moi.
Olen 21 vuotias, 5 kk 1vko ikäisen pojan "onnellinen" äiti.
Raskauteni oli hankala, ei minulle siis mitenkään fyyisesti sinänsä, vaikka raskausdiabetes tulikin.
Raskaus eteni kaikinpuolin normaalisti aina viikolle 30 saakka, tuolloin huomattiin että napanuoran virtaukset eivät ole normaalit ja että lapsivettä on niukasti.
Vauva ei ollut kasvanut hyvin, olin siis äitipolin normiseuranassa diabeteksen sekä toisen perussairauteni vuoksi.
Aloin käymään tiiviissä seuranassa polilla, välillä tuli liikehälytyksiä, ja kipeitä supisteluita minkä vuoksi tuli myös käyntejä synnytyspäivystyksessä.
Vauvan vointi oli periaattessa aina, hyvä, masussa pääsääntöisesti vilkas, kasvu aina laahasi jäljessä ultrissa, mutta lääkärit sanoivat sen johtuvat geneettisistä tekijöistä, sekä siitä että virtaukset olivat huonot.
Mutta sitten eräässä ultrassa todettiin että vauvan munuaisaltaat olivat laajentuneet.
Lääkäri vain sanoi että se on sangen tavallista pojilla, tiesimme siis että poika on tulossa, että ei hätää, tilanne tarkastetaan kun vauva syntyy.
En kuitenkaan saanut mielenrauhaa, vaan aloin tutkimaan asiaa, selvisi että kyseinen "vika" on yksi merkki kromosomihäiriöstä, tavallisemmin Downin syndroomasta, johon myös jo sikiöaikana liittyy vahvasti yleinen pienikokoisuus viikkoihin nähden, poikamme painoarvio siis laahasi kuukauden normaalia jäljessä.
Olin siis varma että lapselamme on Downin syndrooma, olin tuolloin viikolla 37, en nähnyt edes mahdollisuutta että saisimme terveen lapsen.
Rv 38 menimme surantaultraan, todettiin että kasvua ei ollut tapahtunut lainkaan, munuaisten tilanne oli vakaa, mutta kasvupysähdyksen takia, synnytys päätettiin käynnistää rv 39 0.
Painoarvio oli tuolloin vaivaiset 2.2kg
Seuraavat viisi vuorokautta oli elämäni tuskallisemmat, itkin jatkuvasti, pelkäsin että vauva kuolee hetkenä minä hyvänsä.
kaksi päivää ennen vauvan syntymää jouduin menemään synnytysvastaanottoon, koska vauva ei ollut liikkunut juuri ollenkaan.
käyrällä vauva alkoi liikkumaan liiankin vilkaasti, sykkeet pojalla oli 180-200 tienoilla, epäiltiin tulehdusta, otettiin näytteitä.
Kaikki oli ok, mutta pääsin osastoseurantaan, jossa tehtäisiin säännöllisesti käyrää.
Synnytys käynnistettiin tabletin murusilla, jo toinen murunen sai säännölliset supparit aikaiseksi.
sitten yhdessä vaiheessa kätilö tuli laittamaan mulle käyrää, kun kätilö sitten asetti anturit paikalleen, ei kuulunut yhtään mitään, kummallista kohinaa vain, kätilö haki ja haki, ja ihmetteli mistä voipi olla kyse.
Epäili että kone ehkä hajonnut haki toisen, no sillö tuttu nakutus alkoikin kuulummaan.
Olin helpottunut.
Seuraavana yönä pääsin saliin, synnytys eteni hitaasti, jouduttiin puhkasemaan kalvot sekä laittamaan oksitosiinitippaa, kun supparit melkein hävisi.
Ponnistusvaihe kesti pitkään, pojan sydänäänet romahti mutta tämän jälkeen hän välittömästi syntyi voipuneena.
Ensipisteet olivat 5, sitten 7 ja kolmannet pisteet 9.
Poika joutui heti virvoitteluun, en ehtinyt häntä näkemään, ei siis tullut ihokontaktia ei varhaisimetystä.
Kätilö rauhoitteli minua, olin ilmeisesti shokista aivan turta, aloin puhumaan säästä, höpöttämään ihan hillitysti.
