Sinä joka olit tänään kirkossa, mitä sinä sieltä sait matkaevääksesi? Muistatko vielä?
Vai kuuntelitko jumalanpalveluksen radiosta? Kerropa kokemuksesi!
Vai kuuntelitko jumalanpalveluksen radiosta? Kerropa kokemuksesi!
Mitä sinä tänään kirkossa opit...?
nehem
21535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
oli kuule niin mukava pappi puhumassa,että häntä kuunteli mielellään.Evankeliumia ja armoa siellä julistettiin.
ensimmäinen lukukappale vanhasta testamentista,en muista tarkkaa kohtaa,varoitteli ulkokultaisuudesta ja uhreista jumalan edessä,niillä ei taivastie avaudu.Kristuksen veressä on se uhri,jossa on meidänkin turva kun ei omin voimin laki täyty eikä parhaimmatkaan pyrkimykset synnittömäksi tee...semmosta.
kolmet hautajaisporukat istui mustissaan joukossa ja yksi pari kuulutettiin avioliittoon,siinäpä se elämän ilo ja suru kohtasivat.
Ite sain hetken olla ihan hiljaa ja rauhassa ja voimaa sanasta tulevaan viikkoon.
kun alkaa tuolla kirkossa käydä,ei sieltä poiskaan malta jäädä.
kannattaa kokeilla!
...miettinyt, mikä se on, joka sinne vetää? Sanoithan että:
>kun alkaa tuolla kirkossa käydä,ei sieltä poiskaan malta jäädä.<
>Ite sain hetken olla ihan hiljaa ja rauhassa ja voimaa sanasta tulevaan viikkoon.<
Kerropa, oletko kokeillut samaa kotona, tai työn keskellä? Onko se onnistunut ja onko sillä ollut sama vaikutus?
Siunausta sinulle uuteen viikkoon!
Minä opin, että Hengen hedelmät ovat varsin tavallisia ja arjessa tärkeitä asioita (Gal. 5: 22-26). Niissä haluaisin kasvaa.
Lisäksi opin, että Jeesus tuli vapauttamaan meitä ahtaista uskonnollisista ja muista laeista mm. juutalaisuuden sapattisäädöksistä ("Sapatti, siis lepopäivä, on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten". Mark. 2: 23-28).
Opin myös, että Jeesus vapautti meidät synnin ja kuoleman vallasta, meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa. Kun se päivä kerran koittaa, saan luottaa siihen, että Taivaallinen Isä on meitä vastassa myös rajan toisella puolen.
Pyhällä ehtoollisella sain kohdata Jeesuksen ja omistaa hänet elämääni. Koin iloa armahduksesta ja yhteydestä, joka alttarin äärellä oli niin konkreettinen.
Jumalanpalveluksen jälkeen sain nauttia kirkkokahveista ja toisten kristittyjen seurasta. Kotiseurakuntani tarjosi minulle virkistävän lepopäivän, olen työviikkoni aikana muistellut sunnuntain kirkkohetkeäni.
Että budhhalaisten mielestä Jeesus on ainoa tie taivaseen. No problem. Niinhän se on.
...buddhalaiset ovat tulleet tällaiseen tulokseen? Ovatko he ihan itse keksineet sen vai onko joku kertonut sen heille? Ja onko tällainen ajattelu hyvinkin yleistä heidän keskuudessaan, eli kuuluuko se olennaisesti buddhalaisuuteen?
Budhhalaisilla ei ole mitään Jeesuksen oppeja vastaan. On olemassa vain yksi tie. Älä anna nimien tai sanojen hämätä.
On todellakin vain yksi tie.
Mutta olet kovin lyhytsanainen. Kerro nyt ihmeessä vähän lisää!
Jos kuulit kyseisen asian eilen kirkossa, niin kyllä puhuja varmaankin valaisi asiaa vähän laajemminkin? Voisitko kertoa, miten, että me muutkin, jotka emme olleet paikalla, ymmärtäisimme mistä on kyse?
