Nimimerkki laumaeläimen asiallinen aloitus päättyi tärkeisiin sanoihin:
>On varmaan aika lopettaa kuvitelmat turvallisesta lintukodostamme ja alkaa ajattelemaan. Minäkin voisin välittää enemmän ympärilläni olevista ihmisistä. Kiirehtiä vähemmän ja kuunnella enemmän.<
Yhteiskunta alkaa yksilön sydämestä.
On tietysti tervettä etsiä ja löytää epäkohdat, havaita syylliset konkreettisissa tilanteissa missä tekoja on tapahtunut ja vaatia oikeita henkilöitä vastuuseen, kun havainnot ovat realistisia ja oikeudenmukaisia. Vaatia hallitukselta toimia. Pohtia aseenkantolupien tarkempaa kontrollointia. Ym.
Mutta kaikkien näiden alle ihminen voi haudata ja piilottaa eli kätkeä oman "syyllisyytensä".
Sen sijaan että ketään syyttämättä menisin nyt itse peilin eteen...
Miettisin omia valintoja, elämänasennetta...
Viha synnyttää vain vihaa.
Niin tärkeitä kuin säännöt ja rajoitukset ovatkin niillä ei hoideta ihmisen sisintä. Mistä kaikki pahuus kuitenkin kumpuaa: sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat (Matteus 7:21). Esimerkiksi lapsi saatetaan kovalla kotikurilla opettaa tietynlaiseen käyttäytymiseen. Varastaminen on väärin: ei kehtaa varastaa, koska kiinni joutumisesta seuraa häpeää. Mutta entä sitten jos ei jää kiinni? Kun moraali on sidoksissa vain rangaistuksenpelkoon, se on suurelta osin ulkokohtaista, ei sisäistettyä. Voin linja-autossa luovuttaa paikkani vanhemmalle henkilölle koska minut on opetettu käyttäytymään kauniisti, mutta niin tehdessäni ymmärränkö sydämessäni, että tämä ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas lähimmäinen? Vai onko suhtautumiseni häneen välinpitämätön? Jopa pilkallinen? Kohtelias käyttäytyminen on hyvää ja kaunista joka tapauksessa, ok, mutta todellista muutosta se ei saa aikaan koska ulkonainen tapakulttuuri ei vielä muuta kenenkään sisintä, ihmisolemuksen ydintä. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on vain ulkokultaisuutta. Luulen olevani hyvä ihminen kun käyttäydyn oikein - niin, joka tapauksessa olen parempi kuin tuo murhaaja, tuo avionrikkoja, tuo verovilppiä harrastava yksityisyrittäjä jne. - enkä huomaa että itse samaan aikaan syyllistyn samoihin tekoihin:
Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
Room.2:1.
Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: "Älä tapa", ja: "Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion". Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: "Sinä tyhjänpäiväinen", on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: "Sinä hullu", on ansainnut helvetin tulen."
Jeesuksen vuorisaarnasta, Matt.5:21,22.
Fariseukset ajatteli olevansa muita parempia, ainakin parempia kuin murhaajat, koska eivät olleet tappaneet ketään, mutta Jeesus osoitti että heidänkin sisimmästään löytyy sama synnillisyys, joka aiheuttaa murhat ja aviorikokset.
Muistelen erästä tilannetta vähän yli 20 vuotta sitten.
Olin kaupungilla silloisen naisystäväni (myöhemmin vaimo) kahden pienen tytön kanssa.
Ohitsemme käveli fiksun oloinen pariskunta lapsensa kanssa. Kuulin miehen tokaisevan vaimolleen: Mitähän pahaa nuokin lapset on tehneet, että on ansainneet tuollaisen isän. Käsittääkseni huomautus koski lähinnä ulkonäköäni: persuksiin ulottuva pitkä tukka ja hakaneuloilla kasassa pysyvät farkut, joissa oli enemmän reikää kuin ehjää kohtaa. Tuolloin en vielä ollut uskovainen, mutta huomautus kuitenkin sattui minuun epäoikeudenmukaisena, en ollut niinkään loukkaantunut itseni tähden vaan minuun sattui se epäoikeudenmukaisuus, itsepetos, katkeruus ja viha mitä tuollaisella asenteellisuudella kylvetään. Kävelin pariskunnan kiinni ja pyysin pysähtymään hetkeksi, sanoin sitten miehelle ja mielestäni ystävälliseen sävyyn: Mistä tiedät minun sisimpäni tilan ja millainen minä olen isänä? Sinä näet vain ulkokuoren ja arvostelusi oli epäoikeudenmukainen... Lisäsin vielä, jotenkin tähän tapaan en muista sanatarkasti: Toivon ettet siirtäisi vihaa tuottavaa ajattelua lapseesi, tämä maailma on muutenkin tarpeeksi raadollinen paikka. Mies kuunteli puhetta tyynesti, ikäänkuin olisi ymmärtänyt mitä sanon, mutta lähtiessään kuulin hänen tokaisevan vaimolleen: ääliö.
