Taivaan Isä
missä olit silloin
kun musta enkeli laskeutui
niitti vasta orastavaa viljaa
katkaisi heiltä huomisen toiveet ?
Kun viattomien silmäparien
kipinä ja toivo sammui
sisältä kipeytynyt
maailmaa ja ihmistä vihaava
riisti viattomilta unelmat ja elämän.
Hän itse ei ehkä koskaan tiennyt
miltä tuntuu
painaa kaksien kätten jäljet
rinnakkain kuumaan, valkoiseen hiekkaan
värisevin, jännittynein sydämin
jättää ne aaltojen suudeltaviksi.
Sitä vastoin
hänen kätensä kylvivät surun
viljeli itkun
ja raastavan luopumisen tuskan.
Ei edes rakkaus
riittänyt suojelemaan lasta
kun Kohtalo teki siirron
joista kukaan heistä
ei vielä eilen voinut tietää.
Tämäkin päivä
olisi kuulunut heille
kokea vielä kaikki se
mitä on kasvaa isiksi, äideiksi
esikuviksi rakkaudella.
Jäljellä
polttavia kyyneleitä
suunnatonta kaipausta
liian monien tyhjien sylien autiutta
käsiparien ikävää
silittämään kalleimpansa
vanhemmalle
aina ikuisesti pikkuisen päätä
missä olit silloin
kun musta enkeli laskeutui
niitti vasta orastavaa viljaa
katkaisi heiltä huomisen toiveet ?
Kun viattomien silmäparien
kipinä ja toivo sammui
sisältä kipeytynyt
maailmaa ja ihmistä vihaava
riisti viattomilta unelmat ja elämän.
Hän itse ei ehkä koskaan tiennyt
miltä tuntuu
painaa kaksien kätten jäljet
rinnakkain kuumaan, valkoiseen hiekkaan
värisevin, jännittynein sydämin
jättää ne aaltojen suudeltaviksi.
Sitä vastoin
hänen kätensä kylvivät surun
viljeli itkun
ja raastavan luopumisen tuskan.
Ei edes rakkaus
riittänyt suojelemaan lasta
kun Kohtalo teki siirron
joista kukaan heistä
ei vielä eilen voinut tietää.
Tämäkin päivä
olisi kuulunut heille
kokea vielä kaikki se
mitä on kasvaa isiksi, äideiksi
esikuviksi rakkaudella.
Jäljellä
polttavia kyyneleitä
suunnatonta kaipausta
liian monien tyhjien sylien autiutta
käsiparien ikävää
silittämään kalleimpansa
vanhemmalle
aina ikuisesti pikkuisen päätä
Vastaukset 11
Vanhimmat
...taivaalle:missä olit silloin kun
paha sai vallan hyvyydeltä
ja oliko kaikki niin kovin tarpeelista
ihmispolon kärsiä niin paljon sinun
silmissäsi
ja eikö sinun pitäisi kaikkia suojella
rakkaudella...pahalta.
hieno muistokirjoitus linda.
..kun olet koskettavasti muotoillut niin monen ajatukset runon muotoon :`(
Kiitos!
Olemmeko nyt taitavampia tääin:
Rakastamaan ja antamaan Rakkautta.
Kertomaan siitä useammalle kuin
eilen. Itsestämme.
Vai oliko eilinen vain
pilvi auringon edessä ja
tänäin teemme, miten aina
olemme tehneet. Toiselle.
Jätämme niin monta varjoon,
tänäinkin. Monta sydäntä yksin.
Ja kun sydämet väsyvät, taas
hämmästymme. Tuomitsemme.
Meidän pitäisi kirjoittaa
sanoja Rakkaudesta sydämiin.
Suoda lämpöä kaipaaville.
Mutta jätämme niittäjän yksin.
Emme ole tänäin, mitä
emme olisi olleet eilen.
Ja tänäinkin liian moni
jätetään yksin.
Rakkausrunoja?
Kiitos runostasi.
Hyvin säkeistetty ja runo,
jossa tunnelma säilyi
ehyenä loppuun saakka.
Tämä kaikki olisi saanut jäädä tapahtumatta,
tämä kaikki olisi pitänyt jäädä omaisten kokematta!
Kuinka julmaa, tekoa ei voi millään puolustaa,
sydämeen sattuu, niin pahalta tämä tuntuu!
Kiitos Linda kun kirjoitit tämän kauniin muistorunon meille kaikille luettavaksi.
maailma läksi käyntiin,
hullaantui huomiosta?
Virkistyi tuomiosta?
Kaikkialla kävi kuhina,
oli taas jotakin
uusvanhaa ajateltavaa?
Ei vielä ihan jokapäiväistä?
Taas Suomi suree?
Huomenta linda ja heti aamuun
erityisen vahvaa sanakerrontaa
elämän todellisuudesta sieltä
tummemmalta alueelta.
Sinullakin vierailee mustat
enkelit ,toisin kuin minulla,
tosin Sinulla murheellisemmalla
puolella ja Kohtalon sylissä
... ja kuitenki nyt Aurinko
paistaa Taivaalla - myös Sinulle.
(...sorry tuo fransmanni viiva,
ertyisesti sen paikka on nyt tuossa)
Teksti joka pysäyttää myös
lukijankin,ehkä monen muunkin
juuri tänään ja toisesta
tapahtuneesta.
Kuitenkin kaikesta huolimatta :
Hyvää päivän alkua Sinulle.
Ehkä tästä ei voi taivaanisää tai enkeleitä syyttää. Ihmiset nyt vaan on pahoja toisilleen.
Jopa jotkut vanhemmat omille lapsilleen.
Runosi hyvä,
jälkiviisaus helppoa.
ja erikseen kaikille kiitos, että huomioitte
tämän runoni. Voisin vastata kaikille erikseen,
mutta mielestäni tällainen runo ei kaipaa
sellaista huomiota kuin ns. tavallinen
rakkausruno.
Tässä on kuitenkin rakkaus sidosaineena mukana,
vaikkakin tuska ja suru päälimmäisenä juuri nyt.
En etsinyt syyllistä, Taivaan Isän poissaoloa
tapahtumille. Olen omassa hiljaisessa uskossani,
vaikken uskossa sanan varsinaisessa merkitykses-
sä. Uskon siihen, että meitä korkeampi voima on
olemassa, Jumala.
Halusin kirjoittaa sen, mitä koin tämän tragedian
kautta. Aivan niin kuin vuosi sitten Jokelan vas-
taavassa tapahtumassa, koska se on entinen koti-
kyläni.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000030444952#22000000030444952
Kiitos erityisesti mies-v57:lle, jonka runot
ovat kuin kaikupohjaa aina ap:lle kirjoittajalle.
Levollista iltaa.
Kauniisti olet kuvaillut murhenäytelmää.
Se on niin väärin....väärin
kiitän.
Kyllä, se oli niin väärin kuin olla ja voi !