Ihanaa

Sä et tiedä yhtään mistä sä puhut. :))

Yhteen aikaan mietein et minkä takia mikään ei tunnu miltään...Pitkän ja vakavan mietiskelyn jälkeen tulin siihen tulokseen että kun ihmisen elämä on pelkkää tasaista ja koko ajan yhtä auringon paistetta niin ... sitä alkaa hakemalla hakeen niitä huonoja juttuja. Yrittää kehittää sitä sontaa kun sitä ei muuten synny.

Tämän kirjotuksen jälkeen varmasti tulee paskaa niskaan heti monen vuoden verran mutta tulipa nyt avauduttua senkin uhalla. :)))))

En tiedä mitä oon tehny edellisessä elämässäni et oon periaatteessa aina saanut kaiken mitä oon halunnut.

Ei muuta sulle. :D

mitä? kirjoitti:

Sä et tiedä yhtään mistä sä puhut. :))

Yhteen aikaan mietein et minkä takia mikään ei tunnu miltään...Pitkän ja vakavan mietiskelyn jälkeen tulin siihen tulokseen että kun ihmisen elämä on pelkkää tasaista ja koko ajan yhtä auringon paistetta niin ... sitä alkaa hakemalla hakeen niitä huonoja juttuja. Yrittää kehittää sitä sontaa kun sitä ei muuten synny.

Tämän kirjotuksen jälkeen varmasti tulee paskaa niskaan heti monen vuoden verran mutta tulipa nyt avauduttua senkin uhalla. :)))))

En tiedä mitä oon tehny edellisessä elämässäni et oon periaatteessa aina saanut kaiken mitä oon halunnut.

Ei muuta sulle. :D

kyllästynyt olemaaan iloinen, ja haluat kärsiä ja olla onneton ja kurjistunut, elikkä niinkun sinä nauttisit tuskasta niinkuin?

oikein että olet kirjoitti:

kyllästynyt olemaaan iloinen, ja haluat kärsiä ja olla onneton ja kurjistunut, elikkä niinkun sinä nauttisit tuskasta niinkuin?

kehitellä sitä paskaa kun elämä ei sitä muutoin tarjoa. ;) Aina välillä kato väsyy siihen ainaiseen liitoon. Ei niitä hyviä juttuja osaa arvostaa jos ei koskaan tuu paskaa niskaan.

Kyllä mä nautin mut se on ihan eri juttu sit et mistä mä nautin. :))

... mutkuu noita takiaisii tarttuu jokapaikkaan vaikka on jo syksy (ja kohta.. lumikin peittää maan)

vaan käsistä kirjoitti:

... mutkuu noita takiaisii tarttuu jokapaikkaan vaikka on jo syksy (ja kohta.. lumikin peittää maan)

ja laarumit.

Elämästä ja kuolemasta, kiireestä ja kuolettavan tylsästä sunnuntaista. Siitä hetkestä kun istun yksin makuuhuoneen lattialla ja kuuntelen hiljaisuutta. Itsepäisyydestä. Ystävällisyydestä. Sitä kun saa töissä tuntemattoman ihmisen iloiseksi pelkillä puheenlahjoillaan.

Siitä kun mikään ei koskaan riitä. Siitä kun istuu pihalla ja nurmikko kutittaa varpaita. Siitä kun pitkän lenkin jälkeen on jalat kipeät. Siitä kun on yöllä peitto hukassa. Siitä kun menee hermot liikennevaloissa. Siitä kun viiltää puukolla sormeensa.

Siitä kun on tyytyväinen itseensä. Siitä kun ylittää itsensä. Siitä kun ei halua ketään. Siitä kupista kahvia kiireisenä päivänä. Siitä hyvästä ystävästä. Siitä hymystä. Väsymyksestä. Pumpulista. Periksiantamattomuudesta. Siitä kun on kylmä jaloille ja villasukat on hukassa.

Siitä kuinka sitä joku luulee tietävänsä jotain elämästä ja tuntevansa jonkun vaikka ei tiedä mistään mitään. Kuinka sitä joku kerää hippuja sieltä täältä ja kaiken lisäksi kehittelee itse sopivat kehykset niille keräämilleen hipuille. Siitä kun joku ei käsitä että näitä hippuja ei oikeasti ole olemassakaan.

Mutta ei.

En kirjoitakaan.

Se meni jo.

Minä menin jo.

Menisit sinäkin.

pitkät liirumit kirjoitti:

ja laarumit.

Elämästä ja kuolemasta, kiireestä ja kuolettavan tylsästä sunnuntaista. Siitä hetkestä kun istun yksin makuuhuoneen lattialla ja kuuntelen hiljaisuutta. Itsepäisyydestä. Ystävällisyydestä. Sitä kun saa töissä tuntemattoman ihmisen iloiseksi pelkillä puheenlahjoillaan.

Siitä kun mikään ei koskaan riitä. Siitä kun istuu pihalla ja nurmikko kutittaa varpaita. Siitä kun pitkän lenkin jälkeen on jalat kipeät. Siitä kun on yöllä peitto hukassa. Siitä kun menee hermot liikennevaloissa. Siitä kun viiltää puukolla sormeensa.

Siitä kun on tyytyväinen itseensä. Siitä kun ylittää itsensä. Siitä kun ei halua ketään. Siitä kupista kahvia kiireisenä päivänä. Siitä hyvästä ystävästä. Siitä hymystä. Väsymyksestä. Pumpulista. Periksiantamattomuudesta. Siitä kun on kylmä jaloille ja villasukat on hukassa.

Siitä kuinka sitä joku luulee tietävänsä jotain elämästä ja tuntevansa jonkun vaikka ei tiedä mistään mitään. Kuinka sitä joku kerää hippuja sieltä täältä ja kaiken lisäksi kehittelee itse sopivat kehykset niille keräämilleen hipuille. Siitä kun joku ei käsitä että näitä hippuja ei oikeasti ole olemassakaan.

Mutta ei.

En kirjoitakaan.

Se meni jo.

Minä menin jo.

Menisit sinäkin.

Taitaa tuija huijaa,
ja jyrki tyrkkii,
eikä teuvo ota kyytiin :(

Sinä tuli nyt,
minä menin jo..

Mutta ennen sitä...
Iloa ja voimavaroja
sekä hyvää mieltä sinulle,
että jaksat jakaa iloa myös hänelle,
tuntemattomalle kanssakulkijalle.

Hymy,silmänisku ja vilkutus :))