Minä en voi uskoa Raamattuun. Siellä on liian paljon asioita, mitkä eivät vakuuta minua.
Ja mitä enemmän luen kotonani vihkiraamattuani, luen teidän juttuja (hurraa benedi) ja gookletan raamattua...sitä vähemmän uskon.
Minun pitäisi saada käsiini kaikki, mitä raamatusta on myös pois otettu ja saada kokonais käsitys kaikesta...myös mustasta puolesta, ennen kuin voin vakuuttua tai ymmärtää edes kirjan tarkoitusta.
Nyt olen tilanteessa, että kaikki herättää vain lisää kysymyksiä.
Sanoin joskus, että olen juuttunut luomiskertomukseen. Sen jälkeen luin kirjan kaksi kertaa ja aloin taas selvittämään lukemaani...ja olen juuttunut luomiskertomukseen.
Miksi Jumala laittoi pahan paratiisiin? Oliko saatana langennut jo ennen Jumalan luomistyötä? Miksi ihminen ei pitänyt alun alkaen kuolla tai tuntea edes synnytys kipuja. Olisiko ihmisiä nyt ihan liikaa, jos Eeva ja Aatami ei olisi langennut? Kuitenkin muiden, kuten kasvien, eläimien oli tarkoitus kuolla... sillä kuolema luo elintärkeän kiertokulun. Ilman kuolemaa ei ole elämää.
Loiko Jumala dinosaurukset samaan aikaan kuin ihmiset? Miksi dinot kuoli, mutta ei ihmiset? Mitä Jumala kertoi jääkaudesta? Kivikaudesta? Pronssikaudesta?
Miksi Jumala loi bagteerit? Eikö ne alkujaan ollut haitallisia ihmisille? Miksi kaikki oli aluksi kasvissyöjiä? Miksi niillä kuitenkin on viettinsä ja esim. krokotiileillä ja piraajilla sellaiset hampaat? ym.
Hyttynen on veren imijä. Mitä hyttynen imi ennen lankeemusta?
Miksi Jumala kosti ihmisen virheet myös eläimille? Mitä pahaa ne teki?
Miksi Jumala istutti tuon puun Eedeniin? Ja miksi sitten suuttui niin paljon?
Oliko hän sittenkin tarkoittanut kaiken käyvän niin, kuin kävi?
Ja jos niin ei olisi käynyt... Kuinka valtava määrä meitä ihmisiä nykypäivänä olisikaan syömässä kasveja? Olisiko maailmassa enää kasveja? Mikä olisi ihmisen keskiikä?
Ja miksi kaikkia niitä eläimiä ei Raamatussa mainita, mitkä ei asu Aasiassa?
Ja mitä enemmän luen kotonani vihkiraamattuani, luen teidän juttuja (hurraa benedi) ja gookletan raamattua...sitä vähemmän uskon.
Minun pitäisi saada käsiini kaikki, mitä raamatusta on myös pois otettu ja saada kokonais käsitys kaikesta...myös mustasta puolesta, ennen kuin voin vakuuttua tai ymmärtää edes kirjan tarkoitusta.
Nyt olen tilanteessa, että kaikki herättää vain lisää kysymyksiä.
Sanoin joskus, että olen juuttunut luomiskertomukseen. Sen jälkeen luin kirjan kaksi kertaa ja aloin taas selvittämään lukemaani...ja olen juuttunut luomiskertomukseen.
Miksi Jumala laittoi pahan paratiisiin? Oliko saatana langennut jo ennen Jumalan luomistyötä? Miksi ihminen ei pitänyt alun alkaen kuolla tai tuntea edes synnytys kipuja. Olisiko ihmisiä nyt ihan liikaa, jos Eeva ja Aatami ei olisi langennut? Kuitenkin muiden, kuten kasvien, eläimien oli tarkoitus kuolla... sillä kuolema luo elintärkeän kiertokulun. Ilman kuolemaa ei ole elämää.
Loiko Jumala dinosaurukset samaan aikaan kuin ihmiset? Miksi dinot kuoli, mutta ei ihmiset? Mitä Jumala kertoi jääkaudesta? Kivikaudesta? Pronssikaudesta?
Miksi Jumala loi bagteerit? Eikö ne alkujaan ollut haitallisia ihmisille? Miksi kaikki oli aluksi kasvissyöjiä? Miksi niillä kuitenkin on viettinsä ja esim. krokotiileillä ja piraajilla sellaiset hampaat? ym.
