Muutetiinko tämä jae

asioista vähän eri kantilta.

Matteushan liikkui Jeesuksen seurassa, eli hänellä pn tarkin tieto miten asiat on.

Paavali tuli vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen uskoon eikä tavannut Jeesusta muuta kuin ilmestyksissä.

puhuu itsestään monikossa, (1Moos1:26 "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme...") koska Jeesus ja Pyhä Henki oli läsnä siinä ja osallistuivat luomistyöhön.

Eri asia!
Juutalaisen kasteessa pestiin pois vanha liitto.
He olivat jo "Isässä" vanhan liiton kautta.
Matteuksen kastekäsky oli "kaikkia kansoja" koskeva.
Vastaava ero on myös kastettavien iässä. Olihan mahdotonta kastaa vain pikkulapsia, kun aikuisetkin olivat tuolloin vielä kastamatta. Siksi alussa on esillä aikuisten kastamiset.
Mutta kun aikuiset olivat kastettuja, korjattiin kasteella puutetta vain uusille ihmisille perheissä.
Lasten kastaminen käy selville varhaisten kirkkoisen teksteistä.
Matt. 28 .luvun kastekäsky velvoittaa KASTAJIA opettamaan kastettavilleen sen, mitä Jeesus oli opettanut opetuslapsilleen.
Ei sitä mitä ihmiset nyt kastettaville ovat opettavinaan.
On kummallista ,että kastajat saivartelevat tapa-asioissa ja toimivat itse opetuksissaan toisin kuin käsketään!?
Jo kasteesta opettaessaan ja siitä eteenpäin heillä on OMA lehmä ojassa, ja he kiireesti opettavat omaa korvasyyhyään oman etunsa lukuun.

kohdassa Matt 28:19 on kasteen toimitussanat UT:ssa. Evankeliumit ovat tärkeämpi ja luotettavampi lähde kuin Apostolein teot ja Matteuksen evankeliumia on vanhastaan pidetty pääevankeliumina.

Mikäs sinä Hirvas oikein olet?

16 Mutta ne yksitoistakymmentä opetuslasta menivät Galileaan, sille mäelle, jonka Jesus oli heille määrännyt.
17 Ja kuin he näkivät hänen, kumarsivat he häntä, mutta muutamat epäilivät.
18 Ja Jesus tuli ja puhutteli heitä, sanoen: minulle on annettu kaikki voima taivaassa ja maan päällä.
19 Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20 Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!

Alkuperäinen käsikirjoitus ei ole säilynyt. Tuon jakeen sisällöstä,
kuten monen muunkin jakeen sisällöstä, on kiistelty kirkkoisä
Eusebiuksen päivistä alkaen eli kohta 1700 vuoden ajan.

Sinä Hirvas kannat suurinta huolta kolminaisuuden esille pääsystä.
Suurempi huoli on mielestäni siinä, että jakeen käännösmuoto tukee
katolisen kirkon vakiinnuttamaa väärää opetusta lapsikasteesta.

´K a s t a m a l l a´ EI tehdä opetuslapsia, ei, vaan Sanan mukaan:
opetuslapsiksi synnytään uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

Muuten, ihan ystävällinen kehotus sinulle: lakkaa jo vastustamasta
Jeesuksen jumaluutta. Kannattaako kompastua Sanaan ja Totuuteen?


Alla on muutamia Matt. 28:29 käännöksiä. Jopa vuoden 1992 käännös
poikkeaa edukseen 1933/38 käännöksestä, jota itse lainasit.

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni,
KASTAMALLA heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"
(Raamattu 1933/38)

"Menkäät siis ja OPETTAKAAT kaikkea kansaa, ja kastakaat
heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,"
(Biblia 1776)

"Go ye therefore, and TEACH all nations, baptizing them
in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost:"
(King James)

"Darum gehet hin und LEHRET alle Völker und taufet sie
im Namen des Vaters und des Sohnes und des Heiligen Geistes!"
(Luther 1545)

Hirvas, minun mielestä sinun kysymys jo itse osoittaa ratkaisun ongelmaasi. Miksi kenenkään pitäisi kuvitella, että tuo jae nykymuodossaan tukisi kolminaisuusoppia?

