Heti kun sain tietää tosta ampumistapauksesta, sanoin ystävälleni, että hän on varmasti koulukiusattu. No niinhän siinä sit kävi. OPETTAJAT eivät muka huomaa ketä kiusataan. Mun mielestä pitäisi jo opettajakoulutuksessa kiinnittää huomio kiusaamisilmiöön niin, että merkit nähdään ajoissa. Nykyisin koulukiusatut joutuvat psykiatriseen hoitoon, koska he eivät menesty ja ovat hiljaisia jne. Psykiatrinen hoito ei kuitenkaan valitettavasti lopeta lapsen kiusatuksi tulemista. Siksi koulukiusaajien olisi tarpeellista päästä hoitoon, koska he ovat juuri ne joilla ei mene esim. kotona tai koulussa hyvin ja sit täytyy saada jollakin tavalla paineet ulos ja mikäs sen helpompaa kuin kohdistaa se johonkin "pienempään". Täytyy aivan oikeasti lähteä ruohonjuuritasolta ja ymmärtää, että miksi ihminen päätyy tällaiseen ratkaisuun. En puolusta tekoa, mutta ymmärrän tavallaan. Aseidenkantolupa ei ole ratkaisu vaan se, että puututaan todella koulukiusaamiseen vaikka niin, että siitä tulisi jonkinlainen sanktio, esim. koulusta erottaminen määräajaksi tai koulusta erottaminen. Kiusatut on jätettävä rauhaan ja kiusaajat kuriin. Piste.
koulukiusaaminen
puolestapuhuja
13316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuriin!! Se on avainkysymys estää tällaiset tapaukset!!Kiusaajat voitaisiin laittaa samaan laitokseen ja tiukka kuri ja opetettaisiin miten olla ihminen!
Sitten tulisi jokaisen vanhemman katsoa itseään peiliin. Oletko oikeasti läsnä lapselle? KUUNTELETKO? KUULETKO LASTASI? Ja näetkö jos kaikki ei ole kunnossa? Vai ovatko työ ja harrastukset lastasi tärkeämpiä? Lasta ei pidä hankkia jos oma napa on lähinnä.
Vihdoinkin ihminen joka ymmärtää myös asian tämän laidan. Oletko muuten huomannut, että mediassa olisi asiaan otettu kantaa myös tällä saralla. EI. Hallitus ei lähde etsimään syitä, vaan estoja. Tässä ei tarvita kuin OPETUSMINISTERIÄ, eikä s.......n jokapaikanministeriä, joka pystyisi asialle jotakin tekemään. Aseet pois, blaa blaa blaa. KIUSAAMINEN POIS JO KOULUISSA JA MYÖS TYÖPAIKOILLA!!!!!Ja mukaan vielä armeijassa simputtaminen. Kaikki lähtee jostakin. MYÖS HYVÄ!
"OPETTAJAT eivät muka huomaa ketä kiusataan. "
Eiväthän ne opettajien silmien alla kiusaa. Jos kiusaisivat se loppuisi lyhyeen. Toiseksi voi olla, että on kiusattu kouluaikana -siis kun on ollut peruskoulussa- mutta EI koulussa. Opettajien virkaoikeuksiin ei kuulu kouluajan ulkopuoliset asiat. Me emme voi puuttua niihin, vaikka kuinka mieli tekisi. Iltapuuhien seurauksena voimme kuitenkin seurata kouluajan, mutta kun koulu loppuu asia jää vanhempien vastuulle.
No eivät tietenkään silmien alla kiusaa. Kai sen tajuu tyhmäkin. Mutta sinähän oletkin vain virkavelvollinen. Jos joskus vois vähän viran velvollisuudesta "helpottaa" niin vois jotain huomatakin. SITÄ PAITSI KOULU JA KOTI TEKEVÄT YHTEISTYÖTÄ. KOTI PUUTTUU KOULUASIOIHIN JA LUE SINÄ OPETTAJA KOULUN- JA KODIN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ TARKEMMIN. Vaikka läksynä.
"No eivät tietenkään silmien alla kiusaa. Kai sen tajuu tyhmäkin."