Isä meni poikaa kattomaan, toi kuvan pojasta.
Myös lääkäri tuli kertomaan mitä virvoittelussa tapahtua, ja että poika nyt keskolassa seuranassa, kaikki on hyvin.
Terve kaunis poiika syntyi.
Kätilön kanssa käytiin vielä synntys seuraavana päivänä läpi, olin edelleenkin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tajusin että minulla on ihana poika, en halunnut kuitenkaan ajatella synnytytsä, tai siihen liittyviä tapahtumia, halusin unohtaa.
Nyt kuitenkin olen erittäin ahdistunut ja tuskastunut, olen hakemalla hakenut poajsta jotain sairautta ja vikaa, en halua uskoa että lapsi on terve.
Pelkään myös kohtuuttoman paljon sitä että poika kuolee nukkuessaan.
Olen itkuinen, ärsyynnyn helposti, olon SIETÄMÄTÖN!!!
Nukun hyvin pinnallisesti, heräilen jatkuvasti tarkastamaan että poika hengittää.
Jos nukun syvemmin, näen ahdistavia unia, kamalia painajaisia.
En ole suoranaisesti nähnyt unta että poika kuolee, mutta niitä näin kyllä raskausaikana.
Näen unta että poika kirjaimellisesti katoaa, joku vie meiltä lapsen, milloin sossu, milloin naapuri, milloin anoppi.
Joskus myös näen unta että pudottelen jatkuvasti lastani.
En ole fyysisesti mikään terve ihminen, olen ollut paljon sairaalahoidossa pojan syntymänkin jälkeen, tällöin anoppi on ollut hoitamassa poikaamme, luonnollisesti hänelle on syntynuyt poikaan kiinteä suhde, lapsi on hänelle hyvin tärkeä.
Hän on hyvin voimakastahtoinen a ja tekee joskus päätöksiä pojan suhteen joihin ei ole meiltä vanhemmistä suoranaista lupaa.
Hän on myös ehkä liiankin kanssa puuttunut meidän elämäämme.
Syytin pitkään anoppia olostani, mutta vika, se on kyllä minussa.
Minulle on sattunut paljon lyhyen elämäni aikana, lukuisat vastoinkäymiset ovat tehneet minusta pessimistin, olen perinyt myös pessimistisen luonteen isältäni.
Jolla myös aina ollut raskas huoli jälkikasvusta, erityisesti minusta, koska olen ollut muita heikompi, sairauksieni vuoksi, olen myös perheen nuorin lapsi.
Olen nyt kaksi viikkoa syönyt masennuslääkettä, eilen tuli totaalinen hajoaminen, tuli tunne, että en jaksa enää yhtään.
Tänään sain päivyystyajan huomiseksi terapiaan.
Minulla on jatkuvasti fyysistä kipua, jotka varmaan osittain johtuu henkisestä tilastani.
Kivut ivat voimakkaita iskias kipuja.
Tämän lisäksi minulla on Crohnin tauti (suolistotulehdus), joka on jatkuvasti aktiivinen, kokoajan ripulia.
Maha on jatkuvasti kipeä.
Vaikeita allergioita, kolmesti mulla on ollut Anafylaktinen shokki viimeisen 2kk sisällä, joiden takia olen ollut teholla sairaalassa.
Olen atoopikko, ihoni on ollut nyt todella ihottumainen ja kipeä.
Niin ikään mysö astma on.
synnytyksen jäleen on ollut myös epilepisa kohtaus, joka taas johtuu eräästä neurologisesta sairaudestani.
Joku voinee ihmetellä että miksi näin sairas ihminen hankkiin lapsen, mutta kaikki sairauteni olivat hallinassa ennen raskautta, olin elämäni kunnossa.
Kaikenlisksi en voi imettää, sillä sairaalassa kätilö antoi minulle vahingossa lääkettä joka lopetta maidontuotanon, kun piti antaa lääke joka sitä kiihdyttäää...
eikä tilannetta yhtään helpota sekään että talous menee alamäkeä.
olen aivan loppu ja rikki...
unelmani täyttyi, sain lapsen, jota olen halunnut, vauva on helppo...mutta pelkään että sekin viedään minulta pois...
