Kertokaa

Oli synkkä, sateinen, syksyinen yö...
Punahilkka hortoili humalassa metsäpolulla huudellen: Isoo sutta ken pelkäisi, pelkäisi, pelkäisi.. Ja susi tuli.....

olipa kerran matti
jolla oli pikkuinen katti
ja katilla suussa patti,
matti vei lääkäriin katin
joka poisti suusta patin,
antoi lääkäri matille mukaan ratin
jolla matti voi syöttää pikkuisen katin
nyt nukkuu hyvin yönsä matti
eihän enää nau’u nälkäinen katti

Takkutukan pulma

Takkutukka, Mulli Mustikka ja Matti Muusi ovat parhaita ystävyksiä. He kaikki asuvat Muusilassa, tarkemmin vielä Siwwauwwa-kaupan yläkerrassa. Muusila on rauhallinen kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Siwwauwwa-kauppa sijaitsee Kuusientiellä, ja kauppaa pitää Herra Pottunen. Yhtenä aivan tavallisena päivänä ystävykset Takkutukka, Mulli ja Matti palaavat koulusta kotiin ja Takkutukka huomaa hirvittävän asian hiuksissaan. Takkutukan hiukset ovat syntymästä saakka olleet komeat ja takkuiset, mutta nyt ne ovat yhtäkkiä alkaneet selvitä jostain käsittämättömästä syystä. Kokonaiset hiustupot alkavat vähentyä ja pitkä takkuinen tukka näyttää jo ihan erilaiselta.

Takkutukka ei kestä tätä enempää. Hänen on pakko löytää jokin ratkaisu hiustensa selviämiseen, ja hän lähtee ystäviensä Mulli Mustikan ja Matti Muusin kanssa rouva Pottusen luo. Rouva Pottunen on Muusilan kuuluisimman hiushoitolan omistajatar ja löytää varmasti keinot, joilla Takkutukan hiusten selviämisen saa loppumaan. Ystävykset koputtavat hiushoitolan oveen. Ystävällinen rouva Pottunen avaa hoitolansa oven ja pyytää Takkutukan ystävineen sisälle.

Minulla on suuri pulma, pitkä ja takkuinen tukkani on yhtäkkiä alkanut selvitä, eikä mikään tunnu auttavan. Voisitko sinä auttaa minua? Takkutukka sanoo lohduttomana.

No katsotaanpa, istu tähän tuoliin, niin minä haen hiussuurennuslasini ja tutkin päänahkasi, lohduttelee rouva Pottunen.

Hetken aikaa tarkasti tutkittuaan rouva Pottunen ehdottaa, että Takkutukka voisi koittaa voimakkainta hiusgeeliä. Jospa se auttaisi tähän pulmaan. Takkutukka, Mulli Mustikka ja Matti Muusi kiittävät rouva Pottusta avuliaisuudesta, ottavat kokonaisen hiusgeelituubin mukaansa ja sulkevat toiveikkaina hiushoitolan oven ja lähtevät juosten kohti kotiaan.

Kotona Takkutukka menee eteisen suuren peilin eteen, avaa hiusgeelipakkauksen, puristaa ja toivoo, että vihdoin tämä auttaisi. Hän sivelee ja hieroo geeliä ympäri hiuksiansa, odottaa hetken ja katsoo uudelleen peiliin.

Voi ei! Ei tämäkään auta! manaa Takkutukka hiukset taas enemmän selvinneinä.

Mitä mä nyt teen? Takkutukka ajattelee ja painava kyynel vierähtää hänen poskelleen.

Samassa ovikello soi. Mulli Mustikka ja Matti Muusi ovat tulleet heti katsomaan, kuinka hiusgeeli on vaikuttanut Takkutukan hiuksiin.

Joko sinä laitoit sitä ainetta tukkaasi? kysyi Mulli.

Mutta sehän näyttää ihan samanlaiselta kuin äskenkin, eikö se auta, utelee Matti.

No kai te nyt näette, että ei se tosiaankaan auta! Takkutukka huutaa punaisena ja vielä vähän itkuisena.

Minä keksin! Olen kuullut hiustaikuri Hiuksesta, joka asuu hyvin kaukana jossain toisella puolen maapalloa, mennään sen luo pyytämään neuvoa, Matti Muusi sanoo innostuneena.

Voisiko se muka auttaa? epäilee Mulli Mustikka.