Mitä tulee kolminaisuusoppiin ja sen löytämiseen raamatun teksteistä, niin tällä tekstillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tuon jakeen voi aivan yhtä helposti lukea ajattelematta kolminaisuusoppia ollenkaan. Tuo jae kun ei tässäkään muodossa kuitenkaan sano sanaakaan siitä, että kuka on Jumala ja kuka on persoona. Se, että jotain tehdään jonkin asian nimessä, on aivan tavallinen sananparsi ties kuinka monessa eri kielessä. Kolminaisuusoppi ja muukin kirkkoisien kehittämä teologia sisältää niin uskomatonta verbaalista akrobatiaa, eisegeesiä ja absurdiutta, että tuskin ikinä kyllästyn sille nauramiseen.

Itse näen tämän jakeen käyttämisenä kolminaisuusopin todisteena lähinnä kehäpäättelynä. Jos ei ennakkoon oleta Jumalan olevan kolmiyhteinen, niin tuota tekstiä ei saa siitä mitään sanomaan. Se, että ihmiset lukevat sen niin, todistaa vain siitä, että yksi lukutapa on kirkkoperinteen voimasta päässyt niin vallitsemaan asemaan, että on täysin oikeutettua puhua ehdollistamisesta.

Mihin perustuu se ajatus, että Jumalan nimeä ei saa mainita rinnan jonkin toisen henkilön tai asian nimen kanssa samassa lauseessa? Loukkaako se Jumalaa tai hänen kunniaansa? Tuskinpa. Silti kolminaisuusopin puolestapuhujat usein juuri tätä vaativat selittäessään tätä jaetta. Kenties syynä on se, että heidän tulkintansa on niin heikolla pohjalla, että ainoa keino voittaa pisteitä on pelotella vastustajia syyttämällä heitä jumalanpilkasta.

Itse ajattelen, että tuo "isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen" tässä kertoo vain kasteen merkityksestä ja siitä, mihin opetuslapsen tulee uskoa, eli Isään, poikaan ja pyhään henkeen. Minä esimerkiksi olen käynyt kasteella ja uskon Isään, joka on ainoa tosi Jumala Jeesuksen sanojen mukaan, ja Jumalan ainoaan poikaan Jeesukseen, joka ei ole Jumala vaan Jumalan ainutlaatuisella tavalla lähettämä ja luoma ihminen ja messias, ja pyhään henkeen, joka tarkoittaa tuhatta ja sataa eri asiaa asiayhteydestä riippuen alkaen Isästä itsestään ja hänen vaikutuksesta ja voimasta.

Kirjoja selailtuani (mukaanlukien Nestle-Aland 27. painos) näyttää siltä, että ei ole kunnon todisteita lähteä väittämään, että tätä tekstiä on muutettu ainakaan kolminaisuusoppia tukevalla. Jos olisi hyvää syytä väittää sellaista, niin oletan, että asia olisi otettu lukemissani kirjoissa esille, kun niissä muutenkin käydään niin innolla kaikkien väitetysti kolminaisuusoppia tai Jeesuksen jumaluutta tukevien raamatuntekstien kimppuun.

Katsaus Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sisällön muuttamisesta.

Matteuksen evankeliumin lähetyskäsky on nykymuodoltaan mitä ilmeisemmin
epäaito.

Matt. 28:18-19: kuuluu kreikankielisestä alkutekstistä tehtynä sanatarkkana
käännöksenä seuraavasti:

"Ja luo tultuaan Jeesus puhui heille, sanoen: `` Minulle annettiin kaikki valta
taivaassa ja maan päällä. Mentyänne siis opetuslapseuttakaa kaikkia kansoja,
kastavina heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, opettavina heitä pitä-
mään kaikki jotka minä määräsin teille: Ja katso! Minä olen teidän kanssanne
kaikkina päivinä maailmanajan täyttymykseen asti."

Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn mukaan Jeesus olisi siis käskenyt
kastaa oppilaiksi suostuvat "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Onkin selvää, että itse kastaminen on kyllä kuulunut alusta asti oppilaaksi
tekemisen yhteyteen, mutta samaa selvyyttä ei ilmene siinä, mihin nimeen
alkuaan kastettiin.

