Poikkean tavoistani ja lähetän tämän buddhalaisuus-ryhmään postaamani viestin tännekin. Kysymys on buddhalaisen opettajan haastattelusta jumalaan/jumaliin liittyen.
http://www.buddhanet.net/10-gqga.htm
K: Uskovatko buddhalaiset jumalaan?
V: Ei, emme usko. Siihen on useita syitä. Buddha, kuten modernit sosiologit ja psykologit, uskoi että uskonnolliset ajatukset ja erityisesti käsitys jumalasta perustuu pelkoon. Buddha sanoo:
”Pelon vallassa miehet menevät pyhille vuorille, pyhiin lehtoihin , pyhien puiden ja alttarien luokse”. (Dhammapada 188)
Alkukantaiset ihmiset elivät vaarallisessa ja vihamielisessä maailmassa. Villieläinten, ruoan riittävyyden, loukkaantumisen tai sairastumisen, luonnonilmiöiden kuten ukkosen, salamoinnin ja tulivuorten pelko oli jatkuvaa. Koska turvaa ei löytynyt, hän loi ajatuksen jumalista antaakseen itselleen mukavuutta hyvinä aikoina, rohkeutta vaaran aikana ja lohdutusta silloin kun asiat menivät pieleen. Yhä nykyäänkin huomaat, että ihmiset tulevat uskonnollisemmiksi kriisiaikoina; kuulet heidän selittävän, että he uskovat tiettyyn jumalaan koska he rukoilivat hädässä ja heidän rukouksiinsa vastattiin. Kaikki tämä näyttää tukevan Buddhan opetusta siitä, että jumalan käsite on vastaus pelkoon ja turhautumiseen. Buddha opetti meitä yrittämään ymmärtää pelkojamme, vähentämään halujamme ja tyynesti ja rohkeasti hyväksymään asiat, joita emme voi muuttaa. Hän korvasi pelon, ei irrationaalisella uskolla, vaan rationaalisella ymmärryksellä.
Toinen syy, miksi Buddha ei uskonut jumalaan on, että ei näytä olevan mitään todisteita tämän käsitteen tueksi. On olemassa lukuisia uskontoja ja kaikki väittävät että vain heillä on jumalan sanat tallennettuna omaan pyhään kirjaansa, että yksin he ymmärtävät jumalan luonnon, että heidän jumalansa on olemassa ja että toisten uskontojen jumalia ei ole. Jotkut väittävät jumalan olevan miespuolinen, jotkut naispuolinen ja joidenkin mielestä jumalalla ei ole sukupuolta. Heidän kaikkien mielestä on runsaasti todisteita heidän oman jumalansa olemassaolosta, mutta he nauravat epäuskoisesti toisten uskontojen tarjoamille todisteille oman jumalansa olemassaolosta. Ei ole yllättävää, että vaikka on perustettu niin monia uskontoja jotka ovat käyttäneet niin monia vuosisatoja yrittäen todistaa jumalansa olemassaolon, ettei edelleenkään todellista, konkreettista, substantiaalista tai pitävää todistetta ole löydetty. Buddhalaiset välttävät ottamasta kantaa (uskomasta) ennen kuin tuollaisia todisteita toimitetaan.
Kolmas syy siihen, miksi Buddha ei uskonut jumalaan on se, että uskominen ei ole tarpeellista. Jotkut väittävät, että on tarpeellista uskoa jumalaan, jotta maailmankaikkeuden alku saataisiin selitettyä. Mutta asia ei ole niin. Tiede on selittänyt hyvin vakuuttavasti kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa, eikä tuota selitystä varten tarvittu jumalaa. Jotkut väittävät, että jumalaa tarvitaan onnellisen, mielekkään elämän elämiseksi. Jälleen voimme nähdä, ettei asia ole niin. On olemassa miljoonia ateisteja ja vapaa-ajattelijoita, puhumattakaan monista buddhalaisista, jotka elävät hyödyllistä, onnellista ja mielekästä elämää uskomatta jumalaan. Jotkut väittävät, että tarvitaan uskoa jumalaan, koska ihmisillä – ollen heikkoja – ei ole voimaa auttaa itseään. Jälleen todisteet viittaavat päinvastaiseen. Usein kuulee ihmisistä, jotka ovat ylittäneet suuren invaliditeetin tai vamman, huonot mahdollisuudet ja vaikeudet omien sisäisten resurssiensa avulla – omien ponnistelujensa kautta ja ilman uskoa jumalaan. Jotkut väittävät, että jumalaa tarvitaan pelastamaan ihminen. Mutta tämä väite pätee vain jos uskot pelastuksen teologiseen käsitteeseen, eivätkä buddhalaiset hyväksy sellaista käsitettä. Omaan kokemukseensa perustuen Buddha näki, että jokaisella ihmisellä oli kyky puhdistaa oma mielensä, kehittää rajaton rakkaus ja myötätunto ja täydellinen ymmärrys. Hän siirsi mielenkiinnon taivaista sydämeen ja kannusti meitä löytämään vastauksia ongelmiimme itseymmärryksen kautta.
