Jokainen ihminen, eli myös psykiatria sektorilla työskentelevä rautainen ammattilainen, joka on perillä ja haluaa nähdä todellisuuden Suomesta sekä täällä asuvien ihmisten elämästä, osaa varmasti yhtyä seuraaviin ajatuksiini, jotka ovat syntyneet Jokelan ja Kauhajoen ampumatapausten siivittämänä.
Suomessa ostetaan vuosittain niin monia miljoonia litroja alkoholia, että laskelmien mukaan täällä ”korkataan” yksin Koskenkorvapullo joka kolmas sekunti . Eli pohdintana se, mitä jo yksin alkoholi syntyvän lapsen aivoissa saa aikaan tai perimänsä kertomana, syyttömänä itse tapahtuneeseen?
Suomen luvallinenkin asekanta on niin valtava, että lähes jokaisella joka asetta väärin haluaa käyttää, saa siihen todella hyvät mahdollisuudet. Vielä kun tiedetään vääjäämättömänä todellisuutena Viron- ja Venäjän mafian sekä rikollisten moottoripyöräjengien harjoittama laiton asekauppa Suomessa (sotilasaseita ja tarvikkeita myöten), on hyvä ehkä miettiä, mitä ”sairastunut mieli” voikaan jatkossa aikaan saada? Jonkin historian suurmiehistä on toki sanonut: ”Ase itse ei koskaan tapa, vaan se joka kyseistä asetta käyttää”!
Kun pohditaan tuota lausetta; ”ase itse ei tapa, vaan se joka kyseistä asetta käyttää”, voidaan helposti siirtyä ”aasinsillalla” siihen tärkeimpään, eli millä kyettäisi Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tapaukset pienessä Suomessamme minimoimaan, jotta kouluihimme ei tarvitsisi hankkia aseistettuja vartioita, kera oville asetettuja metallinpaljastimia aamuisine valvontoineen. Tuon kappaleen ensimmäisessä lauseessa esitetyn ajatuksen merkityshän on paljon laajempi kuin monesti osataan ajatellakaan?
Jälleen kerran ainakin jokainen psykiatrian puolella työskentelevä kokenut ammattilainen tietää sen, että itsensä vahingoittamisen lisäksi henkisesti sairastunut mieli kykenee hyvin helposti epätoivoisiin tekoihin, joista äärimmäisinä esimerkkeinä (mutta samalla ”avunhuutona”) Jokela ja Kauhajoen ampumatapaukset, nyt aktiivisina tietoisuuteemme piirtyen.
Varmasti viranomaisemme ja päättäjät pyrkivät nyt tekemään kaikkensa, jotta emme enää tänä vuonna kokisi kolmatta em. traagista tapausta, mutta nyt kun kansainvälinen mediakin on nämä tapahtumat vahvasti huomioinut, tulisi jo viimeinkin ryhtyä päättäjiemme sekä viranomaisten taholta aidosti sanoista tekoihin.
En toki vähättele yhtään sitä tapahtumien jälkeistä kriisi- ja traumatyötä, jota parhaillaankin toteutetaan(mikä erittäin merkityksellistä!), mutta ikävä kyllä tässäkin toteutuu surullisella tavalla eräs suomalainen sanonta joka kuuluu: ”Myöhäistä katua kun ”maito” on jo maassa”! Tällä tarkoitan mm. nyt esim. tuohon aselakiin puuttumista, joka on näin psykiatrian puolen ammattilaisten silmissä lähes ”kosmeettinen” ja muodollinen ele. Tämän ajattelu siksi, koska todelliset taloudelliset ja henkiset ”panostukset” tulisi nyt pikaisesti keskittää (ja olla jo vuosia sitten keskitetty) niin lasten-, nuorten kuin erilaisten päihdepsykiatriankin palvelujen tuntuvaan lisäämiseen yhteiskunnassamme. Näiden palvelujen tuottaminen kun nykytilanteessa on surkealla tavalla alimitoitettu niiden todelliseen tarpeeseen nähden. Tämä ennaltaehkäisevä ja aitoa ihmistä tukeva työ kun on se ainoa tapa, jolla voimme jatkossakin minimoida Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tapahtumat!
Tokihan aselakiin tehtävät muutokset ovat päättäjiemme silmissä ”paljon halvempi ja helpompi ratkaisuna toteuttaa” kuin panostus terveydenhuoltomme ongelmakohtiin! Ikävä totuus vain on, että jos nyt ei todella päättäjiemme taholla ”aidosti herätä todellisuuteen” ja olla valmiita myöntämään esim. lasten- ja nuorten psykiatrisessa hoidossa olevia ongelmia sekä eritasoisten päihdeongelmiemme laajuutta (kuten niiden järkyttävää hoitovajettakin) yhteiskunnassamme moninaisine lieveilmiöineen (kuten perheväkivalta), tulevat em. ampumatapaukset vain lisääntymään jatkossa, monien viattomien elämän vaarantaen.