Kiinnostuin siellä keskustelun sivuhuomautuksesta, jota ei pitkään käsitelty. Oli kyse siitä, onko Jeesus ainoa tie ja johtaako se kristittyjen suvaitsemattomuuteen. Mutta näin ei tarvitse olla. Näin ei ole buddhalaisillakaan.
Samalla tiellä on monta eri nimeä ja eri kertojat kertovat omilla kielillään. Meidän ei tarvitse tietää sen tarkemmin kuka niistä on tullut meille puhumaan, kunhan tiedämme mikä on viestin sisältö.
Pitääkö meidän tietää historian kulku ja elämän synty yksityiskohtaisesti vain siksi, että voisimme olla oikeassa. Ei kai SE ole niin tärkeää.
Muiden ihmisten (uskontojen) käyttämät termit voivat ärsyttää, emmekä tiedä mitä ne tarkoittavat, mutta loppujen lopuksi olemme aivan samaa mieltä.
...että kaikkien uskovien, olivatpa he mitä uskovia tahansa, olisi vain nyökyteltävä hyväksyvästi sinne ja tänne, joka suuntaan? Kukaan ei saisi sanoa yhtään mitään vähänkään eriävää mielipidettä, ettei vain kenenkään mieli pahoittuisi, sillä kaikkihan menevät kuitenkin samaan paikkaan. Niin että tämä "kristillinen" rakkaus, sopusointu ja rauha pääsisi vallitsemaan ympäri koko maailman?
Tai no ilmeisesti tähänhän kirkkokunnat ovatkin pyrkimässä ekumenian keinoin. Ilmeisesti on jo suuria toiveita alkukristillisen yhteenkuuluvuuden hengen saavuttamiseksi.
Että me kristityt ottaisimme sen hyvän mitä muilla uskonnoilla on annettavaa ja näin tulisimme heitä puolitiehen vastaan, jos he tulisivat omalta osaltaan vastaan meitä? Vai pitäisikö kristittyjen mennä kokonaan heidän luokseen, ettei heidän tarvitsisi tulla yhtään vastaan? Olemmehan loppujen lopuksi aivan samaa mieltä heidän kanssaan. Kysehän on niin pienistä asioista.
Näinkö se maailman evankeliointi onnistuukin? Tämähän on yksinkertaista! Ja helppoa! Ei muuta kuin viemään sanomaa kaikille! Miten me olemmekaan onnistuneet tekemään siitä niin vaikeaa ja monimutkaista?
Hienoa, Olga, kun toit tämän keskustelun tänne! Tämähän avaa aivan uudet mahdollisuudet: Rakkauden sanoma, joka yhdistää koko ihmiskunnan yhdeksi perheeksi! Sodat ja riidat loppuvat. Kukaan ei sano enää mitään omakseen vaan kaikki on yhteistä. Nälänhätä loppuu, tasavertaisuus saavuttaa kaikki ihmiset. jne.
Siunausta, rakkaat kristityt!
Öh, tuota, kiitos kannustuksesta.
Tuo mainitsemasi nyökyttely, muiden mielistely, etten vain pahoittaisi muiden mieltä, voi kyllä myös ärsyttää suunnattomasti. Ainakin se vähentää uskottavuutta ja tekee asiasta tylsän aivan samalla tavalla kuin pelkkien tieteellisten faktojen luettelointi. Henkilökohtaiset tunneperäiset kannanotot tekevät asiasta kuin asiasta aina mielenkiintoisemman. Toki nekin liiallisena voivat viedä luotettavuuden kaikelta, (riippuu myös tarkkailijan omasta mieltymyksestä,) mutta itse pidän pienestä henkilökohtaisesta tunteisiin perustuvasta panoksesta. Se ikään kuin on merkki siitä, ettei asiaa kommentoida pelkästään opetus mielessä.