K: Mutta jos jumalia ei ole, kuinka maailmankaikkeus syntyi?
V: Kaikissa uskonnoissa on myyttejä ja tarinoita, jotka yrittävät vastata tähän kysymykseen. Muinaisina aikona kun ihmiset eivät yksinkertaisesti tienneet, tuollaiset myytit olivat riittäviä, mutta nykyaikana; fysiikan, astronomian ja geologian aikana tieteelliset faktat ovat syrjäyttäneet tuollaiset myytit. Tiede on selittänyt maailmankaikkeuden synnyn turvautumatta ajatukseen jumalasta.
K: Mitä Buddha sanoo maailmankaikkeuden alkuperästä?
V: On mielenkiintoista, että Buddhan selitys maailmankaikkeuden alkuperästä vastaa hyvin tarkkaan tieteellistä näkemystä. Aganna Sutta-nimisessä kirjoituksessa Buddha kuvasi maailmankaikkeuden tuhoutuneen ja jälleenkehittyneen nykyiseen muotoonsa lukemattomien miljoonien vuosien aikana. Ensimmäinen elämä muodostui veden pinnalle ja jälleen, lukemattomien miljoonien vuosien aikana, kehittyi yksinkertaisista monimutkaisiin organismeihin. Kaikki nämä prosessit ovat vailla alkua tai loppua, ja lähtivät liikkeelle luonnollisista (/luonnon) syistä.
K: Sanot, ettei jumalan olemassaolosta ole todisteita. Mutta mitä ovat ihmeet?
V: On monia, jotka uskovat että ihmeet ovat todiste jumalan olemassaolosta. Kuulemme hurjia väitteitä siitä, että on tapahtunut paranemista, mutta emme koskaan saa riippumatonta todistajanlausuntoa lääkäreiltä tai kirurgeilta. Kuulemme toisen käden kertomuksia jostakusta, joka pelastui ihmeellisellä tavalla tuholta, mutta emme koskaan saa silminnäkijän kertomusta siitä mitä oletettavasti tapahtui. Kuulemme huhuja, että rukous suoristi sairaan kehon tai vahvisti kuihtuneen raajan, mutta emme koskaan näe röntgenkuvia tai saa kommentteja lääkäreiltä tai sairaanhoitajilta. Hurjat väitteet, toisen käden kertomukset ja huhut eivät korvaa vankkoja todisteita, ja vankat todisteet ihmeistä ovat hyvin harvinaisia.
Kuitenkin, toisinaan selittämättömiä asioita tapahtuu. Mutta kykenemättömyytemme selittää sellaisia asioita ei todista jumalan olemassaoloa. Se todistaa vain sen, että tietomme ei vielä ole täydellistä. Ennen kuin kehitimme nykyaikaisen lääketieteen, kun ihmiset eivät tietäneet mikä aiheutti sairauden, he uskoivat jumalan tai jumalien lähettäneen sairaudet rangaistuksena. Nyt tiedämme, mikä aiheuttaa sellaiset asiat ja kun sairastumme, otamme lääkettä. Ajan mittaan tietomme maailmasta tulee täydellisemmäksi ja kykenemme ymmärtämään mikä aiheuttaa selittämättömät tapahtumat, aivan kuten voimme ymmärtää mikä aiheuttaa sairauden.
K: Mutta koska niin monet ihmiset uskovat jonkinlaiseen jumalaan, sen täytyy olla totta.
