Kauhajoen verilöyly sai taas meidät suomalaiset järkyttymään pahanpäiväisesti. Teko oli näiltä näkymin lähes suora kopio Jokelan surmatyöstä, josta siitäkin on aikaa kulunut vasta alle vuosi. Jokelan verityön shokista toivuttuamme ajattelimme teon olleen yksittäinen epätoivoinen tapahtuma, joka pahaksi onneksi vain sattui tapahtumaan meillä Suomessa. Kauhajoen jälkeen viimeistään tajusimme, että näin ei kuitenkaan ole. Lintukotomme on rikottu ja amerikkalaistyylinen voimakas väkivaltarikollisuus on tullut tänne jäädäkseen – valitettavasti.
Koulusurmien jälkeen on pohdittava miten vastaavat tapahtumat saadaan estettyä jatkossa ja mikä ajaa ihmiset tällaisiin tekoihin. Media ja poliitikot ovat ottaneet jo koomisetkin mittasuhteet saavuttaneen roolin erilaisten asioiden ajamisessa. On shokkitila päällä ja asioiden päättämistä hätiköidään. Yritetään epätoivoisesti löytää tai keksiä syyllinen ilman, että asiaa tosiasiallisesti edes tutkitaan. Eilistä eduskunnan kyselytuntia seuraamalla oli huvittavaa myös huomata, miten poliitikot ajavat nyt erilaisia poliittisia päämääriään tämän traagisen verityön kautta. Vai mitä itse olisitte mieltä esim. Timo Soinin kommentista, jossa hän veti mukaan kauppojen aukiolot ja Kauhajoen kaltaiset hirmuteot. Eikö asioiden yhtäläisyyden ja syy-seuraus-suhteiden näkeminen olekin aivan ilmeistä?
Pohdin ja spekuloin muutamaa mediassa yleisimmin esitettyä ratkaisumallia tekojen estämiseksi. Ottakaa kantaa ja kertokaa mitä mieltä te olette!
”Aselupien hankintaa on tiukennettava / käsiaseet on kiellettävä Suomessa.”
Ensiksi kysyisin uskooko joku rehellisellä omallatunnolla, että aselupia kiristämällä tai käsiaseiden kieltämisellä estettäisiin aseiden päätyminen rikollisille? Itse en nimittäin siihen usko. Musta pörssi myy aseita jatkuvasti ja paljon enemmän kuin valtaosa suomalaisista edes tajuaa. Aseen hankinta rikollisia keinoja käyttäen saattaa olla hitaampaa, mutta mikäli Kauhajoen veritekojakin on ollut aikaa suunnitella useita vuosia, on aika tuskin mahdolliselle tekijälle este. Aseen hintakaan ei asiaa itsemurhaiskussa estä, sillä mahdollinen tekijä on varmasti valmis maksamaan aseesta vaikka koko omaisuutensa. Ainoa kenelle tällä ”ratkaisumallilla” on vaikutusta, ovat rehelliset ammuntaharrastajat, eli ne ihmiset jotka eivät käyttäisi asettaan väärin. Toisena pointtina samaan perusteluun kysyisin, että mihin ihmiset ovat unohtaneet Myyrmannin tapauksen? Eihän aseiden poistuminen estäisi veritöitä, vaan ne ehkä toteutettaisiin toisella tavoin. Aseiden kielloilla hoidamme siis oiretta - tosin sitäkin huonosti - mutta emme ainakaan hoida itse sairautta.
”Säilytetään ammunta-aseet ammuntaradoilla ja kielletään niiden kuljettaminen kotiin.”
Tämä väite on mielestäni teilattu jo kohtalaisen tehokkaasti mediassa, mutta kertauksena sanoisin, että Suomessa on vain murto-osa sellaisia ammuntaratoja joilla aseita voitaisiin säilyttää turvallisesti. Aseiden kokoaminen myös tiettyyn paikkaan, muodostaa ikään kuin ”tavaratalon” rikollisille. Sinne murtauduttuaan on jopa vara valita millaista tulivoimaa haluaa varastaa. Ja kuka muistaa vielä vuotta 1999, kun espoolainen Sanna Sillanpää ampui hengiltä kolme miestä ja haavoitti yhtä Helsinkiläisellä ammuntaklubilla? Silloin kyseessä oli ampumaradan ase, eikä se estänyt Sillanpäätä toteuttamasta hirmutekoaan, tai edes viemästä asetta mukanaan pois radalta.