Synnytysmasennus
9
609
Vastaukset
- terve äiti
Tuossa sinun kirjoituksessasi oli kyllä niin paljon asioita, jotka sinua vaivaavat, että mielestäni tarvitset nyt ammatti-ihmisen keskusteluapua, välittömästi. SOita vaikka neuvolaan ja kysy sieltä, mistä saat apua. Helpottaisi varmasti sinun oloasi.
- synnytyksen jälkeisestä mas...
soita ensin hyvälle ystävättärelle ja kerro koko asia hänelle juurta jaksain,itke,kerro kaikki miltä sinusta tuntuu.
sitten; varaa aika paikkakuntasi mielenterveystoimistoon/neuvolaan/lääkäriin.JA MUISTA, että APUA HAKEVAT ÄIDIT OVAT TERVEEMPIÄ ÄITEJÄ KUIN NE,JOTKA EIVÄT EDES NÄE ONGELMIAAN JA JÄTTÄVÄT NE "HOITAMATTA!" näin ajattelevat myös ammattiauttajat ja neuvolan ihmiset.
tulosta kirjoituksesi,jonka kirjoitit tälle palstalle.ota se mukaan kun menet juttelemaan asioistasi.jos sinusta tuntuu pahalta puhua, voit lykätä aluksi auttajallesi lapun kouraan ja miettiä sitten mitä sanot.
OLET VAHVOILLA,koska ymmärrät olevasi masentunut.
on hienoa että syöt lääkkeitä,ne alkavat vaikuttaa kuukauden kuluessa.
masennus/ahdistus oireet voivat tuntua myös fyysisenä kipuina,kuten selkä-niska-hartia jne.
Minulla on pian 8kk ikäinen tyttö.Olen "mielenterveysongelmainen" eli kärsinyt pitkään masennuksesta,minulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja minulla oli raskausdiabetes.
Masennuslääke lopetettiin raksuaden ajaksi, aloitin ne uudelleen lapseni ollessa n.3kk,kun olin lopettanut imetyksen.
Olo oli SIETÄMÄTÖN.pelotti oikeasti että #nyt jos kerron jollekkin niin ne ottaa multa lapsen pois..apua.." " en jaksa,en osaa" "onkohan lapsi terve, hengittääkö se" "en jsksa tehdä mitään,itekttää,väsyttää" "en uskalla olla lapseni kanssa kahden"
Kun synnytyksestä oli mennyt se 3kk, olo alkoi helpottua lääkkeiden avulla, selkäkivut katosivat, aloin ulkoilla ja tavata ystäviäni.
K'vin säännöllisesti terapiassa.Minulle tarjottiin perhetyöntekijää mutta en huolinut häntä käymään kuin muutaman kerran.Halusin pärjätä omillani,minulla on kuitenkin apuna mies ja oma äitini, sekä lapsen sylikummi.
SINÄ SELVIÄT KUN HAET APUA.
Muista; ei kysyvä tieltä eksy. apua hakemalla koko teidän perhe voi paremmin.
älä anna asioiden mennä siihen pisteeseen, että neuvolassa/muualla aletaan huolestua.
voit keskustella synnytyksenkin aiheuttamista traumoista ammatti ihmisen kanssa.
ole rohkea!
tsemppiä!!! - Myös masennuksen läpi käyne...
synnytyksen jälkeisestä mas... kirjoitti:
soita ensin hyvälle ystävättärelle ja kerro koko asia hänelle juurta jaksain,itke,kerro kaikki miltä sinusta tuntuu.
sitten; varaa aika paikkakuntasi mielenterveystoimistoon/neuvolaan/lääkäriin.JA MUISTA, että APUA HAKEVAT ÄIDIT OVAT TERVEEMPIÄ ÄITEJÄ KUIN NE,JOTKA EIVÄT EDES NÄE ONGELMIAAN JA JÄTTÄVÄT NE "HOITAMATTA!" näin ajattelevat myös ammattiauttajat ja neuvolan ihmiset.
tulosta kirjoituksesi,jonka kirjoitit tälle palstalle.ota se mukaan kun menet juttelemaan asioistasi.jos sinusta tuntuu pahalta puhua, voit lykätä aluksi auttajallesi lapun kouraan ja miettiä sitten mitä sanot.