V: Ei niin. Oli aika, jolloin kaikki uskoivat maailman olevan litteä, mutta he kaikki olivat väärässä. Se kuinka monta ihmistä uskoo johonkin ajatukseen ei ole mitta tuon ajatuksen totuudesta tai valheellisuudesta. Ainoa tapa jolla voimme kertoa, onko ajatus totta vai ei, on että katsomme faktoja ja tutkimme todisteita.
K: Jos kerran buddhalaiset eivät usko jumaliin, mihin uskotte?
V: Emme usko jumaliin, koska uskomme ihmiseen. Uskomme, että jokainen ihmisolento on kallisarvoinen ja tärkeä, että kaikilla on potentiaali kehittyä buddhaksi – täydellistyneeksi ihmiseksi. Uskomme että ihmiset voivat kasvaa yli tietämättömyydestä ja irrationaalisuudesta ja nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat. Uskomme että inho, viha, pahantahtoisuus ja kateus voidaan korvata rakkaudella, kärsivällisyydellä, anteliaisuudella ja ystävällisyydellä. Uskomme, että kaikki tämä on jokaisen henkilön saavutettavissa buddhalaisten toverien ja Buddhan esimerkin avulla, jos he vain itse ponnistelevat. Kuten Buddha sanoo:
”Kukaan muu kuin me itse ei pelasta meitä,
Kukaan ei voi, eikä kukaan saata.
Meidän itsemme täytyy kulkea polku,
Mutta Buddhat näyttävät selkeästi tien”
(Dhammapada 165)
http://www.buddhanet.net/10-gqga.htm
K: Uskovatko buddhalaiset jumalaan?
V: Ei, emme usko. Siihen on useita syitä. Buddha, kuten modernit sosiologit ja psykologit, uskoi että uskonnolliset ajatukset ja erityisesti käsitys jumalasta perustuu pelkoon. Buddha sanoo:
”Pelon vallassa miehet menevät pyhille vuorille, pyhiin lehtoihin , pyhien puiden ja alttarien luokse”. (Dhammapada 188)
Alkukantaiset ihmiset elivät vaarallisessa ja vihamielisessä maailmassa. Villieläinten, ruoan riittävyyden, loukkaantumisen tai sairastumisen, luonnonilmiöiden kuten ukkosen, salamoinnin ja tulivuorten pelko oli jatkuvaa. Koska turvaa ei löytynyt, hän loi ajatuksen jumalista antaakseen itselleen mukavuutta hyvinä aikoina, rohkeutta vaaran aikana ja lohdutusta silloin kun asiat menivät pieleen. Yhä nykyäänkin huomaat, että ihmiset tulevat uskonnollisemmiksi kriisiaikoina; kuulet heidän selittävän, että he uskovat tiettyyn jumalaan koska he rukoilivat hädässä ja heidän rukouksiinsa vastattiin. Kaikki tämä näyttää tukevan Buddhan opetusta siitä, että jumalan käsite on vastaus pelkoon ja turhautumiseen. Buddha opetti meitä yrittämään ymmärtää pelkojamme, vähentämään halujamme ja tyynesti ja rohkeasti hyväksymään asiat, joita emme voi muuttaa. Hän korvasi pelon, ei irrationaalisella uskolla, vaan rationaalisella ymmärryksellä.
Toinen syy, miksi Buddha ei uskonut jumalaan on, että ei näytä olevan mitään todisteita tämän käsitteen tueksi. On olemassa lukuisia uskontoja ja kaikki väittävät että vain heillä on jumalan sanat tallennettuna omaan pyhään kirjaansa, että yksin he ymmärtävät jumalan luonnon, että heidän jumalansa on olemassa ja että toisten uskontojen jumalia ei ole. Jotkut väittävät jumalan olevan miespuolinen, jotkut naispuolinen ja joidenkin mielestä jumalalla ei ole sukupuolta. Heidän kaikkien mielestä on runsaasti todisteita heidän oman jumalansa olemassaolosta, mutta he nauravat epäuskoisesti toisten uskontojen tarjoamille todisteille oman jumalansa olemassaolosta. Ei ole yllättävää, että vaikka on perustettu niin monia uskontoja jotka ovat käyttäneet niin monia vuosisatoja yrittäen todistaa jumalansa olemassaolon, ettei edelleenkään todellista, konkreettista, substantiaalista tai pitävää todistetta ole löydetty. Buddhalaiset välttävät ottamasta kantaa (uskomasta) ennen kuin tuollaisia todisteita toimitetaan.