Hyttynen on veren imijä. Mitä hyttynen imi ennen lankeemusta?
Miksi Jumala kosti ihmisen virheet myös eläimille? Mitä pahaa ne teki?
Miksi Jumala istutti tuon puun Eedeniin? Ja miksi sitten suuttui niin paljon?
Oliko hän sittenkin tarkoittanut kaiken käyvän niin, kuin kävi?
Ja jos niin ei olisi käynyt... Kuinka valtava määrä meitä ihmisiä nykypäivänä olisikaan syömässä kasveja? Olisiko maailmassa enää kasveja? Mikä olisi ihmisen keskiikä?
Ja miksi kaikkia niitä eläimiä ei Raamatussa mainita, mitkä ei asu Aasiassa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eikös nykypäivänä laki sano, että ei voida todeta syyliseksi, ellei olla syyllistä ensin kuultu.
-Onko missään Saatanan versiota asiasta, miksi Jumala häntä rankaisi?
Mitä jos Saatana vaan kyseenalaisti jonkun tärkeän jutun. Näki, mihin me ihmiset ollaan menossa.
Puuttui johonkin tärkeään pikku virheeseen, esim. siihen, että kaikki ei voi olla vaan hyvää...vaan tarvitaan myös pahaa (hänen olemassaolo) Sillä miten ihminen voi iloita, jos hän on aina iloinen? Miten voi juhlia, jos aina on juhla? Miten kokea rakkaus, jos aina on vaan rakkautta?
Tai sitten Jumala loi Saatanan tarkoituksella.
...Jumalahan kaiken loi.
Hyviä kymysyksiä joilla vaan aiheutat harmaita hiuksia Raamattu pakkomielteisille ihmisille.
Ehkä koko paratiisi onkin vaan symboliikkaa, eikä sitä tule käsittää kirjaimellisesti tai muuten siitä saa kyllä niin lapsellisen ja ristiriitaisen kuvan, että oksat pois!
Näin jälleensyntymiseen uskovana voin nähdä luomiskertomuksenkin siten, että siinähän meidän sielumme tavallaan eroaa Jumalasta ja "lankeaa" kokemaan niin hyvää kuin pahaakin. Alkaa pitkä maallinen "ura" jonka aikana tulemme oppimaan kaiken niin hyvästä, kuin pahastakin. Aika simppeliä siis.
Itse näen, että paholainen on aina ollut olemssa. Se on vain Jumalan 'pimeä puoli'. Miksi Jumala ei muka kykenisi pahuuteenkin? Jumalahan on luonut kaiken eli siis pahuudenkin. Tosin tässä on sellainen "jippo", että ihminen ei näe Jumalan pahuudessa sen hyvää puolta vaan kapinoi vastaan väittäen, että Jumala tekee pelkästään piruuttaan pahaa meille maan poloisille matosille. Ihminen ei ymmärrä sitä, että pahan on tarkoitus kasvattaa ihmistä ja auttaa huomaamaan sen, että Jumala on hyvä pahaakin tehdessään. Vähän niinkuin pieni lapsi pelkää neulanpistoa, koska se tekee kipeää, mutta samalla se suojaa vaikkapa isorokolta.
Vanhassa testamentissahan Jumala on varsin pirullinen veijari, joka lahtaa jengiä sen kun kerkiää mikä tukee tätä ajatustani. Näen asian siten, että vielä tuolloin ihmiset olivat alkeellisempia otuksia, jotka tarvitsivat enemmän keppiä kuin porkkanaa, eikä silloin pehmoilu oikein vielä kuulunut asiaan, kuten se kuuluu jo Uudessa Testamentissa. Jumala kyllä osaa edelleenkin kurittaa meitä rakkaudessaan, mutta osaa myös tuoda sen pehmeämmän ja todellisemman puolensa esiin.
