Kuinka moni äiti minun laillani huutaa tukahdutettuna: "onko se minun poikani, jolla seuraavaksi pimahtaa"?
Hiljainen, liikunnassa huonosti pärjäävä alakoululainen.
Painoa kertyy ja opettaja antaa luvan avoimeen nauruun.
Toiset, ne fiksummat, saavat valita aineensa, mitä tahtovat opiskella. Se hiljainen laitetaan niihin aineisiin, joihin ei ole tunkua.
Tietokoneluokkaan valitaan oppilaita. Äiti yrittää käydä puhumassa, että kun se poika on siinä hyvä ja innostunut, ottakaa se, kun näkisin tämän hyvänä mahdollisuutena saada se innostumaan koulun käynnistä.
Kuraattori sanoi, että todistakoon ensin olevansa sen luokan arvoinen.
Yksinhuoltaja-äiti tippui peruspäivärahalle. Ei ollut rahaa mopoihin, ei perhejuhliin, ei yli elämisen perustarpeiden mihinkään.
Toimeentulotuki, johon oli turvauduttava, ei sallinut tehdä äidin pikkulomituksia (pitkiä ei saanut), eikä pojan pieniä ansioita, mitä nyt olisi saattanut kunnalta kesätöitä tai mainospostinjakoa saada.
Alkoi näkyä selvää masentuneisuutta pojassa. Äiti yritti saada apua. Psykiatrisen palvelun piiriin olisi päässyt, jos olisi saanut kaverin sinne lähtemään.
Sitten yritin kouluterveydenhoitajalta. En viitsi edes kertoa, miten löperöä se touhu on.
Poika on nyt tilanteessa, että jos ei ole juomassa lainaamillaan rahoilla, niin sitten tietokoneella pelaamassa ja mitä lie.
Olen yhteiskunnalle hyvin vihainen siitä, että se ajaa perheitä tälläiseen syrjäytymiseen huonolla lainsäädännällä ja kuuntelemalla ainoastaan parempiosaisten ruikutuksia siitä, että jättipalkankorotukset menevät hintojen nousuun.
Köyhät köyhtyvät koko ajan lisää, mutta ketään ei kiinnosta.
Sittenkö vasta, kun me muorit lähdetään poikien rinnalle paukuttelemaan..
Hiljainen, liikunnassa huonosti pärjäävä alakoululainen.
Painoa kertyy ja opettaja antaa luvan avoimeen nauruun.
Toiset, ne fiksummat, saavat valita aineensa, mitä tahtovat opiskella. Se hiljainen laitetaan niihin aineisiin, joihin ei ole tunkua.
Tietokoneluokkaan valitaan oppilaita. Äiti yrittää käydä puhumassa, että kun se poika on siinä hyvä ja innostunut, ottakaa se, kun näkisin tämän hyvänä mahdollisuutena saada se innostumaan koulun käynnistä.
Kuraattori sanoi, että todistakoon ensin olevansa sen luokan arvoinen.
Yksinhuoltaja-äiti tippui peruspäivärahalle. Ei ollut rahaa mopoihin, ei perhejuhliin, ei yli elämisen perustarpeiden mihinkään.
Toimeentulotuki, johon oli turvauduttava, ei sallinut tehdä äidin pikkulomituksia (pitkiä ei saanut), eikä pojan pieniä ansioita, mitä nyt olisi saattanut kunnalta kesätöitä tai mainospostinjakoa saada.
Alkoi näkyä selvää masentuneisuutta pojassa. Äiti yritti saada apua. Psykiatrisen palvelun piiriin olisi päässyt, jos olisi saanut kaverin sinne lähtemään.
Sitten yritin kouluterveydenhoitajalta. En viitsi edes kertoa, miten löperöä se touhu on.
Poika on nyt tilanteessa, että jos ei ole juomassa lainaamillaan rahoilla, niin sitten tietokoneella pelaamassa ja mitä lie.
Olen yhteiskunnalle hyvin vihainen siitä, että se ajaa perheitä tälläiseen syrjäytymiseen huonolla lainsäädännällä ja kuuntelemalla ainoastaan parempiosaisten ruikutuksia siitä, että jättipalkankorotukset menevät hintojen nousuun.