Kolmas syy siihen, miksi Buddha ei uskonut jumalaan on se, että uskominen ei ole tarpeellista. Jotkut väittävät, että on tarpeellista uskoa jumalaan, jotta maailmankaikkeuden alku saataisiin selitettyä. Mutta asia ei ole niin. Tiede on selittänyt hyvin vakuuttavasti kuinka maailmankaikkeus sai alkunsa, eikä tuota selitystä varten tarvittu jumalaa. Jotkut väittävät, että jumalaa tarvitaan onnellisen, mielekkään elämän elämiseksi. Jälleen voimme nähdä, ettei asia ole niin. On olemassa miljoonia ateisteja ja vapaa-ajattelijoita, puhumattakaan monista buddhalaisista, jotka elävät hyödyllistä, onnellista ja mielekästä elämää uskomatta jumalaan. Jotkut väittävät, että tarvitaan uskoa jumalaan, koska ihmisillä – ollen heikkoja – ei ole voimaa auttaa itseään. Jälleen todisteet viittaavat päinvastaiseen. Usein kuulee ihmisistä, jotka ovat ylittäneet suuren invaliditeetin tai vamman, huonot mahdollisuudet ja vaikeudet omien sisäisten resurssiensa avulla – omien ponnistelujensa kautta ja ilman uskoa jumalaan. Jotkut väittävät, että jumalaa tarvitaan pelastamaan ihminen. Mutta tämä väite pätee vain jos uskot pelastuksen teologiseen käsitteeseen, eivätkä buddhalaiset hyväksy sellaista käsitettä. Omaan kokemukseensa perustuen Buddha näki, että jokaisella ihmisellä oli kyky puhdistaa oma mielensä, kehittää rajaton rakkaus ja myötätunto ja täydellinen ymmärrys. Hän siirsi mielenkiinnon taivaista sydämeen ja kannusti meitä löytämään vastauksia ongelmiimme itseymmärryksen kautta.
K: Mutta jos jumalia ei ole, kuinka maailmankaikkeus syntyi?
V: Kaikissa uskonnoissa on myyttejä ja tarinoita, jotka yrittävät vastata tähän kysymykseen. Muinaisina aikona kun ihmiset eivät yksinkertaisesti tienneet, tuollaiset myytit olivat riittäviä, mutta nykyaikana; fysiikan, astronomian ja geologian aikana tieteelliset faktat ovat syrjäyttäneet tuollaiset myytit. Tiede on selittänyt maailmankaikkeuden synnyn turvautumatta ajatukseen jumalasta.
K: Mitä Buddha sanoo maailmankaikkeuden alkuperästä?
V: On mielenkiintoista, että Buddhan selitys maailmankaikkeuden alkuperästä vastaa hyvin tarkkaan tieteellistä näkemystä. Aganna Sutta-nimisessä kirjoituksessa Buddha kuvasi maailmankaikkeuden tuhoutuneen ja jälleenkehittyneen nykyiseen muotoonsa lukemattomien miljoonien vuosien aikana. Ensimmäinen elämä muodostui veden pinnalle ja jälleen, lukemattomien miljoonien vuosien aikana, kehittyi yksinkertaisista monimutkaisiin organismeihin. Kaikki nämä prosessit ovat vailla alkua tai loppua, ja lähtivät liikkeelle luonnollisista (/luonnon) syistä.
K: Sanot, ettei jumalan olemassaolosta ole todisteita. Mutta mitä ovat ihmeet?
V: On monia, jotka uskovat että ihmeet ovat todiste jumalan olemassaolosta. Kuulemme hurjia väitteitä siitä, että on tapahtunut paranemista, mutta emme koskaan saa riippumatonta todistajanlausuntoa lääkäreiltä tai kirurgeilta. Kuulemme toisen käden kertomuksia jostakusta, joka pelastui ihmeellisellä tavalla tuholta, mutta emme koskaan saa silminnäkijän kertomusta siitä mitä oletettavasti tapahtui. Kuulemme huhuja, että rukous suoristi sairaan kehon tai vahvisti kuihtuneen raajan, mutta emme koskaan näe röntgenkuvia tai saa kommentteja lääkäreiltä tai sairaanhoitajilta. Hurjat väitteet, toisen käden kertomukset ja huhut eivät korvaa vankkoja todisteita, ja vankat todisteet ihmeistä ovat hyvin harvinaisia.
