisestä seikasta. Esimerkiksi vertaus lampaasta, jonka paimen kadotti. Se oli sadasta lampaasta SUURIN. Se oli paimenelle tärkeämpi, kuin ne 99 muuta yhteensä, sillä sen jälkeläillä oli parhaimmat geenit! Nuo tiedot "ilmoitettiin" ensin paimenille, sillä eläinpopulaatioissa ominaisuuksien perityminen on nähty paljon helpommin, kuin ihmisen kohdalla.
Vertaus kalastajasta kertoo luonnon valinnasta, joka toteutuu joka tapauksessa, mutta tässä hetkessä: "Ihminen on kuin viisas kalastaja, joka heitti verkkonsa mereen. Kun hän veti sen ylös, se oli täynnä pieniä kaloja. Niiden joukosta viisas kalastaja löysi yhden suuren, hyvän kalan. Epäröimättä hän valitsi ison kalan ja heitti kaikki pienet kalat takaisin mereen". Niin, pienistä kaloista kasvaa ajan myötä isoja ja iso kala kuolisi kohta muutenkin, siksi viisas!
Tiesitkö, että gnostilaisten kirjoituksia on löytynyt autiomaan hiekasta, saviruukuista vasta 1945 Egyptissä? Ne ovat sentään säästyneet polttorovioilta ja niitä voi lukea tänä päivänä! Tulkinnoista tietysti voi olla monta mieltä... Mutta omiin ajatuksiin jpokaisella on oikeus eikä niitä kukaan voi ottaa poiskaan:-)
Miksi ne kirjakääröt kätkettiin vai katosivatko ne vahingossa? Aiheesta on tehty elokuva, Stigmata, jonka lopussa selviää osa "totuutta". Mutta Jeesus sanoi myös, että "Tiedä, mitä edessäsi on, ja niin se, mikä on sinulta salattua, paljastuu sinulle. Ei ole nimittäin mitään salattua, mikä ei tule ilmi." Mutta elokuvalla halutaan rahastaa... siksi täytyy katsoa luontoa, eikä etsiä totuuksia muualta.
Hän sanoi myös, että:"Jos teillä on rahaa, älkä lainatko sitä korkoa vastaan. Lahjoittakaa se sille, jolta ette saa takaisin." Tuo taas ei toteudu edes jouluna! Melkoinen tilastotieteilijä Hän kuitenkin taisi olla, mutta monessa suhteessa väärin ymmärretty...?
Jumala taas on voima, joka vaikuttaa kaikkialla.
Siis ihmissilmällä näkymätöntä energiaa, tai -
Se taas ILMENEE luonnossa. Luontohan ei tee virheitä, vaan ihminen niitä tekee.
Olet siis "vain" osa kokonaisuutta, minkä täytät elämäsi aikana. Ei muuta. "Se on täytetty" tarkoitti kai Jeesuksen osaa - siinä ajassa?
"Lauseella "Tämä on minun vereni", eli vertauskuvana ehtoollisviini, tarkoittaa veden kiertokulkua luonnossa - "Tämä on minun ruumiini", ehtoollisleipä, kuvaa hiilen kiertokulkua luonnossa.
Jos lauseella "Hän mursi sen" tarkoitetaan murtolukua, siis suhdelukua 5:2, löytyisi ihmeteollekin selitys... Siis riittäiskö ruoka maailmassa paremmin kaikille, jos ihmiset söisivät siinä suhteessa: 5 osaa hiilihydraattia ja 2 osaa proteiinia?
Taivaallisella Isällä Jeesus siis tarkoitti mun mielestä "näkymättömiä voimia", fysiikan ja luonnon lakeja, joita ei silloin ole tunnettu, mutta jotka vaikuttavat ikuisesti ja joka puolella. Tässä kokonaisuudessa mikään ei siis häviä, sillä kaikki kiertää luonnossa tavalla tai toisella. Joka yrittää noita lakeja vastaan taistella... heikosti käy:-)"
No, gnostilaistahan tuo on.
"Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi."
Tuossa on ehtoollisen asettaminen eikä mikään vertauskuva luonnontieteistä. Samoin siinä Jeesus kertoo suoraan minkätakia Hänen verensä tulee vuotamaan: Jotta kaikilla olisi mahdollisuus saada synnit anteeksi. Leivän murtaminen oli tehtävä jotta se voitiin jakaa kaikille mukana oleville, ei muun tähden (vaikkakin ruoka jakaantuu epätasaisesti tällä pallolla).
Eihän se mitään gnostilaisuutta ollut, vaan omia ajatuksia.
MUN takia ei ainakaan olis kenenkään tarvinnut mennä ristille!
Synti on ihmisen keksimä juttu. Älytöntä, että joku muka vois sovittaa toisen synnit ja vieläpä ennakkoon...
Samoin paholaiset ym. Sori vaan.
"VOI PYHÄT PYSSYT JA PUUKUULAT"
Niitäkö tarvitaan - mihin?
Pyhistä pyssyistä en oo ennen kuullutkaan enkä noista puukuulistakaan:-)
Se oli hyvä "veto"!
...juuri sun takia Jeesus menikin ristille.
Joskus sitä miettii, että miksi Jumala tahtoo, että häntä rakastetaan.
Onko Jumala vain niin itsekäs kuin pikkulapsi?
Onko Jumala vain yksinkertaisesti itserakas egoisti?
Kukaan muu tässä maailmankaikkeudessa ei kaipaa niin kipeän paljon rakkautta kuin Jumala. Hän haluaa ihmisen rakastavan itseään enemmän kuin mitään muuta.
Onneksi kukaan ihminen ei ole yhtä ehdottoman vaativa rakkauden tarpeessaan - paitsi tietysti pikku lapset.
En kirjoita tätä pilkatakseni. Ihan vain joskus olen miettinyt sitä, että Raamattu on miesten kirjoittama ja miesten kokoama. Olisikohan sillä miehisellä sukupuolella merkitystä siinä, minkälaiseksi rakkauden tarpeiseksi Jumala on Raamatussa kuvattu?
>Kukaan muu tässä maailmankaikkeudessa ei kaipaa niin kipeän paljon rakkautta kuin Jumala. Hän haluaa ihmisen rakastavan itseään enemmän kuin mitään muuta.<
Oletkohan mahtanut kokeilla, mitä siitä seuraa kun tekee näin? Et ilmeisesti, koska kyselet.
Se mitä ihmiset sanovat rakkaudeksi, luonnostaan, on vain varjo siitä rakkaudesta, minkä Jumala antaa niille, jotka Häntä rakastavat. Silloin tämä inhimillinenkin rakkaus saa aivan toiset mittasuhteet.
Jumala on rakkauden lähde. Hän on pannut ihmiseen rakkauden kaipuun eikä hän saa tyydytystä mistään muusta tuohon kaipuuseensa. Ihmiset etsivät kuitenkin sitä seksistä ja kaikenlaisista harrastuksista, mutta mikään ei tyydytä vaikka tehtäisiin miten hurjia benji-hyppyjä.
Hyppy Jumalan syliin on niin täydellisesti tyydyttävä, että mitään muuta jännitystä ei enää elämäänsä kaipaa. Siinä riittää lapsille kertomista!
Kirjoituksestasi käy ilmi tuo kristillisyydelle tyypillinen oppi:
ihmisen on ensin rakastettava Jumalaa, jotta Jumala häntä rakastaisi.
Miksi siis Jumala on niin rakkauden kipeä?
Jos huomasit, niin sanoin viestissäni:
>Jumala on rakkauden lähde. Hän on pannut ihmiseen rakkauden kaipuun eikä hän saa tyydytystä mistään muusta tuohon kaipuuseensa.<
Siis ihminen ei saa tyydytystä muualta.