Köyhät köyhtyvät koko ajan lisää, mutta ketään ei kiinnosta.
Sittenkö vasta, kun me muorit lähdetään poikien rinnalle paukuttelemaan..
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvin kirjotit.
Itse olen 3 lapsen yh- äiti ja kuulostaa todella liiankin tutulle mitä kirjoitit. Listaa voisi vielä jatkaa ... Olen itsekin vihainen yhteiskunnalle.
jokaisen somalin tai arabin kohdatessani, ehkäpä siksi minut onkin puettu silkkinauhoihin ja liksaa kuule on.
Suomen peruskoulutus ei huomioi erilaisia yksilöitä. Opettajillekin lapsemme ovat pelkkää oppilasmateriaalia, ei siis ihmisiä ollenkaan. Missä on inhimillisyys ja nuoren ihmisen kohtaaminen ihmisenä ja vertaisena.
tekeviä opettajia ole jo lahdattu tässä maassa ihan riittämiin. Ei unohdeta sitä, että perusturvallisuus lapselle luodaan kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana (etupäässä kotona).
Se, jos ja kun tämä yhteiskunta vetää perheen huoltajat - niin isät kuin äiditkin - liian tiukoille johtuu hyvin pitkälti meidän itsemme valitsemasta linjasta. Äänestetään vaan jatkossakin kokoomusta ("työväenpuolue", salli minun nauraa), keskustaa ("kotien puolesta, voiko enää törkeämmin sahata linssiin?!) ja demareita (edustaa lähes samaa kuin nuo pari muutakin). Vaalit on lähellä. Käyttäkää lopultakin omia aivojanne ja tehkää tähän muutos! Ja se muutos ei tule sillä, että annetaan noiden kolmen suurimman vuorotella johdossa sekä kunnallispolitiikassa että lait säätävän eduskunnan hallituksessa.
samasta asiasta olen kuullut muiltakin, ja ihmisiltä muualta Euroopasta, kun he ovat käyneet Suomessa vierailemassa.
Asia on kuulemma ihan toinen heidän kotimaassaan.
He ovat ihmetelleet Suomessa toimintaa, ihmisten käyttäytymistä, ja että missä on inhimillisyys, ja ihmisten kohtaaminen ihmisinä, vertaisena. On kuulemma kaikki ihmiset joka paikassa kuin robotteja, tunteettomia, eikä oteta ihmisinä, yksilöinä vastaan.
Ei ole koulun vika, jos et kasvata lapsiasi.
Ei se yksittäisten opettajien vika ole. Vika on systeemissä.
yhteiskunnassamme vallitsevasta pahoinvoinnista johtuu systeemistä. Mutta kuitenkin viimekädessä jokaisella on se viimeinen vastuu teoistaan. Suurimmassa osassa ihmisiä on niin paljon sisäistettyä vastuullisuutta sekä empatiakykyä, että he eivät missään tilanteessa syyllistyisi silmittömään väkivaltaan viattomia kohtaan.
Toivon, että kaikki ymmärtäisivät, että systeemi olemme hyvin pitkälle me. Me valitsemme vallanpitäjämme. Asia, mitä olen ihmetellyt jo parikymmentä vuotta, on se, miksi ihmiset ovat niin valtavan tyytyväisiä kolmeen suurimpaan puolueeseen, että haluavat tämän linjan jatkuvan. En haluaisi uskoa, että suomalaiset oikeasti ovat sinisilmäisiä ja tyhmiä.
Meissä tavallisissa Matti-meikäläisissä on valtava joukkovoima. Kun ihmiset vain ymmärtäisivät, että yhdessä me voimme muuttaa tämän systeemin.
Mutta missään nimessä ei ole hyväksyttävää, että yksi tähän systeemiin kyllästynyt alkaa silmittömästi listiä toisia kaltaisiaan orjia.