OLET VAHVOILLA,koska ymmärrät olevasi masentunut.
on hienoa että syöt lääkkeitä,ne alkavat vaikuttaa kuukauden kuluessa.
masennus/ahdistus oireet voivat tuntua myös fyysisenä kipuina,kuten selkä-niska-hartia jne.
Minulla on pian 8kk ikäinen tyttö.Olen "mielenterveysongelmainen" eli kärsinyt pitkään masennuksesta,minulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja minulla oli raskausdiabetes.
Masennuslääke lopetettiin raksuaden ajaksi, aloitin ne uudelleen lapseni ollessa n.3kk,kun olin lopettanut imetyksen.
Olo oli SIETÄMÄTÖN.pelotti oikeasti että #nyt jos kerron jollekkin niin ne ottaa multa lapsen pois..apua.." " en jaksa,en osaa" "onkohan lapsi terve, hengittääkö se" "en jsksa tehdä mitään,itekttää,väsyttää" "en uskalla olla lapseni kanssa kahden"
Kun synnytyksestä oli mennyt se 3kk, olo alkoi helpottua lääkkeiden avulla, selkäkivut katosivat, aloin ulkoilla ja tavata ystäviäni.
K'vin säännöllisesti terapiassa.Minulle tarjottiin perhetyöntekijää mutta en huolinut häntä käymään kuin muutaman kerran.Halusin pärjätä omillani,minulla on kuitenkin apuna mies ja oma äitini, sekä lapsen sylikummi.
SINÄ SELVIÄT KUN HAET APUA.
Muista; ei kysyvä tieltä eksy. apua hakemalla koko teidän perhe voi paremmin.
älä anna asioiden mennä siihen pisteeseen, että neuvolassa/muualla aletaan huolestua.
voit keskustella synnytyksenkin aiheuttamista traumoista ammatti ihmisen kanssa.
ole rohkea!
tsemppiä!!!Niinkuin tässä jo selvisi ensimmäinen askel selviämiseen on hakea apua ja justiinsa niinkun edellinen kirjoittaja sanoi niin kerro jollekkin ystävälle nuo tunteet jos et saa rohkeutta kertoa neuvola tädille tai soittaa terveykeskukseen voit vaikka pyytää ystävääsi soittamaan puolestasi jos et itse pysty.tiedän sinun tunteesi lähes tasan tarkkaan sillä itselläni oli aivan samat tunteet ja vaikeat pitkäaikaiset sairaudet pelkäsin "tartuttavani" lapselleni ne mutta mitään ei tullutkaan lapsi täysin terve 1,5vuotias.apua minä sain kun rohkenin neuvolassa sanomaan tunteeni pääsin heti terapaeutin puheille ja siitä lähti keskustelut käyntiin nyt olen alkanut jo parantua entiselleni olen löytänyt sen varmuuden että minä olen lapselleni paras äiti ja hyvä. sellainen se on minun kaunis ja terve lapseni vaikka joku sairaus sille tulisikin nyt vihdoinkin olen oppinut nauttimaan elämästä!mulla tähän meni vähän yli vuosi sulla voi mennä vähemmän tai kauemmin tärkeintä on että saat nukuttua univelkoja pois ja saat puhua niin ammattiauttajan kanssa kuin ystävänkin kanssa toivon sinulle paljon voimia!sinä selviät tästä:)
- Myös masennuksen läpi käyne...