Jumalasta on rakkaus lähtöisin, Hän on ENSIN rakastanut. Mutta ihminen lankesi syntiin ja joutui sen vuoksi kauas Jumalasta. Ihmisestä tuli Jumalan vihamiehen ystävä ja liittolainen.
Koska Jumala on Pyhä, ei synti voi olla Hänen yhteydessään. Se on yhtä huono yhdistelmä kuin tuli ja tappura, tai jos et tiedä, mitä tappura on, niin vaikka tuli ja bensiini. Synti ei kertakaikkiaan kestä Jumalan läheisyyttä.
Sentähden Jumala kutsuu ihmistä tulemaan Hänen luokseen, Hän tekee sen rakkaudesta ihmiseen. Eikö se silloin ole Jumala, joka ensin rakastaa?
Ihmisen olisi, voidakseen tulla Jumalan luo, luovuttava synneistään. Siihen Jumala on rakkaudessaan ANTANUT keinon, oman rakkaan POIKANSA, joka on uhrattu, että ihminen voisi vapautua tuosta erottavasta synnistä. Sentähden sanotaan, että meillä ei ole muuta pääsyä Jumalan luo kuin tuo yksi ainoa nimi, Vapahtaja YahoShua Messias. Tuohon nimeen kätkeytyy vapautus synneistä ja sen kautta Jumalan rakkaus tulee ihmisen osaksi. Vapahtajamme on Jumalan rakkauskirje meille ihmisille.
Ymmärsitkö nyt tämän järjestyksen? Jumala on tehnyt KAIKEN VALMIIKSI. Ei tarvitse kuin ottaa vastaan.
Mutta, sinäkinhän kirjoitit:
"--- rakkaudesta, jonka Jumala antaa niille, jotka häntä rakastavat".
Ilmaiset siinä, kuten kaikki muutkin kristityt, järjestyksen, että ihmisen on ensin rakastettava Jumalaa ja sitten vasta Jumala antaa ihmiselle rakkauden... Se on mieletön paradoksi, vai mitä?
Jumala rakastaa aivan kaikkia. Jumala on myötätuntoinen ja antaa myös helposti peräksi ja auttaa kutakin toiveissaan vaikkeivat ne niin suotuisia hänen omissa silmissään olisikaan.
Mistä rakkaus alkoi...?
Jumala on rakkaus. Jokaiseen ihmiseen on pantu rakkauden kaipuu. Jumala kutsuu häntä rakkaudellaan. Kun ihminen arasti ja lähes olemattomalla eleellä osoittaa, että on kuullut jotakin, Jumala antaa hänelle lisää, pikku hiljaa. Ja sitä mukaa kuin ihminen pystyy ottamaan vastaan, Jumala antaa lisää ja lisää rakkauttaan. Ja sitä mukaa kuin ihminen saa rakkautta Jumalalta, hän rakastaa Jumalaa enemmän ja enemmän.
Ihmisestä ei saa tiristettyä tipan tippaa rakkautta, jos sitä ei ole häneen pantu. Ja kuka muu sitä häneen panisi kuin Jumala?
Joten minua et saa vihaamaan itseäsi, vaikka kuinka kerjäisit verta nenästäsi. Jumala on rakastanut minua ensin ja kun olen antanut hänelle luvan, hän on vuodattanut rakkauttaan minuun ja siitä riittää sinullekin, rakas Audrey! Ei sinun tarvitse jäädä osattomaksi. Vihjaiset vain hänelle, että olet kiinnostunut saamaan näytteitä. Mutta Hän antaa OMAN tahtonsa mukaan, ei sinun tahtosi. Sillä sinun tahtosi, ei ole sinun parhaaksesi.
