Lainaan viralliselta tännekin tämän marchin löytämän arvostelun:
Ranskankielinen BECOMING arvio 4-/5 (15/20)
Magic Fire Music / Par The Keeper:
http://www.magicfiremusic.net/chronique.php?cat=chronic&id=2192
Arvio alkaa Arin meriittilistalla eli mainitaan Karaoke- ja Idols- sijoitukset. FFTF- albumista kerrotaan myyntimäärät sekä tunnettu tekijäjoukko. Sitten painotetaan että toisella julkaisulla ei ole ollut edellisen albumin etuja ja miten kunnioitettavaa on siitä huolimatta sen välitön listasijoitus.
Kirjoittaja jatkaa että vaikka ensimmäisellä albumilla ei ollut omia biisejä, niin se ei kumoa sitä tosiseikkaa että nuori mies on erinomainen laulaja. Kirjoittaja mainitsee miten helppoa on heittää kiviä, mutta miten hän puolestaan tuntee valtavaa kunnioitusta Aria kohtaan sen takia että tämä on saanut herätettyä luottamusta itseään kohtaan.
Becoming albumista kerrotaan että se on bändin ja parin ulkopuolisen tekemä ja että se edistää nuoren laulajan imagoa. Ensimmäinen kappale vakuutti kirjoittajan heti ensi kuulemalta eikä hän voisi ikinä kuvitella saundin ja äänen perusteella että ne ovat lähtöisin TV-kisasta. Myös jatko yllättää arvioijan positiivisesti. Sen lisäksi että hän pitää ääntä ensiluokkaisenä, niin hänen mielestään myös taustat ovat hyvät. Erkka mainitaan ja kehutaan erittäin hyväksi kitaristiksi. Pienenä ongelmana albumilla kirjoittaja pitää hittien puutetta. Erityisesti Give Me A Reason ja Unscarred Within osoittavat hänen mielestään Arin muuntautumiskykyä. Arvioija suosittelee albumia lämpimästi hyvänä kuunteluhetkenä vaikka myöntää että siinä ei ole mitään vallankumouksellista. Hän jättää yleisön päätettäväksi miten uusi tähti menestyy. Arvio päättyy lauseeseen: "Mutta kaveri, joka päättää albuminsa akustiseen “The Evil that Men Do” ei voi olla paha, vai mitä?”
Ranskankielinen BECOMING arvio 4-/5 (15/20)
Magic Fire Music / Par The Keeper:
http://www.magicfiremusic.net/chronique.php?cat=chronic&id=2192
Arvio alkaa Arin meriittilistalla eli mainitaan Karaoke- ja Idols- sijoitukset. FFTF- albumista kerrotaan myyntimäärät sekä tunnettu tekijäjoukko. Sitten painotetaan että toisella julkaisulla ei ole ollut edellisen albumin etuja ja miten kunnioitettavaa on siitä huolimatta sen välitön listasijoitus.
Kirjoittaja jatkaa että vaikka ensimmäisellä albumilla ei ollut omia biisejä, niin se ei kumoa sitä tosiseikkaa että nuori mies on erinomainen laulaja. Kirjoittaja mainitsee miten helppoa on heittää kiviä, mutta miten hän puolestaan tuntee valtavaa kunnioitusta Aria kohtaan sen takia että tämä on saanut herätettyä luottamusta itseään kohtaan.
Becoming albumista kerrotaan että se on bändin ja parin ulkopuolisen tekemä ja että se edistää nuoren laulajan imagoa. Ensimmäinen kappale vakuutti kirjoittajan heti ensi kuulemalta eikä hän voisi ikinä kuvitella saundin ja äänen perusteella että ne ovat lähtöisin TV-kisasta. Myös jatko yllättää arvioijan positiivisesti. Sen lisäksi että hän pitää ääntä ensiluokkaisenä, niin hänen mielestään myös taustat ovat hyvät. Erkka mainitaan ja kehutaan erittäin hyväksi kitaristiksi. Pienenä ongelmana albumilla kirjoittaja pitää hittien puutetta. Erityisesti Give Me A Reason ja Unscarred Within osoittavat hänen mielestään Arin muuntautumiskykyä. Arvioija suosittelee albumia lämpimästi hyvänä kuunteluhetkenä vaikka myöntää että siinä ei ole mitään vallankumouksellista. Hän jättää yleisön päätettäväksi miten uusi tähti menestyy. Arvio päättyy lauseeseen: "Mutta kaveri, joka päättää albuminsa akustiseen “The Evil that Men Do” ei voi olla paha, vai mitä?”
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän ne ranskalaisetkin Becoming-levyn ymmärtävät paremmin kuin suomalaiset näköjään. Sony voisi julkaista levyn myös Ranskassa.
myös Itä-Euroopan maissa, kun noi Arin videotkin siellä pyörii ja suomirock on aika suosittua esim. Bulgariassa, Slovakiassa jne..