Nestlen kreikankielisen Ut:n tekstilaitoksen vuoden -63 painoksen alaviitteessä
on viittaus osaan kirkkoisä Eusebiuksen tekstitraditiota.

Alaviitteen merkkien mukaan Eusebiuksen tuntemassa Matteuksen evankeliumin
lähetyskäskyssä on esiintynyt (jae 19) sanat: "en too onomati muu" merkiten:
"minun nimessäni".

Nämä sanat ovat siis Eusebiuksen tekstitradition mukaisessa Matteuksen tämän
kohdan alkuperäisessä versiossa esiintyneet eräiden nykyisten sanojen sijalla.

Nämä nykyiset sanat joiden tilalla on Eusebiuksen mukaan siis alkuaan esiin-
tynyt edellä mainittuja muita sanoja, ovat:

"baptidzontes autuus eis to onoma tuu Patros kai tuu Hyiuu kai tuu Hagiuu
Pneumatos" merkiten:" kastamalla heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen".

Sanallinen käsky kastaa on täten puuttunut kokonaan Eusebiuksen tuntemasta
Matteuksen evankeliumin alkuperäisen lähetyskäskyn tekstistä.

Kastekäskyn sijalla on alkuaan ollut vain käsky tehdä oppilaita "minun nimessäni"
eli siis Jeesuksen nimessä.

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan (SUTS.) Esko Haapa esitti tämän
jakeen Eusebiuksen tuntemassa kreikankielen muodossa. Tämä teksti (käännöksen
kanssa varustettuna) kuuluu:

"poreuthentes matheeteusate ta panta ethnee en too onomati muu
"Mentyänne tehkää oppilaiksi kaikkia kansoja minun nimessäni

didaskontes autuus teerein panta hosa eneteilameen hyymiin."
opettavina heitä pitämään kaikki jotka minä määräsin teille."

Tällaisena teksti onkin Haavan mukaan ongelmaton:

Opetuslapseuttaminen tapahtuu, opettamalla oppilaiksi suostuvia Jeesuksen
nimessä pitämään Jeesuksen määräykset.

Epäselväksi jää ainoastaan, kuuluuko pilkku sanojen "kansoja, minun"
vaiko "nimessäni, opettavina" sanojen väliin.

Alaviitteessä Esko Haapa vielä selitti:

”Eusebiuksen esinikealainen teksti on rytmillisesti eheä kokonaisuus, jonka
kahdesta säkeestä edellinen antaa käskyn ja jälkimmäinen selvittää lähemmin
tehtävän sisällön. Yhdistävänä iskusanana on `kaikki` (panta).

Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee tasapainoisen
kokonaisuuden.

... Eräät tutkijat (E. Conybeare, J. Wellhausen, E. Lohmeyer) ovat esittäneet,
että puheena olevassa yhteydessä Eusebiuksen kastekäskytön lukutapa olisi
alkuperäinen."

Kun Esko Haapa siis selitti:

`Sanojen "en too onomati muu" paikalle pantu kastekäsky särkee tasapainoisen
kokonaisuuden´, hän siis selvästi ilmaisi sen tosiasian, että tämän raamatun
kohdan alkuperäiset sanat on tekstistä poistettu, ja tilalle asetettu toisia sanoja,
jotka sitten särkevät kohdan tasapainoisen kieliopillisen kokonaisuuden.

Aimo T. Nikolainen tunnusti hänkin seuraavaa:

"...kaste Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi muoto",

Nikolaisen asiaa koskeva pitempi lainaus kuului:

"Merkittävä yksityiskohta on, että Mt:n mukaan, Matteuksen kirkon liturgian
mukaisesti, on kastettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste
Jeesuksen nimeen on ollut kastetoimituksen vanhempi muoto, niin kuin
Apostolien teoista näemme.

Mutta samalla kun kristillinen kokemus ja ajattelu joutuivat painottamaan
Jumalan työtä Jeesuksen. Poikansa, ja Pyhän Hengen kautta, syntyi myös
tämä täyteläisempi kastekaava."