Hän on rakastanut sinua jo ennen syntymääsi ja hän on johdattanut sinua koko elämäsi ajan. Hänen rakkauttaan on, että olet saanut elää nämä elämäsi päivät tähänkin asti. Mitä olet antanut hänelle? Vihaisia katseita ja sanoja, että Hän muka VAATII rakkautta!!! Jos tässä kuka "vaatii", niin se olet sinä!
Jumalan isälliseen rakkauteen kuuluu myöskin kuri. Sen avulla Hän ohjaa lapsiaan oikeaan suuntaan tai palaamaan takaisin harharetkiltä. Jos sinä et halua kuunnella Jumalan helliä vetoomuksia, hän saattaa sallia sinulle pikkuisen piiskaa, sillä joita Jumala rakastaa, niitä hän myös kurittaa. Haluatko siis, että sinua rakastetaan?
"Jos sinä et halua kuunnella Jumalan helliä vetoomuksia, hän saattaa sallia sinulle pikkuisen piiskaa, sillä joita Jumala rakastaa, niitä hän myös kurittaa. Haluatko siis, että sinua rakastetaan?"
Siis jokaisen ihmisen on sun mukaan käytävä läpi oma kärsimysnäytelmänsä?
Onpa monimutkaista. Siis tuotako tarkoittaa lentävä lause, "kärsimys jalostaa"?
Miksi ei voi riittää sellaisena kuin on?
Rakkautta ei onneksi tarvitse ANSAITA.
Kyllä, näin on.
Ihminen on näet hyvin itsekäs ja kun Jumalan vastustaja saa ihmisen hallintaansa, ei hänen itsekkyydellään, pyyteillään ja nautinnonhalullaan ole rajaa. Siihen asetelmaan eivät kuritus ja kärsimys sovi mitenkään. Ei edes vaivannäkö. Ihminen haluaa päästä kaikesta mahdollisimman helpolla. Siihen häntä ovat koko ajan opettamassa myöskin kaikenlaiset sähköiset vempaimet ja kirkoissa jaettava helppo ja vapaa armo – jokaiselle, syntiin ja tekotapaan katsomatta sekä siihen, onko haluakaan tehdä parannusta.
Jokaisen ihmisen – ainakin sellaisen, joka haluaa uudestisyntyä – olisi käytävä läpi oma kärsimysnäytelmänsä ja sen päätteeksi kuoltava ja hänet olisi myös haudattava, että hän voisi nousta ylös uuteen elämään, uudestisyntyneenä.
Onko tämä muka jotenkin uutta ja ennenkuulumatonta!? Eikö kirkoissa pitäisi juuri tätä saarnata ja opettaa? Eikö tämä ollut Paavalin keskeinen opetus?
>Miksi ei voi riittää sellaisena kuin on?<
Miksi tällaisia kysymyksiä vielä tulee julki?
Tiedätkö sinä, mikä on pienoisevankeliumi?
Jatketaan aiheen käsittelyä, kun olet vastannut ainakin viimeiseen kysymykseeni...
"Eikö tämä ollut Paavalin keskeinen opetus?"
Eikös kristinusko alkanut Jeesuksesta? Eikä lie edes Hänen syntymästään, vaan sitten, kun Hän alkoi kinastelemaan kirjanopppineiden kanssa:-)
Paavali teki omia tulkintoja noista asioista - ja tietysti omiin tarkoitusperiin sopien.
Mikäs oli Paavalin oma kärsimysnäytelmä?
Miksi muuten opetuslapsia oli 12? Jokainen joka kuukaudelle, eikö?
Olikos kaikki opetuslapset kalastajia? Miksi? Olivatko he kenties silloin huolestuneita Kuolleen meren tilasta ja siitä, että rehevä alue alkoi kuivua. Eihän se silloin, ajanlaskun alussa ole ollut autiomaata, kuten ei Saharakaan ole.
Miksi Paavalille annettiin niin paljon sanavaltaa ja esimerkiksi Marialle, joka tunsi Jeesuksen lie parhaiten, ei ollenkaan? Naisethan eivät tuolloin osanneet kirjoittaa ollenkaan...