”Nettivalvontaa on lisättävä / You Tuben kaltaiset palvelut on saatava valvontaan.”
Tämän kommentin sanominen ääneen viestittää, että sanoja ei tajua Internetin rakennetta ja edustaa ehkä ns. vanhempaa sukupolvea. Ei Internet ole joku asia jossain, joka voidaan saada noin vain valvontaan. Internet on koko maailman yhteinen verkko, jossa tiedonkulku on vapaata. Ei Suomi tai sen viranomaiset pysty valvomaan amerikkalaista (You Tube) verkkoyhteisöä ja vaikka voisikin, eivät mitkään resurssit riitä kymmenien miljoonien videoiden valvontaan. Netissä on myös helppoa esiintyä täysin anonyymina, esim. ulkomaisten proxy-servereiden välityksellä. Joten vaikka epäilyttävä video löydettäisiinkin, voi sen jäljittäminen olla erittäin vaikeaa tai peräti mahdotonta. Toisena pointtina on hyvä pohtia, että mitä voidaan tehdä ammuntavideolle jonka tekijä tiedetään, mutta joka ei sisällä uhkausta? Ja jos jokainen teini-angstista kärsivä nuori, joka kirjoittaa poliisin olevan natsi, vietäisiin kuulusteltavaksi, ei Suomen poliisilla ilmeisesti mitään muuta tekemistä sitten olisikaan. Internet on rajoittamaton verkko, jota ei kykene valvomaan kukaan, eikä missään tapauksessa ainakaan Suomen kokoinen pieni valtio maailman kartalla.
”Median luoma sankarivaikutelma on saatava pois tekijän ympäriltä.”
Tässäkin on erittäin hieno ajatus, joka onnistuessaan varmasti vähentäisi näitä tapauksia, mutta joka on kuitenkin vain ns. oppikirjaesimerkki – se ei koskaan voisi tapahtua oikeasti. Vapaan maan perusoikeuksia on vapaa media. Suomessa saa kirjoittaa asiasta kuin asiasta, ilman että valtiovalta tai poliittinen johto saa siihen puuttua. Ei media tälläkään hetkellä ihannoi tekijää, mutta kertoo asioita jotka ovat joidenkin mielestä niin tulkittavissa. Media on kilpajuoksua, se joka kertoo ja näyttää eniten, on voittajamedia. Sen lehtiä ostetaan ja TV-kanavia katsotaan. Ja vaikka lainsäädännöllä saataisiin estettyä se, että suomalaiset mediat eivät saisi kertoa tekijän nimeä ja näyttää hänen kuvaansa, se ei estäisi ulkomaisia mediayhtiöitä tekemistä sitä. Käy kuten Vanhasen tekstiviesteille, jotka julkaistiin naapurissamme Ruotsissa. Suomen on turha kuvitella, että se voisi säännöstellä vaikkapa amerikkalaisia mediataloja tai esimerkiksi arabimedia Al Jazeeraa, jotka kaikki uutisoivat Kauhajoen tapauksen ykkösuutisena.
”Nuorten yhteisöllisyyttä täytyy korostaa ja poistaa paineet yksilön menestymisestä.”