Rahoitus lasten-, nuorten- ja psykiatrisen päihdetyön kautta yksilö- sekä perhetyön toteuttamiseen löytyy hyvin helposti ns. ”3 –sektorin” toimijoiden esim. raha-automaattiyhdistykseltä saamien miljoonien ohjaamisesta todellisten ammattilaisten tekemään työhön.
Jos nimittäin viranomaisten valvonta ns. ”3 –sektorin” toimijoiden taholla on sellaista, että vain kirjanpidollisin keinoin voidaan yhteisiä rahojamme ohjata näissä järjestöissä, säätiöissä ja yhdistyksissä suoraan toiminnanjohtajien taskuihin, em. ”organisaatioiden” avoimeen omaisuuden kasvattamiseen sekä sosiaalitoimien kanssa tehtyjen palvelusopimusten kautta hankittuja varoja käyttää henkilökuntien ( organisaatioiden hallitusten jäsenten) kalliiden ulkomaanmatkojen rahoitukseen, lienee päättäjiemme syytä ”valpastua” hieman?
Ei tarvitse miettiä paljoakaan mitä voitaisiin todellisuudessa tehdä, jos ajatellaan esim. em. ”3 –sektorin” organisaation saama parikin miljoonaa euroa ohjattaisiin koulutettujen ammattilaisten suorittamaan työhön, mm. koulutettujen sairaanhoitajien palkkaamiseen, jne.?
Nyt toki pitää muistaa myös se suurenmoinen työ, mitä valtaosa ns. ”3 –sektorin” toimijoista ihmisten hyväksi tekee, mutta edellä peräänkuulutinkin jälleen sitä viranomaisten laiminlyömää vastuuta siitä, miten esim. raha-automaattiyhdistyksen lahjoittamien miljoonien eurojen käyttöä todella valvotaan. Tarkoitan erityisesti nyt sitä, että mihin nuo em. miljoonat todella päätyvät, mihin niitä todella käytetään ja ennen kaikkea mikä todellinen apu niistä on kulloinkin suunnitellulle kohderyhmälle. Siis onko apu, tuki ja hyöty valitulle kohderyhmälle kulloinkin käytännössä todellista, vai ovatko ne vain hienoja lukuja paperilla, itse ihminen inhimillisenä olentona unohdettuna?
Suomessa ostetaan vuosittain niin monia miljoonia litroja alkoholia, että laskelmien mukaan täällä ”korkataan” yksin Koskenkorvapullo joka kolmas sekunti . Eli pohdintana se, mitä jo yksin alkoholi syntyvän lapsen aivoissa saa aikaan tai perimänsä kertomana, syyttömänä itse tapahtuneeseen?
Suomen luvallinenkin asekanta on niin valtava, että lähes jokaisella joka asetta väärin haluaa käyttää, saa siihen todella hyvät mahdollisuudet. Vielä kun tiedetään vääjäämättömänä todellisuutena Viron- ja Venäjän mafian sekä rikollisten moottoripyöräjengien harjoittama laiton asekauppa Suomessa (sotilasaseita ja tarvikkeita myöten), on hyvä ehkä miettiä, mitä ”sairastunut mieli” voikaan jatkossa aikaan saada? Jonkin historian suurmiehistä on toki sanonut: ”Ase itse ei koskaan tapa, vaan se joka kyseistä asetta käyttää”!
Kun pohditaan tuota lausetta; ”ase itse ei tapa, vaan se joka kyseistä asetta käyttää”, voidaan helposti siirtyä ”aasinsillalla” siihen tärkeimpään, eli millä kyettäisi Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tapaukset pienessä Suomessamme minimoimaan, jotta kouluihimme ei tarvitsisi hankkia aseistettuja vartioita, kera oville asetettuja metallinpaljastimia aamuisine valvontoineen. Tuon kappaleen ensimmäisessä lauseessa esitetyn ajatuksen merkityshän on paljon laajempi kuin monesti osataan ajatellakaan?
Jälleen kerran ainakin jokainen psykiatrian puolella työskentelevä kokenut ammattilainen tietää sen, että itsensä vahingoittamisen lisäksi henkisesti sairastunut mieli kykenee hyvin helposti epätoivoisiin tekoihin, joista äärimmäisinä esimerkkeinä (mutta samalla ”avunhuutona”) Jokela ja Kauhajoen ampumatapaukset, nyt aktiivisina tietoisuuteemme piirtyen.
