MIKÄÄN LAKI TAI ASETUS

hidas ja aikaa vievä. Mutta totta on, että tärkeiden kansallisten asioiden kyseessä ollen, sitä on myös mahdollisuus nopeuttaa huomattavasti - jos halutaan ja ymmärretään se tehdä.

Onhan se nyt tullut selväksi, ettei Kansallinen Kivääripuolue eli Kansallinen Kokoomus halua tehdä mitään muutoksia aselakiin eikä mihinkään muuhunkaan.

Britanniassa kiellettiin käsiaseet yksityishenkilöiltä. Aseilla tehdyt rikokset ovat sen jälkeen heillä lisääntyneet. Kuinka monta murhaa on jäänyt tekemättä välineen puuttumisen vuoksi? Väittäisin ettei yhtään. Mikäli käsiaseet yksityisiltä kielletään, sillä ei tule olemaan mitään vaikutusta niihin liittyvään rikollisuuteen. Vaikutus voi olla jopa rikollisuutta lisäävä kun aseiden ostajat suuntaavat suoraan pimeille markkinoille. Siellä kun ei haastatella edes ensiaseen ostajaa.

Aseen helppo piilotettavuus on melko surkea perustelu. Saarikin marssi kouluun ison kassin kanssa mikä olisi voinut pitää sisällään pidemmänkin aseen. Haulikosta on liiankin helppo tehdä lyhyt. Mitä turvaa aseen huono piiloitettavuus tuo? Jos Saari olisi mennyt kouluun haulikko olalla, lopputulos olisi ollut yhtä murheellinen.

Tämänkin tragedian johtopäätöksissä on syytä keskittyä olennaiseen. Käsiaseiden totaalikieltäminen yksityisiltä olisi vain ja ainoastaan poliittista käsien pesua millä ei olisi haluttua vaikutusta. Syytepallon paiskominen eri viranomaisten välillä on yhtä lailla turhaa. Poliitikkojen tehtävä on jakaa yhteiskuntamme resursseja ja mopolla ei pääse miljoonaa. Se kouluterveydenhuollosta. Kovinkaan moni meistä tuskin haluaa poliisivaltiota, missä "musta tuntuu" riittää poliisille perusteeksi puuttua ihmisten elämään. Jälkiviisaus on liiankin helppoa.

Millä sitten olisi merkitystä tällaisten tragedioiden ehkäisyn kannalta? Pitäisikö pureutua siihen, miksi meidän nuoret voi näin huonosti? Tärkein asia mihin mielestäni poliitikkojenkin tulisi keskittyä jälkipuinnissa on perhe. Sillä ei tunnu olevan nyky-yhteiskunnassamme minkäänlaista itseisarvoa. 90-luvun laman ja sen jälkeinen kilpailuyhteiskunnan jäljet näkyvät. Poliitikkojen puheissa perheet on huomioitu, mutta käytäntö on jotain muuta. Vanhemmat luovat uraa ja työtön survotaan tarvittaessa töihin satojen kilometrien päähän kotoa. Se onko perheellä aikaa tai voimia toisilleen, tuntuu olevan nykyään täysin merkityksetöntä. Kilpailukyvyn rumpua on hakattu jo niin paljon, että olemmeko unohtamassa mitä perhe ja vanhemmuus tarkoittaa?

Mitähän aikuistuva nuori miettii ihmiskunnasta esim. katsoessaan uutiskuvaa öljykenttien valtaussodista? Senkin länsimaat hiljaisesti hyväksyvät, joten se lienee oikeutettua. Tuskin sitäkään katsoessa ihmishengen arvo nuoren mielessä juuri nousee.

Maailmassa tehdään aikuisten toimesta ja hyväksymänä hulluja asioita taloudellisistakin syistä. Siihen kun yhdistetään eri olosuhteista johtuva vanhemmuuden puute, tarvitseeko tuloksia ihmetellä? Lapsesta asti kaduilla kasvaneillekin muodostuu omanlaisensa moraali. Lähimmäisen hyvinvointi saattaa olla heille kovinkin vieras käsite. Yhteiskuntamme tukee kilpailuasetelmaa, missä yksilön kuuluu voittaa lähes keinolla millä hyvänsä. On aivan yksi ja sama, mitä arvoja me aikuiset/yhteiskunta painotamme puheissamme, jos toimimme itse puheitamme vastaan. Vanha viisaushan kuuluu, jos teot ja puheet ovat ristiriidassa, usko tekoja.

Aselupien tiukentaminen voi silti olla ihan paikallaan. Kritisoin sitä sen vuoksi, että tällainen höpinä vie huomiota todellisista ongelmien aiheuttajista ja päästää päättäjät miettimästä todellisia syitä ja seurauksia. Melko todennäköistä on, että yhteiskunnassamme ei tämänkään tragedian seurauksena muutu oleellisesti mikään. Nuoret tulevat voimaan pahoin edelleenkin ja vastaavia murhenäytelmiä tulee tapahtumaan. Käsiaseiden totaalikiellosta kärsivät ainoastaan tuhannet vastuulliset ammunnan harrastajat tai sellaiseksi aikovat. Ja pyörä jatkaa pyörimistään...

Aika mielenkiintoista että jos totaalikieltoa ei aseille tule heti,leimataan sotahulluksi.
Tokihan olisi verraten ihanaa jos emme vihaisi,hakkaisi ja tappaisi toisiamme. Vaimoja ei hakattaisi,eikä naapurin setä vikittelisi sitä alaikäistä poikarukkaa.
Mutta hetkinen,onhan nämäkin kaikki kielletty laissa.Ja tapahtumia on varsin runsaasti enemmän kuin tällaisia koulusurmia,ehkä onneksi,mutta toisaalta taas... Olisiko nyt sitten tulkittava niin,että perheväkivaltatapauksissa poliisilla tulisi olla oikeus päättää avioerosta?

Vai olisiko pihkaniskan puheissa sittenkin joku totuuden siemen. Ehkä vika/syy tapahtuneelle ei olekkaan siinä että tuhannet ihmiset harrastavat ampumista,katsovat elokuvia jne.
Itselläni on ollut kauan aseita,eikä kuitenkaan ole tullut edes leikillään ketään osoiteltua.Vaikka joskus olen tavannut henkilön jota ilmankin pärjäisi,ei ole asekaapin avain käteen ilmaantunut.

En missään nimessä vastusta aseiden hankintaan liittyvien lupamenettelyjen olemassaoloa. Mutta se,että ratkaisuna on aina totaalinen kieltäminen,ei vaan oikein istu päähän.