Viitaten eiliseen eduskunnan kyselytuntiin ja opetusministeri Sari Sarkomaan vastaukseen ”millään lailla emme valitettavasti saa nuorille ystäviä”, sanoisin että näinhän se on. Toki yhteisöllisyyttä kannattaa tukea, mutta eristyneet ongelmanuoret eivät varmasti osallistuisi johonkin nuorisotalon urheilupäiviin tms. Koululla on tässä asiassa merkittävä rooli, mutta senkin vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset. Pakkoa on vaikea käyttää välineenä nuorisoyhteisöjen rakentamisessa ja todennäköisesti se johtaisi vain suurempaan vastareaktioon. Yksilön menestymispaineet taas ovat osa tätä päivää. Ei ketään pakoteta menestymään elämässään, vaan paineet syntyvät yksilössä itsessään. Kun kaverilla on uusi auto ja rahaa, syntyy muissa ilmiö nimeltä kateus. Me kaikki haluamme menestyä tavalla tai toisella, mikä ilmentyy kilpailuhenkisyytenä ja yrittämisen sinnikkyytenä. Toisaalta se on myös länsimaisen hyvinvointiyhteiskuntamme tukipilari. Ilman halua kehittyä ja halua parempaan elämään, olisimme edelleenkin keksimässä tulta. ”Pojasta polvi paranee”, tiesi jo vanha kansa sanoa. Lisäksi nuorilla miehillä on kautta historian aina ollut kilpailua keskenään. Jokainen haluaa olla vahvempi, rohkeampi ja menestyvämpi kuin toiset. Tämä taas johtuu testosteroni –nimisestä hormonista, jota erittyy erityisen paljon miehillä juuri aikuistumisen kynnyksellä. Kilpailuhenkisyyttä on siis täysin mahdotonta poistaa.
”Nykyinen tietosuojalaki estää tiedonkulun viranomaisten välillä.”
Tässä on kyse enemmän myytistä, kuin faktasta. Nykyinen tietosuojalaki mahdollistaan tiedonkulun eri viranomaisten välillä, toki yhteistyötä asian eteen voitaisiin varmasti tehdä enemmän. Tiedon vapaa kulku ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että nuorten vakavat ongelmat ovat usein vaikeasti diagnosoitavissa. Jopa mielenterveyshuollon ammattilaiset eivät usein näe henkilön ongelmia, mikäli hän ei itse niistä ole halukas puhumaan. Jos nuori kanavoi pahan olonsa mieluummin netissä, esim. ihmiskuntaa vihaavien yhteisöissä, on ulkopuolisen miltei mahdotonta nähdä missä mennään. Yhteistyötä sosiaaliviranomaisten, terveydenhuollon ja koulun kanssa kannattaa kehittää. En silti usko siitä löytyvän sitä poppakonstia, joka yksinään ratkaisisi tämän tasoisen ongelman yhteiskunnassamme.
Miten sitten saamme Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset veriteot estettyä tulevaisuudessa? Tähän tuskin on olemassa mitään yhtä ratkaisua, vaan tarvitaan joukko useampia toimia. Selvää on ainakin se, että päätöksiä ei tule tehdä hätiköiden ja shokkivaiheessa. Asia ja ilmiö tulee tutkia tarkoin ja toimenpiteet suorittaa vasta tutkimusten johtopäätösten perusteella. Tällä hetkellä valloillaan oleva ilmapiiri on paniikinomainen ja tuntuu kuin ratkaisua odotettaisiin huomiseksi. Hätiköimällä tulemme kuitenkin todennäköisesti saamaan vain enemmän haittaa, kuin hyötyä aikaiseksi. Poliitikkojen olisi lisäksi lopetettava paska-populistinen politikointi, jossa palloa heitellään ringissä toisille. Kaikenlainen irtopisteiden kerääminen itselle asiasta puhumalla pitäisi saada loppumaan ja alkaa ihan aikuisten oikeasti ratkaisemaan tätä yhteiskuntamme ongelmaa.
Koulusurmien jälkeen on pohdittava miten vastaavat tapahtumat saadaan estettyä jatkossa ja mikä ajaa ihmiset tällaisiin tekoihin. Media ja poliitikot ovat ottaneet jo koomisetkin mittasuhteet saavuttaneen roolin erilaisten asioiden ajamisessa. On shokkitila päällä ja asioiden päättämistä hätiköidään. Yritetään epätoivoisesti löytää tai keksiä syyllinen ilman, että asiaa tosiasiallisesti edes tutkitaan. Eilistä eduskunnan kyselytuntia seuraamalla oli huvittavaa myös huomata, miten poliitikot ajavat nyt erilaisia poliittisia päämääriään tämän traagisen verityön kautta. Vai mitä itse olisitte mieltä esim. Timo Soinin kommentista, jossa hän veti mukaan kauppojen aukiolot ja Kauhajoen kaltaiset hirmuteot. Eikö asioiden yhtäläisyyden ja syy-seuraus-suhteiden näkeminen olekin aivan ilmeistä?