Nikolainen siis tarkoitti, että vaikka tästä raamatunkohdasta nykyisinkin löytyvä
teksti on "täyteläisempi kastekaava", silti tämä ”täyteläisempi kastekaava” on
syntynyt kristillisestä kokemuksesta ja ajattelusta, ei sen sijaan lähetyskäskyn
antamisen yhteydessä lausutusta Herramme sanallisesta ilmaisusta.

Samaa mieltä oli jo 9.9. 1932 edesmennyt professori Antti J. Pietilä, joka
kuolinpäiväänsä edeltävänä päivänä sai Kristillisen dogmatiikkansa kolman-
nenkin osan valmiiksi.

Hän kirjoitti näkemyksensä tästä Matt. 28:19 nykyisestä tekstimuodosta
dogmatiikkansa toiseen osaan, sivulle 148, josta on luettavissa seuraavaa:

"Kastekäsky Matt.28:19: `Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni,
kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen`, tekee muotonsa
puolesta kieltämättä liturgisen kaavan vaikutuksen, ja Apostolien tekojen
uudistuva maininta, että alkuseurakunnassa kasteet toimitettiin Jeesuksen
nimeen eikä kuten siinä määrätään (Ap.t.2, 38; 8, 16; 10, 48; 19, 5) tekee
todennäköiseksi, että sanamuoto on suhteellisen myöhäissyntyinen, mutta
mikään ei estä tunnustamasta sitä asiallisesti historialliseksi ja Uuden Tes-
tamentin henkipiiriin kuuluvaksi. Se on täsmälliseen kaavaan kiteytynyt
Jeesuksen tarkoitusten ja katsomusten ilmaus, joka kokoaa yhteen kristillisen
ilmoituksen hedelmän niin hyvin elämänlahjan kuin opinkin puolesta.

Opetuslapset ovat epäilemättä olleet ylösnousseen Herran kanssa Öljy-
mäellä ja saaneet unohtumattoman kokemuksen, Herran sanan, joka
painui heidän tajuntaansa kastekäskynä, mutta samoin kuin Johanneksen
esittämät Jeesuksen jäähyväispuheet kantavat muotonsa puolesta mietis-
kelevän ja Herransa muistoa rakastavan Johanneksen tyylin leimaa, niin
on kastekäskynkin nykyinen sanamuoto syntynyt kristillisen pelastuksen
myöhemmän kokonaisnäkemyksen vaikutuksesta."

Pietilä siis tosiasiassa edellä selvästi tunnusti, ettei Jeesus suinkaan ole
lausunut näitä nykyisestä tekstistä löytyviä sanoja, vaan kastekäskyn nykyi-
nen sanamuoto on syntynyt kristillisen pelastuksen myöhemmän kokonais-
näkemyksen vaikutuksesta.

Pietilän dogmatiikan kolmannessa osassa (sivu 323) on myös samaa Mat-
teuksen evankeliumin tekstikohtaa käsittelevä kappale:

"Kasteen dogmaattinen perusta. Olemme jo aikaisemmin ilmaisseet aja-
tuksemme n.s. kastekäskystä Matt.28:18-20:

`Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja
tehkää kaikki kansat
opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, minkä olen käskenyt teille. Ja katso,
minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.`

Se ei voi mitenkään olla suoranainen Herran-sana, vaikka siinä mainittu
tapaus on epäilemättä historiallinen ja vaikka seurakunta, joka muodosti
liturgiset kaavansa, on saanut tähänkin juhlalliseen sanelmaan aiheensa
Herran sanasta ja käytännöstä. ..."

Tässä Pietilä tunnusti, ettei nykyinen kastekäsky `voi mitenkään olla suo-
ranainen Herran-sana´, vaan sen sijaan `seurakunta on muodostanut litur-
gisen kaavansa´, ja lykännyt sen Herramme suuhun, muka hänen lausu-
makseen.

Myös omana aikanamme maamme eturivin teologit ovat aivan samalla
kannalla Matteuksen lähetyskäskyn kastekäskyn aitoudesta.

Esimerkiksi professori Lars Aejmelaeus on vuonna 2000 ilmestyneessä kir-
jassaan ”Kristinuskon synty” ottanut kantaa myös kyseiseen Matteuksen ny-
kytekstin aitouteen.

