Uskon, että jokainen ihminen ajattelee sisällään: ”kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia”. Mutta kun tullaan käytäntöön, kukaan ei pidä toisia ihmisiä tasa-arvoisina. Jos ihmiset ajattelisivat tasa-arvoisesti, kuuntelisi poliitikko kansalaisia, poliisi kouluampujaa, pomo alaisiaan, kristitty muslimia ja absolutisti alkoholistia. Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan toteudu. Mikä sitten johtaa tähän eroavaiseen ajatteluun? Uskon, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Eri tilanteen vain sitten muuttaa ihmisen ajattelutapaa. Poliitikko ajattelee ennemmin puoluetta, kuin kansalaisen mielipidettä. Poliisi kuuntelee lakia. Pomo ajattelee rahaa. Kristitty kuuntelee raamattua – joka on myös jonkinlaista lakia. Absolutisti taas ajattelee ennemmin kaiken selvästi.
Miksi ihmiset sitten kuuntelevat itse tehtyjä lakeja, rahaa tai aikaa? Ovatko nämä ihmisen uusia jumalia? Jumalia, mitkä sopivat tähän maailmaan. Maailmaan, jonka me ihmiset olemme itse jalostaneet. Tässä maailmassa ei kovin moni auta naapurin mummoa tien yli pelkästään auttamisen ilosta, mutta jos käteen heitetään pari kymppiä niin johan mummo pääsee tien yli eikä hänen tarvitse edes viedä itse ostoskassejaan. Tällaisia esimerkkejä voisi tehdä loputtomiin. Eikö tämän jo pitäisi saada ihmiset ajattelemaan, että meillähän on uudet jumalat? Ihminen, joka ei kunnioita näitä jumalia katsotaan kieroon. Jos et välitä rahasta, ajasta tai laeista olet joko pummi, laiska tai rikollinen. Ja näille ihmisille olisi vain muutama paikka: katu, vankila tai kuolema.
Kuka sitten hallitsee esim. aikaa ja rahaa? Jokainen osaa mainita ainakin jonkun, joka hallitsee sinun aikaasi ja rahojasi. Suurimmalla osalla se on työnantaja. Tämä ylempiarvoisempi henkilö, joka on muka sinua jotenkin viisaampi. Ovatko meidän jumalat sittenkään aika tai raha? Ehkä se onkin sinun pomosi – toinen ihminen! Kun ajatellaan oikein radikaalisesti niin varmaan sinäkin olet jonkun pomo. Olet joko vanhempi lapsellesi, opettaja koulussa tai vaikkapa jonkun murhaajan ehdonalaisvalvoja. Ja mitä sitten pidät tärkeänä, kun kasvatat lastasi tai opetat koulussa? Rahaa, aikaa ja lakia!
Eli en osaa kai tarpeeksi painottaa sitä, että ihmiset ovat tasa-arvoisia. Koska uskon, että myönnätte tekstini olevan totta, mutta ette kuitenkaan tee asialle paljon mitään. Meidän uudet jumalat ovat jo niin syvällä meissä ettei kukaan uskalla vastustaa niitä. Mutta en syytä ketään. Se ei ole minun hommani. Kirjoitin vain siitä mikä itse olen ja mistä yritän päästä eroon.
Miksi ihmiset sitten kuuntelevat itse tehtyjä lakeja, rahaa tai aikaa? Ovatko nämä ihmisen uusia jumalia? Jumalia, mitkä sopivat tähän maailmaan. Maailmaan, jonka me ihmiset olemme itse jalostaneet. Tässä maailmassa ei kovin moni auta naapurin mummoa tien yli pelkästään auttamisen ilosta, mutta jos käteen heitetään pari kymppiä niin johan mummo pääsee tien yli eikä hänen tarvitse edes viedä itse ostoskassejaan. Tällaisia esimerkkejä voisi tehdä loputtomiin. Eikö tämän jo pitäisi saada ihmiset ajattelemaan, että meillähän on uudet jumalat? Ihminen, joka ei kunnioita näitä jumalia katsotaan kieroon. Jos et välitä rahasta, ajasta tai laeista olet joko pummi, laiska tai rikollinen. Ja näille ihmisille olisi vain muutama paikka: katu, vankila tai kuolema.
Kuka sitten hallitsee esim. aikaa ja rahaa? Jokainen osaa mainita ainakin jonkun, joka hallitsee sinun aikaasi ja rahojasi. Suurimmalla osalla se on työnantaja. Tämä ylempiarvoisempi henkilö, joka on muka sinua jotenkin viisaampi. Ovatko meidän jumalat sittenkään aika tai raha? Ehkä se onkin sinun pomosi – toinen ihminen! Kun ajatellaan oikein radikaalisesti niin varmaan sinäkin olet jonkun pomo. Olet joko vanhempi lapsellesi, opettaja koulussa tai vaikkapa jonkun murhaajan ehdonalaisvalvoja. Ja mitä sitten pidät tärkeänä, kun kasvatat lastasi tai opetat koulussa? Rahaa, aikaa ja lakia!
Eli en osaa kai tarpeeksi painottaa sitä, että ihmiset ovat tasa-arvoisia. Koska uskon, että myönnätte tekstini olevan totta, mutta ette kuitenkaan tee asialle paljon mitään. Meidän uudet jumalat ovat jo niin syvällä meissä ettei kukaan uskalla vastustaa niitä. Mutta en syytä ketään. Se ei ole minun hommani. Kirjoitin vain siitä mikä itse olen ja mistä yritän päästä eroon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Monessa sopassa keitettynä tiedän joka sanasi olevan totta.
Olen nähnyt kaksi kertaa itse nousun ja laskun rankimman kaavan mukaan. Kokenut henkisen ja fyysisen burn outin jota kesti neljä vuotta, kaksi konkurssia takana ja avioero.
Lakkasin totaalisesti pyörimästä koneen mukana, kävin todella pohjalla.
Mutta yllätys yllätys! Tämä pohjalla käynti irroittikin minut siitä oravanpyörästä johon olin itse itseni väkisin tunkenut ja lentänyt pintaliitoa.
Nyt näen ensimmäisen kerran elämässäni ympärille ja havainnoin ympäristöä.
Tiedän nyt mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä tekevät oikeasti onnellisiksi.
Oksettaa ajatellakaan sitä mitä touhusin ennen ja minkä takia? for nothing.
Ja todella kun katsoo ympärilleen niin ei tiedä itkisikö vai nauraisi ihmisille joilta on järki sumentunut kateuden ja ahneuden kurimuksessa.
Varsinkin nuoria käy sääliksi heidän tuskassa miettiessä kuinka rikastua ja kuinka saada edes hienompi auto kuin kavereilla.
Sitten hakeudutaan parisuhteeseen samankaltaisen ihmisen kanssa ja syöksykierre on valmis.
Rakennetaan vankila ympärille joka muodostuu yhteiskunnan, vanhempien ja ympäristön asettamista vaatimuksista lainoineen ja uraputkineen.
Minä löysin onnekseni eroni jälkeen nuoren, kauniin ja humaanin naisen vierelleni jonka kanssa muutamme piakkoin kaukoitään muutamaksi vuodeksi.
Ehkä pysyvästi. Ei tätä menoa kestä edes katsella täällä.