Kielilakia sorvannut komitea oli lainsäädännöllisesti varsin erikoinen.
Jo kielilakikomitean kokoonpano on epädemokraattinen: komitean jäsenistä suurin osa edustaa ruotsinkielistä vähemmistöä, jonka osuus Suomen koko väestöstä on 5,7 %. Toisin sanoen jokaisen äidinkieleltään suomalaisen painoarvo vastaa noin 1/10 äidinkieleltään ruotsalaista komitean kokoonpanossa. Tämä on räikeästi vastoin kaikkia kansanvallan ja demokratian periaatteita.
Jos vastaavaa sovellettaisiin esimerkiksi eduskunnan kokoonpanossa Lapin lääniin, 190 000 asukkaan läänin painoarvo vastaisi 1,9 miljoonaa asukasta ja läänistä valittaisiin lähes 40 % eduskunnan kansanedustajista, siis enemmän kuin Uudeltamaalta, koska yhden suosinnalla vähennetään samalla muiden osuuksia. Vähemmistöoikeuksien varjolla tapahtuva enemmistön syrjintä on johtamassa virkamiesvallan kasvuun sekä kansanvallan ja vaalien tulosten merkitysten vähittäiseen mitätöintiin.
Säätyvallan aikaan ennen vuonna 1906 tapahtunutta kansanvaltaan siirtymistä ihmiset olivat myös eriarvoisia ja suurin osa suomalaisista oli syntyperäisesti vailla äänioikeutta säätyihin kuulumattomuutensa vuoksi. Tästä tulee mieleen 1993, jolloin muutama korkea-arvoinen poliitikko esti silloista opetusministeriä esittelemästä eduskunnalle pakkoruotsista luopumista. Pakkoruotsigallupeissa viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisten selvä enemmistö on joka kerta kannattanut pakkoruotsista luopumista.
Myöskään Euroopan Neuvoston vuonna 1995 annetun vähemmistökielisopimuksen 18. artiklaa ei ole otettu minkäänlaiseen käsittelyyn ja asian käsittely mediassa on ollut olematonta. Vähemmistökielisopimuksen mukaan naapurimaiden pitäisi kahdenkeskisten sopimusten kautta yhdenmukaistaa keskinäisten kielivähemmistöjensä asema (vrt. myös § 9 ja § 5).
Kielilakikomitean suomalaisjäsenistä osa on jo etukäteen ilmaissut kannattavansa koulujen pakkoruotsin säilyttämistä, ikään kuin komitean nimittänyt valtioneuvosto olisi valinnut heidät juuri tämän vuoksi. Mahdollinen tuleva kielilaki koskee koko Suomen kansaa, nimenomaan juuri 94 %:n enemmistöä — ja komitean ehdotukset ovat kansanvallan kannalta taantumuksellisia ja suomen kielen aseman heikentämiseen tähtääviä. Suomea äidinkielenään puhuvaa ei enää kenties voitaisi nimittää virkaan, koska käytännössä osa viroista varattaisiin kielilain perusteettomien ja jyrkkien kielitaitovaatimusten perusteella lähinnä vain kaksikielisille, siis sellaisille, joilla on erityinen etninen tausta.
YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 21. artiklan 2. pykälä toteaa yksiselitteisesti:
Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin.
Kielilakikomitean puheenjohtajalla Pekka Hallbergilla on kytkentä vieraaseen maahan, nimittäin ruotsalainen mitali. Eräissä maissa ulkomaalaisten mitalien vastaanotto on lailla kielletty. Länsimaisen demokratian peruskiviin kuuluu Montesquieun vallan kolmijako-oppi. Sen mukaan lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta pitää erottaa toisistaan; Hallberg on myös Korkeimman hallinto-oikeuden puheenjohtaja, mutta silti mukana sekä lainsäädäntöä että toimeenpanovaltaa lähellä olevassa komiteassa.
Kielilakikomitea, suluissa mainosesiintymiset tiedotusvälineissä:
Aula, Maria Kaisa - Eriksson, Lars (TV2:n Kotimaan katsaus) - Krohn, Irina - Hallberg, Pekka (Helsingin Sanomat, Hiidenkivi) - Lax, Henrik (YLEn Uutiset) - Lehtimäki, Jouni - Liljeström, Marita - Mickwitz, Erik (TV1:n Kuningaskuluttaja) - Niemivuo, Matti - Nuolijärvi, Pirkko - Rahkonen, Susanna - Sarjala, Jukka
Pysyvät asiantuntijat: Granfelt, Nanny - Reuter, Mikael - Tyynilä, Markku - Wikberg, Kristina - Sten Palmgren - Eero J. Aarnio - Paulina Tallroth (YLEn Uutiset) - Kristina Beijar
Jo kielilakikomitean kokoonpano on epädemokraattinen: komitean jäsenistä suurin osa edustaa ruotsinkielistä vähemmistöä, jonka osuus Suomen koko väestöstä on 5,7 %. Toisin sanoen jokaisen äidinkieleltään suomalaisen painoarvo vastaa noin 1/10 äidinkieleltään ruotsalaista komitean kokoonpanossa. Tämä on räikeästi vastoin kaikkia kansanvallan ja demokratian periaatteita.