Kirjansa sivuilla 222 - 223 hän kirjoittaa muun muassa:

”Kertomuksiin Ylösnousseen ilmestyksistä ja hänen niissä antamista ohjeista
liittyy runsaasti legendanomaista aineistoa ja eri evankeliumeissa vastaava
opetuslapsille annettu käsky vaihtelee sisältönsä puolesta merkittävästi (vrt.
Luuk. 24:46-49; Joh. 20:21-23).

Myöskään Matteuksen kastekäsky ei sellaisenaan heijasta todellista `histori-
allista´ tapahtumaa ja siihen liittyvää tarkkaa käskyä.

On esimerkiksi varsin mahdollista, että evankelista itse on vastuussa kaste-
käskyn sanamuodon viimeistelystä, kuten kolminaisuuskaavan käytöstä tässä
yhteydessä.

Sen Matteus on mahdollisesti ottanut oman Syyriaan sijoittuvan kirkkonsa
kastekäytännöstä.

Kaava esiintyy nimittäin Syyriaan sijoittuvassa Apostolisten isien kirjoituksiin
sijoittuvassa ja mahdollisesti myös ennen kuin Matt. kirjoitetussa Apostolien
opetuksessa (Didakhe). …”

Selvää onkin, että kun vain kymmenen päivää ehti (Luukkaan tekstien mukaan)
kulua lähetyskäskyn antamispäivän ja helluntain välissä, ja Pietari ei silti hel-
luntaipäivänä tiennyt Matteuksen evankeliumin nykyisen tekstin mukaisesta
kastekäskystä mitään, tämä käsky ei tällaisenaan voi olla Herran suusta lähtenyt.

Eihän Pietari voinut kymmenessä päivässä unohtaa Herramme selvää käskyä.
Hän sen sijaan käski kääntyneiden kastattaa itsensä "Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt.2:38).

Eduard Schweizer:in Matteuksen evankeliumin selitysteoksessa kerrotaan
(sivu 355):

"Ennen Nikean konsiilia (325 jKr.) kirkkoisä Eusebios siteeraa useasti (21 kertaa)
tätä Matteuksen kohtaa lyhennetyssä muodossa:

`Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimessäni opettaen heitä - -.`

Epäselväksi vain jää, kuuluuko `minun nimessäni` yhteen edeltävän vai jäljessä
olevan sanan kanssa."

Ainakin yhden näistä kohdista löydämme Eusebiuksen kirkkohistorian kohdasta
III: 5: 2, ja se kuuluu Ivar A Heikel:in Eusebiuksen kirkkohistorian suomennoksen
mukaan:

"Muiden apostolien henkeä vastaan oli vehkeilty monella tavalla, ja heidät oli
karkotettu Juudeasta. Nämä olivat silloin tehneet matkoja kaikkien kansojen luo,
saarnatakseen ja opettaakseen Kristuksen avulla, joka oli sanonut heille:

`Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni minun nimeeni.`"

Sekin tieto on myös merkittävä, joka löytyy myöskin Eduard Schweizer:in Matteuksen
evankeliumin selitysteoksesta:

"Justinos puolestaan perustelee kastetta kolminaisuuden nimeen Jesajan kirjalla
sekä apostolisella traditiolla, lainaamatta kertaakaan tätä Matteuksen kohtaa."

Edellä lainatusta on pääteltävissä, että Justinuksen aikana Matteuksen evankeli-
umin lähetyskäskyssä esiintyvät sanat olivat vielä tuossa niin sanotussa `esinikea-
laisessa´ muodossaan.

Voimme siis pitää melkoisen varmana, että Matteuksen evankeliumin kreikankieli-
sessä tekstissä lähetyskäsky on alkuaan ollut Eusebiuksen viljelemän esinikealaisen
tekstin muotoinen.

Matteuksen lähetyskäskyn nykyisen tekstin aitoutta vastaan on myös esitetty seuraavaa:

"Jeesus ei koskaan sanonut: `Käyttäkää näitä nimiä.` Niin ei ole tehty ainoassakaan
Raamatussa kerrotuista kastetilaisuuksista. Ne hyväksyttiin Nikean kirkolliskokouksessa.
He ottivat nimen sijasta arvonimet.`" (Ote William Branhamin saarnasta, kirjasta:
"Mihin Suomi uskoo?", Harri Heino).

