Uhrin mielenterveyden ja/tai hyvänolon tappamisen kannalta?
Jokainen koulukiusaamistapaus on varmaankin yksilöllinen johtuen kiusaajista ja kiusattavasta.
Yleensä homma menee seuraavasti: On koululuokka ja 30 oppilasta. 1 valitaan kiusattavaksi. Kuka? Yleensä hiljaisin ja sellainen joka ei avaa suutaan asiasta. Häntä voidaan olla neuvomassa olemaan välittämättä häneen kohdistuvasta eristämisestä, ivasta sun muusta mielenterveyden jalostustyöstä.
Aluksi toleranssi on hyvä mutta ajan kanssa samat kiusauskuviot satunnaissilla yllätyskiusauksilla syövät mielenterveyttä.
Miten paljon Suomessa onkaan koulukiusaamisen takia itsemurhaan ja mielenterveyden takia kansaneläkkeelle joutuneita. Emme tiedä koska kaikki eivät suutansa avaa häpeän ja tuskan takia.
Ikävää mitä Matti teki, ikävää että hän oli kiusattu sielu, ikävää että hänestä tuli ihmisvihaaja. Jossain määrin ymmärrettävää.
Koulukiusaaminen on hyväksyttävää. Sanotaan, ettei opettajat näe kaikkea koulukiusaamista. Itse tiedän oman opettajani nähneen mutta hän antoi sen tapahtua. Varmaan ajatteli sen olevan jopa hyväksi minulle. En tiedä. Kysyin asiasta häneltä lukiosta päästyäni. Hän ei vastannut mitään, tuijotti vain. Tuijotti samalla tavalla kuin olin ala-asteella luokkani kiusattavana. En ole mennyt luokkakokouksiin. Luokkasormuksen saatuani heitin sen roskikseen luokan edessä ollessani 12 vuotias. Se oli hieno hetki minulle. Luokka oli harvinaisen hiljaa, ilmeisesti minun ei odotettu uskaltavan tehdä sitä.
Koen olleeni kuitenkin Jumalan avun piirissä vaikka en ollut lapsena uskossa.
Luokkatovereitani en halua nähdä vaikka koulukiusaamiseni päättymisestä on nyt 25 vuotta aikaa.
Jokainen koulukiusaamistapaus on varmaankin yksilöllinen johtuen kiusaajista ja kiusattavasta.
Yleensä homma menee seuraavasti: On koululuokka ja 30 oppilasta. 1 valitaan kiusattavaksi. Kuka? Yleensä hiljaisin ja sellainen joka ei avaa suutaan asiasta. Häntä voidaan olla neuvomassa olemaan välittämättä häneen kohdistuvasta eristämisestä, ivasta sun muusta mielenterveyden jalostustyöstä.
Aluksi toleranssi on hyvä mutta ajan kanssa samat kiusauskuviot satunnaissilla yllätyskiusauksilla syövät mielenterveyttä.
Miten paljon Suomessa onkaan koulukiusaamisen takia itsemurhaan ja mielenterveyden takia kansaneläkkeelle joutuneita. Emme tiedä koska kaikki eivät suutansa avaa häpeän ja tuskan takia.
Ikävää mitä Matti teki, ikävää että hän oli kiusattu sielu, ikävää että hänestä tuli ihmisvihaaja. Jossain määrin ymmärrettävää.
Koulukiusaaminen on hyväksyttävää. Sanotaan, ettei opettajat näe kaikkea koulukiusaamista. Itse tiedän oman opettajani nähneen mutta hän antoi sen tapahtua. Varmaan ajatteli sen olevan jopa hyväksi minulle. En tiedä. Kysyin asiasta häneltä lukiosta päästyäni. Hän ei vastannut mitään, tuijotti vain. Tuijotti samalla tavalla kuin olin ala-asteella luokkani kiusattavana. En ole mennyt luokkakokouksiin. Luokkasormuksen saatuani heitin sen roskikseen luokan edessä ollessani 12 vuotias. Se oli hieno hetki minulle. Luokka oli harvinaisen hiljaa, ilmeisesti minun ei odotettu uskaltavan tehdä sitä.
