Onkohan siinä käynyt niin, ettei nyky nuorilla ole enää sinniä riittävästi? Elämän tarjoamien päivittäisten vastoinkäymisten kestäminen on muuttunut mahdottomaksi. Alkaa masentaa, psyyke muuttuu, syrjäydytään yhteiskunnasta, ruvetaan ihmisvihaajaksi ja lopulta viattomat pannaan kärsimään kun sisäinen tuska muuttuu sietämättömäksi.
Ennen välitettiin toisista. Sekin joka oli vähän hiljaisempi sai paikkansa yhteisöstä. Maahan lyötyä ei potkittu vaan se vedettiin pystyyn ja jopa autetiin puhdistamaan vaatteet.
Joskus jos oli oikein paha olla, lähdettiin porukalla vetämään lärvit, nollattiin tilanne. Sekin hiljainen otettiin mukaan. Kaveria ei jätetty. Jos vitutti oikein paljon käytiin kännipäissään kaatamassa muutama puu metsästä. Tappeluita ei haettu, eikä muiden vahingoittaminen kuulunut asiaan tuolloin.
Nyky-yhteiskunta on toki muuttunut noista ajoista. Muista välittäminen on unohtunut.
Se välittämään oppiminen voisi alkaa jälleen sieltä kotoa. Vanhemmilla on kiire, tottakai, mutta yrittää voisi... Osoittaa kiinnostusta oman lapsen tekemisistä. Muistaa vähän kehuakin välillä. Koskettaa, taputtaa ja olla vähän hyvänä. Käydä peittelemässä kun mennään nukkumaan. Ottaa viereen jos pelottaa. Kun lapsesta tulee teini, voisi olla edelleen kiinnostunut. Harrastaa vähän yhdessä. Järjestää aikaa yhdessäoloon... jne.
Terve sielu on terveessä ruumiissa, tiedettiin jo ennen muinoin. Kun on opittu kotona perusasiat huomioi muut ihmiset eri tavalla, ne hiljaisetkin. Ja kun sen hiljaisenkin kotona on perusasiat kunnossa, menee aina vaan paremmin.
Ennen välitettiin toisista. Sekin joka oli vähän hiljaisempi sai paikkansa yhteisöstä. Maahan lyötyä ei potkittu vaan se vedettiin pystyyn ja jopa autetiin puhdistamaan vaatteet.
Joskus jos oli oikein paha olla, lähdettiin porukalla vetämään lärvit, nollattiin tilanne. Sekin hiljainen otettiin mukaan. Kaveria ei jätetty. Jos vitutti oikein paljon käytiin kännipäissään kaatamassa muutama puu metsästä. Tappeluita ei haettu, eikä muiden vahingoittaminen kuulunut asiaan tuolloin.
Nyky-yhteiskunta on toki muuttunut noista ajoista. Muista välittäminen on unohtunut.
Se välittämään oppiminen voisi alkaa jälleen sieltä kotoa. Vanhemmilla on kiire, tottakai, mutta yrittää voisi... Osoittaa kiinnostusta oman lapsen tekemisistä. Muistaa vähän kehuakin välillä. Koskettaa, taputtaa ja olla vähän hyvänä. Käydä peittelemässä kun mennään nukkumaan. Ottaa viereen jos pelottaa. Kun lapsesta tulee teini, voisi olla edelleen kiinnostunut. Harrastaa vähän yhdessä. Järjestää aikaa yhdessäoloon... jne.
Terve sielu on terveessä ruumiissa, tiedettiin jo ennen muinoin. Kun on opittu kotona perusasiat huomioi muut ihmiset eri tavalla, ne hiljaisetkin. Ja kun sen hiljaisenkin kotona on perusasiat kunnossa, menee aina vaan paremmin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti nykyiset pientenlasten vanhemmat ymmärtävät tehdä juuri niin kuin kirjoitit. Itse ainakin olen toiminut juuri noin. Tavat opitaan kotona.