saadaan Suomen nuorison pahaa oloa pienemmäksi?
Jaakonsaari on siinä mielessä oikeassa, että epäpätevän sisäministerin pitäisi erota, mutta vain vääristä syistä. Tuntuu vaativan eroa vain siksi, koska aselaki ei ole tiukentunut! Kuulostaa molemmat perussosiaalitantoilta molemmat, jotka haluavat hoitaa oiretta, eivät sairautta.
Kielletään ASEET - Päästään eroon mielenterveysongelmista.
Kielletään KOULUT - Ei tapahdu enää koulusurmia. (Laittomia kouluja on huomattavasti vaikeampi saada haltuunsa kuin aseita!)
Kauhajoen ampuja oli nuori mies, kuten Jokelassakin.
Kielletään NUORET MIEHET - Niin, mitäs sen jälkeen?
Ampuja harrasti tietokoneita, aseita, seksiä ja kaljaa. (Seksiä, HAH! Tuskin..)
Kielletään siis tietokoneet, aseille TUPLAKIELTO, kalja ja SEKSI!
Ai niin, ja myös HEVI kiellettävä! Oikeasti, ei hevi saa ketään tappamaan. (Jos ei nyt satu olemaan harvinaisen paskaa heviä..)
En tiedä, liittyykö asiaan, mutta USKONNON voisi kieltää myös. Onko mikään muu asia aiheuttanut maailmassa yhtä paljon pahaa ja kärsimystä?
Miksi kukaan ei pysähdy miettimään perimmäisiä syitä Jokelan tai Kauhajoen tapahtumille? Kaikilla on hirveä kiire kohkata laput silmillä uusia kieltoja pysähtymättä pohtimaan mistä kaikki edes johtuu?! Voidaanko tällöin odottaa edes ratkaisua ongelmaan, kun sen syytä ei edes tiedosteta?
Eikö kukaan ihmettele, miksi ennen tällaiset syrjäytyneet ihmiset tappoivat vain itsensä, mutta nykyisin vievät mukanaan monia muita "sivullisia"? Eikö kukaan kysy, mitä maailmassa ja yhteiskunnassa on mahdollisesti muuttunut parissa kymmenessä vuodessa, joka on saanut nämä tekijät muuttamaan käyttäytymismallia?
Elämästä on nykyisin kadonnut varmuus: Yhteisöt eivät ole enää niin tiiviitä kuin ennen, jos niitä on ollenkaan, parisuhteet eivät kestä niin kuin ennen jos niitä on ollenkaan eikä työsuhteen kestosta voi olla enää varma, jos töitä on enää ollenkaan!
Ihminen, joka ennen hautoi itsemurhaa ja toteuttikin sen, tiesi, että saisi ainakin yhteisönsä huomion tekonsa jälkeen.
Nykyisin ihminen saattaa olla niin syrjäytynyt, että on kaikkien "yhteisöjen" ulkopuolella, siis ulkona yhteiskunnasta. Voisiko tämä saada vihaamaan ihmisiä ja yhteiskuntaa? Ei ihminen syntyessää ole täynnä vihaa vai onko? Eivät nämä tekijätkään niin tyhmiä olleet, etteivät olisi tajunneet ainoastaan itsensä tappamalla päättyvänsä pelkästään tilastomerkinnäksi.
Olen puhunut.
Jaakonsaari on siinä mielessä oikeassa, että epäpätevän sisäministerin pitäisi erota, mutta vain vääristä syistä. Tuntuu vaativan eroa vain siksi, koska aselaki ei ole tiukentunut! Kuulostaa molemmat perussosiaalitantoilta molemmat, jotka haluavat hoitaa oiretta, eivät sairautta.
Kielletään ASEET - Päästään eroon mielenterveysongelmista.
Kielletään KOULUT - Ei tapahdu enää koulusurmia. (Laittomia kouluja on huomattavasti vaikeampi saada haltuunsa kuin aseita!)
Kauhajoen ampuja oli nuori mies, kuten Jokelassakin.
Kielletään NUORET MIEHET - Niin, mitäs sen jälkeen?
Ampuja harrasti tietokoneita, aseita, seksiä ja kaljaa. (Seksiä, HAH! Tuskin..)
Kielletään siis tietokoneet, aseille TUPLAKIELTO, kalja ja SEKSI!
Ai niin, ja myös HEVI kiellettävä! Oikeasti, ei hevi saa ketään tappamaan. (Jos ei nyt satu olemaan harvinaisen paskaa heviä..)
En tiedä, liittyykö asiaan, mutta USKONNON voisi kieltää myös. Onko mikään muu asia aiheuttanut maailmassa yhtä paljon pahaa ja kärsimystä?
Miksi kukaan ei pysähdy miettimään perimmäisiä syitä Jokelan tai Kauhajoen tapahtumille? Kaikilla on hirveä kiire kohkata laput silmillä uusia kieltoja pysähtymättä pohtimaan mistä kaikki edes johtuu?! Voidaanko tällöin odottaa edes ratkaisua ongelmaan, kun sen syytä ei edes tiedosteta?