Koen olleeni kuitenkin Jumalan avun piirissä vaikka en ollut lapsena uskossa.
Luokkatovereitani en halua nähdä vaikka koulukiusaamiseni päättymisestä on nyt 25 vuotta aikaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koulukiusamisen hyväksyttävydellä tarkoitan sitä, että puheissa seei ole hyväksyttävää mutt akäytännössä sen annetaan tapahtua ja tapahtunut todellakin nähdään. Suomessa on paljon valehtelevia opettajia, jotka eivät ole näkevinään koulukiusaamista.
Jokaisen koulukiusatun tulee tehdä asiasta ilmoitus. Koulukiusattu saadaan tuntemaan häpeää kiusatuksi tulemisestaan. Siksi koulukiusattu on helppo saada pysymään hiljaa.
Mutta ei tosiaankaan tarvita muuta kuin luokkatoverin ilmoittaminen asiasta eteenpäin oikealle taholle niin alkaa tapahtumaan. Toivoa on enemmän kuin epätoivoa.
Kuka on eniten vastuussa koulukiusaamisesta? Jos Matti oli teostaan vastuussa niin koulukiusaajat. Koulukiusaaminen ei taida olla rikos mutta ne asiat joita koulukiusaamiseen sisältyy ovat varmastikin rikos.
Ihmisen mielenterveys tulisi olla lailla suojeltuja kaikki mielenterveyttä tuhoavat toimenpiteet kriminalisoituja.
Okei, siinä lisäyksiä. Tuntuu vain, että sanat eivät mene perille.
Ainakin yhdestä Kauhajoen uhrista olen kuullut hänen tunteneelta kauhajokelaiselta, ettei osallistuis kiusaamiseen. Varmasti minunkin kiusaajissani oli sellaisia joista sitä ei hänet tuntevat sitä uskoisi.
ryhtyä tutkimaan sitä mikä osuus uhreilla on tapahtuneeseen. Eihän heitä voi syyttääkään koska ovat kuolleet. Vastaisen varalle se kuitenkin olisi hyödyllisempää kuin syytellä ministereitä, joita asia ei millään tavalla koskettanut. He eivät ole ainakaan voineet kiusata tekijää ja aiheuttaa mielipahan syntymistä.
Mielenterveyden ammattilaiset kuvaavat hyvin tilanteen kehitystä niin, että kun nuoruudessaan tulee kiusatuksi, se jättää psyykeen jälkiä aina, se ihan kuin katkaisee yhteyden tavallaan lopullisesti toisiin ihmisiin. Tavallaan lopullisesti niin, että vaikka myöhemmin ulkoapäin katsoen näyttäisi, että henkilö on ystävien ympäröimä, hän on henkisesti silti yksin ja tuntee itsensä yksinäiseksi, eristetyksi ja syrjään jätetyksi/jääväksi.
Vihan siemenet kylvetään silloin kun varsinainen kiusaaminen ja yhteisöstä eristäminen on tapahtunut. Yksinjäämiskokemusten myötä viha kasvaa joidenkin kohdalla sitten näihin mittoihin, mitä Jokelassa ja Kauhajoella nähtiin.
teini-iässä ja nuorena koettu kiusaaminen sairastuttaa ihmisen yksinäisyyteen, josta voi kasvaa niin suuri viha ihmiskuntaa kohtaan, että tällaisia tragedioita tapahtuu.
Yksinäisyydestä ei enää pääse eroon ihmistenkään tai ystävien keskellä. Se synnyttää vihan, joka on tuhoava voima.
Ihmiset ovat kusipäitä. Naiset etsivät varakasta miestä. Karpelalla on kaikki miehensä olleet johtajia tai liikemiehiä.