Tällaisia me olemme.
Ja sitten vaadimme enemmän kotikuria, enemmän rajoituksia, tiukempaa valvontaa ja ankarampia tuomioita, että maa muuttuisi paremmaksi? Mutta emme ole valmiit menemään peilin eteen ja tunnistamaan itsessämme sitä samaa pahuutta, mikä on kaiken syy.
Vaikka olen tässä siteerannut Raamattua viestini pointti ei ole että ryhdy kristityksi niin maailma pelastuu, sitäkin puolta lukija voi tietysti ajatella ja että mitä kristillisyys oikeastaan on ja tarkoittaa, mutta pointtini oli että jokainen meistä, on vakaumuksemme sitten mikä tahansa, miettisimme oman elämän arvojärjestyksiä ja mentaliteettia kuinka asennoidun ja toimin...
Lopuksi huomautan etten ole ns. vapaan kasvatuksen kannalla. En suosittele lievempiä tuomioita. En kannata anarkiaa. Mutta rajoituksilla ja rangaistuksilla ei saada aikaan todellista muutosta.
YHTEISKUNTA ALKAA YKSILÖN SYDÄMESTÄ.
>Minäkin voisin välittää enemmän ympärilläni olevista ihmisistä. Kiirehtiä vähemmän ja kuunnella enemmän.<
- -
Tämä henkilökohtaisesta näkökulmasta kirjoitettu viesti oli nimimerkki laumaeläimen aloittamassa keskustelussa "hyvästi lintukotomme" palstalla Maailman menoa, mutta poistin viestini ketjusta ja laitoin uudeksi aloitukseksi samalla palstalla mainiten alkuperäisen keskusteluyhteyden. Koska aloitukseni on minulle tuntemattomasta syystä hävinnyt Maailman menoa -palstalta, yritän paremmalla onnella täällä.
Korostan että kyseessä on henkilökohtainen näkökulmani ja sellaisena yksilön pohdiskelu moraalin syvemmästä luonteesta eli sisimmän muuttumisesta ja ihmisarvon oivalluksesta mitä ei saada aikaan kielloilla ja rajoituksilla.
On sanottu että rakastuminen on tunnetta mutta rakastaminen asennetta. Jälkimmäinen on jotain minkä eteen täytyy tehdä työtä, olla valmis kohtaamaan itsensä ja kipukohtansa, kasvaa ihmisyyden prosessissa.
Tie parempaan on aina ja joka hetki avoinna.
Alkuperäinen aloitus
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000038111672
Kiitos.
>On varmaan aika lopettaa kuvitelmat turvallisesta lintukodostamme ja alkaa ajattelemaan. Minäkin voisin välittää enemmän ympärilläni olevista ihmisistä. Kiirehtiä vähemmän ja kuunnella enemmän.<
Yhteiskunta alkaa yksilön sydämestä.
On tietysti tervettä etsiä ja löytää epäkohdat, havaita syylliset konkreettisissa tilanteissa missä tekoja on tapahtunut ja vaatia oikeita henkilöitä vastuuseen, kun havainnot ovat realistisia ja oikeudenmukaisia. Vaatia hallitukselta toimia. Pohtia aseenkantolupien tarkempaa kontrollointia. Ym.
Mutta kaikkien näiden alle ihminen voi haudata ja piilottaa eli kätkeä oman "syyllisyytensä".
Sen sijaan että ketään syyttämättä menisin nyt itse peilin eteen...
Miettisin omia valintoja, elämänasennetta...
Viha synnyttää vain vihaa.
Niin tärkeitä kuin säännöt ja rajoitukset ovatkin niillä ei hoideta ihmisen sisintä. Mistä kaikki pahuus kuitenkin kumpuaa: sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat (Matteus 7:21). Esimerkiksi lapsi saatetaan kovalla kotikurilla opettaa tietynlaiseen käyttäytymiseen. Varastaminen on väärin: ei kehtaa varastaa, koska kiinni joutumisesta seuraa häpeää. Mutta entä sitten jos ei jää kiinni? Kun moraali on sidoksissa vain rangaistuksenpelkoon, se on suurelta osin ulkokohtaista, ei sisäistettyä. Voin linja-autossa luovuttaa paikkani vanhemmalle henkilölle koska minut on opetettu käyttäytymään kauniisti, mutta niin tehdessäni ymmärränkö sydämessäni, että tämä ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas lähimmäinen? Vai onko suhtautumiseni häneen välinpitämätön? Jopa pilkallinen? Kohtelias käyttäytyminen on hyvää ja kaunista joka tapauksessa, ok, mutta todellista muutosta se ei saa aikaan koska ulkonainen tapakulttuuri ei vielä muuta kenenkään sisintä, ihmisolemuksen ydintä. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on vain ulkokultaisuutta. Luulen olevani hyvä ihminen kun käyttäydyn oikein - niin, joka tapauksessa olen parempi kuin tuo murhaaja, tuo avionrikkoja, tuo verovilppiä harrastava yksityisyrittäjä jne. - enkä huomaa että itse samaan aikaan syyllistyn samoihin tekoihin:
Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
Room.2:1.
Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: "Älä tapa", ja: "Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion". Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: "Sinä tyhjänpäiväinen", on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: "Sinä hullu", on ansainnut helvetin tulen."
Jeesuksen vuorisaarnasta, Matt.5:21,22.
Fariseukset ajatteli olevansa muita parempia, ainakin parempia kuin murhaajat, koska eivät olleet tappaneet ketään, mutta Jeesus osoitti että heidänkin sisimmästään löytyy sama synnillisyys, joka aiheuttaa murhat ja aviorikokset.
Muistelen erästä tilannetta vähän yli 20 vuotta sitten.
Olin kaupungilla silloisen naisystäväni (myöhemmin vaimo) kahden pienen tytön kanssa.
Ohitsemme käveli fiksun oloinen pariskunta lapsensa kanssa. Kuulin miehen tokaisevan vaimolleen: Mitähän pahaa nuokin lapset on tehneet, että on ansainneet tuollaisen isän. Käsittääkseni huomautus koski lähinnä ulkonäköäni: persuksiin ulottuva pitkä tukka ja hakaneuloilla kasassa pysyvät farkut, joissa oli enemmän reikää kuin ehjää kohtaa. Tuolloin en vielä ollut uskovainen, mutta huomautus kuitenkin sattui minuun epäoikeudenmukaisena, en ollut niinkään loukkaantunut itseni tähden vaan minuun sattui se epäoikeudenmukaisuus, itsepetos, katkeruus ja viha mitä tuollaisella asenteellisuudella kylvetään. Kävelin pariskunnan kiinni ja pyysin pysähtymään hetkeksi, sanoin sitten miehelle ja mielestäni ystävälliseen sävyyn: Mistä tiedät minun sisimpäni tilan ja millainen minä olen isänä? Sinä näet vain ulkokuoren ja arvostelusi oli epäoikeudenmukainen... Lisäsin vielä, jotenkin tähän tapaan en muista sanatarkasti: Toivon ettet siirtäisi vihaa tuottavaa ajattelua lapseesi, tämä maailma on muutenkin tarpeeksi raadollinen paikka. Mies kuunteli puhetta tyynesti, ikäänkuin olisi ymmärtänyt mitä sanon, mutta lähtiessään kuulin hänen tokaisevan vaimolleen: ääliö.
Tällaisia me olemme.
Ja sitten vaadimme enemmän kotikuria, enemmän rajoituksia, tiukempaa valvontaa ja ankarampia tuomioita, että maa muuttuisi paremmaksi? Mutta emme ole valmiit menemään peilin eteen ja tunnistamaan itsessämme sitä samaa pahuutta, mikä on kaiken syy.
Vaikka olen tässä siteerannut Raamattua viestini pointti ei ole että ryhdy kristityksi niin maailma pelastuu, sitäkin puolta lukija voi tietysti ajatella ja että mitä kristillisyys oikeastaan on ja tarkoittaa, mutta pointtini oli että jokainen meistä, on vakaumuksemme sitten mikä tahansa, miettisimme oman elämän arvojärjestyksiä ja mentaliteettia kuinka asennoidun ja toimin...
Lopuksi huomautan etten ole ns. vapaan kasvatuksen kannalla. En suosittele lievempiä tuomioita. En kannata anarkiaa. Mutta rajoituksilla ja rangaistuksilla ei saada aikaan todellista muutosta.
YHTEISKUNTA ALKAA YKSILÖN SYDÄMESTÄ.
>Minäkin voisin välittää enemmän ympärilläni olevista ihmisistä. Kiirehtiä vähemmän ja kuunnella enemmän.<
- -
Tämä henkilökohtaisesta näkökulmasta kirjoitettu viesti oli nimimerkki laumaeläimen aloittamassa keskustelussa "hyvästi lintukotomme" palstalla Maailman menoa, mutta poistin viestini ketjusta ja laitoin uudeksi aloitukseksi samalla palstalla mainiten alkuperäisen keskusteluyhteyden. Koska aloitukseni on minulle tuntemattomasta syystä hävinnyt Maailman menoa -palstalta, yritän paremmalla onnella täällä.
Korostan että kyseessä on henkilökohtainen näkökulmani ja sellaisena yksilön pohdiskelu moraalin syvemmästä luonteesta eli sisimmän muuttumisesta ja ihmisarvon oivalluksesta mitä ei saada aikaan kielloilla ja rajoituksilla.
On sanottu että rakastuminen on tunnetta mutta rakastaminen asennetta. Jälkimmäinen on jotain minkä eteen täytyy tehdä työtä, olla valmis kohtaamaan itsensä ja kipukohtansa, kasvaa ihmisyyden prosessissa.
Tie parempaan on aina ja joka hetki avoinna.
Alkuperäinen aloitus
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000038111672
Kiitos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.