The Times on taas ajan tasalla

Sama kirjoittaja, joka mollaa Suomea tämän tästä. Saanut varmaan pakit joltain suomalaiselta misulta.

Tuostahan on jo puhuttu moneen kertaan suomessakin, totta joka sana..

että koululla olisi ollut käytössä psykologi, mutta ampuja ei ollut käyttänyt tämän palveluita. Ja tosiasia onkin, ettei nämä ikinä tule käyttämäänkään, koska ei koe, että heissä itsessään olisi mitään vikaa. Olihan tämän ampujan kaveritkin uutisten mukaan kyselleet, että onko tällä "kaverilla" kaikki kunnossa, ja tämäpä oli vakuuttanut, että kaikki on OK. Mitä siis tällaisille tulisi tehdä? Siitä on välitetty, mutta tämäpä päätti vihata ihmisiä ja päättää heidän päivänsä. Ei noille mitään mahda...

Itse olen sitä mieltä, että jokaisessa koulussa pitäisi olla pakollisena, aivan kuten terveystarkastuksetkin, yksi käynti psykoterapeutilla, jossa voi purkaa patoutumiaan. Samaa käytäntöä voisi jatkaa työelämässäkin, sillä aika harva uskaltaa käydä pomolleen purkamassa paineta epäkohdista tms. Pahaa oloa on niin paljon täältäkin luettavissa, että aika moni täälläkin tarvitsisi "pienen" juttutuokion jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa.

samoin kuten tuo viesti, että pieni yhteisö jenkkilässä riemuitsi koulusurmista. Nuo pitäisi jättää ihan omaan arvoonsa. Tai pikemminkin arvotta! Jännää, että tuollaista viitsitään edes julkaista ja vielä hesarissa.

Times lienee tarkoittanut psykologeja ja koulukuraattoreja. Oppilaitoksella oli psykologi.

On aivan järkyttävää, miten tässäkin tapauksessa ihmiset haluavat sysätä toisten mielenterveysongelmat johonkin asiantuntijoiden lokerikkoon. Asiantuntijat itsekin syyllistyvät siihen. Psykologit yms.mielenterveysammattilaiset antavat ymmärtää, että heillä olisi keinot tunnistaa lyhyessäkin ajassa itsemurhaa ja massamurhia suunnittelevat häiriköt.

Ei heillä yksilötasolla sellaisia taitoja ole. Heidän taitonsa perustuvat suuriin todennäköisyyksiin, altistumiseen ja alttiuteen. Ihmisiä voidaan jakaa taustan, kokemustensa, ajattelytapansa yms perusteella riskiryhmiin perusteellisten analyysien avulla. Yleensä riskit eivät riskiryhmissäkään toteudu eikä riskiryhmään kuuluminen yleensä ole peruste yksilön toiminnan rajoittamiseen yleistä rajoitustasoa enempään. Useat itsetuhoisuutta itsessään tunnistavat henkilöt ilmaisevat itse näitä ajatuksia ja tämän kautta heidät todetaan riskiryhmään kuuluviksi ja heille osataan ohjata apua. Kaikki eivät sitä tee, vaan itsemurha on lähiomaisillekin suuri, selittämätön yllätys.

Ei tällaisia taitoja ole poliisillakaan, joka voi vain hetkellisen puhuttelun perusteella päätellä puhuteltavan mielentilaa. Massamurhaajat eivät ilmoittaudu ja pystyvät käyttäytymään hyvinkin normaalisti, se on osa suunnitelmaa.

Ihmisen elämässä on ongelmia. Kouluissa jaetaan paljon tietoja, ilmeisesti vähemmän ongelmien käsittelykykyä. Kotonaakaan näitä taitoja ei välttämättä saada, sillä perheet eivät nykyään ehdi, osaa, jaksa tai edes huomaa yhdessä ratkoa ongelmiaan. Ne ulkoistetaan viranomaistehtäväksi.

Vaatimusten esittämistä, oikeuksien puolustamista, voittamista, kilpailua ja yksilöllisyyttä korostava elämäntapa väistämättä vaatii myös sopeutumista, kompromissikykyä, yhteistyö- ja yhteisöllisyystaitoja. Kasvatuksessa ja kouluopetuksessa näitä kykyjä ja taitoja pitäisi voida harjaannuttaa. Se ei ole pelkästään ulkoistettua viranomais- ja asiantuntijatyötä, vaan siinä on jokaisella oma osansa.