Nyt on kyllä pakko yrittää kaikkia mahdollisia keinoja, mutta millä pääsemme sinne, eihän meillä ole edes autoa, pohtii Takkutukka.

Lainataan herra Pottuselta autoa, kyllä se varmaan voisi lainata näin hyvään ja tärkeään tarkoitukseen! Matti keksii ja samassa ystävykset juoksevat alakertaan tavoittaakseen herra Pottusen.

Ystävykset saivat kuin saivatkin herra Pottusen auton lainaksi ja valmistautuivat pitkälle matkalle tarkoin. He ottivat mukaansa runsaasti evästä ja tankkasivat auton tankin piripintaan. Kännykät he latasivat kaiken varalta, mutta eivät he olleet peloissaan, vaan pikemminkin innoissaan alkavasta seikkailusta kohti Mölötökköä, hiustaikuri Hiuksen maata. Mölötökkö on paljon Muusilaa suurempi paikka, jonne joutuu matkustamaan monta päivää, joten evästä ja bensiiniä kyllä kuluu. Takkutukka sai isältään ja äidiltään vielä vähän taskurahaa pahan päivän varalle, jos he sattuvat tarvitsemaan kiireisesti rahaa päästääkseen Mölötökköön hiustaikurin pakeille.

Vähän ennen puoltayötä Takkutukka, Matti ja Mulli vihdoin käynnistivät herra Pottuselta lainaamansa sinisen auton ja käänsivät kulkunsa kohti teitä, joilla he eivät ole ennen vielä käyneetkään. Taakse jäi Kuusientien kauppa ja Muusila vähitellen kokonaan ja Takkutukan ja ystävien piti kaivaa jo kartta esille. Yhtäkkiä kesken matkanteon kuului kauhea pamahdus.

AAAA- APUA! huusivat toverukset yhteen ääneen. Takkutukka jarrutti äkisti ja sai auton pysähtymään tien viereen.

Mitä nyt tapahtui? kysyi juuri sikeästä unesta herännyt Matti.

He nousivat ulos autosta ja kiersivät auton ympäri. Ja tietysti huonoksi onnekseen he huomasivat vasemman takarenkaan puhjenneen laina-autosta. Mulli Mustikka avasi neuvokkaasti takaluukun ja kaivoi sieltä vararengasta.

Voi hönttinen sentään! kuului voimakkaana Mullin suusta.

Ei täällä mitään vararengasta ole, mitäs nyt tehdään? ärisi Mulli ja viskoi ylimääräisiä tavaroita kiukuissaan pitkin tienvartta.

Hei, soitetaan Henan Lentoautokorjaamoon! Sinne isäkin on joskus soittanut yllättävän hädän sattuessa, keksi puolestaan Matti ja näppäili jo numerotiedustelun numeroa kännykkäänsä.

Matti Muusi sai yhteyden Henan Lentoautokorjaamoon, siis helikopteriin, joka auttaa kaikkia tien päällä hätään tai onnettomuuteen joutuneita nopealla palvelulla. Muutaman minuutin kuluttua alkoikin jo kuulua helikopterin ääniä ja valot lähestyivät vilkkuen pilkkopimeällä taivaalla. Helikopteri laskeutui pimeälle valtatielle hyvin vaivattomasti ja sieltä kapusi ulos isokokoinen mieshahmo.

Henan Lentoautokorjaamo palveluksessanne, miten voin auttaa? kysyi tuo mies, joka esitteli samalla itsensä itse Henaksi.

Meiltä puhkesi rengas, eikä meillä ole vararengasta, kun tämä auto on vain lainassa meillä, Takkutukka yritti selvittää.

Jaa-ha, helppo homma, mulla on aina ylimääräisiä autonrenkaita kyydissä, kun nykyajan kuskit eivät osaa tarkistaa autonsa varustusta ennen pitkää ajomatkaa. Tässä menee vartti, ottakaa rennosti, mä hoidan tämän kyllä kuntoon, Hena selvitti itsevarmasti.

Ja tasan viidentoista minuutin kuluttua Hena nousi auton sivusta takaisin tolpilleen ja toivotti hyvää matkaa. Takkutukka kysyi:

Mitäs tämä palvelu maksaa?

No jätän tämän kerran laskuttamatta, kun on noin nuorennäköisiä kuskeja liikenteessä, mutta viekääpä omistajalle terveisiä, että hankkii oikean vararenkaan, naureskeli Hena ja häipyi helikopterinsa kyytiin ja lensi tiehensä.