Epäsopua ja hämmennystä varmaan vähentäisi paljon, jos emme samaistaisi uskontoja jalkapallojoukkueisiin, joista omaansa pitää aina ehdottomasti kannustaa. Kukin silti voisi valita oman joukkueensa. Meitä ihmisiä on makuineen niin paljon erilaisia, että vaihtoehtoja pitää olla. Eikä vuosituhansien aikana muodostunutta kulttuuriperimääkään ihan tosta vaan pois pyyhitä.
Kuka sitä uskaltaakaan vaatia, että pitäisi jättää jokin niin rakas kuin oma kirkko ja seurakunta!
Luuk 14:26. "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
27. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
No, mitä tämä tämä teksti nyt tässä tekee?! Eihän tämä kuulu tähän yhteyteen!
Eikö?
Entäpä jos siinä lukisi: Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa kirkkoansa ja seurakuntaansa ja sen pastoria ja muita työntekijöitä ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ihmisyyttänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
...niin onko se parempi vai pahempi?
Niin, ymmärrätkö, mitä tässä sanotaan?
Mielenkiintoista. Olet kai tehnyt rehellisen lainauksen. Vai että oikein vihata pitäisi. Eikö vähempi tyytymättömyys vielä riitä kaipaamaan parempaa?
Niin mikä on parempi vai pahempi?
...ensimmäinen oli suoraan Raamatusta 33/38 käännöksestä. Toiseen olin muuttanut vihan kohteita. Mutta periaate säilyi samana.
Kun tulemme Jumalan lapsiksi, täytyisi kaikkien asioiden tärkeysjärjestyksen muuttua. Se taitaisi olla liian kova vaatimus nykyaikaisille uskoville.
Sillä Jumalan olisi tultava ehdottomalle ykkössijalle. Hänen edellään ei saisi olla isä, äiti, puoliso, sisko, veli, lapsi, kirkko, seurakunta, pappi, apupappi, kummi, tai edes oma minä, oma mielipide. Miksi ei kirkko eikä pappikaan? Siksi, että heidänkään ylimpänä auktoriteettinaan ei ole Jumala vaan kirkon ylin johto, piispa etunenässä.
Miksi tekstissä on käytetty niinkin voimakasta sanaa kuin viha? Jos siinä olisi jokin lievempi sana, se voitaisiin tulkita, että "kompromisseja voidaan harkita", ja "joissakin tapauksissa", ja "tämä nyt ei koske minua".
Vasta kun tuo tärkeysjärjestys on asettunut kohdalleen, ovat kaikki nuo muut vuorossa. Ja nyt heitä voi rakastaa aivan uudella tavalla. Sillä sitä ei tarvitse pinnistellä eikä puristaa omasta itsestä, vaan voi antaa rakkauden virrata ulos kauttaan. Ja sitä mukaa kuin sen antaa virrata ulos, sitä tulee ylhäältä lisää. Puutostilaa ei pääse syntymään.
Jos tutustut siihen, mitä Vapahtaja todella sanoi, huomaat, että hänen puheensa oli melko suoraa ja kaunistelematonta. Hän ei ollut ihmisten mielistelijä, niinkuin monet papit ja puhujat tänä aikana.
Oletko pannut esimerkiksi merkille, miten töykeästi hän vastaa Nikodeemukselle tämän tullessa varovaisesti ja pelokkaana tapaamaan häntä (Joh 3. luku). Nikodeemuksen kunnioittavaan alkulauseeseen Vapahtaja antaa meidän korviimme töksähtävältä kuulostavan vastauksen, joka ei edes mitenkään niinkuin liittyisi siihen asiaan, mitä Nikodeemus oli sanonut.