Hyvä että joku tajuaa.
=>ja kun kiusaamista on sattunut, kenelle ilmoitetaan? V: Koululle.
Mitä sitten tapahtuu? V:Neuvotellaan osapuolten kanssa, ja jos se ei riitä, osapuolten ja vanhempien kanssa, jos se ei riitä, tulee vielä kunnan tai kaupungin tätit mukaan.
=>Loppupäätelmä: Asia pitäisi olla ok.
=>Kysymys: Jos jatkuvasti tapahtuu kiusaamista, miksi kiusaajista ei tule tieto koulun henkilökunnalle? Kuka ei kerro?
Tiedoksi: Jokaisessa oppilaitoksessa on kiusaamisen varalle estosuunnitelma. Se kuuluu olla. Eli olkaa vanhemmat aktiivisia, jos lapsenne kokee epäasiallista käytöstä muiden oppilaiden taholta. Kertokaa se henkilökunnalle heti. Kiusaaminen ei tapahdu opettajien silmien edessä, eikä siitä voi tietää, jos kukaan ei kerro.
Kouluilla on suunnitelma sellaisen varalle. Kouluilla pitää olla työrauha, niin oppilailla kuin henkilökunnallakin.
Mutta, mikä lopettaa kiusaamisen, jos kiusattu ei itse nosta asiaa esille? Jos muut ei sitä näe, eli kiusaaminen on henkistä, sanolla loukkaamista, siihen on silloin vaikea puuttua. Ja ikävä kyllä täytyy todeta, että harva kiusaaja tajuaa itse kiusaavansa.Aika usein sanallinen kiusaaminen koetaan huumoriksi, eikä tajuta sen loukkaavan vastapuolta. Siis kiusaajan puolelta. Ikävää se on henkilöstä, joka kokee sen loukkaavana.
Mun mielestä tänä päivän tehdään yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Opettajat tarvitsevat nähtävästi psykologista koulutusta, että huomaisivat miten oppilaat voivat. Koti on erikseen.
Se nyt on vaan niin, että heikompaa kiusataan ja vahvempaa pelätään. Siksi heikompi ei uskalla tuoda asiaa julki, kunnes tapahtuu jotakin. Opettajien täytyisi oppia löytämään merkit. Se ei auta, että vanhemmat huomaavat jonkin olevan pielessä ja roudaavat lasta psykiatrille. Täytyy löytää syylliset, jotka sen ovat aiheuttaneet ja syylliset löytyvät melko usein koulusta.
Kyllä vaan pitäisi mennä niin, että jos kiusaamista on tapahtunut ENSIN ollaan yhteydessä kouluun. Eihän tuossa ole mitään tolkkua että kiusattu viedään psykiatrille ja kiusaaja saa jäädä kiusaamaan. Sitten vielä huudellaan kun ei opettajat huomaa kiusaamista!
Edelleen; kiusaamista ei tapahdu valvonnan alla vaan jossakin muualla, kun aikuiset eivät ole kuulemassa. Opettaja ei ole ajatusten lukija.
Ja edelleen minun kokemus on (20 vuoden ajalta), että ne tapaukset kun kiusattu tai hänen vanhempansa on ottanut asian esille, on kiusaaminen loppunut.
Miksi väität, ettei kiusattu uskalla ottaa asiaa esille? Pitäisi ainakin vanhemmille uskaltaa puhua. Vai eikö vanhemmat ole ottanut puheita tosissaan?
Opettajat ottaisivat, kuuluu toimenkuvaan kuunnella mitä lapsilla on asiaa.
Kiusattu pelkää kiusaajan kostoa. Mutta nythän tämä näyttää siltä, että kiusaaja joutuu pelkäämään kiusatun kostoa. Senkin takia kiusaamisasian kanssa pitäisi tehdä paljon enemmän työtä. Turhaan yrität vanhempia syyllistää. Näin muuten on, että monet perheneuvolassa käyvät lapset ovat juuri koulukiusattuja. Kokemusta on (25 vuoden ajalta). Voisit ehkä harjoitella pientä ajatustenlukua ja seurata merkkejä. Voi olla, että lapsi ei oireile kotona vaan siellä missä kiusataan, jolloin kotona on vaikeampi havaita mistä on kysymys.