En minä kerjää verta nenästäni. Ei kuulu tapoihini.
Ihmettelen vaan, että miksi Jumala tahtoo itseänsä rakastettavan niin paljon.
Itsenstään selvää on, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä.
Mutta, miksi Jumala tahtoo itsekkäästi itseensä kohdistuvaa rakkautta? Ja miksi uskovaiset, kuten sinä, ilmaisette aina niin suoraan, että ihmisen on ensin rakastettava Jumalaa?
Minä vastaan sinun kysymyksiisi vasta sitten kun sinä vastaat ensin minun esittämiini kysymyksiin.
Eli kysymys kuului: Tunnetko pienoisevankeliumin? Se löytyy Johanneksen evankeliumin 3. luvusta. Lue luvun alusta vaikkapa tuonne jakeeseen 21. Se löytyy sieltä. Onko liikaa pyydetty?
Kerro, mitä ymmärsit ja mitä et?
Siunausta!
Jos minun vastaukseni ei sinulle riitä eikä kelpaa, niin mitäpä jos kysyisit suoraan itse Jumalalta!
Hänet tavoitat aina joko virka-aikana tai virka-ajan ulkopuolella siitä aivan viereltäsi. Sinun ei tarvitse edes ojentaa kättäsi tervehtiäksesi häntä. Hän on odottanut jo kauan siinä, että voisi antaa sinulle enemmän sitä rakkautta, jolla hän on ympäröinyt sinua tähän asti. Hän odottaa ainoastaan sinun lupaasi siihen.
Toivotan rakkaudentäyteistä tapaamista Hänen kanssaan!
Miksi minun pitäisi tietää pienoisevankeliumista mitään?
Oletko muuten tottunut komentamaan tuolla tavalla aina?
Ei me puhuta varmaan enää edes samasta asiasta, luulen.
Katso:
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/ymmarrys.html
Olen aina pitänyt muita ihmisiä ymmärrykseltään parempina kuin itseäni. Ja siksi oletin keskustelun etenevän niinkuin asiassa pysyen ja aiheen mukaan edeten. Jos heittää kysymyksen, niin voi toivoa toisen vastaavan siihen. Ja kun toinen vastaa, voidaan keskustelu viedä eteenpäin.
"Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu."
Lusikallisistakin kertyy lautasellinen.
Siunausta!
Olet sinä törppö. Ja oletata toisten ihmisten käyttäytyvän kuten sinä tahdot.
No, hyvä, kun olet asian huomannut.
Itse en saanut mitään vastausta keneltäkään siihen, miksi miesten kirjoittama ja kokoama Raamattu vaatii, että Jumalaa on rakastettava yli kaiken. Vasta sitten Jumala rakastaa ihmistä.
Joh.3:16
"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."
Oliko tuo rakkaudenosoitus Jumalalta ehdon sisältävä vai ehdotonta?
"Luonto ei tee virheitä, ihminen tekee."
Ja tekee aina vaan. Lause on Anto Leikolan, mutta kuvaa hyvin maailman menoa.
Ajatelkaapa vaikka historiaa. Seuraava pätkä suoraan hänen kirjasta "Luonnon äärellä":
"...siittiöiden todellista merkitystä ei vielä 1800-luvun alkupuoliskolla tunnettu, vaan noita "siemenmatoja" pidettiin enimmmäkseen jätetuotteina, oli luonnollista ajatella, että sairaustiloissa muutkin elimet voisivat tuottaa samankaltaisia mikroskooppisia "matosia".
Verenkierto on keksitty v 1628...
Ei taida kiinnostaa edes?
Raamatun tekstit ON ihmisen kirjoittamia ja ihminen ON nostanut aina jonkun toista ylemmälle, vaikka sitten kirjoitustaidon perusteella. Nykyään perusteet ovat ihan muuta, mutta mitä väliä sillä?