Olipas se ystävällinen mies, vaikka näytti aluksi epäilyttävältä, huokasi Takkutukka ja käynnisti auton uudelleen matkan jatkumisen merkiksi.

Ystävysten matkanteko sujui hyvin ja he olivat seuraavana iltana jo Pikkulassa, jossa on maailmankuulu Pena Piljardin kaikenkirjava pelihalli ja hotelli. Ystävykset eivät ole ennen käyneet tässä pelihallissa, mutta he ovat kuulleet aika hurjia tarinoita Penasta ja heillä yöpyneistä asiakkaistaan. Herättyään asiakkaat eivät kuulemma ole olleet enää samanlaisia kuin ennen. Takkutukka kumppaneineen kurvasi kuitenkin pelihallin pihaan käydäkseen kysymässä neuvoa eteenpäin.

Ei sitten varmasti jäädä yöksi, vaikka mikä olisi, varmisteli Takkutukka.

Terve, terve, tervetuloa pelaamaan! huuteli Pena jo ovelta, kun huomasi mahdollisten uusien asiakkaiden saapuvan pihamaalle.

Hyvää iltää, olemme matkalla Mölötökköön, mutta tarvitsisimme neuvoa, miten sinne täältä Pikkulasta ajetaan, kysyi Matti.

Vai, että Mölötökköön olette matkalla, tulkaa nyt kuitenkin peremmälle, kun olette varmasti jo väsyneitä matkantekoon. Mistä asti olette ajaneet tänne Pikkulan perukoille? uteli Pena.

Muusilasta me olemme kotoisin, mutta meidän on äkkiä päästävä Mölötökköön hiustaikuri Hiuksen luo, jotta ystävämme Takkutukka saisi apua selviäviin hiuksiinsa, selvitti Mulli tilannetta.

No hyvä on, ensin tuosta risteyksestä vasemmalle ja sitten 500 kilometrin päästä uudelleen vasemmalle, siitä eteenpäin sitten Mölötökön viittojen mukaan. Turvallista matkaa! virnuili Pena ja taittoi Takkutukan kartan oikeaan asentoon.

Matka jatkui, mutta Takkutukan hiukset olivat jo melkein selvät. Oli todellakin jo kiire! Jos he eivät pääse ajoissa perille, kuka ties mitä tapahtuu. Ystävykset noudattivat tarkoin Pena Piljardin ohjeita ja kääntyivät kaksi kertaa vasemmalle, mutta kiireessä he joutuivat nostamaan vauhtinsa hyvin kovaksi. Vauhti nousi niin kovaksi, että auton hallinta alkoi olla vaikeata Takkutukan kaltaiselle nuorelle kuljettajalle, mutta hän ajatteli vain Mölötökköä ja taikuri Hiusta, joka voisi auttaa häntä vakavassa pulmassaan. Kaikki tapahtui yhtäkkiä, auto suistui tieltä ojaan ison kuopan takia. Takkutukka, Matti ja Mulli olivat varmoja, että tästä ei enää voi selvitä. He huusivat peloissaan, kun huomasivat, että mitään ei ollut enää tehtävissä, jotta saisi auton pysymään tiellä. Rytisi ja rytisi kovaa, auto paiskautui ojan penkkaan ja lopulta pysähtyi ja sammui.

Miten kävi, miten kävi? Oletteko te kunnossa? Takkutukka kysyi hädissään etupenkiltä.

Suurin piirtein olen kai kunnossa, Matti vastasi pidellen kylkeään.

Hengissä ollaan täällä takapenkilläkin, vaikersi Mulli.

Onneksi kännykät on keksitty. Ystävykset hoksasivat nimittäin jälleen soittaa Henan Lentoautokorjaamon paikalle. Koska Hena pitää majapaikkaansa Muusilassa, kesti häneltä nyt hieman kauemmin tulla onnettomuuspaikalle, mutta onneksi helikopteri on erittäin nopea kulkuneuvo ja Hena oli taas jo kuuloetäisyydellä. Nyt toverukset pääsivät lopulta Henan helikopterin kyytiin, koska autolle ei voinut tehdä enää sellaista remonttia, että sillä olisi päässyt nopeasti jatkamaan matkaa. Vihdoin Mölötökkö alkoi siintää aamun valjetessa helikopterin ikkunoista sisään ja Takkutukka alkoi jo iloita, että nyt hänen hiuspulmansa aivan varmasti ratkeaisi.