Kyllähän se niin on, että kiusattu pelkää kiusaajan kostoa, jos menee puhumaan jollekin. Tänä päivänä asiat vaan ovat tainneet kääntyä toisin päin sillä kiusaajan täytyy näköjään pelätä kiusatun kostoa. Se menee kyllä niin, että perheneuvolan lapsiasiakkaista suurin osa on koulukiusattuja. Opettaja voisi vähän opetella ajatusten lukua ja seurailla merkkejä. Ja edelleen minun kokemus on (25 vuoden ajalta), että kiusaajia ei käy terapiassa. Ja väitän edelleen, että harvoin lapsi uskaltaa ottaa asian esille, jos ei joku aikuinen, opettaja, vanhemmat tai joku muu asiantuntija ota asiaa ensin puheeksi. Ei kiusaajakaan tule kertomaan tekemisistään, motiivit ovat vaan erilaiset.
Ei voi välttyä ajatukselta että ns. kiusaajia suositaan jos joku rehtori esim. kertoo jotenkin ( viim. ampujasta ) että no huono oppilas oli ,eihän se menestynyt opinnoissaan teki siitä sitten kai omat johtopäätäksensä ja erosi.
Kun oikeasti kaveria kiusattiin ,yritä siinä sitten keskittyä opintoihin .
Kerrankin luulen todella tietäväni jotain kiusaamisesta sillä olen sitä itse kokenut tiivistettynä juttu ehkä menee näin ?:
( Tietyt tosiasiat on tunnustettava ja ei leimattava vastakkaisia ajatuksia pelkäksi musta/valkoiseksi ajatteluksi .)
ELi me ihmiset olemme eläimiä jotka tavoittelevat valtaa ja kiusaaminen on myös vallan käyttöä jonka päämääränä on alistaa kohde.
Tähän liittyy eräs maaginen piirre eli sopivan kohteen tunnistaminen , se jota kannattaa kiusata.
Kiusatun koolla ei ole merkitystä vain hänen ajattelu tavallaan , voiko hänet alistaa ja
kuinka paljon energiaa siihen kuluisi ?.
Kannattaa siis valita valmiiksi jo alistettu henkilö .
Tuo äärimmäisen nopea kohteen tunnistus on ihmetyttänyt , vaikka menisi minne tahansa toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille kiusaajat tunnistavat nopeasti sopivan kiusattavan .
Kysymys kuuluu että miten ihmeessä ? ( hajun perusteellako kuin koirat ? )
Meidän lasta kiusattiin noin vuosi sitten. Kaikkein surkuhupaisinta oli että lastani kiusattiin kun he tulivat kotiin MLL:än kiusaamis tapahtumista. Koko päivän oli puhuttu kiusaamisessta ja lapset oli näköjään ottaneet opin perille. Tämä oli viimeinen pisara kun oma lapsi tulee itkien kotia tämmöisestä tapahtumasta.
Menin suoraan puhumaan kiusaavan lapsen äidille. Se keskustelu oli aivan uskomatonta aluksi. Lapsen äiti ei millään uskonut asiaa vaikka se oli yleinen tieto kyseisen luokan lapsien tiedossa. Hän ilkeili jatkuvasti jollekin.
Lastani oli kiusattu kahden lapsen toimesta. Joten tämä äiti vaatia mua selvittämään asian molempien kanssa, jotta hänen lapsensa saisi oikeudenmukaisen kohtalon. Olin aika puulla päähän lyöty että keskustelu meni tälle tasolle vaikka yritin olla aika neutraali. Aika vähän kiusatun lapsen vanhempaa kiinnostaa että kiusaaja saa oikeudenmukaisen kohtalon. Vanhemmat yleensä uskoo hyvää omista lapsistaan ja asioiden selvittäminen on hankalaa kun kaikilla on tunteet pelissä.
Ties mihin tämäkin olisi mennyt ellen olisi puuttunut. Sittemmin ei ole kiusattu.