kirkko lohduttaa

nyt sitten rynnätään kirkkoon hakemaan lohtua jumalalta, joka ainoana olisi pystynyt estämään koko tapahtuman. Mitä järkeä siinä on?

Vai onko ihmisen "valinnanvapaus" niin pyhä, että 10 sivullista vainajaa ei paina mitään sen rinnalla?

Siitä, että kirkko ilmoittaa avaavansa ovensa. Tulee mieleen Junnu Vainion kappale, jossa ihmetellään miksi apteekki on yöllä auki, mutta kirkko ei.

Kiitetäänkö jumalaa, vai mitä?

Tuo yksi uutinen kertoo vain yhden kirkon auttamis- ja tukitavan. Esim. Jokelassa kirkon koulutettu väki on tehnyt kohta vuoden todella tärkeää kuulemis- ja auttamistyötä yhteistyössä kaupungin ja SPR:n kanssa. Suurin osa kirkon hyvästä ja ihmislähtöisestä työstä ei koskaan päädy otsikoihin, eikä tarvisekaan.

nyt lähteä kiittämään esinahkoja keräilevää mielikuvitus raakalaista, koska se on niin hyvä ja rakastava?

omaisille, että kaikki vainajat pääsevät taivaaseen?

Ettäon joku joka kuule hädässä oleva,,, kun he eniten Rakkauutta kaipaa !!

En usko Jumalaan enkä ole koskaan uskonut. Minusta kirkot voat silti rauhoittavia ja lohduttavia paikkoja silloin, kun asiat ovat huonosti - jo pekästään senkin vuoksi, että kyseiset tilat on erotettu rauhaa ja hiljentymistä varten. Kunnes vastaavia tiloja ilman jumalaa rakennetaan joka taajamaan, kirkot hoitavat tehtävänsä erinomaisesti.

Kun äitini vakavan sairasukohtauksen saaneena joutui teho-osastolle, minne luulette minun hakeutuneen? Ensiapuosaston kahvihuoneeseen, jossa istuskei hämmentyneitä omaisia muovituoleilla ja silloin tällöin vilahti joku valkotakkinen torjuva ja paksantärkeä ilme naamallaan ikään kuin krostaakseen, että teillä ja omaisellanne ei ole itikan vertaa merkitystä? Pihalle seisoskelemaan taksikuskien ja tupakotisijoiden joukkoon? Kahvioon (jos se olisi ollut auki) kahvikuppien kilinään ihmisten joukkoon, jotka katsovat ja kummatelevat, mitä tuo oikein poraa ja onkohan sillä oikein joku hätä vai?

Ei, löysin tieni sairaalan kappeliin tai mikä se oli. Vaimeaa musiikkia, hyvät istuimet, hiljentävä tunnelma eikä kristinsielua näkyvissä. Siellä sai itkeä kunnolla.

Kunnes vastaavia paikkoa rakennetaan maallisille, on turvauduttava kirkkoon. (Ja kun tilanne vain paheni, juttelin sairaalapastorille, ainoalle sairaalassa, joka kuunteli. Eikä puhunut uskonnollisia. Lääkärillekö olisi pitänyt puhua - koettakaapa vain!)

Ihan hieno ele kirkolta.

Kunnioitan tuota tapaa toimia.

Hieman kriittisempi olen taas sitä ajatusta kohtaan, että kirkko kiirehtii tekemään uhreista oman sanomansa mannekiineja.

Jos olisin itse uhrien joukossa, enpä usko että osoittaisi kirkolta hyvää makua sytytellä kynttilöitä kuvani eteen kirkossa tai kappelissa tai pakkohaudattaa minua kristillisin menoin ruumiini muututtua kirkonmiesten kollektiiviseksi omaisuudeksi.

Tyhjä kirkko kertoo totuuden.