Ja jokainen rakastava vanhempi tietää miten lapsia tulisi kasvattaa. Siihenhän kuuluu osana myös kurittaminen. Tietenkin vain silloin kun siihen on selvät syyt. Nykyaikana voimme nähdä miten lasten kurituksen kieltäminen on tehnyt lapsistamme hankalia hallita ja suorastaan tottelemattomia lähes kaikessa. Tämä on väärä kehityssuunta, jonka hedelmät ovat jo nähtävissä yhteiskunnassamme. No, tämäkin on vain kokeilu ja me ihmiset olemmet nyt sen koekaniineja. Tiedekin tutkii tätä aikaamme ja tekee siitä omat johtopäätöksensä jotta tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin hoidettuja.
Jumalan pelko on vain sitä, että jos toimii väärin siitä seuraa tuomio tai oikeammin, rangaistus, joka on kuitenkin kohtuullinen suhteessa tekoon. Näinhän kaikki rakkaus toimiikin todellisuudessa.
Täälläkin on havaittavissa ihmisissä se, että he eivät todennäköisesti ole vanhempia tai sitten he eivät kykene sellaiseen. Kukaan jolla on omia lapsia, jotka ovat hänelle rakkaita ei kykene tuomitsemaan enää ketään. Joka tuomitsee oman lapsena on kammottava hirviö, joka aikaansaa vain sotia ja kurjuuttta. Tämä on se mahdollisuus jonka Jumala on meille antanut, jotta kykenisimme edes lastemme kautta oppimaan muidenkin hyväksyntää ja ymmärtämistä. Siis sitä lähimmäisenrakkautta. ;)
Ei nyt aleta kuitenkaan "luennoimaan" liikaa tästä aiheesta. Elämä kyllä opettaa meitä kaikkia ajallaan...
:)
kulkemaan samalla linjalla siinä, mitä Raamatusta ja sen vertauskuvista lausut. Sitten en enää tiedä, kuinka tähän minun uskomukseeni siitä että jumaluus, sekä hyvyys että pahuus pitää asuinsijaansa meissä ihmisissä, tulisi suhtautua. Näin minä vaan aattelen, koska ihminenhän on Jumalan kuva.
Ja eikös se olisi aika luonnollista, että silloin kun myös pahuus asustelee sisimmässämme, on meillä myös kaikkein parhain mahdollisuus kasvaa hyvyyteen? Meidänhän on Raamatun mukaankin tutkailtava tekojamme sydämissämme. Ja tätä kautta osattava tehdä valintoja suuntaan tai toiseen.
>Ja jokainen rakastava vanhempi tietää miten lapsia tulisi kasvattaa.<
Mutta tiedämmekö? Minusta tuntuu, että tämä vanhempien ylenpalttinen rakkaus voi viedä joskus ojasta allikkoon. Vaikka äidin suurin rakkaus kohdistuukin lapseen, niin on muistettava myös sekin, että lapsesta on osattava ’luopua’. Lapsestakin tulee aikuinen ja ihminen, jonka omana yksilönään on tarvottava läpi tuulten ja tuiskujen.
Ja uskon vakaasti myös siihen, että pikku ripaus kintuille on parempi kurituskeino kuin ne sanat, joita suustamme lauomme. Eikös kieli olekin se kaksiteräinen miekka, jonka avulla haavoitamme ihmisen sisintä ja useimmiten ne sielun haavat ovat haavoja, joita ei enää olekaan niin helppo kursia kasaan. Toisaalta niitä haavoja ei ulkopuolinen voi koskaan nähdä tai kokeakaan. Eli tässä tämä elämisen vaikeus on jälleen kerran oivallettavissa.
Eikä meillä todellakaan ole kenelläkään oikeutta tuomita toista ihmistä ihmisenä, ei lastamme, ei naapurissa asuvaa sovinistia, ei kakkapöksy pultsaria, ei hienostorouvaa, ei ketään. Tosin pitäisikö meidän lisätä tähän listaan myös: ei itseämmekään. En ole varma, jättäisin kenties ulkopuolelle.
Ps. muutekseen, lueskelin tuossa raamatunkäännöskomitean mietintöjä, joissa aina aika ajoittain kinastellaan siitä, onko jokin asia/sana/lause käännetty alkuperäiskielestä ’oikealla tavalla’. Ja sieltähän ilmeni myös se seikka, jota kerran olen tällä palstalla kysellytkin eli onko saatana, perkele ja paholainen yksi ja sama asia. Ja ainaskin perkele on jo pudotettu suomen kielisen Raamatun sanastosta.
Pahan kautta hyvään...
Ylenpalttinen rakkaushan voi olla hyvin tukahduttavaa. Ei hyvä!