Pohdin ja spekuloin muutamaa mediassa yleisimmin esitettyä ratkaisumallia tekojen estämiseksi. Ottakaa kantaa ja kertokaa mitä mieltä te olette!
”Aselupien hankintaa on tiukennettava / käsiaseet on kiellettävä Suomessa.”
Ensiksi kysyisin uskooko joku rehellisellä omallatunnolla, että aselupia kiristämällä tai käsiaseiden kieltämisellä estettäisiin aseiden päätyminen rikollisille? Itse en nimittäin siihen usko. Musta pörssi myy aseita jatkuvasti ja paljon enemmän kuin valtaosa suomalaisista edes tajuaa. Aseen hankinta rikollisia keinoja käyttäen saattaa olla hitaampaa, mutta mikäli Kauhajoen veritekojakin on ollut aikaa suunnitella useita vuosia, on aika tuskin mahdolliselle tekijälle este. Aseen hintakaan ei asiaa itsemurhaiskussa estä, sillä mahdollinen tekijä on varmasti valmis maksamaan aseesta vaikka koko omaisuutensa. Ainoa kenelle tällä ”ratkaisumallilla” on vaikutusta, ovat rehelliset ammuntaharrastajat, eli ne ihmiset jotka eivät käyttäisi asettaan väärin. Toisena pointtina samaan perusteluun kysyisin, että mihin ihmiset ovat unohtaneet Myyrmannin tapauksen? Eihän aseiden poistuminen estäisi veritöitä, vaan ne ehkä toteutettaisiin toisella tavoin. Aseiden kielloilla hoidamme siis oiretta - tosin sitäkin huonosti - mutta emme ainakaan hoida itse sairautta.
”Säilytetään ammunta-aseet ammuntaradoilla ja kielletään niiden kuljettaminen kotiin.”
Tämä väite on mielestäni teilattu jo kohtalaisen tehokkaasti mediassa, mutta kertauksena sanoisin, että Suomessa on vain murto-osa sellaisia ammuntaratoja joilla aseita voitaisiin säilyttää turvallisesti. Aseiden kokoaminen myös tiettyyn paikkaan, muodostaa ikään kuin ”tavaratalon” rikollisille. Sinne murtauduttuaan on jopa vara valita millaista tulivoimaa haluaa varastaa. Ja kuka muistaa vielä vuotta 1999, kun espoolainen Sanna Sillanpää ampui hengiltä kolme miestä ja haavoitti yhtä Helsinkiläisellä ammuntaklubilla? Silloin kyseessä oli ampumaradan ase, eikä se estänyt Sillanpäätä toteuttamasta hirmutekoaan, tai edes viemästä asetta mukanaan pois radalta.
”Nettivalvontaa on lisättävä / You Tuben kaltaiset palvelut on saatava valvontaan.”
Tämän kommentin sanominen ääneen viestittää, että sanoja ei tajua Internetin rakennetta ja edustaa ehkä ns. vanhempaa sukupolvea. Ei Internet ole joku asia jossain, joka voidaan saada noin vain valvontaan. Internet on koko maailman yhteinen verkko, jossa tiedonkulku on vapaata. Ei Suomi tai sen viranomaiset pysty valvomaan amerikkalaista (You Tube) verkkoyhteisöä ja vaikka voisikin, eivät mitkään resurssit riitä kymmenien miljoonien videoiden valvontaan. Netissä on myös helppoa esiintyä täysin anonyymina, esim. ulkomaisten proxy-servereiden välityksellä. Joten vaikka epäilyttävä video löydettäisiinkin, voi sen jäljittäminen olla erittäin vaikeaa tai peräti mahdotonta. Toisena pointtina on hyvä pohtia, että mitä voidaan tehdä ammuntavideolle jonka tekijä tiedetään, mutta joka ei sisällä uhkausta? Ja jos jokainen teini-angstista kärsivä nuori, joka kirjoittaa poliisin olevan natsi, vietäisiin kuulusteltavaksi, ei Suomen poliisilla ilmeisesti mitään muuta tekemistä sitten olisikaan. Internet on rajoittamaton verkko, jota ei kykene valvomaan kukaan, eikä missään tapauksessa ainakaan Suomen kokoinen pieni valtio maailman kartalla.