Uskon, että Jeesuksen sanat "Se on täytetty" - jos Hän yleensäkään niin on sanonut - tarkoitti juuri HÄNEN pientä osaa kokonaisuudessa. Tuo kokonaisuus on niin valtava, ettei sitä yksittäinen ihminen voi koskaan kokonaan tajuta, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen, tahtoi tai ei.. Esimerkiksi jollekin alkuasukaskansalle, joka asuu vuorten laaksoissa, kaukaisella saarella tai autiomaassa on aivan turha selittää mitään liikenteestä, kartoista tai yleensäkään muusta maailmasta - eivät he voi niitä tajuta eikä käsittää, sillä asiat ovat outoja ja liian laajoja eikä ne heidän elämään näytä paljon edes vaikuttavan. Mutta aika hyvin he selviävät jokapäiväisestä elämästään tutuissa oloissaan (=oma osa siinä kokonaisuudessa eli ympäristössä). Niissä me länsimaiset kirjanoppineet taas emme selviäisi edes puolta viikkoa:-)
Jokainen ihminen on oman aikansa lapsi. Aika jatkuu, tapahtui mitä vaan. Miksi se ajanlasku aloitettiin uudelleen? Monenmoiset taudit ovat nimittäin vaivanneet ihmistä jo silloin:-)
Tuo raamatun kohta on ihan ok.
Mutta miksi tosiaan uskovaiset aina ilmaisevat asian niin päin, että ihmisen on ensin rakastettava Jumalaa, jotta Jumala voisi antaa hänelle rakkauden (mikä todella on ironista, kuten joku asian esittikin)?
Ensinnäkin, intät jatkuvasti, että ihmiset sanovat sitä ja sitä, mutta tunnustat, että Raamattu sanoo oikein. Miksi sitten edelleen kyselet ihmisiltä etkä usko vain ja ainoastaan Raamatun sanaa? Minä toin esille tuolla edellä juuri tuota sanaa. Mutta sinä vaan intät.
Olen tavannut ennenkin ihmisiä, jotka kyselevät koko ajan, mutta eivät malta kuunnella vastauksia, vaan ennenkuin heille ehtii antaa vastausta edelliseen – saatika että olisivat kuunnelleet edes alkua siitä – heillä on jo kysymys jostain aivan muusta asiasta.
Tällaiset ihmiset eivät pysty keskustelemaan mistään asioista. Ja näyttää siltä, että todellisia keskustelijoita täällä on hyvin vähän. Sellaisia olisi ilo tavata!
"Minä vastaan sinun kysymyksiisi vasta sitten kun sinä vastaat ensin minun esittämiini kysymyksiin."
Ihan vapaasti, ole hyvä vaan!
"Eli kysymys kuului: Tunnetko pienoisevankeliumin? Se löytyy Johanneksen evankeliumin 3. luvusta."
Olen lukenut jopa koko uuden testamentin, mutta enpä muista ulkoa mitään. Johannes oli yksi Jeesuksen oppilaista, jotka kai kaikki olivat kalastajia?
"Lue luvun alusta vaikkapa tuonne jakeeseen 21. Se löytyy sieltä. Onko liikaa pyydetty?"
Sehän kuulosti käskyltä ja vaatimukselta. Liikaako? En tiedä - en viitsi just nyt. Sori. Ei kuulu mun mielestä keskusteluun. Keskustelu on jotain spontaania... tulla ymmärretyksi - tai sitten ei.
"Kerro, mitä ymmärsit ja mitä et?"
????
"Siunausta!"
Olen ajatellut tuon toivotuksen nykyään vähän toisin. Sana toimi paremmin, jos sanoo SUOJAUSTA.
Suojausta Sinullekin - ei oo tarkoitus loukata ketään. Toisaalta ei kai kukaan pystykään loukkaamaan toista, jos on rehellinen itselleen? Musta olis ainakin kamalaa, jos joku olisi jotain mieltä mun MIELIKSI, ei siis aidosti.