Liika on liikaa vaikka olisi kyse rakkaudestakin.
Munkin mielestäni verbaalinen kuritus voi olla jopa fyysistä pahempaa. Tukkapölly toimii paremmin kuin verbaalinen kuritus.
Tuomitseminen ei kuulu meille, eikä oikeastaan kenellekään muullekaan. Jumalallakaan on tuskin tarvetta moiseen. Jumala on meitä niin paljon suurempi, että hänellä ei ole varmastikaan mitään intressiä tuomita meitä pikkuruisia sieluja. Elämmehän me täällä aika raskaassa maailmassa joka on täynnä kiusauksia ja ansoja, joiden edessä sieluparkamme on aika avuton. Maailma kuljettaa meitä kuin pientä kaarnalaivaa koskessa.
Ihmisluontoon kuuluu valitettavasti halu tuomita ja muutenkin kiusata erilaisia ihmisiä. Jokin psykologinen projektio siinäkin on takana ja yhteisön joukkohengen lujittaminen. Simpanssitkin tappaa vieraita simpansseja lujittaakseen lauman välisiä sosiaalisia siteitä. Ihminen toimii valitettavasti tässä suhteessa hyvin samalla tavalla kuin simpanssitkin.
Oikeastihan ihminen tuomitsee toisessa ihmisessä vain omat piirteensä. Kuuntele mitä ihminen ajattelee ja sanoo muista ihmisistä ja tiedät millainen hän oikeasti on. Hän on itse juuri sellainen kuin mitä hän muista ajattelee ja sanoo.
Perkele on muistaakseni muuten joku muinaisbalttialainen pakanallinen jumala, josta kristityt tekivät paholaisen. Näin täytyi tehdä, jotta pakanat olisivat nopeammin luopuneet omista jumalistaan ja ottaneet kristinuskon vastaan.
Ja ihan varmasti Raamatussa on valtaisa määrä käännösvirheitäkin. Valitettavasti tämä on johtanut varmasti lukuisiin väärinkäsityksiin ja joskus jopa ihan ihmisten kiusaamiseenkin. Siinä onkin nyt sitten Raamatun tutkijoille paljon hommaa, että oikaisevat näitä käännösvirheitäkin.
:)
Raamattu on aika vaikea ja monitulkintainen kirja. Minäkin olen tutkinut sitä yli 25 vuotta, mutta varsinkin Vanha testamentti herättää edelleen kysymyksiä. Jonkin verran taustaa Vanhaan ja Uuteen testamenttiin saa apokryfikirjoista. Esimerkiksi Eenokin kirja sisältää mielenkiintoisen kuvauksen langenneista enkeleistä ja heidän rangaistuksestaan. Siinä enkelien varsinainen rikos oli, että he makasivat maan naisten kanssa ja opettivat ihmisille kiellettyjä asioita - aika outoa käytöstä enkeleiltä. Väkisinkin tulee mieleen, että nämä enkelit olivatkin vieraan sivilisaation lähettiläitä, joiden tehtävä oli tutkia ihmisiä mutta ei puuttua heidän kehitykseensä.
Eenokin kirja ja muitakin apokryfikirjoja löytyy seuraavasta osoitteesta:
http://www.raamatullapaahan.com/?Apokryfi_kirjat:1._Eenokin_kirja
Jos kirja ei herätä kysymyksiä, se on huono kirja. Raamattu herättää kysymyksiä, se on sen tarkoituskin. Jumala on siitä ovela, että Hän laittaa ihmiset kysymään, jotta Hän voisi vastata.
Eli käänny kysymyksinesi Jumalan puoleen. Jumalahan on laittanut sinuunkin elämän hengen.
Et tule saamaan täällä keneltäkään tyhjentävää vastausta, koska me olemme vain pieniä osia Jumalasta. Vain Jumala voi antaa sinulle täydellisen vastauksen ja se riisuu sitten sinutkin aseista ;)
Tulet saamaan jokaiseen kysymykseesi vastauksen, mutta älä ihmettele, jos se on erilainen kuin kaikki muut vastaukset täällä. Jumala puhuu sinulle "sinun kieltäsi", jotta ymmärrät Häntä. Ja Hän puhuu minulle "minun kieltäni", jotta minä ymmärrän.