Ja kuitenkin se liittyy. Hän jatkaa suoraan siitä mihin Nikodeemus päätti. Ja hän puhuu suoraa ja selvää asiaa. Tuosta asiasta on poimittu irralleen vain tuo jae 16 ja nimitetty se "pienoisevankeliumiksi". Kaikki uskovat tai rippikoulun käyneet taitavat muistaa tuon jakeen. Mutta eri asia on, ymmärretäänkö, mitä kaikkea se sisältää. Tämä asiakokonaisuus, josta se on irrotettu, olisi myös hyvä muistaa ja ymmärtää.
Tutustupa tuohon lukuun ja keskustellaan siitä sitten lisää!
Se mikä on kaikkein tärkeintä, on ihmisille jumala. Joskus ihmiset eivät vaan tiedä mikä heidän jumalansa on. Ja se muuttuu. Kasvaessa ja elämän (jumalan) koetellessa asoiden tärkeysjärjestykset muuttuvat. Se on ihan normaalia.
Lainaus on varmaan kohdasta, missä Jeesus etsi opetuslapsia itselleen. Hän siis aivan konkreettisesti tarkoitti oman perheen jättämistä. Näiden opetuslasten tehtävä myöhemmin oli myös kirjoittaa tärkeät evankeliumit. Uskon että useimmille ihmisille jumalan antava elämäntehtävä on huolehtia juuri niistä ihmisistä jotka sattuvat olemaan lähellä, eikä valita joko jumala tai perhe. Ei kaikkien tarvitse kirjoittaa raamattua uusiksi. Se on jo kirjoitettu.
Muuten, mitään evankeliumia ei kirjoitettu Jeesuksen elämän aikana, vaan kaikki muistiinpanot tehtiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kaikkiin kuvauksiin myös Jeesuksen historiallisesta elämästä ovat vaikuttaneet pääsiäisen aikaiset tapahtumat.
En voi olla jatkamatta lainaustasi "... ja kukaan joka ei vihaa Raamattua, ei voi olla opetuslapseni"
Käsilläni ei ole nyt Raamattua, joten en voi tutustua Nikodemukseen. Tuon pienoisevankeliumin tietäminen tosin kiinnostaisi.
...löytyy mm. tältä sivustolta. Siellä on vuoden 33/38 käännös ja vanha Biblia, joita voi lukea vaikka rinnakkain.
http://personal.inet.fi/atk/finbible/
Muitakin Raamattusivustoja löytyy. Niitä on kerrottu useissa keskusteluissa viime aikoinakin. Ja hakukoneella saa jos ei muuten.
Ja sehän oli Johanneksen 3. luku, jossa tuo pienoisevankeliumi on jakeessa 16. Mutta minä pidän luvun alkuosaa jakeeseen 21 myös hyvin tärkeänä. Paneudupa siihen.
Tuo kohta taas, jossa Vapahtaja puhui vihaamisesta, löytyy Luukkaan 14. luvusta, jakeista 26 ja 27. Siinä vaiheessa hän oli jo pitkällä työssään ja opetuksissaan. Siinä edellä hän on kertonut suurista illallisista, joihin kutsutut eivät ehtineet tulla ja heidän tilalleen piti pakottaa teiltä ja aitovieriltä ketä vain tapasi.
Suuri kysymys on meille jokaiselle: olemmeko arvollisia vai emme? Onko taivasten valtakunta meidän arvoisemme? Vai olemmeko me sen arvoisia?
Mitään evankeliumia ei voitu kirjoittaa Vapahtajan eläessä, ei edes pian hänen kuolemansa jälkeen. Opetuslasten täytyi ensin ymmärtää mistä kaikessa oli kyse ja toiseksi heidän tuli saada Pyhän Hengen kaste, että se voisi toteutua. Sanoihan Vapahtaja:
Joh 14:25. Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.
26. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
>En voi olla jatkamatta lainaustasi "... ja kukaan joka ei vihaa Raamattua, ei voi olla opetuslapseni"<
Tähän voin sanoa vain Aamen! Sillä Vaikka tuossa kirjassa on Jumalan Sanaa, se on siellä kätkettynä monien ihmisten tekemien väärennösten taakse. Mutta siellä se on kuitenkin ja toisaalta siis myös rakastan sitä sen tähden. Mutta vihaan sitä valhetta, joka sen peittona on, sillä tuo peitto estää monia näkemästä Jumalan Sanan kirkkautta.
Selkeämmin voisi sanoa sen näin: Vihaan Raamattua, mutta rakastan Jumalan Sanaa.
Niin, Olga, kunhan olet löytänyt kyseiset kohdat ja lukenut ne, niin jatketaanko keskustelua?
voi voi, kun olen kovin huono lukemaan raamattua. Latasin sen koneelleni ja luin nuo kohdat läpi, mutta en oikein innostunut.
Mielestäni Olemme arvollisia taivasten valtakuntaan ihan yhtä lailla kuin elämään. Ja taivas on meille yhtä arvollinen kuin elämäkin. Tällä taivaalla tarkoitan olotilaa tässä ja nyt. En tiedä, muuttuuko käsitykseni sitten, kun on kertynyt elinvuosia niin, että olen lähempänä keskimääräistä eliniän päättymistä. Silloin ei ehkä elämä enää tunnu niin arvolliselta, mutta kuoleman jälkeinen olotila kylläkin. Uskonasioissa en ole keskittynyt kuolemanjälkeisiin asioihin enkä haluakaan. Ehkä tarve siihen myöhemmin kasvaa, mutta nyt sen suhteen tuntuu olevan olemassa liian paljon eri mahdollisuuksia, että voisi suosia niistä mitään ja tuntuu turhalta siihen edes paneutua.
Pyhä Henki virtaa joka paikassa, enkä usko mihinkään konkreettisiin rituaaleihin. Rituaaleja voi toki harrastaa ja siten todella myös herkistyä, mutta pakollisia ne eivät ole, eivätkä anna kenellekään etulyöntiasemaa.
Tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu kun yrittää lukea Raamattua eikä se avaudu ei sitten millään. Niinkuin söisi kuivia sahanpuruja.
Mutta sitten kun se alkaa avautua, se on kuin hienoilla yrteillä maustettua hunajaa. Siihen haluaa kastaa lusikkansa tuon tuostakin imeskeltäväksi.
Niin kauan kuin se on sahanpurua, ei sitä kannata väkisin yrittää niellä. Jos kuitenkin haluaisit joskus saada tuota maustehunajaa, niin laita Taivaan Isälle tilaukseen. Kyllä hän sitä lähettää sinulle silloin kun hän näkee sopivaksi.
Arvollisuus taivasten valtakuntaan on varmaan monelle epäselvä. Tuo valtakunta on keskellämme jo nyt. Vapahtaja toi sen tullessaan ja hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen sinne pääsi astumaan sisään.
Vapahtaja vertasi sitä moniin asioihin, mm. kätkettyyn aarteeseen, kalliiseen helmeen, ja tässä kyseisessä asiassa kuninkaanpojan häihin.
Kuningas oli kutsunut häihin paljon vieraita ja hän lähetti palvelijansa noutamaan häävieraita. Mutta nämä eivät halunneet tulla vaan keksivät kuka mitäkin tekemistä.
Matt 22:8. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet ARVOLLISIA.
9. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
Arvollisuus Jumalan valtakuntaan ei siis ole kiinni muusta kuin siitä, haluaako ihminen sinne vai ei. Se on ihmisen oma valinta. Jumala on kaikki kutsunut ja Hän lähettää heitä noutamaan. Mutta jos ihmiset eivät halua, sinne viedään sellaiset, joita he eivät pitäneet "arvollisina", joita he kohtelivat arvottomina.