Siitä on jo yli 35 vuotta aikaa, kun minä olin kiusattu, koska en pistänyt hanttiin enkä ollut sanavalmis - silloin. Tuo yksinäisyyden tunne on aivan totta, en ole sitä aiemmin tajunnut. Meidät kiusatut on aivan kuin tuomittu kaikkien ulkopuolelle, vaikka meillä on ehkä perhe ja ihmisiä ympärillä -mutta kuitenkin tunnen, ettei minua vieläkään hyväksytä sellaisena kuin olen. Minulle ei jäänyt vihan tunnetta toisia kohtaan, vaan katson, että kiusaajani ovat tehneet minusta vahvemman. Jo kouluaikana päätin, että kun keskikoulu (6vuotta) päättyy niin minua ei enää kukaan kiusaa. Sen lupasin itselleni ja niin on myös käynyt. Toki on minuakin yritetty kiusata vieläkin, mutta minä en enää alistu! Saan välittömästi raivarin, jos joku yrittää väittää minun sanoneen tai tehneen jotain mitä en ole sanonut tai tehnyt, enkä voi sille mitään - se on aivan kuin primitiivinen reaktio. Enää en suostu olemaan hiljaa. Mutta jos puolustan itseäni aiheellisesti, huomaan, että käytöstäni pidetään aivan kuin epäoikeutettuna ja epähienona. Muut saavat käyttäytyä vaikka kuinka törkeästi, ilman että siihen edes puututaan (no se on vain sellainen), mutta minä en saisi puolustaa edes itseäni. Tämä ei kuitenkaan pysäytä minua. Teen niinkuin oikeudenmukaisuudentunteeni käskee tekemään, vaikka se ei kaikille olekaan mieliksi.
En tunne tarpeelliseksi hakea minkäänlaista apua kiusauksen johdosta - olen mielestäni sinut sen kanssa - ja tiedän kuka ja millainen olen ja voin katsoa peiliin. Olen joskus miettinyt pitäisikö minun kuitenkin olla masentunut ihminen, jollaisena kaikkia kiusattuja tunnutaan pitävän. Olenko sittenkin jotenkin erilainen kuin "tavikset"? Mikä minut todellakin erottaa muista? Tähän en ole saanut vastausta - vielä...
että lähes KAIKKI ihmiset ovat mulkkuja ja kusipäitä että kyllä olis haulikolle töitä muutaman paskanjauhajan kylmentämisessä tässä paskakylässä mutta ei kehtais sellasten apinoitten takia lähtee linnaankaan istumaan tai itsaria tekemää mut onneks niit homoja ei tartte yleensä nähä ku on viikot töissä.
paitsi viimeinen. Mitäs nämä päättäjät välittävät? Odottavat vain, että ihmiset unohtavat. En usko mitään muutoksia tulevan, esim. mielenterveysongelmaisille/kiusatuille tms? Koska saadaan, huomattavasti paremmat hoitoonpääsyt, psykologeja, psykiatreja ym, ammattiauttajia kouluihin jne. Tätä koulukiusaamista vähätteli itse pääministeri, muut eivät ole juuri ottaneet kantaa. En ole kuullut ainoatakaan kommenttia peruspalveluministerin suusta, koulukiusaukseen, siitä johtuvaan suureen pahoinvointiin, ei sanaakaan? On suuremmat huolenaiheet, keskitytään edes tähän aselakiin, edes johonkin. Uskomaton maa tämä Suomi, ja varsinkin nämä ministerit ym.
Tyhmiä ovat,jos kuvittelevat jonkin aselain uudistuksen poistavan tapahtuneen kaltaiset teot.
Joskus olen jostain lukenut,että pommin teko-ohjeet löytyvät netin kautta.Kauniita lauseita poliitikot viljelevät,eivät he muuta osaa...tai eivät välitä.