Hena tunsi hiustaikuri Hiuksen talon ja laskeutui tyylikkäästi ja vaikuttavasti suoraan pihaan. Takkutukka, Matti Muusi ja Mulli Mustikka laskeutuivat arvokkaasti mutta kiireen vilkkaa alas kopterista ja ryntäsivät taikurin taloon tuntematta kuitenkaan taikuria lainkaan.

Taikuri taikuri, auta minua ja laita tukkani takaisin takkuun! huusi Takkutukka jo ovelta.

Hetkinen hetkinen, keitäs te oikein olette ja mitäs te minun talooni tuolla tavalla ryntäätte. Tuohan on jo kotirauhan rikkomista, paheksui arvostettu taikuri.

Anteeksi arvokas hiustaikuri, mutta minä en tiedä, mitä tapahtuu, jos en saa hiuksiani enää koskaan takkuun. Ne ovat aina olleet takussa, syntymästäni saakka, surkutteli Takkutukka.

Emme kai matkustaneet tänne turhaan? pohtivat puolestaan Mulli ja Matti, jotka olivat jo lopen uupuneita matkustamisesta ja Takkutukan ongelmasta.

No kai minun täytyy sitten yrittää, sanoi taikuri lopulta.

Taikuri keräsi voimia ja äkkiä taikurin talossa syntyi hirmuinen tuuli ja taikuri lausui seuraavat sanat niin painokkaasti ja taidokkaasti kuin vain taikurit osaavat:

Tukkaas taion takkus takas, tukkaan taion takkus takas!

Mutta mitään ei tapahtunut, ei vaikka taikuri yritti vielä neljännenkin kerran, ja viidennenkin. Turhaan tulivat Takkutukka ja kumppanit näin kauas.

Mitäs nyt, lähdemmekö vain kotiin? kysyi Takkutukka jo toinen kyynel silmäkulmassaan.

Kaikkemme olemme tehneet, mitä muuta enää voi tapahtua tai mikä muu enää voisi auttaa minua.

Ystävykset lähtivät taikurin luota itkien ja kysyivät vielä Henalta, josko hän voisi kuljettaa väsyneet ja surulliset matkalaiset takaisin Muusilaan. Hena totta kai lupasi, mutta Takkutukka ajatteli ääneen:

Mitä minulle nyt tapahtuu? Loppuuko elämäni nyt tähän? Hiukseni ovat täysin selvät, ei kiharan kiharaa eikä takun takkua. Voiko hiusten selviäminen olla lopun alku?

He nousivat kopterin kyytiin, Hena käynnisti moottorit ja pian he nousivat ilmaan. Kotimatkalle oli luvattu myrskyistä säätä ja Hena suunnisti rauhallisesti eteenpäin. Takkutukka, Matti ja Mulli olivat nukahtaneet rankan reissun jäljiltä. Yhtäkkiä salama välähti, kuului karmea räsähdys ja helikopteri tärähti ilmassa ja putosi kymmenen metriä alaspäin.

APUA! Tipummeko me? huusivat toverukset yhteen ääneen peloissaan.

Ei hätiä mitiä, pieni salama vain koetteli kopteria, näitä sattuu aina myrskyissä. Olette turvallisessa kyydissä, lupaan sen, Hena rauhoitteli ja käänsi kurssia kohti Muusilaa.

Katso! huusi Matti Mullilla osoittaen Takkutukan hiuksia.

Hiuksesi ovat taas takussa! Salama teki sen! huomasi Mulli.

Takkutukka koetteli arasti hiuksiaan uskomatta äskeistä todeksi.

Totta! Tosiaan! Tukkani on jälleen takussa, mahtavaa, ihanaa! Ei mitään hätää enää! Takkutukka iloitsi.

Hiustaikuri istuskeli samalla ikivanhassa keinutuolissaan ja hymyili.

Vai että salama laittaisi tukan takkuun... Onnistuinpas jymäyttämään.

Taikuri oli suunnitellut koko salaman ja myrskyn, mutta tuotti suuren ilon Takkutukalle ja hänen ystävilleen Matti Muusille ja Mulli Mustikalle, jotka eivät ikipäivänä unohda erikoista seikkailuaan.

Arvo Ylpön koulu 2b-luokka

Akaa