Tämän kanssa pitää yhtä se havainto, että Eusebiuksen ennen Nikean kokousta 21
kertaa lainaamaa tekstimuotoa jopa nimitetään "esinikealaiseksi" tekstimuodoksi.

Itse asiassa Jeesuksen nimeen kastamisen merkitys sulkee pois jopa koko mahdol-
lisuuden käyttää kolmikaavaa.

Tämä seikka ilmenee selvästi apostoli Paavalin opetuksesta:

"Vai oletteko tietämättömiä että meidät kaikki jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen,
hänen kuolemaansa meidät kastettiin? Meidät haudattiin siis yhdessä hänen kans-
saan kasteen kautta kuolemaan, jotta kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkau-
den kautta, näin myös me vaeltaisimme elämän uutuudessa."

Paavalin tekstiin ei alkuunkaan sovellu kastekaava: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen".

Isä Jumala ei näet kuollut, eikä myöskään Pyhä Henki kuollut, vaan ainoastaan
Poika, Jeesus kuoli.

Pojan kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen kristitty siis Paavalin mukaan
kasteessa liitettiin.

Jeesuksen Kristuksen nimeen kastaminen ilmaistaan Apostolien teoissa prepositiolla
eis akkusatiivilla(8:16, 19:5), prepositiolla epi datiivilla (2:38), sekä prepositiolla
en datiivilla (10:48).

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Esko Haapa kertoi näiden prepositioiden
käytön merkityksestä seuraavaa:

"Kastaminen jonkun nimeen merkitsee kastamista jonkun omaisuudeksi (W Heitmüller).
Nimessä (`en` tai `epi too onomati`) viittaa vain asianomaisen nimen mainitsemiseen
toimituksen yhteydessä. Nimeen (eis to onoma) on merkitykseltään syvempi."

Edellä lainattu siis tarkoitti, että mitä tahansa prepositioita Luukas (selostaessaan
Apostolien teot – teoksessa kastetapahtumia) onkin käyttänyt, aina hän tarkoittaa,
että Jeesuksen Kristuksen nimi mainittiin ääneen näiden toimitusten yhteydessä.

Ilmeisen selvää on näin ollen, että Apostolien tekojen edellyttämissä kastetapah-
tumissa ei mainittu ääneen sanoja: "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Edellä olen lainannut tekstejä oman elinaikansa kolmen maamme eturivin teologien
näkemyksistä, koskien sitä, mitä he ovat ajatelleet Matteuksen lähetyskäskyn nykyisten
kastesanojen aitoudesta.

Olen lainannut Antti J. Pietilää, Aimo Nikolaista, Esko Haapaa ja Lars Aejmelaeusta
jotka kaikki ovat yksimielisesti nähneet tekstin nykyisen liturgisen kolmikaavan syntyneen
myöhemmin, ei sen sijaan Jeesuksen itsensä antamana aitona kastekäskynä.

Heidän kanssaan samaa mieltä on myös Suomen Akatemian tutkijaprofessori Heikki
Räisänen, joka kirjassaan ”Raamattunäkemystä etsimässä” ilmaisi kantansa myös
Matteus kohdan 28:19 nykyisestä tekstistä.

Kirjansa sivulla 50 hän näet toteaa:

”Rinnakkaisilmiöksi tarjoutuu Matteuksen evankeliumin kaste- ja lähetyskäsky (Mt 28:
18-20), joka sekundaaristi perustelee itse pakanalähetyksen; lähetyskäsky on pantu
ylösnousseen suuhun,

Jos opetuslapset todella olisivat saaneet näin selvän käskyn ensimmäisenä pääsiäisenä,
Apt:n kuvaama vaivalloinen kehityskulku kohti pakanalähetystä ja sen hyväksymistä kävisi
käsittämättömäksi. Lähetyskäskyn tapauksessa tosin myös kieliasu puhuu selvästi sekuntaa-
risuuden puolesta.”

Professori Jukka Thurén on kirjoittanut arvokkaan sarjan Uuden testamentin kirjojen seli-
tysteoksia.

