Kyllästymiseen asti saamme kuulla päivittäin uutisista, miten paljon mikäkin tekemämme asia aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Milloin tulilinjalla on autoilu, jokin harrastuksistamme, mökkeily jne. Monet alkavat kokea tuon jatkuvan syyllistämisen kaikesta olemisestamme aika tympäännyttäväksi.
Suomi on päättäjiemme kansainvälisen nuolemisen seurauksena sitoutunut erilaisiin ympäristötavoitteisiin viimeisen päälle.
Kuitenkin on jäänyt huomiota vaille se tosiasia, että pahin ympäristöuhka on liika väestönkasvu. Maapallo ei kestä liian suurta ihmismäärää, vaikka tekisimme mitä ympäristötekoja, jotka toki ovat tarpeellisia. Jos kuitenkin haluttaisiin tehdä ratkaiseva suunnanmuutos ympäristön ja luonnon pelastamiseksi, pitäisi toimenpiteet ja sanktiot, kustannusten kohdentaminen olla sellaista, että se ohjaa mahdollisimman vaikuttavaan suuntaan. Tällöin pitäisi ehdottomasti kasvihuonekaasupäästöjen sallituissa määrissä, päästökaupassa ja kaikessa muussa ympäristöä suojelevassa toiminnassa huomioida olennaisin tekijä eli väestötiheys.
Nykyisellään esim. Euroopassa kasvihuonekaasujen sallittua määrää ja päästöjen leikkauksia tarkastellaan siten, että päästöjen määrä lasketaan suurin piirtein asukasta kohden. Kuitenkin ruuhkaisessa Keski-Euroopassa esim. Saksassa väestötiheys on moninkertainen Suomeen verrattuna, joten saman kokoisella alueella Suomeen verrattuna tuotetaan saasteita moninkertaisesti meihin nähden. Tämä ei ole oikein. Sallittu ympäristökuormitus pitäisi olla suhteutettuna pinta-alaan nähden, asuipa siellä sitten viisi miljoonaa ihmistä tai 50 miljoonaa. Tämä rankaisisi niitä maita ja alueita, jotka ovat niitä todellisia ympäristön uhkia liiallisen väestömääränsä vuoksi.
Sallitut ympäristön kuormitusarvot ja päästökauppa pitäisi rakentaa siis keskimääräisen asumistiheyden pohjalta, josta saataisiin lukuarvot asuinneliökilometriä kohden. Laskettaisiin nykyiset päästöarvot pinta-alaan suhteutettuna keskimäärin maailmassa. Jos jokin päästö olisi nykyisin maapallolla esim. 50x/neliökilometri, asetettaisiin tulevaisuuden vaatimukseksi vaikkapa 25x/neliökilometri. Jokaisen maan tulisi pyrkiä siihen. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jotkin harvaan asutut alueet saisivat jopa lisätä päästöjään, tiheään asuttujen joutuessa vähentämään päästöjään roimasti. Kokonaispäästöt kuitenkin puolittuisivat tavoitteeseen mentäessä.
Lisäkannustimena tuon saavuttamiseksi toteutettaisiin päästökauppaa, jossa tuon pinta-alaan suhteutetun tavoite keskiarvon jo nyt alittavat valtiot saisivat korvausta niiltä, jotka olisivat sen yläpuolella. Järjestely rankaisisi tehokkaimmin juuri sitä kaikkein pahinta ympäristön kuormittajaa eli väestötiheyttä. Suomi saisi tässä järjestelyssä valtavat korvaukset ympäristön ja luonnonvarojen kuormittajilta ja sen ansaitsisimmekin. Veikkaanpa, että Suomi ei todellakaan kuluta lähellekään sitä määrää uusiutuvia luonnonvaroja vuodessa, mitä pinta-alaosuutemme maailman pinta-alasta tuottaa. Emme siis ansaitse myöskään mitään sanktioita tai vaatimuksia päästöjemme vähentämisestä tai luonnonvarojen kuluttamisestamme.
On aivan järjetöntä, että moni Suomen kokoinen alue saa tuottaa kasvihuonepäästöjä ja muita ympäristöä kuormittavia asioita sekä kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna. Jos väestötiheys olisi kaikissa kehittyneissä maissa yhtä harva kuin Suomessa, meillä ei olisi edes olemassa mitään ympäristöuhkaa.
Suomi on päättäjiemme kansainvälisen nuolemisen seurauksena sitoutunut erilaisiin ympäristötavoitteisiin viimeisen päälle.
Kuitenkin on jäänyt huomiota vaille se tosiasia, että pahin ympäristöuhka on liika väestönkasvu. Maapallo ei kestä liian suurta ihmismäärää, vaikka tekisimme mitä ympäristötekoja, jotka toki ovat tarpeellisia. Jos kuitenkin haluttaisiin tehdä ratkaiseva suunnanmuutos ympäristön ja luonnon pelastamiseksi, pitäisi toimenpiteet ja sanktiot, kustannusten kohdentaminen olla sellaista, että se ohjaa mahdollisimman vaikuttavaan suuntaan. Tällöin pitäisi ehdottomasti kasvihuonekaasupäästöjen sallituissa määrissä, päästökaupassa ja kaikessa muussa ympäristöä suojelevassa toiminnassa huomioida olennaisin tekijä eli väestötiheys.