Eikö kukaan ihmettele, miksi ennen tällaiset syrjäytyneet ihmiset tappoivat vain itsensä, mutta nykyisin vievät mukanaan monia muita "sivullisia"? Eikö kukaan kysy, mitä maailmassa ja yhteiskunnassa on mahdollisesti muuttunut parissa kymmenessä vuodessa, joka on saanut nämä tekijät muuttamaan käyttäytymismallia?
Elämästä on nykyisin kadonnut varmuus: Yhteisöt eivät ole enää niin tiiviitä kuin ennen, jos niitä on ollenkaan, parisuhteet eivät kestä niin kuin ennen jos niitä on ollenkaan eikä työsuhteen kestosta voi olla enää varma, jos töitä on enää ollenkaan!
Ihminen, joka ennen hautoi itsemurhaa ja toteuttikin sen, tiesi, että saisi ainakin yhteisönsä huomion tekonsa jälkeen.
Nykyisin ihminen saattaa olla niin syrjäytynyt, että on kaikkien "yhteisöjen" ulkopuolella, siis ulkona yhteiskunnasta. Voisiko tämä saada vihaamaan ihmisiä ja yhteiskuntaa? Ei ihminen syntyessää ole täynnä vihaa vai onko? Eivät nämä tekijätkään niin tyhmiä olleet, etteivät olisi tajunneet ainoastaan itsensä tappamalla päättyvänsä pelkästään tilastomerkinnäksi.
Olen puhunut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=yo0_R1H8rJY
Tarkennuksena siis yhteisöillä tarkoitan esim. työyhteisöä, kaveriyhteisöä ja kouluyhteisöä siis työkaverit,koulukaverit ja muut kaverit.
Lisäksi sukulaisyhteisökin tuntuu nykyisin olevan niin löyhä, jotta heiltäkään saisi tukea. Lisäksi kun vielä parisuhdettakaan ei ole ja on jäänyt näiden kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle, voi vain kuvitella, miten yksinäinen ja epätoivoinen "yksilö" voi olla!
Ihmistä ei ole luotu yksilöksi vaan "MONILOKSI"!
Ei siis ihme, että nämä ihmiset ajautuvat purkamaan pahaa oloaan itseään "lähimpänä" olevaa yhteisöä, tässä tapauksessa kouluyhteisöä kohtaan. Vihan yhteisöä kohtaan ymmärtää siinä mielessä, että tekijä tuntee olevansa syrjittynä yhteisön ulkopuolella, johon hänen omasta mielestään PITÄISI kuulua.
Koulukin voi olla yksinäinen paikka..
Päivällä radiossa eräs henkilö sanoi myös täysin osuvasti jotenkin näin: Hallituksen olisi viimeistään nyt syytä alkaa tutkimaan mikä on mennyt pieleen mm. mielenterveyden hoidoissa ja siihen työhön annetuissa määrärahoissa.
Mutta tokihan on helpompaa puuttua siihen yksinkertaisempaan asiaan eli aselakien tiukentamiseen, jolla ei näitä ongelmia ratkaista.
Ulkomaisissa lehdissä kerrotaan, että koulusurmille löytyy yksi yhteinen tekijä, mielialalääkkeet. Ei ole salaisuus, että ne muuntavat persoonallisuutta, aikaansaavat täysin ennalta arvaamatonta agressiivisuutta ja paljon muutakin, jota ei voida ennakoida. Suomessa aihetta on koetettu kaikin keinoin välttää, koskapa lääkkeillähän nykyistä menoa suurimmaksi osaksi pyöritetään. Tämä tabu tulisi Suomessakin rikkoa ja lapsen ensi henkäyksestä alkaen valvoa tarkoin, millä keinoin valtavan kallis terveydenhoito-organisaatiomme aikoo hänet käsitellä.
Nytkin puhutaan, että jos terveydenhoitoon panostettaisiin enemmän, ikävyydet kaikkoaisivat. Toivottavasti tämä tarkoittaa muuta kuin lääketeollisuuden tukemista. Lääkkeisiin kuolee tolkuton määrä ihmisiä vuosittain ja tätäkin murheellisempi on se määrä, joka ei kuole, vaan vammautuu niistä, etenkin mieleltään.
Saaren kerrotaan kärsineen mielenterveydellisistä ongelmista, joihin hän oli hakenut apua. Mitä mahdollisia lääkkeitä hän oli ongelmaansa saanut, ei ole paljastettu. Armeijassa hän todennäköisesti oli viipynyt sen verran, että ehti saada pakolliset lääkepiikitykset. Tämäkin lääkitys on vahva paukku, jota olisi jo korkea aika käydä käsittelemään ennen kuin Suomen nuoriso on kokonaan menetetty. Onneksi voi lukea vieraiden maiden lehtiä, joissa ilman sensuuria rohjetaan käsitellä rahamaailmaankin vaikuttavia nuorten ongelmien kipeitä lähteitä.
Kieltäisin nuorilta kaiken lääkehumpuukin, jos saisin. Tahtoisin heidän aivonsa toimivan kirkkaasti, kuten joskus muinoin ihmisen aivot vielä toimivat. Tiedän ettei näin voi käydä, koska vaikutusvaltaisten ihmisten talous ei tätä kestäisi. Toki aina voi haaveilla paremmasta ja väkivallattomammasta todellisuudesta.
Nuorista voinee sanoa, ettei kenkään paha liene, vaan toinen on heikompi toista.