”Median luoma sankarivaikutelma on saatava pois tekijän ympäriltä.”
Tässäkin on erittäin hieno ajatus, joka onnistuessaan varmasti vähentäisi näitä tapauksia, mutta joka on kuitenkin vain ns. oppikirjaesimerkki – se ei koskaan voisi tapahtua oikeasti. Vapaan maan perusoikeuksia on vapaa media. Suomessa saa kirjoittaa asiasta kuin asiasta, ilman että valtiovalta tai poliittinen johto saa siihen puuttua. Ei media tälläkään hetkellä ihannoi tekijää, mutta kertoo asioita jotka ovat joidenkin mielestä niin tulkittavissa. Media on kilpajuoksua, se joka kertoo ja näyttää eniten, on voittajamedia. Sen lehtiä ostetaan ja TV-kanavia katsotaan. Ja vaikka lainsäädännöllä saataisiin estettyä se, että suomalaiset mediat eivät saisi kertoa tekijän nimeä ja näyttää hänen kuvaansa, se ei estäisi ulkomaisia mediayhtiöitä tekemistä sitä. Käy kuten Vanhasen tekstiviesteille, jotka julkaistiin naapurissamme Ruotsissa. Suomen on turha kuvitella, että se voisi säännöstellä vaikkapa amerikkalaisia mediataloja tai esimerkiksi arabimedia Al Jazeeraa, jotka kaikki uutisoivat Kauhajoen tapauksen ykkösuutisena.
”Nuorten yhteisöllisyyttä täytyy korostaa ja poistaa paineet yksilön menestymisestä.”
Viitaten eiliseen eduskunnan kyselytuntiin ja opetusministeri Sari Sarkomaan vastaukseen ”millään lailla emme valitettavasti saa nuorille ystäviä”, sanoisin että näinhän se on. Toki yhteisöllisyyttä kannattaa tukea, mutta eristyneet ongelmanuoret eivät varmasti osallistuisi johonkin nuorisotalon urheilupäiviin tms. Koululla on tässä asiassa merkittävä rooli, mutta senkin vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset. Pakkoa on vaikea käyttää välineenä nuorisoyhteisöjen rakentamisessa ja todennäköisesti se johtaisi vain suurempaan vastareaktioon. Yksilön menestymispaineet taas ovat osa tätä päivää. Ei ketään pakoteta menestymään elämässään, vaan paineet syntyvät yksilössä itsessään. Kun kaverilla on uusi auto ja rahaa, syntyy muissa ilmiö nimeltä kateus. Me kaikki haluamme menestyä tavalla tai toisella, mikä ilmentyy kilpailuhenkisyytenä ja yrittämisen sinnikkyytenä. Toisaalta se on myös länsimaisen hyvinvointiyhteiskuntamme tukipilari. Ilman halua kehittyä ja halua parempaan elämään, olisimme edelleenkin keksimässä tulta. ”Pojasta polvi paranee”, tiesi jo vanha kansa sanoa. Lisäksi nuorilla miehillä on kautta historian aina ollut kilpailua keskenään. Jokainen haluaa olla vahvempi, rohkeampi ja menestyvämpi kuin toiset. Tämä taas johtuu testosteroni –nimisestä hormonista, jota erittyy erityisen paljon miehillä juuri aikuistumisen kynnyksellä. Kilpailuhenkisyyttä on siis täysin mahdotonta poistaa.
”Nykyinen tietosuojalaki estää tiedonkulun viranomaisten välillä.”
Tässä on kyse enemmän myytistä, kuin faktasta. Nykyinen tietosuojalaki mahdollistaan tiedonkulun eri viranomaisten välillä, toki yhteistyötä asian eteen voitaisiin varmasti tehdä enemmän. Tiedon vapaa kulku ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että nuorten vakavat ongelmat ovat usein vaikeasti diagnosoitavissa. Jopa mielenterveyshuollon ammattilaiset eivät usein näe henkilön ongelmia, mikäli hän ei itse niistä ole halukas puhumaan. Jos nuori kanavoi pahan olonsa mieluummin netissä, esim. ihmiskuntaa vihaavien yhteisöissä, on ulkopuolisen miltei mahdotonta nähdä missä mennään. Yhteistyötä sosiaaliviranomaisten, terveydenhuollon ja koulun kanssa kannattaa kehittää. En silti usko siitä löytyvän sitä poppakonstia, joka yksinään ratkaisisi tämän tasoisen ongelman yhteiskunnassamme.