Nykyisellään esim. Euroopassa kasvihuonekaasujen sallittua määrää ja päästöjen leikkauksia tarkastellaan siten, että päästöjen määrä lasketaan suurin piirtein asukasta kohden. Kuitenkin ruuhkaisessa Keski-Euroopassa esim. Saksassa väestötiheys on moninkertainen Suomeen verrattuna, joten saman kokoisella alueella Suomeen verrattuna tuotetaan saasteita moninkertaisesti meihin nähden. Tämä ei ole oikein. Sallittu ympäristökuormitus pitäisi olla suhteutettuna pinta-alaan nähden, asuipa siellä sitten viisi miljoonaa ihmistä tai 50 miljoonaa. Tämä rankaisisi niitä maita ja alueita, jotka ovat niitä todellisia ympäristön uhkia liiallisen väestömääränsä vuoksi.
Sallitut ympäristön kuormitusarvot ja päästökauppa pitäisi rakentaa siis keskimääräisen asumistiheyden pohjalta, josta saataisiin lukuarvot asuinneliökilometriä kohden. Laskettaisiin nykyiset päästöarvot pinta-alaan suhteutettuna keskimäärin maailmassa. Jos jokin päästö olisi nykyisin maapallolla esim. 50x/neliökilometri, asetettaisiin tulevaisuuden vaatimukseksi vaikkapa 25x/neliökilometri. Jokaisen maan tulisi pyrkiä siihen. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että jotkin harvaan asutut alueet saisivat jopa lisätä päästöjään, tiheään asuttujen joutuessa vähentämään päästöjään roimasti. Kokonaispäästöt kuitenkin puolittuisivat tavoitteeseen mentäessä.
Lisäkannustimena tuon saavuttamiseksi toteutettaisiin päästökauppaa, jossa tuon pinta-alaan suhteutetun tavoite keskiarvon jo nyt alittavat valtiot saisivat korvausta niiltä, jotka olisivat sen yläpuolella. Järjestely rankaisisi tehokkaimmin juuri sitä kaikkein pahinta ympäristön kuormittajaa eli väestötiheyttä. Suomi saisi tässä järjestelyssä valtavat korvaukset ympäristön ja luonnonvarojen kuormittajilta ja sen ansaitsisimmekin. Veikkaanpa, että Suomi ei todellakaan kuluta lähellekään sitä määrää uusiutuvia luonnonvaroja vuodessa, mitä pinta-alaosuutemme maailman pinta-alasta tuottaa. Emme siis ansaitse myöskään mitään sanktioita tai vaatimuksia päästöjemme vähentämisestä tai luonnonvarojen kuluttamisestamme.
On aivan järjetöntä, että moni Suomen kokoinen alue saa tuottaa kasvihuonepäästöjä ja muita ympäristöä kuormittavia asioita sekä kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna. Jos väestötiheys olisi kaikissa kehittyneissä maissa yhtä harva kuin Suomessa, meillä ei olisi edes olemassa mitään ympäristöuhkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulemma vihreiden mukaan lisää pakolaisia pitäisi ottaa ja rekrytointipisteitä pitäisi perustaa afrikkaan
Kuitenkin afrikassa ihmisten ekologinen jalanjälki on maailman pienimpiä ja suomessa maailman kolmanneksi suurin
Vain todellinen luonnonvihaaja voi vaatia Afrikkalaisten siirtämistä suomeen kasvattamaan luonnonvarojen tuhlausta
Siinä olet oikeassa, ettei väestötiheyttämme ole tarpeen lisätä maahanmuutolla. Jokainen kansa hoitakoon oman väestönsä.
Siinä olet totaalisen väärässä, että suomalaisen ekologinen jalanjälki olisi maailman kolmanneksi suurin. Se kyllä pitää paikkansa, jos katsotaan luonnonvarojen käyttö henkilöä kohden, mikä ei ole ollenkaan järkevä tarkastelutapa, koska siinä ei huomioida harvaa väestötiheyttämme. Jos asiaa tarkastellaan oikeudenmukaisesti eli luonnonvarojen käyttö valtion neliökilometriä kohden, meidän ekologinen jalanjälkemme on varmasti todella pieni.
Trooppisen alueen luonto tai havumetsävyöhykkeen luonto työntää biomassaa aika eri tahtiin... Eli pitäisi varmaan vielä olla jotain ilmastoon, geologiaan-, kasvillisuusvyöhykkeisyyteen ja -tyyppeihin perustuvia suhdelukuja tuohon asukkaita/km2 -systeemiin. Lisäksi tarvittaisiin jotain satelliittikuvista tehtyjä analyysejä, että nähtäisiin jo puhtaiksi kalutut vähäisen kasvillisuuden alueet. Tuottoisan meren läheisyys taas nostaisi rannikkoalueen sallittua asumistiheyttä. Siitä saataisiin sitten laskettua sallitut etelänapinamäärät ;)
Vaikka Kiina ei ympäristöongelmineen ja jätimäisen väestönsä perusteella mikään mallimaa ole, niin yhden lapsen politiikka on ihan järkevää.