Koska täällä käydään "suurta taistelua" sapattia vastaan niin piti oiken tutkia asiaa.
Valitettavasti en löytänyt "puolueetonta asiaa käsitteleviä kirjoituksia suomenkielellä joten piti lukea englanniksi ja ruotsiksi.
Näyttäisi siltä että alkuseurakunta todella vietti sapattia noin 200 300 vuotta, etupäässä siksi koska suurin osa heistä oli juutalaisia ja sapatti kuului heidän normaaliin elämäänsä.
Kun juutalaisviha jälleen kerran lisääntyi (sen aikaisessa maailmassa) ja koska eivät kristityt halunneet olla missään tekemisissä juutaisten kanssa jotka eivät olleet tunnustaneet Jeesusta Kristukseksi - alettiin myöskin kaikkia heidän tapojaan (sapattiakin) vieroksumaan juutalaisina tapoina. Näin tehtiin ehkä sadan vuoden ajan ja 300 luvulla, juutalaisia vihaavat kirkkoisät päättivät jättää myö sapatin vietom. Sen sijaan viettivät kristityt sunnuntaita eräänlaisena muistopäivänä Jeesuksen ylösnousemuksella.
Ei siis voida sanoa että sunnuntai korvasi sapatin vaan enemmoínkin että sapatti jätettiin pois kirkon opeista. Ei voida sanoa myöskään että joku Paavi olisi omavaltaisesti jonkun ajatuksen seurauksena päättänyt että sapatti hylätään ja korvataan sunnuntailla. Sapatin pois jääminen oli pitkäaikainen processi ehkä 100:n vuoden ajan tai pidempääkin ja perustui siis etupäässä juutalaisvihaan..
Sunnuntaita on aina vietetty kristittyjen parissa eräänlaisena muistopäivänä ja alkuaikoina 200 - 300 vuotta - vaikka alku aikoina siis vietettiin myöskin sapattia kaikkien krisrittyjen parissa - ainakin niinkauan kuin suurin osa kristityistä oli juutalaisia.
Siis (tämän mukaan) tuntuisi siltä että kristittyjen on sallittua viettää molempia, niin sapattia kuin sunnuntaita.
Ja tänäänhän kristityn on ainakin suomessa aika helppo viettää molempia.
Luther_1
Valitettavasti en löytänyt "puolueetonta asiaa käsitteleviä kirjoituksia suomenkielellä joten piti lukea englanniksi ja ruotsiksi.
Näyttäisi siltä että alkuseurakunta todella vietti sapattia noin 200 300 vuotta, etupäässä siksi koska suurin osa heistä oli juutalaisia ja sapatti kuului heidän normaaliin elämäänsä.
Kun juutalaisviha jälleen kerran lisääntyi (sen aikaisessa maailmassa) ja koska eivät kristityt halunneet olla missään tekemisissä juutaisten kanssa jotka eivät olleet tunnustaneet Jeesusta Kristukseksi - alettiin myöskin kaikkia heidän tapojaan (sapattiakin) vieroksumaan juutalaisina tapoina. Näin tehtiin ehkä sadan vuoden ajan ja 300 luvulla, juutalaisia vihaavat kirkkoisät päättivät jättää myö sapatin vietom. Sen sijaan viettivät kristityt sunnuntaita eräänlaisena muistopäivänä Jeesuksen ylösnousemuksella.
Ei siis voida sanoa että sunnuntai korvasi sapatin vaan enemmoínkin että sapatti jätettiin pois kirkon opeista. Ei voida sanoa myöskään että joku Paavi olisi omavaltaisesti jonkun ajatuksen seurauksena päättänyt että sapatti hylätään ja korvataan sunnuntailla. Sapatin pois jääminen oli pitkäaikainen processi ehkä 100:n vuoden ajan tai pidempääkin ja perustui siis etupäässä juutalaisvihaan..
Sunnuntaita on aina vietetty kristittyjen parissa eräänlaisena muistopäivänä ja alkuaikoina 200 - 300 vuotta - vaikka alku aikoina siis vietettiin myöskin sapattia kaikkien krisrittyjen parissa - ainakin niinkauan kuin suurin osa kristityistä oli juutalaisia.
Siis (tämän mukaan) tuntuisi siltä että kristittyjen on sallittua viettää molempia, niin sapattia kuin sunnuntaita.
Ja tänäänhän kristityn on ainakin suomessa aika helppo viettää molempia.
Luther_1
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitten oli vielä toinenkin syy.
Kaikkiin synagoogiin eivät pakanat olleet tervetulleita.
Koskapa juutalaiskristityt halusivat käydä edelleenkin sapattisin synagoogassa ja viettää muutenkin sapatin juutalaisittain kristittyjen yhteinen kokous oli näinollen sunnuntaisin.
Ja olisihan ollut tavatonta jos juutalaisessa synagoogassa olisivat puheet muuttuneet kristittyjen opetukseksi.
Kun juutalaisten ja kristittyjen välille syntyi kiistaa, jäi pakanakristittyjen sunnuntain kokoontuminen heidän kesken luonnolliseksi kristinuskoisten kokoontumiseksi jatkossakin.