Olen tämän ranskalaisarvion kanssa samoilla linjoilla, että sekä FFTF että Becoming -levyillä hyödynnettiin mielestäni Koivusen vahvuudet yksipuolisesti väärin ja se tekee kuuntelukokemuksesta hyvän, mutta tasapaksun. Liikaa kirkkaasti laulettua, soitannollisesti vyörytettyä "sankariheviä" vaimitäseoli.
Koivunen on MONIPUOLINEN ja sen erityinen vahvuus on kyky tulkita balladeja. En tiedä tällä hetkellä ketään Suomessa, joka olisi yhtä hyvä. Se on äärimmäisen vangitseva, kun se laulaa melodisesti niukalla säestyksellä. Se ei johdu yksinomaan mahtavasta äänestä vaan jostain uskottavuudesta siinä on kysymys. Äänestä kuulee, että laulajalla on menneisyys. Kuopion keikalla, kun Koivunen lauloi sen Soldier of Fortunen, mulle tuli vahva fiilis, että kaveri on uinut Saaresta, jos tiedätte sen filmin.
myös tuotannollisista syistä. Tyyppihän ei oo kuullut kuin hiukka steriilin levyn, ei livevetoja.
äänen extra-sopiwuutta pelkästään balladeihin eli toisest rajauksest toiseen waan kyl se wälimaasto siel se hedelmällisin alue on joka nyt onkin alkanu näkyy wiimeaikoina enempi keikoil siis et sitä on otettu käyttöön. yhdes waihees mua alko jo wituttaa ku oon kokoaika kuullu et siel on kaikkee mut ari laulo waan wanhal sabluunal enimmäkseen ja wain sillon tällön wilahteli niit helmii. onneks on uskaltanu päästää irti totutuist rutiineist ja hilaa itteens uusil äänenkäyttöwesil ku sitä läänii kert on. heti on alkanu tulost syntymään. mul on sellanen tuntuma et se on jossain puoleswälis wast äänensä käyttökapasiteetist eli duunii riittää about yhdeks eliniäks.
hiteistä oon sitä mielt et tulee jos on tullakseen eikä ne oo se pääasia kuiteskaan loppupeleis. hitti kun syntyy niin monest osatekijäst eikä oo pelkästään säwellys- ja sanotusasia.
... viestiini.
Mä en tarkottanu, et Koivunen olisi joku balladien erikoismies, mut sillä on balladeihin paitsi ääntä, myös tunnelatausta ja sitä ei oo kaikilla: Mulla on sellanen käsitys, että ihmisenä Koivunen on täynnä tunnetta (isolla skaalalla välillä aggressio - vitutus - suru -hellyys -rakkaus), vaikkei se sen käsitykseen hyvästä rockimagosta ehkä sovi. Se varmaan haluis olla cool, koska se miesten tapaan liittää henkisen vahvuuden cooliuteen. Näinhän ei ole, vaan henkinen vahvuus syntyy tunteista ja kyvystä käsitellä niitä.
Kun Koivunen laulaa balladeja, se ei oo tippaakaan imelä eikä falski, vaan hetken henkisesti riisuttu mies. Ainakin meikäläiseen se uppoo, mutta makuja on monia.
Koivusen ääni on tosiaan muuttunut ja tullu tummemmaksi. Ehkä syynä on "ikääntyminen" (onhan se muutenkin vähän vankistunut), paljo laulaminen tai lauluopinnot. Eron huomaa ihan räikeästi, jos katsoo esim. sitä karaokekisanauhaa tuubista.
wajakki siin suhtees mut ehkä musa on sit ainoo wäylä siihenki. diggaan suht harwoist balladeist mut joistakin kyllä ja se on kyl ihme juttu ku must on kyse eli pystyn musas wastaanottaa sellast mihin muuten ei oo edellytyksii. siinäkin suhtees musa on hieno asia.
toi "ikääntyminen" on muuten aika suhteellist ku nyt tälhetkel ikäänsä nuoremmalt näyttäminen on ehkä epäedullist mut se on asia joka tasaantuu ajan myötä ja jossain kohti kääntyy eduks. jos eläis esim. kuuskymppiseks ja näyttäis sillon yhä keski-ikäselt niin mikäs sen mukawampaa ois waik ei nuoruutta sinällään ihannoiskaan ;)
must kehitys laulamises on tietty tapahtunu koko ajan mut jotain kummaa on kyl tapahtunu ihan wiime kuukausina ..jokin on menny peril tai owet auenneet.. ite kuwaisin sitä entisest luopumiseks ja omien warantojen käyttöönotoks mut woi sen tietty muutenkin käsittää.
Arin laulamista balladeista mut en kovin monen muun; se on just toi, et jotenkin tunteet tulee niissä aitoina eikä falskina puserruksena tai imelänä kosiskeluna. Kuulijalle ei tuu vaivaantunut olo, niinkun tekoherkissä balladeissa. Yleensä tykkään raskaasta musasta, koska siinä on voimaa ja vimmaa, mut Arilla niitä on balladeissakin.