Miten on uskovaiset?
Olen omasta mielestäni sydämmen uskova ihminen, elikkä en kuulu mihinkään lahkoon, mutta uskoni perustuu lapsuudessa saamaan lapsen uskoon ja siihen että haluan olla lähimmäinen lähimmäiselle ihnmiselle tueten/ymmärtäen en tuomiten. Pyrin luomaan positiivisuutta ympärilleni työtilanteissa ja ystävä suhteissa.
Lähipiiriini kuuluu uskovia ihmisiä ja varsinkin yksi itsensä mielestä oikea uskovainen. Kuitenkin minua ihmetyttää/hämmästyttää tämän henkilön käyttäytyminen lähimmäistä kohtaan eli tässä tapauksessa minua kohtaan.
Olen viettänyt monia unettomia öitä negatiivisten asenteitten/sanontojen vuoksi. En ole mielestäni kyseistä kohtelua ansainnut.
Eikö uskossa olevan itse pitäisi olla hyvä esimerkki hyvästä uskovasta ihmisestä, joka omalla positiivisella käytöksellään heijastaisi meihin niin sanottuihin "epä uskoviin" positiivisuutta ja oikea mielisyyttä tavalla joka saisi hapuilevaa uskovaa ihmistä haluamaan syvempää kuuluvaisuutta uskon asioihin.
Uskosin että minun tapauksessa tämä ainakin auttaisi paremmin.
Minusta meidän, niin uskovien, kuin vähemmän uskovienkin ja muidenkin olisi syytä lukea useammin Jumalan asettamat 10 käskyä. Eri toteen käsky: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" olisi hyvä aamun avaus jokaisen kohdalla.
Tämä kirjoitukseni on oikeastaan oman pahan oloni/katreruuden tunteen purkamista. On sääli että me ihmiset olemme niin raadollisia joskus toisiamme kohtaan että aiheutamme tuskaa kanssaihmisillemme jopa tietämättämme ja tietoisesti. SÄÄLI
En ole kiinostunut asiattomista vastauksista. Rakentavat vastaukset ovat tervetulleita.
Olen omasta mielestäni sydämmen uskova ihminen, elikkä en kuulu mihinkään lahkoon, mutta uskoni perustuu lapsuudessa saamaan lapsen uskoon ja siihen että haluan olla lähimmäinen lähimmäiselle ihnmiselle tueten/ymmärtäen en tuomiten. Pyrin luomaan positiivisuutta ympärilleni työtilanteissa ja ystävä suhteissa.
Lähipiiriini kuuluu uskovia ihmisiä ja varsinkin yksi itsensä mielestä oikea uskovainen. Kuitenkin minua ihmetyttää/hämmästyttää tämän henkilön käyttäytyminen lähimmäistä kohtaan eli tässä tapauksessa minua kohtaan.
Olen viettänyt monia unettomia öitä negatiivisten asenteitten/sanontojen vuoksi. En ole mielestäni kyseistä kohtelua ansainnut.
Eikö uskossa olevan itse pitäisi olla hyvä esimerkki hyvästä uskovasta ihmisestä, joka omalla positiivisella käytöksellään heijastaisi meihin niin sanottuihin "epä uskoviin" positiivisuutta ja oikea mielisyyttä tavalla joka saisi hapuilevaa uskovaa ihmistä haluamaan syvempää kuuluvaisuutta uskon asioihin.
Uskosin että minun tapauksessa tämä ainakin auttaisi paremmin.
Minusta meidän, niin uskovien, kuin vähemmän uskovienkin ja muidenkin olisi syytä lukea useammin Jumalan asettamat 10 käskyä. Eri toteen käsky: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" olisi hyvä aamun avaus jokaisen kohdalla.
Tämä kirjoitukseni on oikeastaan oman pahan oloni/katreruuden tunteen purkamista. On sääli että me ihmiset olemme niin raadollisia joskus toisiamme kohtaan että aiheutamme tuskaa kanssaihmisillemme jopa tietämättämme ja tietoisesti. SÄÄLI
En ole kiinostunut asiattomista vastauksista. Rakentavat vastaukset ovat tervetulleita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
0n siinä lapsen uskossasi. Kun tullaan aikuiseksi, omaksutaan aikuisuus, ja lapsellisuus jää pois. En väheksy sinun nekatiivista kokemusktasi uskovaista, se on valitettavaa.
* Kun antaisin sinun päästä lapsenuskota, sillä se on liian ruusuinen.
* Sensijaan sinun tulisi saada omakohtainen usko Jeesukseen, sydämeesi. Uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä ja Jumalan sanasta, ja Jumala on antava voiman sulle tulla Jumalan lapseksi oikasti, lapsiusko ei ole se riittävä, vaan että huuda avauksesi Jeesusta, on että pyydät Häntä sydämeesi asumaan, ja Hän vastaa sinulle.
Kuulostaa tosiaan siltä, että tuo ihminen ei ole tajunnut, mitä Jeesus halusi sanoa ja mitä hän käski opetuslastensa tehdä. Juuri niinkuin sinäkin sanoit.
Kertomasi perusteella sanoisin, että sinulle on tehty vääryyttä ja sen perusteella, mitä minä Jumalasta tiedän, sanon, että Jumala on tässä sinun puolellasi.
Sanoit että ongelmani on lapsen usko.
Omasta mielestäni se ei ole ollut minulle koskaan mikään ongelma mielumminkin päin vastoin se on ollut minulle siunaus.
Miten sinä määrittelet käsitteen lapsen usko. Onko se sinulle vain "ruusuinen".
Kun käytin kirjoituksessani sanaa lapsen usko halusin määritellä sen henkilökohtaiseksi uskoksi Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen.
Minulle lapsen usko on myös vertauskuvallinen
ilmaisu puhtaasta, viattomasta uskosta vailla kyseenalaistamista Jumalan olemassa olosta.