Jos jokainen alkaa tehdä työtä sen verran, kuin on kohtuullista, saisimmeko kaikki kerralla potkut? Pystyttäisiinkö meidät kaikki kukin omalle alallemme pitkään koulutetut ihmiset korvaamaan ulkomailta tuotavalla halpatyövoimalla ja vielä samanaikaisesti?
ja kulttuuri on sellainen, ettei ihmiset tee asioille mitään, kaikki vain ihmettelevät ja toteavat etteivät yksilöinä mahda mitään tai muuttaa asioita.
Ulkomaalaiset ovat myöskin ihmetelleet sitä.
Miten suomalaiset ottavat joitakin säännöksiä yms. vastaan ja elävät sen kanssa vaikka kärsien.
Ääripääesimerkki Ranskasta, jossa ihmiset marssivat mielenosoituksia eri asioista ja näin vaikuttavat asioihin.
Mutta suomalaiskansa ei tee mitään... Mutta kyllä pitäisi!!! Pitäisi taistella päättäjiä vastaan eikä ottaa mitä tahansa, meidän yhteinen maahan tämä on, meidän elämä!!
"Meissä tavallisissa Matti-meikäläisissä on valtava joukkovoima. Kun ihmiset vain ymmärtäisivät, että yhdessä me voimme muuttaa tämän systeemin."
NIINPÄ.
Mitä sitten teemme sen eteen?
"Hiljainen, liikunnassa huonosti pärjäävä alakoululainen.
Painoa kertyy ja opettaja antaa luvan avoimeen nauruun. "
Opettaja ei anna lupaa mihinkään nauruun. Painoon voi iste vaikuttaa ja vanhemmat myös valistamalla.
"Toiset, ne fiksummat, saavat valita aineensa, mitä tahtovat opiskella. Se hiljainen laitetaan niihin aineisiin, joihin ei ole tunkua."
Jokainen saa valita haluamansa aineen.
"Tietokoneluokkaan valitaan oppilaita. Äiti yrittää käydä puhumassa, että kun se poika on siinä hyvä ja innostunut, ottakaa se, kun näkisin tämän hyvänä mahdollisuutena saada se innostumaan koulun käynnistä.
Kuraattori sanoi, että todistakoon ensin olevansa sen luokan arvoinen"
Jos joku todella on kiinnostunut tietokoneista, häntä pyritään ohjaamaan kiinnostuksensa pariin. Voi olla monia muita syitä, miksi juuri siihen tietokoneluokkaan ei pääse.
"Yksinhuoltaja-äiti tippui peruspäivärahalle. Ei ollut rahaa mopoihin, ei perhejuhliin, ei yli elämisen perustarpeiden mihinkään.
Toimeentulotuki, johon oli turvauduttava, ei sallinut tehdä äidin pikkulomituksia (pitkiä ei saanut), eikä pojan pieniä ansioita, mitä nyt olisi saattanut kunnalta kesätöitä tai mainospostinjakoa saada. "
Tämä on yleinen ongelma Suomessa, valitettavasti.
"Alkoi näkyä selvää masentuneisuutta pojassa. Äiti yritti saada apua. Psykiatrisen palvelun piiriin olisi päässyt, jos olisi saanut kaverin sinne lähtemään.
Sitten yritin kouluterveydenhoitajalta. En viitsi edes kertoa, miten löperöä se touhu on. "
Jos vanhemmat AIDOSTI välittävät lapsesta, he kasvattavat tätä, eivät anna täämän roikua yökausia tietokoneen ääressä. opettavat, mikä on on oikein, mikä väärin.
"Poika on nyt tilanteessa, että jos ei ole juomassa lainaamillaan rahoilla, niin sitten tietokoneella pelaamassa ja mitä lie. "
Vanhempien on tällöin mentävä itseensä.
"Olen yhteiskunnalle hyvin vihainen siitä, että se ajaa perheitä tälläiseen syrjäytymiseen huonolla lainsäädännällä ja kuuntelemalla ainoastaan parempiosaisten ruikutuksia siitä, että jättipalkankorotukset menevät hintojen nousuun.
Köyhät köyhtyvät koko ajan lisää, mutta ketään ei kiinnosta.
Sittenkö vasta, kun me muorit lähdetään poikien rinnalle paukuttelemaan.."