Varmasti viranomaisemme ja päättäjät pyrkivät nyt tekemään kaikkensa, jotta emme enää tänä vuonna kokisi kolmatta em. traagista tapausta, mutta nyt kun kansainvälinen mediakin on nämä tapahtumat vahvasti huomioinut, tulisi jo viimeinkin ryhtyä päättäjiemme sekä viranomaisten taholta aidosti sanoista tekoihin.
En toki vähättele yhtään sitä tapahtumien jälkeistä kriisi- ja traumatyötä, jota parhaillaankin toteutetaan(mikä erittäin merkityksellistä!), mutta ikävä kyllä tässäkin toteutuu surullisella tavalla eräs suomalainen sanonta joka kuuluu: ”Myöhäistä katua kun ”maito” on jo maassa”! Tällä tarkoitan mm. nyt esim. tuohon aselakiin puuttumista, joka on näin psykiatrian puolen ammattilaisten silmissä lähes ”kosmeettinen” ja muodollinen ele. Tämän ajattelu siksi, koska todelliset taloudelliset ja henkiset ”panostukset” tulisi nyt pikaisesti keskittää (ja olla jo vuosia sitten keskitetty) niin lasten-, nuorten kuin erilaisten päihdepsykiatriankin palvelujen tuntuvaan lisäämiseen yhteiskunnassamme. Näiden palvelujen tuottaminen kun nykytilanteessa on surkealla tavalla alimitoitettu niiden todelliseen tarpeeseen nähden. Tämä ennaltaehkäisevä ja aitoa ihmistä tukeva työ kun on se ainoa tapa, jolla voimme jatkossakin minimoida Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tapahtumat!
Tokihan aselakiin tehtävät muutokset ovat päättäjiemme silmissä ”paljon halvempi ja helpompi ratkaisuna toteuttaa” kuin panostus terveydenhuoltomme ongelmakohtiin! Ikävä totuus vain on, että jos nyt ei todella päättäjiemme taholla ”aidosti herätä todellisuuteen” ja olla valmiita myöntämään esim. lasten- ja nuorten psykiatrisessa hoidossa olevia ongelmia sekä eritasoisten päihdeongelmiemme laajuutta (kuten niiden järkyttävää hoitovajettakin) yhteiskunnassamme moninaisine lieveilmiöineen (kuten perheväkivalta), tulevat em. ampumatapaukset vain lisääntymään jatkossa, monien viattomien elämän vaarantaen.
Rahoitus lasten-, nuorten- ja psykiatrisen päihdetyön kautta yksilö- sekä perhetyön toteuttamiseen löytyy hyvin helposti ns. ”3 –sektorin” toimijoiden esim. raha-automaattiyhdistykseltä saamien miljoonien ohjaamisesta todellisten ammattilaisten tekemään työhön.
Jos nimittäin viranomaisten valvonta ns. ”3 –sektorin” toimijoiden taholla on sellaista, että vain kirjanpidollisin keinoin voidaan yhteisiä rahojamme ohjata näissä järjestöissä, säätiöissä ja yhdistyksissä suoraan toiminnanjohtajien taskuihin, em. ”organisaatioiden” avoimeen omaisuuden kasvattamiseen sekä sosiaalitoimien kanssa tehtyjen palvelusopimusten kautta hankittuja varoja käyttää henkilökuntien ( organisaatioiden hallitusten jäsenten) kalliiden ulkomaanmatkojen rahoitukseen, lienee päättäjiemme syytä ”valpastua” hieman?
Ei tarvitse miettiä paljoakaan mitä voitaisiin todellisuudessa tehdä, jos ajatellaan esim. em. ”3 –sektorin” organisaation saama parikin miljoonaa euroa ohjattaisiin koulutettujen ammattilaisten suorittamaan työhön, mm. koulutettujen sairaanhoitajien palkkaamiseen, jne.?
Nyt toki pitää muistaa myös se suurenmoinen työ, mitä valtaosa ns. ”3 –sektorin” toimijoista ihmisten hyväksi tekee, mutta edellä peräänkuulutinkin jälleen sitä viranomaisten laiminlyömää vastuuta siitä, miten esim. raha-automaattiyhdistyksen lahjoittamien miljoonien eurojen käyttöä todella valvotaan. Tarkoitan erityisesti nyt sitä, että mihin nuo em. miljoonat todella päätyvät, mihin niitä todella käytetään ja ennen kaikkea mikä todellinen apu niistä on kulloinkin suunnitellulle kohderyhmälle. Siis onko apu, tuki ja hyöty valitulle kohderyhmälle kulloinkin käytännössä todellista, vai ovatko ne vain hienoja lukuja paperilla, itse ihminen inhimillisenä olentona unohdettuna?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Laitappa se menenmään tähän osoitteeseen,mielummin mahdollisimman monelle!
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/index.htx
Niin samaa mieltä olin.