Luukkaan evankeliumia ja Apostolien tekoja käsittelevässä teoksessaan Thurén tuo
myös selvästi julki, että alkuseurakunta kastoi alkuaan juutalaisuudesta kristityiksi
kääntyneet Herramme Jeesus Messiaan nimeen.

Matteuksen evankeliumin selitysteoksessaan Thurén edellyttää Matteuksen evankeli-
umin alkuaan kirjoitetuksi hepreaksi (tai oikeammin arameaksi jota silloin nimitettiin
hepreaksi).

Tämä alkuperäinen hepreaksi kirjoitettu Matteus tunnettiin "nasaretilaisevankeliumina",
ja siitä oli käytössä sekä täysi, että myös karsittu muoto. Täyttä muotoa käyttivät ryhmä
jota nimitettiin "nasaretilaisiksi", karsittua muotoa (josta alkuluvut puuttuivat ) käytti
ryhmä jota nimitettiin "ebioneiksi".

Thurén tuo julki, että alkuperäisestä Matteuksen evankeliumista eli hepreaksi kirjoite-
tusta nasaretilaisevankeliumista puuttui tuo "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"
suoritettava kastekäsky.

Tämä nykyinen kastekäsky tuli Thurénin mukaan tässä muodossaan lisätyksi testiin
vasta siinä vaiheessa, kun tuo alkuaan hepreaksi / arameaksi kirjoitettu nasaretilais-
evankeliumi käännettiin kreikaksi, eli nykyiseksi meille tutuksi Matteuksen evankeliumiksi.

Kolmikaavan muotoinen kastekäsky siis otettiin Thurénin mukaan käyttöön vasta paka-
nalähetyksen tarpeisiin, ja sitä perusteltiin nasaretilaisevankeliumin kreikan kielelle
käännetyn Matteuksen evankeliumiin kirjoitetuilla sanoilla, joita sanoja ei ollut tuossa
heprean / arameankielisessä nasaretilaisten käyttämässä evankeliumissa.

Mitä siis nyt merkitsee tämä lainattu Thurénin esitys?

Eikö sekin todista nimenomaan, ettei Herramme Jeesus ole suinkaan koskaan lausunut
lähetyskäskynään noita mainittuja sanoja?

Edellä esittämieni maamme eturivin teologien yksimielisen todistuksen mukaan tämä
”täyteläisempi kastekaava” on syntynyt kristillisestä kokemuksesta ja ajattelusta.

Se esiintyy edelleen apostolisten isien kirjoituksiin kuuluvassa Didakhessa, josta tämä
kolmikaavan mukainen kastekäsky siirrettiin Matteuksen evankeliumin kreikankieliseen
versioon, poistamalla siitä sen alkuperäiset sanat ”εν τωι ονοματι μου”, ja pistämällä
nämä nykyiset sanat poistettujen tilalle.

Alister E. McGrath mainitsee kirjassaan ”Kristillisen uskon perusteet” siitä,
miten tämä Matteuksen evankeliumin kastekäsky antoi sysäyksen myös
kolminaisuusopin kehitykselle.

Siihen aikaan, eli Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokousten välissä
olevana aikana väiteltiin kovasti Pyhästä Hengestä. Kirjansa sivulla 302
McGrath kirjoittaa:

”Kyseessä olevan väittelyn keskuksessa oli ryhmä ajattelijoita, jotka
tunnettiin nimellä `pneumatomakhoi´ tai `hengen vastustajat´.

Johtajansa Eustathios Sebastealaisen johdolla he väittivät, ettei sen
enempää Hengen persoonan kuin työnkään voitu katsoa omaavan juma-
lallisen persoonan asemaa tai olemusta.

Vastatessaan tähän väitteeseen, Athanasios ja Basileios Kesarealainen
vetosivat kaavaan, joka oli siihen mennessä yleisesti hyväksytty kastetoi-
mitukselle.

Uuden testamentin ajoista alkaen (ks. Matt.28:18-20) kristityt olivat suorit-
taneet kasteet `Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen´

Athanasios väitti, että tällä oli merkittävä seuraus Pyhän Hengen persoo-
nan asemaa koskevalle tulkinnalle.