>Tällä taivaalla tarkoitan olotilaa tässä ja nyt.<
Juuri niin, taivasten valtakuntaan voi astua tässä ja nyt. Ja se ei ole kiinni muusta kuin omasta valinnasta. – On muuten tosi hyvät sapuskat tuossa pöydällä. Vahinko ettet näe. Mutta täytyyhän ne kuninkaanpojan häissä ollakin. Eiks' yhtään tekis mieli päästä mukaan?
En minäkään usko rituaaleihin ja seremonioihin. Minulla on jumalanpalvelus menossa koko ajan, joka päivä. Jos menisin kirkkoon, se voisi keskeytyä, koska joutuisin peittämään todellisen minäni kelvatakseni sinne hyvien ihmisten joukkoon. Enkä mene sentähden, että olen niin monta kertaa tullut sieltä suru puserossa pois, kun niin pahaa on tehnyt nähdä se kaavoihin kangistuminen ja hengellinen kuolemantila.
Rituaalit ja seremoniat, liturgiat ja muut lorut turruttavat mielen. Ne ovat kuin hypnoosia: Nuku, nuku, nuku...
Matt 25:1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille KAIKILLE uni, ja he nukkuivat.
6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7. Silloin KAIKKI nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
13. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
Olisi siis aika laittaa lamput kuntoon. Lamppu on Jumalan sanan ymmärtäminen, sillä vaikka olisi lamppu, mutta jos siinä ei ole Pyhän Hengen öljyä eli Hengen kirkastamaa ymmärrystä, ei se voi valaista. Tuota ymmärrystä ei kukaan ihminen voi toiselle antaa, sillä vain Pyhä Henki avaa suoraan kullekin ihmiselle sanaa juuri hänen ymmärrykselleen.
Sentähden kun aika vielä on etsiä Herraa, tehkää se! Pyytäkää Häneltä viisautta ja Hengen ohjausta Sanan tutkimiseen, niin saatte öljyä lamppuihinne ja näette vaeltaa siinä hengellisen yön pimeydessä, joka kristikunnassa tällä hetkellä vallitsee. Vai haluatteko olla tyhmiä neitsyitä? Kuka nyt tyhmä, viisaitahan kaikki! Siispä toimikaa viisaasti ja aikanaan!
Siunausta!
Nyt on jo keskiviikko vaan muistelen viime sunnuntaita.
Että mitä opin kirkossa.
Siellä voi oppi mitä vain.
Opin laulamaan virsiä ja opin istumaan hiljaa.
Opin sen, että pitää nousta välillä.
Ja taas saa istua hiljaa.
Opin , että siellä on hienoja alttaritauluja ja soittaja on ammatitaitoinen.
Opin myös sen, että se on Herran huone, jossa pitää käyttäytyä Hänen arvolleen sopivalla tavalla.
Opin siellä paljon....
Osata nousta ja istuutua oiekeaan aikaan.
Ihan kuin koirakoulussa.
Pitää suunsa kiinni eikä purra vierustoveria – saatika että haukkua. Huh!
Ammattitaitoiset ohjaajat, joiden sanoja ja eleitä täytyy tarkkailla, että pystyy tekemään kaikki annettujen ohjeiden mukaan, yhtä aikaa toisten kanssa, jos niin vaaditaan.
On pantu paljon katseltavaa, että silmät pysyisivät auki ja hienoa musiikkia, että korvat pysyisivät auki ja kuppi kiertää, että pussikin saataisiin auki...
Jaa että oikein Herran huone. Minkä Herran?
Herra Jumala haluaa huoneekseen ainoastaan ihmisen. Hän haluaa asua ihmisessä, pyhittää hänet nimensä, rauhansa ja rakkautensa asunnoksi.
Jumala haluaa, että ihminen, jonka Hän on ottanut huoneekseen, tottelee vain Hänen käskyjään ja ohjeitaan, joka ei laula muiden pillin mukaan, ei katsele muiden kuvia eikä anna Jumalalle kuuluvaa kunniaa millekään muulle, ei edes kirkolle, vaikka se olisi kuinka komea ja hienosti koristeltu.