Myös masennuksen läpi käyne... kirjoitti:
Niinkuin tässä jo selvisi ensimmäinen askel selviämiseen on hakea apua ja justiinsa niinkun edellinen kirjoittaja sanoi niin kerro jollekkin ystävälle nuo tunteet jos et saa rohkeutta kertoa neuvola tädille tai soittaa terveykeskukseen voit vaikka pyytää ystävääsi soittamaan puolestasi jos et itse pysty.tiedän sinun tunteesi lähes tasan tarkkaan sillä itselläni oli aivan samat tunteet ja vaikeat pitkäaikaiset sairaudet pelkäsin "tartuttavani" lapselleni ne mutta mitään ei tullutkaan lapsi täysin terve 1,5vuotias.apua minä sain kun rohkenin neuvolassa sanomaan tunteeni pääsin heti terapaeutin puheille ja siitä lähti keskustelut käyntiin nyt olen alkanut jo parantua entiselleni olen löytänyt sen varmuuden että minä olen lapselleni paras äiti ja hyvä. sellainen se on minun kaunis ja terve lapseni vaikka joku sairaus sille tulisikin nyt vihdoinkin olen oppinut nauttimaan elämästä!mulla tähän meni vähän yli vuosi sulla voi mennä vähemmän tai kauemmin tärkeintä on että saat nukuttua univelkoja pois ja saat puhua niin ammattiauttajan kanssa kuin ystävänkin kanssa toivon sinulle paljon voimia!sinä selviät tästä:)
oletko miettinyt että jos kävisit synnytyksesi läpi uudestaan jonkun kätilön kanssa?itse olen ajatellut kaivaa synnytyskertomukseni esiin ja käydä se kunnolla ajatuksella läpi ja antaa kaikkien tunteiden tulla mitä on tullakseen.mullakin oli aika vaikea synnytys mistä mulle jäi paha maku ja kovat "traumat"..nyt olen pikkuhiljaa vasta alkanut käydä sitä läpi ja nyt tuntuu jo paremmalta ja tiedostankin paremmin että mitä todella tapahtu yms se on naisen elämän isoin ja mieltä myllertävin asia että ei ihme jos ne jää vellomaan päähän.joo mut tosiaan tsemppiä ja netti halituksia sinulle=)
- vikaa selvästikin!
Kirjoitat:
>>>>Kaikenlisksi en voi imettää, sillä sairaalassa kätilö antoi minulle vahingossa lääkettä joka lopetta maidontuotanon, kun piti antaa lääke joka sitä kiihdyttäää... >>>>>
Jos noin olisikin käynyt, ei se imetystä estäisi. Siitä vaan poskeen sitten ne imetystä kiihdyttävät, ja homma korjaantuu. Yrittämistä ei pidä lopettaa.
Hae apua tuohon masennukseen. Ei se itsestään pois lähde.
Ole onnellinen anopista joka auttaa, haluat kai sinäkin lapsesi parasta?- ap...........
jos synnytyksestä alkaa kohta jo olemaan 5.5kk, yritin imetystä 1kk verran, maitoa ei yksinkertaisesti enää alkanut tulemaan, vaikka sitä lääkkeillä yritettiin saada aikaseksi...
niin miten nyt kuvittelet että alan tässä imettämään vauvaa joka ei juurikaan tissillä ole sitten ollut...? häh?
minun anoppini on myös oman poikansa ja muiden läheisten mielestä marttyyri ja narsisti, joka ei muista välitä, ei muiden paskasta olosta.
hän tahallaan käytöksellään ja puheillaan aiheuttaa minulle pahaa oloa ja käyttää hyväkseen minun heikkoa itsetuntoa ja tilaa...
ja lukisit tuon tekstin tarkemmin, enkö siinä maininnut että syön jo mielialalääkitystä, koska tiedän että olen vaikeasti masentunut.
- vastanneille...
Olen tässä nyt kirjoituksen jälkeen käynyt terapeutilla, joka laittoi minulle kiirrellisen lähetteen psykiatrille, jolla tänään siis kävin.
minun masennuslääke annosta korotettiin sekä otettiin toinen lääke vielä siihen rinnalle.
pääsen pian osastolle, jossa hieman kartoiteaan tilannetta, sellainen avoosasto missä hoidetaan nimenomaan synnytyksenjälkeistä vakeaa masennusta.
sinne se onneksi ottaa vauvan mukaan, mikä on kyllä hyvä juttu, tuskastun entisestään jos joudun olemaan vauvasta erossa. - Emminäiti07
Hei!!
Luin kertomuksesi ja toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi. Toivottavasti huominen on jo parempi ja saat kaiken sen avun mitä tarvitset! - lapinnoita.
ennevanhaa synnytettiin saunassa eikä kitisty pienistä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2463963Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282328- 242131
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932046Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?941713Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241401- 81311
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361297Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091252Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227