Suomen Sota

Vaasa kärsi pahemmin kuin yksikään toinen kaupunki

torstai 26.06.2008

Sotaa käytiin 1808 keskellä kaupunkia. Vaasa kärsi Suomen sodassa pahemmin kuin yksikään toinen kaupunki.


OLAVI ANTILA

Tilsitissä Niemenvirran lautalle rakennetussa teltassa tapasivat heinäkuussa 1807 voittaja, Euroopan valtias Napoleon ja voitettu Venäjän keisari Aleksanteri I.
Napoleon velvoitti Venäjän taivuttamaan Ruotsin Englannin vastaiseen kauppasaartoon, elleivät britit suostuisi rauhaan.
Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf vihasi Napoleonia ja piti häntä Ilmestyskirjan petona. Kun hän ei suostunut kauppasaartoon, hyökkäsivät venäläiset 21.2. rajan yli vajaan 24 000 suuruisen armeijan kanssa.
Sodanjohtajaksi avuton Kustaa IV Aadolf oli valinnut Suomen armeijan ylipäälliköksi kreivi Klingsporin, joka oli sotinut viimeksi seitsenvuotisessa sodassa 1750-luvulla.
Itkuinen kreivi oli voittanut kuninkaan säälin vedoten rauhanaikaiseen ylipäällikkyyteensä ja häpeään, jollei hän saisi johtaa armeijaa myös sodassa.
Päätös maksoi Ruotsille arvokkaimman maakunnan, Suomen. Klingspor aloitti silmittömän peräytymisen kohti Oulua venäläisten pysyessä tuskin kintereillä.

Armeija hyökkää

Klingsporin uusi kenraaliadjutantti, eversti Adlercreutz kävi Siikajoella venäläisten yllätykseksi hyökkäykseen 18.4. ja voitti. Runsas viikko myöhemmin suomalaiset voittivat Revonlahdella. Nyt alkoi marssi kohti Vaasaa. Sota menetettiin käytännöllisesti katsoen, kun Viaporin mahtava merilinnoitus saaristolaivastoineen antautui toukokuun alussa.
Juhannusaamuna 1808 pääarmeija valloitti Uudenkaarlepyyn ja asettui sinne Klingsporeineen.
Kustaa IV Aadolf pelkäsi Tanskan, joka oli Napoleonin liittolainen, hyökkäävän selustaansa. Ruotsin armeijan yritykset avustaa suomalaisia ruotusotureita, jotka olivat vaihtaneet auransa miekkaan ja pistimin varustettuihin piilukkokivääreihin, jäivät vaisuiksi, vähäisin joukoin toteutetuiksi maihinnousuiksi, joista yksi suuntautui Vaasaan.

Veri vuotaa Vaasan kaduilla

Eversti Bergenstråhlen joukoissa oli kolme pataljoonaa Västerbottenin ja Jämtlandin rykmenteistä, neljä kanuunaa, yhteensä noin 1 500 miestä. Venäläisellä eversti Demidovilla oli noin 1 700 sotilasta.
Klingspor nuokkui pelokkaana Uudessakaarlepyyssä eikä tehnyt mitään.
Bergenstråhlella oli Vaasaan hyökätessään noin 1 100 miestä, sillä hänen piti turvata selustansa ja yhteytensä laivoihinsa. Hän oli noussut maihin ?-sterhankmossa, parikymmentä kilometriä Vaasasta luoteeseen, edennyt Koivulahteen ja sieltä Veikarsin ja Karperön kautta kohti Vaasaa.
Iltapäivällä 25.6. klo 15.00 ruotsalaiset olivat Vaasassa. Syttyi Suomen olosuhteissa harvinaisen raju kaupunkitaistelu aivan Vanhan Vaasan keskustassa.
Bergenstråhle oli sijoittanut satakunta aseistautunutta talonpoikaa 100 ruotsalaisen ruotusotilaan kanssa hovioikeuden, nykyisen Mustasaaren kirkon oikealla puolella sijaitsevalle kummulle.

Tehokas neljän tykin patteri

Aluksi venäläiset olivat puolustuskannalla, mutta heillä oli tehokas neljän tykin patteri Posti- ja Kauppiaankatujen risteyksessä, joka tuotti pahoja tappioita hyökkääjille.
Sotaa käytiin keskellä kaupunkia, katujen kulmissa ja asuntojen ikkunoissa väijyi kiväärimiehiä.
Pari tuntia myöhemmin Demidov toi kohti Karperötä marssineet joukkonsa takaisin. Miesylivoima oli nyt hänen ja ruotsalaisten ammusvarat alkoivat hiipua. Ruotsalaisten urhoollisuudessa ei ollut moitteen sijaa.
Armas Luukon kirjoittamassa Vaasan historiassa kerrotaan, että perimätiedon mukaan peliin puuttui vaasalainen juudas iskariot. Väitetään, että venäläisille uskollisuudenvalan vannonut ja muutenkin heitä mielistellyt papiston apulainen Isak Sinius kiipesi kirkontorniin ja havaitsi ruotsalaisten voimat suhteellisen heikoiksi. Hän ilmoitti asiasta kenraali Demidoville, joka käynnisti vastaiskun. Ruotsalaisten oli peräydyttävä.
Bergenstråhle ja hänen lähin miehensä everstiluutnantti von Knorring päättivät peräyttää joukkonsa itätulliin, missä vastarinta olisi helpompaa kuin savun täyttämillä kaduilla.
Eversti haavoittui luodista päähän ja menetti hevosensa. Puolittain huumaantuneena hän lähti etsimään poikaansa, mutta juoksi suoraan kauppias Malanderin talossa olevaan venäläisten esikuntaan, luovutti miekkansa ja jäi vangiksi. Sama kohtalo koitui von Knorringin osaksi.
Majuri Ulfstedtin komennossa ruotsalaiset ehtivät nipin napin laivoihinsa ennen kuin Vähänkyrön suunnasta hyökkäävät kasakat ehtivät paikalle.
Taistelun jälkeen kaupungin kaduilla ja pihoilla lojui 150 ruotsalaista ja 250 venäläistä kuolleina tai pahasti haavoittuneina. Parisataa ruotsalaista joutui sotavangeiksi. Loput pelastuivat laivoin pääarmeijan suojiin kaatuakseen sadoittain Oravaisten ratkaisutaistelussa 14.9.1808.