Ja kaikki kielet yhdessä ovat rakkauden kieltä. Ei ole enää Baabelia... ;) Tässä on jo riittävästi sinulle, sillä et varmaan ymmärrä tätäkään, vielä, mutta kohta ymmärrät, sillä Jumala avaa ymmärryksesi. Opettele haukkomaan henkeäsi, kun saat vastauksia ;)
On minun uskoni Jumalaan ja Raamattu.
Minun ei tarvi etsiä enää mitään...
mutta tuo Raamattu kiinostaa siksi, kun ihmiset uskoo siihen niin sokeasti.
Toki itsekkin pystyn Raamatusta käsittämään asian niin, että olemme tulleet maapallolle tähdistä ja Jumala on hän "pomo" joka ihmiset tänne laittoi. Hän antoi meille ohjeet...mutta jokin meni pieleen, niin, ettei voitu mennä tähtiin takaisin, vaan jäimme tänne maapallolle ja syntimme on unohdus.
Jeesus oli vaan yksi monista, jotka tähdistä on tullut meitä opettamaan...mutta ei nyt ihan noin kirkollisesti. Kirkko vaan otti jossain vaiheessa vallan ihmisistä ja muokkasi viisaita kirjoituksia omiin tarkoituksiin. = Raamattu.
Tavallaan raamatun Tekstit jatkuu edelleen. Kaikki henkisen tien oppaat kuuluu raamattuun.
Jumala lähettää tähdistä yhä "jeesuksia" meille tänne.
-sinäkin voit olla Jeesus.
Onko kysymys kuitenkin ns. ufoista tai jostain vielä käsittämättömämmästä asiasta?
Oliko Evan ja Adamin paratiisi kuin lasikupla, ja kun he meni sen ulkopuolelle ja hengitti maan ilmaa, heistä tuli kuolevia?
Varmaan yhtämonta tulkintaa kuin lukijaa...
Mikä on oikein? Voiko kukaan väittää puhuvansa totta? Ehkä raamatun ymmärtäjä ei ole edes syntynyt vielä?
Puhumme siis vaan omasta puolestamme.
Löysin eilen luettavaksni kirjan nimeltä "Armahdettu yhteyteen Kristuksessa". Kirjoittaja kirjoittaa Hengen voimassa, ei siteeraa toisia ihmisiä eikä kommentoi toisten kirjoituksia, vaan hän kirjoittaa mitä Henki on hänelle antanut kirjoitettavaksi.
Jos et löydä kirjaa kirjastosta, voin lähettää sen sinulle.
Ko. kirjassa tulee esille mikä meni pieleen Raamatun sanoin: syntiinlankeemus. Sen seurauksena "ihmisestä tuli ristiriitainen persoonallisuus. Hänellä tuli olemaan jatkuvasti enemmän kysymyksiä kuin tyydyttäviä vastauksia. Aikaisempi kirkas tieto ehdottomasta totuudesta vaihtui loputtomiin kysymyksiin mikä on totuus." (s.14). "Synti katkaisi ihmisen yhteyden kaiken viisauden ja tiedon lähteeseen Jumalaan. Ihminen kytkettiin uuteen tietolähteeseen, aivan kuten viettelijä oli luvannutkin. Tällä uudella tiedolla ihminen on saanut aikaan paljon vahinkoa, tuhoa, tuskaa ja kärsimystä itselleen ja koko ihmiskunnalle. Ihminen sai riivaajan viisautta, mikä yhdistyneenä hänen syntiinlankeemuksessa saamiinsa himoihin ja haluihin tekee ihmisestä pahimmillaan pahuuden personoituman."
"Kun ihminen tuli tietämään hyvän ja pahan, hän itse tuli vastedes ratkaisemaan viettelijältään saamassaan hengessä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Ratkaisu on usein päinvastainen Jumalan ilmoitukseen nähden. Hyvän ja pahan kriteerinä ollut kuuliaisuus Luojan tahdolle väistyi ja vaihtui tottelemattomuudeksi."