Kuitenkin, toisinaan selittämättömiä asioita tapahtuu. Mutta kykenemättömyytemme selittää sellaisia asioita ei todista jumalan olemassaoloa. Se todistaa vain sen, että tietomme ei vielä ole täydellistä. Ennen kuin kehitimme nykyaikaisen lääketieteen, kun ihmiset eivät tietäneet mikä aiheutti sairauden, he uskoivat jumalan tai jumalien lähettäneen sairaudet rangaistuksena. Nyt tiedämme, mikä aiheuttaa sellaiset asiat ja kun sairastumme, otamme lääkettä. Ajan mittaan tietomme maailmasta tulee täydellisemmäksi ja kykenemme ymmärtämään mikä aiheuttaa selittämättömät tapahtumat, aivan kuten voimme ymmärtää mikä aiheuttaa sairauden.
K: Mutta koska niin monet ihmiset uskovat jonkinlaiseen jumalaan, sen täytyy olla totta.
V: Ei niin. Oli aika, jolloin kaikki uskoivat maailman olevan litteä, mutta he kaikki olivat väärässä. Se kuinka monta ihmistä uskoo johonkin ajatukseen ei ole mitta tuon ajatuksen totuudesta tai valheellisuudesta. Ainoa tapa jolla voimme kertoa, onko ajatus totta vai ei, on että katsomme faktoja ja tutkimme todisteita.
K: Jos kerran buddhalaiset eivät usko jumaliin, mihin uskotte?
V: Emme usko jumaliin, koska uskomme ihmiseen. Uskomme, että jokainen ihmisolento on kallisarvoinen ja tärkeä, että kaikilla on potentiaali kehittyä buddhaksi – täydellistyneeksi ihmiseksi. Uskomme että ihmiset voivat kasvaa yli tietämättömyydestä ja irrationaalisuudesta ja nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat. Uskomme että inho, viha, pahantahtoisuus ja kateus voidaan korvata rakkaudella, kärsivällisyydellä, anteliaisuudella ja ystävällisyydellä. Uskomme, että kaikki tämä on jokaisen henkilön saavutettavissa buddhalaisten toverien ja Buddhan esimerkin avulla, jos he vain itse ponnistelevat. Kuten Buddha sanoo:
”Kukaan muu kuin me itse ei pelasta meitä,
Kukaan ei voi, eikä kukaan saata.
Meidän itsemme täytyy kulkea polku,
Mutta Buddhat näyttävät selkeästi tien”
(Dhammapada 165)
Vastaukset 14
Vanhimmat
ateisteilla näköjään kysyntää riittää, kun jo buddhan palvelijatkin yrittävät heitä kalastaa joukkoonsa vieläpä perustelemalla, no kun meilläkään ei ole mitään jumalaa tyyliin...
Minun puolestani ateistit voivat pysyä ateisteina. Mielestäni tuo kirjoitus ei ollut "kalasteleva" tai omaa dogmaa tyrkyttävä, mutta eri ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Myönnän toki, että saattoi olla virhe lähettää tuo viesti tälle palstalle.
Nyt varmaan se buudha suuttuu ja sen ikihymy hyytyy.
Kovasti ateistisia ajatuksia. Tuo teksti voisi olla vaikka minun kirjoittama, ajattelen jumalista juuri noin. Uskovilta voit saada mielenkiintoista ja hauskaa kritiikkiä, kannattaisi ehkä postata viesti 'Uskonto', 'Kristinusko' tai 'Herätysliikkeet'-palstalle.
Enpä taida postata. Luulen tietäväni etukäteen kristittyjen reaktion, eikä siitä ole hyötyä kenellekään.
Lähetin tuon jutun tänne lähinnä osoittaakseni, että kaikkia uskontoja ei pitäisi laittaa samaan koriin. Buddhalaisuus on lähellä tieteellistä ajattelutapaa, kuten esim. Albert Einsteinin kommentit asiasta osoittavat.
Minusta on myös mielenkiintoista nähdä, kuinka monella ateismi perustuu eri uskontoihin & filosofioihin tutustumiseen ja niiden perusteelliseen vertailuun, kuinka monen kohdalla taasen ateismi on sokea, kaikkiin "uskontoihin" kohdistunut torjuntareaktio. Epäilen, että näitä jälkimmäisiäkin on.