Kosto siviileille

Venäläisten kenraali Demidov oli saanut päähänsä, että Vaasan porvarit olivat tarttuneet aseisiin ja auttaneet ruotsalaisia. Näin ei ollut, koska maaherra oli takavarikoinut heidän aseensa jo keväällä.
Kosto oli kuitenkin hirveä. Vaasa kärsi pahemmin kuin isonvihan aikana ja yksikään kaupunki Suomen sodassa 1808-09.
Kolmen päivän ajan omaisuutta tuhottiin, ryöstettiin, 17 siviiliä ammuttiin, lukuisia pahoinpideltiin ja vietiin Kuortaneelle saakka kokemaan kovan kujanjuoksun venäläisten ruoskien tanssiessa ripaskaa vaasalaisten selissä.
Demidov vaati kaupungilta 50 hevosta kärryineen ja sideköysineen uhaten polttaa muuten kaupungin.
Sodan historian sata vuotta myöhemmin kirjoittanut kenraali Hugo Schulman kirjoitti, että Vaasan ryöstö oli "sen eläimellisen raakuuden purkausta, minkä rauha ja viljelys (kulttuuri) voi ihmisessä nukuttaa, vaan sota on kaikkina aikoina näyttänyt voivansa herättää eloon kaamean inhottavana ja väkevänä."
Venäläiset lähtivät Vaasasta 30.6. vetäytyen Lapualle, missä he kärsivät tappion 14.7.1808. Keisarille uskollisuudenvalan vannoneet erotettiin viroistaan. Sotaonnen käännyttyä venäläiset palasivat Vaasaan 13.9. Seuraavana päivänä käytiin ratkaisutaistelu Oravaisissa, missä kenraali Kamenski voitti Adlercreutzin. Ruotsin valta Vaasassa oli päättynyt.

-Lähdet: Pohjalainen 26.6.-08.

Muita lähdetietoja:

-Suomen sodasta 200 vuotta

Suomen sodan viimeinen taistelu Suomen maaperällä
14.09.2008

Taistelua viimeiseen mieheen
14.09.2008

Luovutus taisteluitta
07.09.2008

Viaporin antautumiseen monta syytä
07.09.2008

Suomen sota saa muistorahan
07.09.2008

Ruonan taistelu koko sodan käännekohta
31.08.2008

"Marssittu kaksi yötä rankkasateessa"
31.08.2008

"Hävitty sota muuttui voitoksi"
18.08.2008

Laskevan auringon viimeiset säteet: Kauhajoella ja Alavudella vielä voitettiin
17.08.2008

Alavuden kuuluisin kaatunut ei kaatunutkaan
17.08.2008

Taistelu voitettiin johtajista huolimatta
14.07.2008

Vaasa kärsi pahemmin kuin yksikään toinen kaupunki
26.06.2008

Viimeiseen mieheen Ruotsin puolesta
26.06.2008

Vaasan-hyökkäys oli venäläisten kosto
26.06.2008

Pikkutyttö ammuttiin "ehkä vahingossa"
26.06.2008

"Kaupunki oli kauhun vallassa"
26.06.2008

Tappiosta kasvoi tulevaisuus
26.04.2008

Pohjalaiset kärsivät suurimmat sotavahingot Suomen sodassa
21.04.2008

Sisukkaat soturit, mutta kehno johto
21.02.2008

Vasta Lapualla päästiin tappelemaan
21.02.2008

Kuormarengistäkin oli sankariksi
21.02.2008

Kuolemanväsynyt armeija vuoti Oravaisissa verta
21.02.2008

Häh, khöm, huh!
21.02.2008
Ilmoitus

-Har.tutkija.

Sekoitat ilmeisesti tarkoituksella Suomen sodan 1808-1809 aikaisempaan sotaan eli iso- tai pikkuvihaan 1700 luvun lopulla.

Silloin kasakat miehitti maata monta vuotta ja terrorisoi siviiliväestöä aika paljonkin.

Suomen sota 1808- 1809 on siinä mielessä erikoinen sota, että hyökkääjä ei halunnut maata vallata, ekä puolustaja puolustaa.
Hyökkääjä sai maan haltuunsa, koska puolustaja vetäytyi ilman taisteluja Torniojoen yli Ruotsin puolelle asti, vain Pohjanmaalla käytiin kaksi taistelua, jotka Ruotsi sattui vielä voittamaan.
Tästä voitosta huolimatta vetäytymistä kohti Ruotsia jatkettiin.

Suomi ei hävinnyt mitään, koska mitään Suomea ei ollut vielä olemassa, Suomalainen aatelisto neuvotteli itselle aika hyvän sopimuksen ja hyötyi kun maa liitettiin osaksi Venäjää.

Ruotsi sai nolon lopun häpeällisesti johdetulle sodalle, kunniaton sota sai ansaitsemansa lopun.