Keskustelua olisi voinut vielä jatkaa. Konstalla kyllä riittää analyysiä.
Otetaan se ensimmäinen vähän pidempänä, ja sitten vielä toinen perään.
"Niin se on tässäkin ihmisten kusiaispesässä, että kellä on vihaisimmat veret ja iloisempi luonto, se keksii toiselle työmaan ja kiusaa heiveröisempää yhteiskunnanelättiä. Tämmöisiä ovat tiktaattorit, eikä niitä saa loukata, kun ne ovat vihaisia ja vallastaan arkoja. Ne sommittelevat maalimansotia kamarissaan, eikä siihen paljon syytä tarvitakaan. Jos olisi yksi ratsionalitsijoitsija, mutta kun niitä on usein viisi rakettiukkoa toistaan vapauttamassa. Se tahtoo mennä silloin haukan persieeseen koko ajatus!
Vaan eipä niitä arvaa mennä moittimaan, kun ne ihmisinä kuuluu olevan kaikkein herttaisimpia ja työteliäimpiä... Ja ne kait ne kirjoittelevat alle kansalaisten ruokatilaukset, ja onhan niillä monesti rouva ja lapsosia. Mutta on niillä silti kumman outo käytös!"
Ja lisää:
"Puoluesihteeriä ja tiktaattoria on parasta ensin tarkkailla, ennen kuin myö nahkansa. Vaan jos saa hyvän hinnan, niin minkätäheppä ei! ja jos on kauppahenkinen, niin myö monelle... Jos on itsellinen, niin syö omasta pussista. Kaikki on niin suhteellista, niin! Vain kuolla on pakko! Jos tiktaattori on niin ihmisrakas ja seurankipeä, että haluaa kaikki maapallon ihmiset omakseen, niin saapihan sitä reistata, eihän sitä tarvitse kainostella. Eikä ne ujoja olekaan! Jos joku potkii vastaan, niin se ottaa hengen pois. Onhan se historiasta nähty, vai eikö ole? Mutta omaksi se ei henkiä saa, se on varma! Sielu pinkaisee siksi vikkelään omille teilleen, ettei sitä tavota ilmalaivakaan, vaikka olisi kuin reaktio. Ja ratsionalijoitsijalle jää saaliiksi verinen ruumis...
Eihän sitä ihmisen sielua peukaloi tiktaattori eikä puntaroi sitä vaakakojeellaan, jossa on sillisuolavettä ja ruisjauhoja. Eikö lienekin jossain tarkempi puntari, varmasti on! Onko tässä oikea totuus?
Mutta eipä sitä arvaa mennä niitä suuria valloittajiakaan moittimaan, kavahti Pylkkänen omaa ilkeyttään. - Sanassahan sanotaan, että valloittajat on Jumalan vitsaus syntiselle kansalle... Valloittaja voi olla kotioloissaan vaikka kuinka herttainen. Auttaa rouvaansa tiskinkuivuussa ja siivoaa sille matikat ja ahvenet. Ja kantaa keittiöön kahvipuut ja näpetelee rouvalle pärevasua ja pyykkisaavia. Ja leikkii poikiensa kanssa tinasotamiehillä ja korkkipyssyllä. Iltasella juo pontikkaa kultamaljasta ja kertoo sihteerille mukavia kaskuja. Se voi olla vaikka kuinka mukava mies. - Vaikka eipä sitä saisi puuttua kenenkään yksityiselämään, se on näykkimistä. Saattaa vielä Havukanpostissa olla nootti oottamassa, kunhan minä kotia menen..."
Kokonaisvaltaisempi kuvaus tiktaattorin mielenmaailmasta ja ihmeellisistä seikkailuista löytyy Veikko Huovisen kirjasta Veitikka, A. Hitlerin elämänkerta.
Otetaan se ensimmäinen vähän pidempänä, ja sitten vielä toinen perään.
"Niin se on tässäkin ihmisten kusiaispesässä, että kellä on vihaisimmat veret ja iloisempi luonto, se keksii toiselle työmaan ja kiusaa heiveröisempää yhteiskunnanelättiä. Tämmöisiä ovat tiktaattorit, eikä niitä saa loukata, kun ne ovat vihaisia ja vallastaan arkoja. Ne sommittelevat maalimansotia kamarissaan, eikä siihen paljon syytä tarvitakaan. Jos olisi yksi ratsionalitsijoitsija, mutta kun niitä on usein viisi rakettiukkoa toistaan vapauttamassa. Se tahtoo mennä silloin haukan persieeseen koko ajatus!
Vaan eipä niitä arvaa mennä moittimaan, kun ne ihmisinä kuuluu olevan kaikkein herttaisimpia ja työteliäimpiä... Ja ne kait ne kirjoittelevat alle kansalaisten ruokatilaukset, ja onhan niillä monesti rouva ja lapsosia. Mutta on niillä silti kumman outo käytös!"
Ja lisää:
"Puoluesihteeriä ja tiktaattoria on parasta ensin tarkkailla, ennen kuin myö nahkansa. Vaan jos saa hyvän hinnan, niin minkätäheppä ei! ja jos on kauppahenkinen, niin myö monelle... Jos on itsellinen, niin syö omasta pussista. Kaikki on niin suhteellista, niin! Vain kuolla on pakko! Jos tiktaattori on niin ihmisrakas ja seurankipeä, että haluaa kaikki maapallon ihmiset omakseen, niin saapihan sitä reistata, eihän sitä tarvitse kainostella. Eikä ne ujoja olekaan! Jos joku potkii vastaan, niin se ottaa hengen pois. Onhan se historiasta nähty, vai eikö ole? Mutta omaksi se ei henkiä saa, se on varma! Sielu pinkaisee siksi vikkelään omille teilleen, ettei sitä tavota ilmalaivakaan, vaikka olisi kuin reaktio. Ja ratsionalijoitsijalle jää saaliiksi verinen ruumis...
Eihän sitä ihmisen sielua peukaloi tiktaattori eikä puntaroi sitä vaakakojeellaan, jossa on sillisuolavettä ja ruisjauhoja. Eikö lienekin jossain tarkempi puntari, varmasti on! Onko tässä oikea totuus?
Mutta eipä sitä arvaa mennä niitä suuria valloittajiakaan moittimaan, kavahti Pylkkänen omaa ilkeyttään. - Sanassahan sanotaan, että valloittajat on Jumalan vitsaus syntiselle kansalle... Valloittaja voi olla kotioloissaan vaikka kuinka herttainen. Auttaa rouvaansa tiskinkuivuussa ja siivoaa sille matikat ja ahvenet. Ja kantaa keittiöön kahvipuut ja näpetelee rouvalle pärevasua ja pyykkisaavia. Ja leikkii poikiensa kanssa tinasotamiehillä ja korkkipyssyllä. Iltasella juo pontikkaa kultamaljasta ja kertoo sihteerille mukavia kaskuja. Se voi olla vaikka kuinka mukava mies. - Vaikka eipä sitä saisi puuttua kenenkään yksityiselämään, se on näykkimistä. Saattaa vielä Havukanpostissa olla nootti oottamassa, kunhan minä kotia menen..."
Kokonaisvaltaisempi kuvaus tiktaattorin mielenmaailmasta ja ihmeellisistä seikkailuista löytyy Veikko Huovisen kirjasta Veitikka, A. Hitlerin elämänkerta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuhtoorikotirouvan komunoidit!