Niin, itse olen aina pitänyt buddhalaisia hieman kanssa sieluina. Virkistävää että löytyy uskontoja jotka eivät väitä omistavansa sitä ehdotonta ainoaa totuutta, vaan ovat valmiita etsimään ja tutustumaan tähän ihmeelliseen maailmankaikkeuteen. Lienenkö myös oikeassa jos totean että yhtään sotaa ei olla käyty jossa buddhismia oltaisiin käytetty sodan aloittamiseen ja lietsomiseen.
"Niin, itse olen aina pitänyt buddhalaisia hieman kanssa sieluina."
Tarkkaan ottaen buddhalaisuus ei ole ateistinen -buddhalaiset eivät vain piittaa jumalista. Mutta ateisti voi aivan hyvin olla buddhalainen, kuten tuon postaamani tekstin henkilö.
Buddhalaiset eivät kuvittele, että heidän "uskontonsa" olisi ainoa oikea, vaan ajattelevat että erilaisille ihmisille sopivat erilaiset uskonnot. Siksi varsinaista käännytystyötä/aivopesua ei tehdä, tiedottamista kyllä.
Ulkoisia juttuja katsoessa länsimainen ihminen päätyy helposti virhetulkintoihin (esim. siihen että buddhaa/buddhia palvottaisiin jonkinlaisina jumalina). Joissakin Aasian maissa on saatettu osittain vajota tavallisen uskonnon tasolle, mutta kyllä buddhalaisuuden perushenki on aivan jotain muuta.
"Lienenkö myös oikeassa jos totean että yhtään sotaa ei olla käyty jossa buddhismia oltaisiin käytetty sodan aloittamiseen ja lietsomiseen."
Lienet oikeassa. Totuuden nimissä on toki sanottava, että rajatapauksiakin on, esim. tiibetiläisten keskinäiset kahinat. Noissa on kuitenkin ollut tunnistettavissa selvää poliittista peliä. En usko, että ketään olisi koskaan käännytetty miekan voimalla buddhalaiseksi, sellainen on vastoin kaikkea sitä mitä dharma opettaa.
...buddhalaiseksi kirjoituksesi ansiosta.
Minulla on meneillään jonkinlainen x-kympin kriisi. Elämä on ihan ok kaikin puolin, enkä edes kaipaa mitään syvempää selitystä olemassa ololleni. En kaipaa pelastusta "sielulleni". Uskovaisten jutut ärsyttävät ja tuntuvat jotenkin karmean pinnallisilta ja suorastaan tyhmiltä.
Mutta kuitenkin jonkinlainen "sielunhoito" tekisi hyvää, sitä en kiistä. Täytyy tutustua tarkemmin buddhalaisuuteen.
Kiitos.
Käänsin tuohon alle vanhan tarinan Buddhan ajalta ja sitä seuraavan muutaman rivin opetuksen. Tyyli on kenties vanhaa, mutta asia käynee selväksi:
Olipa kerran Upali-niminen mies. Hän oli toisen uskonnon seuraaja, ja meni Buddhan luokse väitelläkseen hänen kanssaan ja yrittääkseen käännyttää Buddhan. Mutta Buddhan kanssa juteltuaan hän vaikuttui niin syvästi, että päätti ryhtyä Buddhan seuraajaksi. Mutta Buddha sanoi:
"Perehdy asiaan ensin tarkoin. Kunnon tutkiminen on hyväksi kaltaisellesi tunnetulle henkilölle."
"Nyt olen entistäkin tyytyväisempi kun Buddha sanoo minulle: perehdy asiaan ensin tarkoin.. Sillä jos jonkun toisen uskonnon jäsenet olisivat saaneet minut oppilaakseen, he olisivat kuljettaneet ympäri kaupungin kylttiä, 'Upali on liittynyt uskontoomme', mutta Buddha sanoo minulle: 'Perehdy asiaan ensin tarkoin. Kunnon tutkiminen on hyväksi kaltaisellesi tunnetulle henkilölle.'"
Buddhalaisuudessa ymmärtäminen on tärkein asia, ja ymmärtäminen vie aikaa. Joten älä ryntää buddhalaisuuteen impulsiivisesti. Käytä aikaa, kysy kysymyksiä, mieti tarkkaan, ja tee päätöksesi vasta sitten. Buddha ei ollut kiinnostunut suurista oppilasmääristä. Hän oli kiinnostunut siitä, että ihmiset seuraisivat hänen opetuksiaan tarkan tutkimisen ja faktojen pohtimisen tuloksena.