Jos näissä kirkoissa ei ohjata ihmisiä tulemaan Jumalan temppeleiksi, Hänelle pyhitetyiksi pyhäköiksi, vaan kerätään kaikki kunnia ja ylistys itselle, ne eivät ole Jumalan asialla.
Jos ihmisen on mentävä kirkkoon kohtaamaan Jumalaa, on selvää, että Jumala ei ole tuossa ihmisessä. Siitä johtuu se suuri hengellinen heikkous, surumielisyys ja syvä kaipaus jostakin, jota ei oikein tiedä itsekään, että mikä se on, on vain niin haikea olo, että ihan itkettää ja panee huokaamaan.
Jumala on luvannut tuoda mukanaan ihmiseen, johon Hän saa asettua asumaan, ilon, rauhan, levon, yltäkylläisyyden, sopusoinnun ja rakkauden. Nämä on tarkoitettu olemaan ihmisen kanssa joka päivä ja joka hetki hänen elämänsä loppuun asti.
Niin että mitäpä jos...
Kirkossa ollaan lähinna se kaavan ja rituaalin mukaan istutaan ja noustaan ja lauletaan kun tulee vuoro, rukoillaan.
Ei sieltä saa kun taidon olla oikeanlainen kristitty. Tosin joskus pappien saarnat ovat hyvin koskettavia.
Mutta suora yhteys Jumalaan saadaan vain pienissä ryhmissä, joissa keskustellaan asiaa. Tai sitten se yhteys on siinä hetkessä kun avaan raamatun ja alan lukemaan sanaa.
Juuri näin on kuin sanot.
Ja hienoa, että löydät yhteyden keskustelupiireissä ja lukiessasi Raamattua.
Mutta seurakunta on kuin perhe, jossa lapset kasvavat aikuisiksi lähteäkseen sitten omaan elämään. Ei ole Jumalankaan tarkoitus kasvattaa lapsistaan "peräkammarin poikia ja tyttöjä", jotka jäävät lapsuudenkotiin lopuksi ikää perustamatta omaa perhettä. Jos ymmärrät, mitä tällä vertauskuvalla tarkoitan?
Ajattelepa, mitä Vapahtaja teki opetuslapsilleen. Hän lähetti heidät julistamaan evankeliumia. Hän ei sallinut heidän ottaa edes vaihtovaatteita tai jalkineita mukaan. Siitä vaan piti lähteä.
Ja kun Hän kutsui Paavalin pakanoiden apostoliksi, Hän ITSE kasvatti ja koulutti hänet ERÄMAASSA, jossa myös Johannes Kastaja oli saanut koulutuksensa vaativaan tehtäväänsä. Paavali vain käväisi muiden apostolien luona Jerusalemissa ja silloinkin harvoin, monien vuosien välein. Miten luulet hänen jaksaneen hengellisesti – ja vielä julistaa sanaa PAKANOILLE, joista vain harvat uskoivat hänen julistukseensa, sensijaan vastustivat minkä kerkesivät, kivittivät ja pieksivät häntä – ellei hänellä ollut KOKO AJAN yhteys Vapahtajaan?
Oletko muuten tyytyväinen tämänhetkiseen hengelliseen elämääsi? Vai kaipaisitko siihen lisää elämää? En tarkoita sitä, että alkaisit käydä useammassa rukous- ja keskustelupiirissä tai jokaisessa tilaisuudessa minkä seurakuntasi järjestää. Vaan sitä, että siihen mitä se nyt on, tulisi mielenkiintoisempaa ja innostavampaa sisältöä. Onko sinulla tällaista kaipausta?
Vai onko kaipauksesi jotakin toisenlaista? Kerro! En kuitenkaan halua painostaa sinua. On ilahduttavaa, että vastasit keskusteluun ja olet edelleen mukana!
Siunausta sinulle!