On minun tapani auttaa jotakin löytämään vastaus hänen esittämäänsä kysymykseen. Sensijaan, että kertoisin suoraan oman näkemykseni, kehotan häntä itse tutkimaan ja miettimään. Niin toimivat nimittäin opettajat.
Pyydän anteeksi, että ryhdyin opettamaan ÄITIÄ! Sehän on täysin sopimatonta! Minunhan tulisi ottaa oppia ÄIDISTÄ!
Tästä lähtien yritän olla kiltti ja ihan hiljaa.
Suojausta!
Niin. Minä olen uskovainen ja tunnen toki pikkaisen Raamattuakin.
Kysyn vaan siitä mielettömästä ristiriidasta, jonka Audrey toi esiin:
Miksi uskovaiset esittävät asian niin, että ihmisen on ensin rakastettava Jumalaa, jonka jälkeen Jumala antaa ihmiselle rakkauden?
Äiti, minä tykkään susta!
Sinähän se toit esiin myös Anto Leikolan? Pohdin sitä kirjoitustasi.
Ei taida tämän palstan uskovaiset osata keskustella kanssasi... He eivät kykene keskustelemaan muuta kuin puolesta-vastaan asenteella. Jos olet puolesta, et saa kysyä mitään mikä sinua kummastuttaa uskossa, uskonnossa tai Raamatussa: sen he tulkitsevat pilkaksi (ja vastaan olemiseksi), kuten Audreylle tuossa kävi - ja kuten minullekin.
Hyvää jatkoa!
Sellainen löytyy täältä: http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Ja tässä materiaalia jota ei Raamatusta löydy (jos kiinnostaa): http://www.nic.fi/~jhakwe/okkultti/kirjasto/tuomev.htm
http://www.nic.fi/~jhakwe/okkultti/kirjasto/moos6.htm
Mikä on oikea uskovainen? Samanlainen kuin minä vai? Uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta ne eivät ole sama asia. Pyhä Henkikin, ennemmin kuin Jeesus, on sama kuin Jumala. Silti rukoilen molempia. Enkä ymmärrä mitä tekemistä Jeesuksen ristiinnaulitsemisella on syntien sovittamisen kanssa. Ehdottiko ihmiset Jumalalle että saat tappaa Jeesuksen jos me saadaan meidän synnit anteeksi ???
Raamattua en siedä lukea juuri lainkaan. En edes omista sitä. Sehän on vain ensimmäisen vuosisadan ihmisten (UT) tai vielä aiempien sukupolvien (VT) näkemys asiasta. Ei oikein istu nykyaikaan. Enkä maksa kirkollisveroja. Kirkolle ja hyväntekeväisuuteen voi antaa rahaa muutenkin.
http://www.nicehouse.fi/omahuone/ilotekee/rastit.htm
Menee taas liian monimutkaiseksi noi jutut, eikö?
Tuonne on joku tehnyt kätevän jutun, joka ei vie kauan aikaa, mutta antaa paljon.
Mitä löysit oamta kohdaltasi?
Ei sitä voi - eikä saakaan - kukaan muu sanoa!
Itsekin aloin ajattelemaan asioita vasta sitten kun istuin omien lasteni rippikirkossa. Saaran, mitä kuuntelin tosissani, ei ollut ainkaan sitä, mitä olisin omalle lapselleni toivonut. Ainakaan sellaiseen "joukkohysteriaan" en halua uskoa.
Sanoohan ne niinkin, että "jokainen tulee autuaaksi uskollaan" :-)
Kiitos todella paljon kaikille... Kaiken tuon materiaalin läpi käymiseen ja ja vielä sisäistämiseen ja käsittelemiseen menisi helposti vuosi... :) Mutta siis, paljon kiitoksia antoisista vastauksista...