Totta, että yhetiskunta ei ole varannut riittävästi resursseja lisääntymeisiin mielenterveyshäiriöihin. Toisaalta, JOS vanhempien ja lasten suhde on kunnossa, rakastava ja välittävä, EI näitä lasten mielenterveyshäiriöitä tule, eikä uusia kouluampujia.
koulussa kiusattuna. Se jättää ikuiset arvet ja katkeruuden. Niitä arpia eivät voi rakastavat vanhemmatkaan poistaa.
Sulla taitaa olla asiat hyvin, työelämässä mukana, lapsilla hyvät harrastukset...
kokeneista ovat nyt 70-80 vuoden ikään ehtineet sota-ajan kokeneet. Olen heidän tarinoitaan kuullut ja todella ovat kovilla olleet ja silti heillä oli vielä voimia rakentaa maahamme se kaikki hyvinvointi, josta saimme nauttia 1990-luvulle saakka (jolloin sitä alettiin kiireellä purkaa).
Jostain kumman syystä siinä ikäluokassa häiriintyneiden psykopaattien osuus on häviävän pieni verrattuna nuorempiin ikäluokkiin. Moni heistä joutuu elämään elämänsä viimeiset vuodet hikisessä ahtaassa nurkkauksessa loppuunpalaneiden kiireisten hoitajien tarjoaman avun varassa (mikä ei ole hoitajien vika sinänsä). Siinä kiitoksemme heille.
yhtään samaa mieltä.
Tekstisi kruunasi viimeinen lauseesi;
"Toisaalta, JOS vanhempien ja lasten suhde on kunnossa, rakastava ja välittävä, EI näitä lasten mielenterveyshäiriöitä tule, eikä uusia kouluampujia."
Se on vain yksi osa, ja hyvä että jos se on kunnossa, mutta siihen että tuleeko lapsista mielenterveyshäiriöisiä/kouluampujia,
vaikuttaa siihen niin monet muutkin asiat!!!
ei toisia tuhoava. Hyvin kasvatetut ovat perinteisesti suunnanneet tuhovoiman vain itseään kohtaan, eli tehneet itsemurhan. Tämä muiden "mukaanottaminen" on nykyajan egoistiyhteiskunnan tuotosta vaikka tekijät tuskin tuonpuoleiseen uskovatkaan.
Liian monet taitavat tosin tehdäkin lapsia liian helposti... että vaikka kuinka yhteiskuntaa syyllistetään niin monesti suurin syyllinen löytyy peilistä ja köyhyys ei tarkoita sitä etteikö pystyisi huolehtimaan lapsistaan.
Toisaalta kummassakin tapauksessa ei ole ollut kysymys mistään köyhästä perheestä, vaikka onhan se totta että yhteiskunnan ongelmat ajavat yleensä tämmöisiin ongelmiin.
Huono juttu on tietysti se, että aina ei satu sopivaa henkilökuntaa eri virastoihin ja siinä missä toisia sorsitaan niin toiset pääsevät saavat kaikki ongelmat anteeksi..
Kannattaa myös muistaa, että Suomessa nämä asiat on hoidettu todella hyvin verrattuna moniin muihin maihin missä pitää melkein kaikki maksaa.. Täällähän koulutus ym. asiat ovat ilmaisia ja tukeakin saa vähän joka lähtöön. Itsestäkin paljon kiinni miten menee.
On tulossa laki, saattaapi olla jo voimassakin, että näiden pienimpien päivärahojen saajien on otettava vastaan vastikkeellista työtä.
Siis lahjoitettava työpanoksensa yrityksille ja yhteiskunnalle saamatta välttämättä sen enempää toimeentuloa kuin ennenkään.
Jo kohentuu köyhän itsetunto!
Alkuperäisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä ja ymmärrän hyvin.
Hyvä kirjoitus. Mutta mistä apu? Aserajoituksesta? Hullu ajatus mutta yleinen.
Paras lukemani viesti tänään,ja täyttä totta joka ainoa sana.Mä tiedän tarkalleen mistä kirjoitit.
En usko enkeleihin,mut kunhan joku sinunkin polkuas keventäisi."voimia"