Miten sitten saamme Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset veriteot estettyä tulevaisuudessa? Tähän tuskin on olemassa mitään yhtä ratkaisua, vaan tarvitaan joukko useampia toimia. Selvää on ainakin se, että päätöksiä ei tule tehdä hätiköiden ja shokkivaiheessa. Asia ja ilmiö tulee tutkia tarkoin ja toimenpiteet suorittaa vasta tutkimusten johtopäätösten perusteella. Tällä hetkellä valloillaan oleva ilmapiiri on paniikinomainen ja tuntuu kuin ratkaisua odotettaisiin huomiseksi. Hätiköimällä tulemme kuitenkin todennäköisesti saamaan vain enemmän haittaa, kuin hyötyä aikaiseksi. Poliitikkojen olisi lisäksi lopetettava paska-populistinen politikointi, jossa palloa heitellään ringissä toisille. Kaikenlainen irtopisteiden kerääminen itselle asiasta puhumalla pitäisi saada loppumaan ja alkaa ihan aikuisten oikeasti ratkaisemaan tätä yhteiskuntamme ongelmaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
johon pitää puuttua pontevammin on kiusaus! On paljon helpompi hoitaa sitä kiusaajaa alkuvaiheessa, koska jatkossa se kehittyy porukaksi ja silloin ollaan jo myöhässä ja on isompi ongelma puuttua...
Extreme viikonloppu: teemana Ihmisviha
Meno jalka vipittää?
Extremee pitää olla?
No kaipa sitä rauhottuu jossain vaiheessa mutta tässä
vaihtoehto ajanviettotapa perheen vilkkaammille.
Käsitellään ajankohtaista teemaa.
Ihmisviha, Narsismi, USA ja aselaki.
Nyt jos tahtoo aktiiviteettia oikein olantakaa:
perusta oma anti-ihmisviha yhteisö ja
blogi ja käy tappajan näkemyksiä vastaan ..
hauku poliiseja ja yhteiskuntaa
ja mene perustamaan mielenosoituksia kaupungille nykyistä vallitsevaa tilannetta vastaan.
Tarvikkeita:
Eläimen verta tietty saa kaupasta.
Ihmiset innostuu kun niitä motivoidaan oikein.
Pullotettua eläinten verta roiskimaan.
Mielenosoituksia toreille.
Ei aseille , kuunnelkaa päättäjät.
Me ei tarvita mitään narsismi kulttuuria tänne.
Kylttejä väsäämään ja aktiivisuutta!
Seurauksena:
Varma keino saada turpaansa ja
tietysti saa mieleenkiintoisen putkareissun.
Ja julkisuutta. Mehän ollaan loppujen lopuksi
väkivaltainen maa.
Narsistisuutta tukevassa yhteiskunnassa tämä kuitenkin otetaan iloiten vastaan.
Siihen sairaala reissut ja mielentilatutkimukset päälle. Näyttää työhakemuksissa myöhemmin todella hyvältä ja voit hakea poliittisiin virkoihin myöhemmin.
Tietty nyt voi olla että pääset hengestäsi , mutta kerro yhtähyvä AJAN HENGENMUKAINEN
Extreme laji missä EI voi päästä hengestään.
Opiskelu tiedetään ja se on edessä sitten maanantaina.
Kauhajoen tapaus ei järkyttänyt minua lainkaan. Ei minua tosin järkytä mikään muukaan, kun kaikki asiat ovat minulle aivan yhdentekeviä. Ihmisiä kuoli, entä sitten? Ihmisiä kuolee joka päivä kymmeniä- tai satojatuhansia eri puolilla maailmaa milloin mistäkin syystä. Mitä väliä millään on muutenkaan? Kaikki on yhtä paskaa muutenkin.