Tässä toisesta Leikolan kirjasta:
"Kuten Harwey itse sanoi, kiivailu jonkin asian puolesta ei aina suinkaan todista hyvää itse asiasta, sillä totuus ei tarvitse suojelusherroja. Totuuden hän tahtoi löytää suoraan luonnosta eikä kirjoista;... Kun olemme persoja uusille asioille, meillä on tapana vaeltaa kauas tuntemattomiin maihin, jotta näkisimme omin silmin sen, mitä olemme toisilta kuulleet; silloin kuitenkin usein havaitsemme ne toisenlaisiksi kuin huhu on kertonut. Tulkoon siis häpeä sille, joka tällä laajalla ihailtavalla ja aina lupauksensa pitävällä Luonnon kentällä uskoo toisten kirjoituksia, sepittää sitten epävarmoja ongelmia ja solmii okaisia ja petollisia väitelmiä. On näet mentävä itsensä Luonnon tykö ja pysyttävä sillä polulla, jonka se meille osoittaa. Siten, kunhan vain kysymme silmiltämme ja lähdettyämme pienistä asioista astumme aina suurempiin, pääsemme vihdoin tunkeutumaan sisimpiin salaisuuksiin asti."
-Anto Leikola kirjassa "Ongelmana elämä", William Harveysta (kuollut 1657;-)
Onkohan se rakkauskin jokin "voima", eikä tunne...
Toisinaan jotkut esittävät kristillisissä yhteyksissä että tämä tai tuo on rakkauden mukaista tai jopa rakkau-
den vaatimaa. Tällöin jätetään sitten kyllä lähemmin selvittelemättä millaisesta rakkaudesta olisi kysymys.
Raamatussa nímittäin on eroja erilaisilla rakkauksilla, vaikkapa esim.: Sillä niin on Jumala maailmaa
rakastanut ... tai: Joka pitää minun käskyni, hän on se joka minua rakastaa .... tai: Maailman rakkaus on
vihollisuutta Jumalaa vastaan ...
1. Uskovainen rakastaa Jumalaa, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jeesus ilmaisi meille Jumalan luonteen.
2. Kun ihminen rukoilee ja kiittää, hän rukoilee ja kiittää Jumalaa, Jeesuksen nimessä.
3. Vain yksi tapa on oikea, nimittäin se usko, joka pelastaa, on usko Raamatun Jumalaan ja syntien sovitukseen Jeesuksen ristinkuoleman tähden.
4. Pyhä Henki on jumaluuden kolmas persoona. Pyhä Henki on Persoona ja Henki, joten Hän ei ole mihinkään paikkaan sidottu.
5. Pyhä Henki antaa sydämeen kiitoksen hengen.
6. Raamattu maksaa n. 23 euroa Suomen Pipliaseuralla.
7. Raamatun eli Jumalan Sanan lukeminen ja rukous on "keskustelua" Jumalan kanssa. Sillä tavalla Jumalasuhde pysyy elävänä.
8. Jeesus kuoli kaikkien puolesta, sinunkin. Kaikilla on siis oikeus uskoa. Kirkkoon kuuluminen ei ole sama kuin olla uskovainen, suurin osa suomalaisistakin kuuluu kirkkoon.
Älä puppua puhu. Jokainen kahdeksasta kohdastasi oli puppua, paitsi kait se raamatun hinta.
Esim. kohta 8. Olipa typerää kuolla kaikkien puolesta (miksi muuten piti kuolla - kirjoita sellainen varma vastaus, joskus - et pysty). Olisi edes pannut omalla ajallaan vaikka vain orjien asiat kuntoon, niin häntä kunnioittaisin. Se olisi ollut rakkautta, eikä pelkkää puhetta?
Ei sinun tarvitse olla teologi, pappi tahi raamatunoppinut, että voisit uskoa ja pelastua!
Apostoli paavali sanoo Raamatussa näin:
"Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut. [JKR: Room. 10:9]"
Herra Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Uskomalla Häneen kuten Paavali todistaa, pelastut!