"Syntiinlankeemuksessa ihmisestä tuli kapinallinen kaikkia Luojan asettamia normeja kohtaan. Ajatus Jumalasta ja ihmisen vastuullisuudesta Hänen edessään tuli ihmisluonnolle erittäin vastenmieliseksi. Ihmisen olemus joutui ristiriitaan Jumalan läsnäolon kanssa. Hän pakeni syntiinlankeemuksen jälkeen ja sen seurauksena pois Jumalan läheisyydestä ja on siitä lähtien aina etsinyt ja edelleen etsii itselleen asemaa ja piilopaikkaa, missä voisi olla ja elää Luojansa ja Jumalansa käskyistä ja tahdosta välittämättä omien himojensa ja halujensa mukaan. Ihmisestä tuli eksynyt harhailija ja etsijä, joka luottaa hyvään onneensa ja jättää tulevaisuutensa kohtalon huomaan. Sokeudessaan aikammekaan ihminen ei näe, että lisääntyvä, eri muodoissa ilmenevä sekasorto ihmisten keskuudessa johtuu pohjimmiltaan siitä, että ihminen on lopullisesti katkaissut riippuvuussuhteensa Jumalaan ja ottanut ohjat omiin käsiinsä. Vastuun pakoilussaan ihminen äärimmillään yrittää väittää ja jopa uskoa, ettei Jumalaa ole olemassakaan. Yrittämiseksi se useimmille ihmisille kuitenkin jääkin, sillä ajatteleva ihminen vaatii selitystä kaiken olevaisuuden ja elämän alkuperälle ja tarkoitukselle. Järjelle käsittämättömän suuren Jumalan ja Luojan olemassaolo selittää tämän perusongelman. Vaikka ihminen tunnustaakin pakon edessä, että Jumala on olemassa, kysymys ei oikeastaan ole lainkaan uskosta, vaan järjellisen harkinnan tuloksesta, joka perustuu omilla aisteilla tehtyihin havaintoihin, tietoon ja elämänkokemukseen. Riivaajatkin uskovat, että Jumala on yksi, ja vapisevat. Uskosta on varsinaisesti kysymys silloin, kun ihminen tekee valinnan erilaisten jumala-tarjokkaiden välillä. Uskon kohde saa ratkaisevan hallitsijan aseman sydämessä. Raamatun ilmoittamalla Jumalalla on paljon näennäisiä kilpailijoita ihmisestä taistellessa. Todellisia kilpailijoita on Raamatun ilmoituksen mukaan kuitenkin vain yksi, ihmisen ja Jumalan vihollinen saatana, joka on pukeutunut lukemattomien uskontojen, uskojen ja uskomusten kaapuihin. Se on esiintynyt ja esiintyy jopa valkeuden enkelinä eli pyrkii koko ajan muokkaamaan myös Raamatun Jumalaa ja Hänen totuuttaan tuhotakseen Jumalan pelastussuunnitelman."
"Sielunviholliselle kelpaa välineeksi mikä tahansa näkymätön taikka näkyvä ajalliseen elämään liittyvä asia, mistä se voi kasvattaa ihmiselle niin suuren rakkauden ja kiinnostuksen kohteen, ettei Elävälle Jumalalle jää sijaa ihmisen elämässä. Ihminen on ristiriidassa myös tahtonsa suhteen, kun hän valitsee, palvellako Jumalaa vai seuratako sielunvihollista. Syntiin langennut ihminen suosii luonnostaan sielunvihollisen tarjoamia vaihtoehtoja, vaikka hänen oikea paikkansa olisi elää Jumalansa ja Luojansa yhteydessä."
Näin kirjoittaa siis Aaro Leikkari vuonna 1999.
Vaikka saisit koko maailman käsiisi ja kaikki ajat ja teot ja avaruudet ja universiumit niin se ei sua auttaisi mitenkään.
Sokea on sokea ja kuuro on kuuro.
Vaikka sinun kaikkiin kysymyksiisi vastattaisiin kirjallisesti kolmena kappaleena ja kaikki ne kädestä pitäen selvitettäisiin niin se ei sua auttaisi mitenkään.
Kuollutta puuta on turha kastella.
Vaikka sinun eteesi tuotaisiin kaikki hyvyys satakertaisena lahjapakettiin käärittynä kultanauhaan kiedottuna niin se ei sua auttaisi mitenkään.
Hukkunut ei pelastusrengasta kaipaa.
