Kaksikielisyys syy Kauhajoen tragediaan

olet sinä.

Pääministeri Kokkolassa 6.11.2003:

Monet tutkimukset osoittavat, että suomenruotsalaiset voivat hyvin. Pohjanmaata katsottaessa on havaittu, että vastaavassa asemassa oleva ruotsinkielinen on sekä terveempi että hyvinvoivempi kuin hänen suomenkielinen naapurinsa. Helsinkiläisistä nuorista tehty tutkimus taas osoittaa, että ruotsinkielinen helsinkiläisnuori elää monella tapaa eheämpää elämää kuin hänen suomenkielinen ikätoverinsa. Ruotsinkielinen nuoriso on koulumyönteisempi, päihdekielteisempi ja perhekeskeisempi.

Kaiken kaikkiaan ruotsinkieliset elävät pitempään ja terveemmin. Työelämässäkin viihdytään pidempään.

Pinnallinen käsitys suomenkielisten keskuudessa lienee, että suomenruotsalainen hyvinvointi on yksinkertaisesti tulosta vauraammasta ja huolettomammasta elämästä. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa. Kyllä ruotsinkielinen kohtaa yhtä lailla arjen paineet ja vaikeudet kuin suomenkielinenkin. Stereotypia ruotsinkielisestä paremmasta väestä on syntynyt aikana, jolloin suomenkielinen väestö ei joutunut ruotsin kielen kanssa tekemisiin kuin ehkä oman paikkakuntansa harvojen silmäätekevien kautta. Eliitti oli tuolloin toki ruotsinkielistä, mutta se edusti vain pientä osaa ruotsinkielisestä kansanosastamme. Kosketusta ruotsinkieliseen maaseudulla asuvaan laajaan enemmistöön - rahvaaseen - ei useimmilla suomenkielisillä vain ollut. Nykyään vuorovaikutus on paljon suurempaa.

Tutkimusten mukaan suomenruotsalaisuutta luonnehtii myönteisempi elämänasenne, joka ilmenee mm. vilkkaana sosiaalisena elämänä. Kuulutaan kuoroihin ja yhdistyksiin. Tunne omasta yhteisöstä ja sen perinteestä on vahva. Tämä yhteisöllisyys on todettu tämän myönteisen suomenruotsalaisen poikkeaman selittäjänä ihmisten arkisessa hyvinvoinnissa. Ihmiset voivat paremmin kun heillä on yhteenkuuluvuuden tunteesta kumpuavaa turvallisuutta elämässään.


Hyvät kuulijat,

En ole tunnettu sujuvasta ruotsin kielen taidostani, mutta tästä huolimatta suomenruotsalainen elämäntapa on omaa arvomaailmaani lähellä. Uskon, että meillä suomenkielisillä on paljon opittavaa suomenruotsalaisesta elämäntavasta ja yhteisöistä.

Yhteisöllisyys - tai lähinnä sen heikkeneminen - on koko yhteiskuntamme kehitystä ajatellen keskeinen asia. Valitettavasti ihmisten perinteiset kiinnekohdat - perheet, suvut, naapuriyhteisöt, sitoutunut vapaaehtoistoiminta - osoittavat heikkenemisen merkkejä yksilöllisyyttä korostavassa ajassamme. Yhteiskunta ei ole vain yksilöiden summa. Hyvä yhteiskunta tarvitsee vahvan henkisen siteen - arvoja ja yhteenkuuluvuuden tunnetta - jolle rakennamme tulevaisuutemme. Kansainvälisessä tutkimuksessa tästä puhutaan sosiaalisena pääomana, joka käytännössä merkitsee ihmisten välistä keskinäistä luottamusta ja kykyä tasaveroiseen yhteistyöhön. Uskon, että tulevaisuudessa menestyviä yhteiskuntia ei voi rakentaa muulle kuin tälle perustalle. Meillä Suomessa tämä luottamusyhteiskunta on onneksi vielä vahvoilla, mutta sen säilyminen ei ole itsestään selvyys.

Julkisen vallan pitää entistä paremmin vaalia ja kannustaa sosiaalista pääomaa, kannustaa ihmisiä välittämään ja ottamaan vastuuta. Tässä perheiden merkitys on hyvin keskeinen. Lasten kasvatusvastuu on vanhemmilla, ei viranomaisilla. Aidossa hyvinvointiyhteiskunnassa julkinen valta tukee perheitä ja yhteisöjä vastuun ottamisessa, mutta ei ota tätä vastuuta heiltä pois.

Ihmisten hyvinvointi on arvo itsessään. Ei pidä kuitenkaan vähätellä sitä yhteiskunnallista merkitystä, joka tällä hyvinvoinnilla on. Elämällä terveempää elämää ja pysymällä pidempään työelämässä on merkittävä kansantaloudellinen vaikutus maallemme väestömme ikääntyessä. Suomenruotsalaisesta väestämme voimme havaita, kuinka immateriaalisilla tekijöillä - yhdistyksillä, harrastustoiminnalla ja kulttuurilla - on tätäkin kautta keskeinen merkitys myös taloutemme perustalle. Toivon, että saisimme koko suomalaisen yhteiskunnan kulkemaan kohti ruotsinkielisen kansanosamme edustamaa aitoa hyvinvointia.