Antamalla jokaiselle lapselle yksi hyvä vanhempi (uskovainen ihminen, joka omassa elämässään ilmentää niitä arvoja, joita haluaa lapsen omaksuvan.
Tämän asemesta meidän kulttuurimme kuitenkin antaa liian monille lapsille vanhemmat, jotka ovat työttömiä,kouluttamattomia,epätoivoisia,ateisteja,alkoholista ja huumeista riippuvaisia. Tällainen perhepiiri ei tarjoa lapselle myöskään yksilöllistä suojaa ja turvaa eikä lohtua ja kunnioitusta ja huolenpitoa, eikä lapsi myöskään saa osallistua vastaavasti kykyjensä mukaan perheen elämään, ja siksi hänelle tuleekin helposti tarvetta rikollisuuteen.
Kaikkein tärkein lähestymistapa lasten kasvatukseenhan on rakkaus. Jos voisin opettaa vanhemmille vain yhden asian kunnollisen, kristillisen lapsen kasvattamisen taidosta, tuo yksi asia olisi lasten rakastaminen paremmin.
Jos minua pyydettäisiin ratkaisemaan aikamme rikosongelma ja jos minulle annettaisiin konkreettiset mahdollisuudet ratkaisuun, niin päästäisin lapset ulos betonilähiöistä. Minä antaisin heille tilaa, Tutustuttaisin heidät avoimiin niittyihin, joilla he voisivat vapaasti kuljeskella. Antaisin heille vuoret ja virrat ja kedon kukat ja avarat metsäpellot. Lahjaksi annettu tila ja kristityn, eli harmonisen ja tasapainoisen ihmisen turvallinen läsnäolo estäisi rikollisuutta paljon, paljon tehokkaammin kuin mikään muu lääke.
Mutta me emme vapauta lapsiamme betonilaatikoista emmekä ateistien ikeestä (sosiaalisesta "vammasta"/ateistin ikuisesta dilemmasta=turha ja merkityksetön elämä) vaan tungemme heidät vieläkin pienempiin laatikoihin, joita kutsumme vankiloiksi, ja heidän vapautuessaan me odotamme heidän oppineen, kuinka olla olematta sairaita. Ja sitten ateistit ja kommunistit vielä ihmettelevät sitä, että nämä nuoret vapauduttuaan alkavat hyvin usein hyökkäillä muiden kimppuun, jatkavat rötöksiään ja tappavat jopa myös toisiaan.
Tämän asemesta meidän kulttuurimme kuitenkin antaa liian monille lapsille vanhemmat, jotka ovat työttömiä,kouluttamattomia,epätoivoisia,ateisteja,alkoholista ja huumeista riippuvaisia. Tällainen perhepiiri ei tarjoa lapselle myöskään yksilöllistä suojaa ja turvaa eikä lohtua ja kunnioitusta ja huolenpitoa, eikä lapsi myöskään saa osallistua vastaavasti kykyjensä mukaan perheen elämään, ja siksi hänelle tuleekin helposti tarvetta rikollisuuteen.
Kaikkein tärkein lähestymistapa lasten kasvatukseenhan on rakkaus. Jos voisin opettaa vanhemmille vain yhden asian kunnollisen, kristillisen lapsen kasvattamisen taidosta, tuo yksi asia olisi lasten rakastaminen paremmin.
Jos minua pyydettäisiin ratkaisemaan aikamme rikosongelma ja jos minulle annettaisiin konkreettiset mahdollisuudet ratkaisuun, niin päästäisin lapset ulos betonilähiöistä. Minä antaisin heille tilaa, Tutustuttaisin heidät avoimiin niittyihin, joilla he voisivat vapaasti kuljeskella. Antaisin heille vuoret ja virrat ja kedon kukat ja avarat metsäpellot. Lahjaksi annettu tila ja kristityn, eli harmonisen ja tasapainoisen ihmisen turvallinen läsnäolo estäisi rikollisuutta paljon, paljon tehokkaammin kuin mikään muu lääke.
Mutta me emme vapauta lapsiamme betonilaatikoista emmekä ateistien ikeestä (sosiaalisesta "vammasta"/ateistin ikuisesta dilemmasta=turha ja merkityksetön elämä) vaan tungemme heidät vieläkin pienempiin laatikoihin, joita kutsumme vankiloiksi, ja heidän vapautuessaan me odotamme heidän oppineen, kuinka olla olematta sairaita. Ja sitten ateistit ja kommunistit vielä ihmettelevät sitä, että nämä nuoret vapauduttuaan alkavat hyvin usein hyökkäillä muiden kimppuun, jatkavat rötöksiään ja tappavat jopa myös toisiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omaa päänsisäistä utopiaa on kenties mukava hymistellä, mutta todellisuus ei vastaa haaveita ja se on fakta.
Uskovainen kulttuuri ei takaa turvaa vaan siinä ilmenee enemmän sosiaalisia ongelmia. Toki se ei välttämättä ole uskonnollisen kulttuurin syy vaan ehkäpä ennemminkin uskonnollinen kulttuuri on seuraus huonommasta koulutuksesta.
Sinä herjaat vanhempia, jotka ovat ateisteja ja mitätöit heidän kasvatuksensa tuollaisilla syytöksillä. Saitko tuosta purkauksestasi nyt oikein kristillisen hyvän mielen?
"rakkauden julistajalla" on tälläkertaa meneillään? Miksi kristityt ovat kovin usein vihaisia, kateellisia ja taipuvaisia mustamaalaamiseen? Eikö usko annakaan hyvää oloa ja rakastavaa mieltä?
Taidat olla aika uusi täällä. Et ilmeisesti nähnyt viime kesänä uskovaisen tai uskovaisessa kodissa kasvaneen häirikön useita tosi pöyristyttäviä tappokehoituksia ja uhkauksia. Sinä ehkä luulet, että omassa piirissäsi ei tehdä mitään väärin, mutta suurin osa rikollisista on kristittyjä. Sille tosiasialle sinä et voi mitään. Ateistit ovat hyvin pieni ryhmä yhteiskunnassa ja päätäntävalta ja vanhemmus ovat suurimmaksi osaksi kristittyjen käsissä. Yhteiskunnan hedelmien kypsyminen vie ainakin parikymmentä vuotta ja nyt keräämme evankeliluterilaisen yhteiskunnan satoa.