`Kirjeessään Serapionille´ Athanasios julisti, että kastekaava selkeästi
osoitti Hengen olevan osallinen samasta jumalallisuudesta kuin Isä ja
Poika.

Tästä näkökannasta tuli lopulta vallitseva.

Patristiset teologit epäröivät kuitenkin puhua Hengestä `Jumalana´, koska
Raamattu ei rohkaissut tätä käytäntöä.

Tästä asiasta kirjoitti tarkemmin Basileios Kesarealainen Pyhää Henkeä
koskevassa kirjoitelmassaan (v 374-375).

Jopa niin myöhään kuin vuonna 380 Gregorios Nazianzolainen myönsi,
että monet teologit olivat epävarmoja siitä, pitäisikö Pyhää Henkeä pitää
`toimintana, luojana vai Jumalana´.

Tämä varovaisuus näkyi Konstantinopolin kirkolliskokouksen (v. 381)
muotoileman Pyhää Henkeä koskevan opin lopullisessa muotoilussa.

Henkeä ei kuvailla siinä Jumalana, vaan hänen sanotaan olevan `Herra ja
elämän antaja, joka lähtee Isästä ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa ku-
marretaan ja kunnioitetaan´.

Ilmaisu on selvä; vaikka termiä `Jumala´ ei selvästi käytetä, Pyhän Hengen
katsotaanomaavan saman arvon ja aseman kuin Isä ja Poika.

Hengen tarkalleen määritellystä suhteesta Isään ja Poikaan käytiin sittem-
min kiivasta väittelyä, kuten filioque- kiista (ks. ss.334-337) osoittaa.

Seuraavat näkökohdat tuntuvat olleen ratkaisevan merkityksellisiä, kun
myöhemmin 400 – luvulla vahvistettiin Pyhän Hengen jumalallisuus.

Ensiksikin, niin kuin Gregorios Nazianzolainen painotti, Raamattu käytti
Hengestä kaikkia Jumalan arvonimiä paitsi `ei-luotu´.

Gregorios halusi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että Hengestä pu-
huttaessa käytettiin sanaa `pyhä´. Gregorios väitti, ettei tämä pyhyys joh-
tunut mistään ulkonaisesta lähteestä, vaan se seurasi suoraan Hengen
olemuksesta. Henki ei tarvinnut pyhitystä, koska hän itse on se, joka pyhittää.”

Sivulta 303 saamme lukea:

”Kolmanneksi, kirkon kastekaavassa olevan viittauksen Henkeen tulkittiin
tukevan Hengen jumalallisuutta. Kaste toimitettiin Ìsän, Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen´ (Matt. 28:17-20).

Athanasios ja monet muut väittivät, että tämä kaava vahvisti mahdollisi-
mman läheisen suhteen Kolminaisuuden jäsenten kesken ja teki mahdot-
tomaksi väittää, että Isä ja Poika olivat osallisia Jumalan olemuksesta,
mutta Henki vain luotu olento.

Samoin Basileion Kesarealainen väitti, että kastekaava selvästi sisälsi
ajatuksen Isän, Pojan ja Hengen erottamattomuudesta. Basileioksen
mukaan tällä sanallisella yhteydellä oli merkittäviä teologisia seuraa-
muksia.

Hengen täyden jumalallisuuden myöntäminen tapahtui siis oikeastaan
vasta suhteellisen myöhäisessä patristisen teologian kehitysvaiheessa.”

Näin siis edellä Alister E. McGrath.

Jeesus puhui Nikodeemukselle Joh.3:5 pelastustiestä taivaaseen ja siitä samasta tiestä puhui myös Pietari ensimmäisenä kastepäivänä Apt2:38 Tehkää PARANNUS ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen , niin saatte SYNTINNE anteeksi ja Jumala antaa teille PYHÄN HENGEN.
Missään muussa nimessä emme saa syntejämme anteeksi, emmekä saa Pyhää henkeä missään muussa nimessä kuin Jeesuksen nimessä. Eli pelastus tie on syntyä vesikasteesta ja Pyhästä hengestä Jeesuksen nimessä ja silloin meillä on pääsy taivasten valtakuntaan .

>>Isän ,Pojan ja Pyhänhengen nimi on JEESUS.>>

Ei ole.