Jos haluaa tutustua buddhalaisten ajattelutapaan, kannattaa aloittaa muualta kuin suomi24:n buddhalaisuus-ryhmästä, tai mistäkään muusta netin keskusteluryhmästä. Anonyymi keskustelu tuo ihmisistä esille huonoimman puolen.
...täytyy tutustua tarkemmin buddhalaisuuteen. Ja rauhallisesti.
Ehkä minulla on nyt menossa kyselyvaihe. Toivottavasti jossakin vaiheessa buddhalaisuus antaa minulle henkisesti jotakin.
Sellainen jatkokysymys, että kuuluiko se sielunvaellusoppi buddhalaisuuten? Sitä näet olisi vähän vaikea niellä...
Tarkkaan ottaen sielunvaellusoppi eli oppi reinkarnaatiosta kuuluu hindulaisuuteen. He uskovat siihen, että tietty, muuttumaton sielu kulkee elämästä toiseen, aivan kuin nauha pujotettuna helmien läpi.
Buddhalaisuudessa käytetään termiä jälleensyntyminen. Se, mikä jälleensyntyy ei ole tämä nykyinen persoonamme (joka muuttuu kaiken aikaa jo elämämme aikana ja katoaa kuolemassa), vaan tietyt syvemmän tason taipumukset, eräänlainen varastotajunta. Mitään pysyvää sielua/minää ei buddhalaisten mielestä ole olemassa, vaan kaikki muuttuu. Buddhalaista käsitystä jälleensyntymisestä voisi verrata kynttilän liekin sytyttämiseen toisella kynttilällä. Uusi liekki ei ole sama, mutta ei täysin erikään.
Tuo ajatus jälleensyntymisestä johtuu ainakin osittain siitä, että buddhalaiset eivät ole löytäneet mitään todisteita sille, että tietoisuus/mieli voisi syntyä aineesta - ne ovat täysin erilaatuiset. Mielellä ei ole mitään niistä ominaisuuksista joita annamme aineelle (koko, väri, paino, haju jne). Harvemmin omenan siemenistä kasvaa appelsiineja, samalla tavalla aine ei voi toimia aineettoman alkuunpanijana.
Peruste sille, että sinulla on mieli/tietoisuus tällä hetkellä, on se että sinulla oli se edellisellä hetkellä. Syy ja seuraus siis. Kun jatkaa tätä samaa ajatusketjua, huomaa että tietoisuuden on täytynyt olla olemassa jo ennen hedelmöittymistä. Toisin sanoen mieli on aluton ja loputon - ei ole syntynyt, mutta ei voi myöskään tuhoutua. Mieli on samaistunut / liittynyt tähän kehoon munasolun hedelmöittymisen vaiheessa.
Buddhalainen käsitys saattaa tuntua oudolta, mutta kannattaa huomata se, että kaikki muut selitykset ovat vielä oudompia. Jos mieli ei ollut olemassa ennen syntymää, mistä se ilmaantui ja minne se katoaa kuoleman hetkellä? Buddhalaiset eivät joudu noin vaikean kysymyksen eteen.
Monilla ihmisillä on vahvoja muistoja entisistä elämistään. Useimmilla niitä ei kuitenkaan ole, ja monet muistavat jotain vain aivan pienenä lapsena. Monet tiibetinbuddhalaiset mestarit ovat pystyneet luettelemaan edellisen elämän palvelijoidensa nimet ensitapaamisella ja tunnistamaan vanhoja tavaroitaan. Se, että itse en muista mitään edellisistä elämistäni tarkoittaa vain sitä, että mielessäni on vielä liikaa hämmennystä ja harhoja. Tarvitaan siis harjoitusta, kuonanpoistoa.
Mainittakoon kuitenkin, että henkilö voi aivan hyvin olla harjoittaa buddhalaisuutta, vaikka ei uskoisikaan jälleensyntymiseen.
Ja pohtimista. Aine ja energia kiertää, mutta että sielukin... Sitä sietää miettiä.
Muuten kyllä buddhalaisuus vaikuttaa positiiviselta uskonnolta. Jatkan myös tutustumista...
Kysyttiinköhän haastateltavalta missään vaiheessa, että mitä hän takoittaa tällä jumalalla, josta puhuu?