Jos vastaavaa sovellettaisiin esimerkiksi eduskunnan kokoonpanossa Lapin lääniin, 190 000 asukkaan läänin painoarvo vastaisi 1,9 miljoonaa asukasta ja läänistä valittaisiin lähes 40 % eduskunnan kansanedustajista, siis enemmän kuin Uudeltamaalta, koska yhden suosinnalla vähennetään samalla muiden osuuksia. Vähemmistöoikeuksien varjolla tapahtuva enemmistön syrjintä on johtamassa virkamiesvallan kasvuun sekä kansanvallan ja vaalien tulosten merkitysten vähittäiseen mitätöintiin.
Säätyvallan aikaan ennen vuonna 1906 tapahtunutta kansanvaltaan siirtymistä ihmiset olivat myös eriarvoisia ja suurin osa suomalaisista oli syntyperäisesti vailla äänioikeutta säätyihin kuulumattomuutensa vuoksi. Tästä tulee mieleen 1993, jolloin muutama korkea-arvoinen poliitikko esti silloista opetusministeriä esittelemästä eduskunnalle pakkoruotsista luopumista. Pakkoruotsigallupeissa viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisten selvä enemmistö on joka kerta kannattanut pakkoruotsista luopumista.
Myöskään Euroopan Neuvoston vuonna 1995 annetun vähemmistökielisopimuksen 18. artiklaa ei ole otettu minkäänlaiseen käsittelyyn ja asian käsittely mediassa on ollut olematonta. Vähemmistökielisopimuksen mukaan naapurimaiden pitäisi kahdenkeskisten sopimusten kautta yhdenmukaistaa keskinäisten kielivähemmistöjensä asema (vrt. myös § 9 ja § 5).
Kielilakikomitean suomalaisjäsenistä osa on jo etukäteen ilmaissut kannattavansa koulujen pakkoruotsin säilyttämistä, ikään kuin komitean nimittänyt valtioneuvosto olisi valinnut heidät juuri tämän vuoksi. Mahdollinen tuleva kielilaki koskee koko Suomen kansaa, nimenomaan juuri 94 %:n enemmistöä — ja komitean ehdotukset ovat kansanvallan kannalta taantumuksellisia ja suomen kielen aseman heikentämiseen tähtääviä. Suomea äidinkielenään puhuvaa ei enää kenties voitaisi nimittää virkaan, koska käytännössä osa viroista varattaisiin kielilain perusteettomien ja jyrkkien kielitaitovaatimusten perusteella lähinnä vain kaksikielisille, siis sellaisille, joilla on erityinen etninen tausta.
YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 21. artiklan 2. pykälä toteaa yksiselitteisesti:
Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin.
Kielilakikomitean puheenjohtajalla Pekka Hallbergilla on kytkentä vieraaseen maahan, nimittäin ruotsalainen mitali. Eräissä maissa ulkomaalaisten mitalien vastaanotto on lailla kielletty. Länsimaisen demokratian peruskiviin kuuluu Montesquieun vallan kolmijako-oppi. Sen mukaan lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta pitää erottaa toisistaan; Hallberg on myös Korkeimman hallinto-oikeuden puheenjohtaja, mutta silti mukana sekä lainsäädäntöä että toimeenpanovaltaa lähellä olevassa komiteassa.
Kielilakikomitea, suluissa mainosesiintymiset tiedotusvälineissä:
Aula, Maria Kaisa - Eriksson, Lars (TV2:n Kotimaan katsaus) - Krohn, Irina - Hallberg, Pekka (Helsingin Sanomat, Hiidenkivi) - Lax, Henrik (YLEn Uutiset) - Lehtimäki, Jouni - Liljeström, Marita - Mickwitz, Erik (TV1:n Kuningaskuluttaja) - Niemivuo, Matti - Nuolijärvi, Pirkko - Rahkonen, Susanna - Sarjala, Jukka
Pysyvät asiantuntijat: Granfelt, Nanny - Reuter, Mikael - Tyynilä, Markku - Wikberg, Kristina - Sten Palmgren - Eero J. Aarnio - Paulina Tallroth (YLEn Uutiset) - Kristina Beijar
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.