Kukaan ihminen ei sua pysty nostamaan syvältä suon silmästä. Kukaan ihminen ei jäljillesi työnnä puunrunkoa ja sano että "ota kiinni" kun kerran edes näe koko puunrunkoa. Kukaan ei enää heitä pelastavaa köyttä kun et usko koko köyteen. Kukaan ihminen ei huuda neuvojansa tai lähde pelastamaan. Kukaan ihminen ei sua auttaisi.
Ja näitä samanmoisia tekstejä olen täällä lukennut enemmänkin. Tämänmoinen on uskovainen; Tuomitseva.
aloittajan tekstinä näin avoimuuden. On paljon kysymyksiä...liian vähän vastauksia.
Miksi uskovaiset ette vastaa? Heti kun mennään vaikeampaan, turvaudutte syyttelyyn.
Ja teitä pitäisi kutsua Jumalan valituksi.
Että Wit...uttaa Kaikki uskovaiset.
Tunnen monta, mutta yksikään ei ole hyvä, vaan uskoon tullessaan jokainen heistä on muuttunut itsekkääksi ja ilkeäksi.
Olen itkenyt 10 vuotta uskovien pilkasta. Todellakin, he osaa satuttaa!
MIKSI! Miksi olette niin julmia? Eikö teillä ole enää omaatuntoa. Annatteko senkin Jeesukselle?
Minusta ei uskovaa tule.
En usko edes Jumalaan.
Ihminen on lähtöisin planktonista.
Vaikka keskusteletkin ja esitit kysymyksesi toiselle, etkä minulle, pohdiskelen tässä ääneen. Ehkä ajatukseni avaavat sinua ymmärtämään pikkuisen ihmistä yleensä. Kun ihminen sättii, haukkuu, tuomitsee tai tekee jotain muuta ilkeää, hän kipuilee omien haavojensa kanssa sillä hetkellä. Kipuillessaan hän purkaa pahaa oloaan toisiin. Kipu lakkaa joskus ja sen jälkeen on noloa huomata, että satutti toisia kipujen ollessa pahimmillaan.
Kivuista puhuessani, puhun sisäisistä kivuista, en fyysisistä (niitäkin toki voi olla ja nekin aiheuttavat pahaa oloa, jota pitää purkaa toisiin, jotta oma olo mukamas helpottuisi).
Viisas se ihminen, joka keksii pahan olonsa purkamiseksi jotain muuta kuin toisten tuomitsemisen, piikittelyn tms. Fyysinen liikunta voisi olla hyvä keino tai erilaiset keskusteluryhmät, joissa keskustella pahasta olostaan, avoimesti, toisten tuomitsematta.
Ymmärrätkö nyt vähän sellaista ihmistä, joka ilkeilee?
@)-->-->---
Kumpiko on parempi: taskulampun valo vai auringon valo? Kun kuvittelet olevasi valaistunut, olet kuin taskulampun valo. Kun olet Jumalan valossa, olet kuin auringon valo.
Kumpi haluat olla? Tekstisi perusteella näyttäisi siltä, että haluat olla taskulampun valo. Suosittelen vaihtamaan... koska silloin loistat paremmin. Ja valo on luonnollisempaa.
Terkuin
@)-->-->---
asiaan kuin asiaan, mitä yhteiskunta heille tyrkyttää. Uskotaan siihen, mihin enemmistö kansasta tai lähimmäisistä uskoo. Jutun "juurella" on voinut olla hyvinkin itsekkäät motiivit, mutta lumipalloefekti on jo tapahtunut.
Kyseenalaistaminen on aina hyvä asia. On todennäköisempää, että kyseenalaistaja tietää asioista paremmin kuin yleinen mielipide. Yleinen mielipide on manipuloitavissa herkemmin.
Ymmärtämään yhtään mitään!
Lopeta kaikkien asioiden pohtiminen ja hoida vain päivärutiinit...
Ehkä kyse on siitä, että en tajua.
Tai sitten siitä, että sinä et tajunnut, mitä kysyin.
Ehkä asia otti sinua päähän, koska huomasit, että kaikki eivät usko esim. Joulupukkiin, kun alkaa miettimään, että mites ne porot nyt voi lentää ja kuinkas se Joulupukki niin kauan on elänyt ja miten ihmeessä se yhtenä viikonloppuna pystyy jakaamaan kaikille Joulua juhliville ne lahjat?
joskus pitää kyseenalaistaa sen mihin uskoo, ettei usko mitä vaan.
Emme ole lukutaidottomia lapsia enää.